Mitä ajattelette teinistä, jonka keskiarvo on yli 9,5?
Kommentit (42)
Meillä pojilla lukion päättötodistukset hipoivat kymppiä. Molemmat sosiaalisia, laaja kaveripiiri, juhlijoita. Pääsivät heti opiskelemaan, ovat löytäneet kesätöitä, asuvat omillaan, seurustelevat. Lukevat paljon kirjallisuutta ja ovat hyvä muistisia ja keskittymiskyky pienestä pitäen erityisen hyvä.
Kysyisin heti alkuun pari kysymystä: Vanhempien oma koulutustaso? Vanhempien nykyinen ammatti?
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat poikkeuksetta todella erityisiä nuoria. He ovat selvästi keskitasoa älykkäämpiä. He ovat nöyriä hyvällä tavalla, eli he eivät koskaan usko tietävänsä kaikkea eivätkä pidä ysejä ja kymppejä itsestäänselvyytenä, joka heille lankeaa. He ottavat aina mielellään palautetta vastaan ja pyytävät sitä. He haluavat kehittyä. Heillä ei ole koskaan vanhempia, jotka valittavat opettajille huonosta opetuksesta tai vääristä arvosanoista. Heillä on yleensä aito kiinnostus tietoon ja itsensä kehittämiseen.
T. Yläkoulun ope
Me vanhemmat emme valittaneet opettajalle huonosta opetuksesta, mutta kyllä se nuori kotona välillä valitti. Ongelma oli ettei osa opettajista pahemmin opettanut, vaan olivat enemmän "kivoja kavereita" ja juttelivat kaikesta muusta ja tunneilla aineiden asiasisältö jäi vähäiseksi. Välillä myös nuorta häiritsi, että jonkun opettajan pedagogiset taidot olivat hukassa, vaikka yritti, niin oli saattoi olla sekavaa ja epäloogista.
Yksinäinen. Tiedä mitä miettii yksinään yön pimeinä tunteina.
Miellyttäjä: terapeutin tuolin tuleva kuluttaja.
Nyky-peruskoulussa 9,5 keskiarvoon ei todellakaan tarvita mitään poikkeuksellisia kykyjä, eikä se takaa tulevaisuuden suhteen yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin heti alkuun pari kysymystä: Vanhempien oma koulutustaso? Vanhempien nykyinen ammatti?
Ammattikoulu molemmilla. Siivooja ja kiinteistönhoitaja. Vanhempien rakkaus tekee ihmeitä, vaikka heidän omat lähtökohtansa eivät olisi kummoiset.
t. k.a. 9,6
Tuleeko nykyään kympit ja ysit helpommalla kuin ennen wanhaan? Parikymmentä vuotta sitten yläasteen rehtori mainitsi kevätjuhlapuheessa koko koulun parhaan keskiarvon, kun oli historiallisen hyvä, ja toi oli 9,7. Kovin moni oppilas ei saanut koko kouluaikanaan kymppiä mistään aineesta.
Kunnan lukion KA-vaatimuskin on noussut numerolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin heti alkuun pari kysymystä: Vanhempien oma koulutustaso? Vanhempien nykyinen ammatti?
Ammattikoulu molemmilla. Siivooja ja kiinteistönhoitaja. Vanhempien rakkaus tekee ihmeitä, vaikka heidän omat lähtökohtansa eivät olisi kummoiset.
t. k.a. 9,6
Entä luokan henki? Luokan keskiarvo? Oliko häirikköjä/kiusaamista?
Itse totesin mm. yläasteella opiskelun tunneilla paikoin täysin mahdottomaksi. Niin paljon oli tiettyjen oppilaiden aiheuttamaa melua ja häiriköintiä. Asiaan vaikuttaa niin moni eri osatekijä mm. rauhallinen ja turvallinen oppimisympäristö, hyvät motivoivat opettajat, ei pitkiä sairauspoissaoloja, kotona preppaus ja vaaditaan oikeita asioita. Myös sillä onko syntynyt alkuvuodesta voi olla tosi iso merkitys kun otetaan huomioon, että opiskelu alkaa 6-7 vuotiaana. Kypsyys ja oppiminen tahtoo kumuloitua vuosien myötä johtaen positiiviseen kierteeseen, kun heikompi ja kehittymättömämpi oppilasaines jää jälkeen koko ajan. Hyvät oppilaat ovat hyviä opiskelemaan. Heillä on oppimistekniikka aivan eri tasolla kuin huonoilla.
sairas kontrollifriikki, jonka oikea elämä olisi todella hankalaa, jos sillä olisi sellaista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin heti alkuun pari kysymystä: Vanhempien oma koulutustaso? Vanhempien nykyinen ammatti?
Ammattikoulu molemmilla. Siivooja ja kiinteistönhoitaja. Vanhempien rakkaus tekee ihmeitä, vaikka heidän omat lähtökohtansa eivät olisi kummoiset.
t. k.a. 9,6
Entä luokan henki? Luokan keskiarvo? Oliko häirikköjä/kiusaamista?
Itse totesin mm. yläasteella opiskelun tunneilla paikoin täysin mahdottomaksi. Niin paljon oli tiettyjen oppilaiden aiheuttamaa melua ja häiriköintiä. Asiaan vaikuttaa niin moni eri osatekijä mm. rauhallinen ja turvallinen oppimisympäristö, hyvät motivoivat opettajat, ei pitkiä sairauspoissaoloja, kotona preppaus ja vaaditaan oikeita asioita. Myös sillä onko syntynyt alkuvuodesta voi olla tosi iso merkitys kun otetaan huomioon, että opiskelu alkaa 6-7 vuotiaana. Kypsyys ja oppiminen tahtoo kumuloitua vuosien myötä johtaen positiiviseen kierteeseen, kun heikompi ja kehittymättömämpi oppilasaines jää jälkeen koko ajan. Hyvät oppilaat ovat hyviä opiskelemaan. Heillä on oppimistekniikka aivan eri tasolla kuin huonoilla.
