Mitä ajattelette teinistä, jonka keskiarvo on yli 9,5?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattikoulu molemmilla. Siivooja ja kiinteistönhoitaja. Vanhempien rakkaus tekee ihmeitä, vaikka heidän omat lähtökohtansa eivät olisi kummoiset.

t. k.a. 9,6

Aika...kuvottava ajatus jokseenkin. Että ihan vanhempien rakkaus määrittää todistuksen keskiarvon. "Kympin" tyttönä voin sanoa, se on aika pieni osuus ja usein ne vanhemmat aiheuttaa negatiivisessa mielessä paineita. 

Sanoisin, että se auttaa kovasti. Tuskinpa opiskelusta olisi tullut mitään, jos vanhemmat olisivat elämänhallintaongelmaisia alkoholisteja ja pyyteettömyyteen kykenemättömiä persoonallisuushäiriöisiä :D 

Ei minua ole painostettu. Pikemminkin on tullut tunne, että "tyttö tykkää opiskella, joten vietetään sen kanssa aikaa osallistumalla opiskeluun". Jos minulla on ollut stressiä, niin se on ollut oma kokemukseni - ei vanhempien tekemää painostavaa oloa. Ja kyllä, olen harmistunut 8:n arvosanasta, mutta se on ollut omaa harmitustani, ei vanhempien. 

Ja joo, isä vaati joskus isyystestin, kun häntä alkoi jännittää koulutien alkaessa, että mistä ja miksi lapselle satelee kehuja ja positiivista palautetta, jopa stipendejä. Minulle tästä kerrottiin tietysti vasta jälkikäteen. Luulin, että ne tutkivat vain jotain allergiajuttuja :D

Vierailija kirjoitti:

Fiksu. Hyvät geenit ja perimä. Ahkera.

Omalla kohdalla ehkä kaikki paitsi tuo ahkeruus. Mä en ainakaan yläasteella tehnyt yhtään mitään, olen käsittämättömän laiska.  Mun ei tarvinnut kun kuunnella tunnilla ja tehdä läksyt niin tuli hyviä numeroita. Erikseen en lähtenyt pänttäämään, mutta olen aina ollut kiinnostunut melkein kaikesta ja imen tietoa itseeni kuin pesusieni. Taideaineet oli myös hyviä, liikunta yleensä 8, joskus 7. 

Eikä musta kyllä tullut lakimiestä, vaan karjanhoitaja :)