Luokka oli "häirikköluokka" ja minä olin hiljainen nyhverö. Muistan itkeneeni joskus, kun takapenkin pellet eivät antaneet äikänopen opettaa, ja melu oli niin kova. Mutta istuin etupenkkiin aina kun pystyin, että kuulin open puheet, ja vanhemmilla oli koulun jälkeen aikaa ja kiinnostusta kuulustella läksyni (he eivät pystyneet kysymään laajoja kysymyksiä, mutta pystyivät kysymään tarkkoja kysymyksiä suoraan kirjasta ja "jumppaamaan muistiani" - jos minusta tuntui, etten osannut, niin otin kirjat takaisin, kävin lukemassa lisää ja pyysin kuulustelemaan uudelleen seuraavana päivänä, jolloin kuulustelu menikin paremmin!). Etenkin isä kunnostautui koulussa auttamisessa. On aika kova ponnistus kuulustella lapselta englannin tai ruotsin sanastoa, kun osaa itse vain sanat "jes", "nou" ja "tak". Etenkin kun tietää, millaisen kouluvihan tavanomainen vitosen amisiskä on ehkä aiemmin omaksunut... Mutta jotkut kasvavat vanhemmuuteen, sitä se kai on?
Meillä oli monenlaisia opettajia. Rehtori oli sellainen, että sai peloteltua jopa häirikköluokan häiriköt hiljaiseksi... edes hetkeksi. Kieltenopettajat olivat "vakituisia sijaisia" ja ruotsin opella oli luokassa tissimuki :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat poikkeuksetta todella erityisiä nuoria. He ovat selvästi keskitasoa älykkäämpiä. He ovat nöyriä hyvällä tavalla, eli he eivät koskaan usko tietävänsä kaikkea eivätkä pidä ysejä ja kymppejä itsestäänselvyytenä, joka heille lankeaa. He ottavat aina mielellään palautetta vastaan ja pyytävät sitä. He haluavat kehittyä. Heillä ei ole koskaan vanhempia, jotka valittavat opettajille huonosta opetuksesta tai vääristä arvosanoista. Heillä on yleensä aito kiinnostus tietoon ja itsensä kehittämiseen.
T. Yläkoulun ope
Me vanhemmat emme valittaneet opettajalle huonosta opetuksesta, mutta kyllä se nuori kotona välillä valitti. Ongelma oli ettei osa opettajista pahemmin opettanut, vaan olivat enemmän "kivoja kavereita" ja juttelivat kaikesta muusta ja tunneilla aineiden asiasisältö jäi vähäiseksi. Välillä myös nuorta häiritsi, että jonkun opettajan pedagogiset taidot olivat hukassa, vaikka yritti, niin oli saattoi olla sekavaa ja epäloogista.
Oma kuopukseni (juuri juhlittiin YO:ta) ja hänen luokkansa teki aikoinaan ysillä valituksen opettajasta. Nuori, pehmeä, saamaton opettaja. Luokka olisi halunnut oppia, mutta ope vain haahuili eikä ottanut ollenkaan napakkaa otetta nuorista. Tuntui että puolet oppimäärästä jäi siltä vuodelta suorittamatta.
Vierailija kirjoitti:
Nyky-peruskoulussa 9,5 keskiarvoon ei todellakaan tarvita mitään poikkeuksellisia kykyjä, eikä se takaa tulevaisuuden suhteen yhtään mitään.
Eihän mikään todistus takaa. Mutta kyllähän laadukkaimmissa kouluissa on korkeat keskiarvot ja motivoituneimmat oppilaat ja opettajat.
Ja helpottaa kivasti pääsyä jatko-opintoihin.
Muistitko kysyä teiniltäsi, onko ok, että mutsi brassailee lapsensa hyvällä todistuksella tällä palstalla? Laitoiko kuvan todistuksesta myös faceen?
Vierailija kirjoitti:
Ammattikoulu molemmilla. Siivooja ja kiinteistönhoitaja. Vanhempien rakkaus tekee ihmeitä, vaikka heidän omat lähtökohtansa eivät olisi kummoiset.
t. k.a. 9,6
Aika...kuvottava ajatus jokseenkin. Että ihan vanhempien rakkaus määrittää todistuksen keskiarvon. "Kympin" tyttönä voin sanoa, se on aika pieni osuus ja usein ne vanhemmat aiheuttaa negatiivisessa mielessä paineita.
Meidän muksun ka lukiossa 10. Lukee lukee ja lukee. Yritän toppuutella mutta eikun lukee ja lukee. Ei sosiaalisia suhteita. Ei osaa juuri mitään käytännön töitä. Hölmöilee melkein kaikissa arjen askareissa.
Kyllähän tämäkin huolestuttaa.....
Hyvin tehty. Varsinkin jos elämään mahtuu muutakin kuin pänttääminen osaa löytää tasapainon "työn ja huvin" välillä jatkossakin.
Omista lapsista yhdellä sama, L:n YO muutaman vuoden takaa. Ja koulumenestyksestä huolimatta oli ihana hassu pissis aikoinaan 4 mahtavan tytön porukassa. Kaikilla suunnilleen sama ka kun kirjoittivat ja kaikilla hyvät tulokset kirjoituksissa. Yhdestä tuli juristi, omani luki psykan ja sijoittui yrityspuolelle, kolmas on lentoemo ja yksi kaupan kassalla.