Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto, jossa pieniä lapsia. Kumpi pitää priorisoida - lapset vai parisuhde?
07.06.2021 |
Ennen lapsia parisuhde on tietenkin se mikä priorisoidaan, on paljon aikaa kaksin, on aikaa ja jaksamista kuunnella ja tukea toista vaikka keskellä aamuyötä, tarvittaessa muut hommat voi keskeyttää ja olla vain puolisoaan varten jne.
Kun vauva syntyy niin se viekin kaiken ajan, vähintään toiselta. Ja joka öiset yöheräämiset vie ainakin toiselta kaiken jaksamisen, ainakin jos ei saa nukkua päiväunia ja niin nukkua loputonta univelkaa pois. Kun vauva itkee on heti annettava tissi suuhun tai mentävä vaihtamaan vaippa, ne ei voi odottaa tai itku vain yltyy. Jossain vaiheessa tissi jää kun lapsi kasvaa mutta silti pienen lapsen tarpeisiin on vastattava melkein heti ja päivärytmistä pidettävä kiinni. Sitten syntyykin toinen vauva ja kiire ja kuormitus sen kuin kasvaa. Ja sitten alkaa päiväkotirumba... Sitten ehkä helpottaa kun nuorinkin alkaa olla kouluiässä.
Pitäisikö teidän mielestä kuitenkin pystyä priorisoimaan parisuhde kun on pieniä lapsia, eikä lasten tarpeet? Jos niin miten se käytännössä tapahtuisi? Etenkin jos tukiverkkoja ei juuri ole? Enkä nyt tarkoita satunnaisten treffi-iltojen järjestämistä vaan ihan päivittäistä arkea.
Kommentit (893)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.
No sinussa ei ollut tarpeeksi miestä isäksi. Siittämään pystyy, muttei huolehtimaan jälkeläisistä. Se kupla ei niin kauaa kestä, etteikö kunnollinen mies sitä jaksa.
Onneksi elämä heitti mulle miehen, joka kantoi vastuunsa.
Tämä kuvaakin hyvin av-kansan parinvalintaa. Lapsia tehdään sen kanssa, kuka eteen sattuu. Sitten vaan sormet ristissä toivotaan, että se hoitaisi hommansa isänä.
Joku täällä lukee taas kommentteja kuin piru Raamattua. Kyllä tuosta ihan selkeästi käy ilmi, että ei ole huolittu ihan ketä vaan joka eteen sattuu. Mutta Tuikkis on taas aktiivisella tuulella provoiluineen.
Merkittävä osa naisista valittaa miehestä. Tässä ketjussa ja kaikkialla muualla tällä palstalla.
Sanoisin että "tuikkis" on tässä aivan oikeassa.
Toki, te naiset aina kehutte kpää-tutkallanne että havaitsette ne miehet kaukaa.
Mikä on ettei tutkat kuitenkaan toimi kun kerran (lähes) kaikki miehet ovat järjestään paskoja mätisäkkejä?
Kuka on tämä Tuikkis?
Se on sellainen kätevä olkiukko, jota voi aina piestä kun vastaukset ei satu miellyttäämään palstanaista.
Harhaisten palstalla makaavien naisten mielikuvitusmies ja defenssi, jolla koitetaan hiljentää kaikki kritiikki. Vähän sama kuin ulimiesjankkaajillakin, tosin taitavat olla niitä samoja naisia nämäkin.
Näitä naisia yhdistää vuosikausien palstalla makaaminen ja lukemattomien miesvihaviestien kirjoittaminen päivittäin.
Susta saisi tuiksubingon. Ei kolmea viestiä ilman "palstalla makaamista".
Montako vuotta olet maannut palstalla, kun tuikkis on sinulle arkisanastoa?
Vai oletko se sinä, joka siitä ripulivammaisesti spämmää palstalle?
23, viimeiset 18 enää harrastuksena.
Siivoa suusi, jos edes osaat.
Wau. Upea elämä sulla. 23 vuotta paskapalstalla joka päivä.
Ajatteles sitä.
tunti päivässä jos 23 vuotta lukisi vaikka jotain lainsäädäntöä tai engineering asioita niin olisi melkoinen tietämys.
Nyt se tietää kuka on tulkkis. Tai luulee tietävänsä
Kuten totesin, pallonpuoliskon maneerisin kirjoittaja.
Teoriasi jättää vuorikauteen myös 23 muuta tuntia.
Tietysti jättää, ajattelinkin just sitä että jos käyttäisi edes tämän ajan fiksummin.
Eikä se kohdistu sinuun vaan kaikkiin somettajiin ja nettisankareihin. Valitetaan ettei ole aikaa esim. parisuhteelle tai minkään järkevän ammatin opiskeluun mutta tänne... tänne on aikaa. Instaan on aikaa. Tiktokkiin on aikaa.
Kyllä mulla on aikaa myös parisuhteelle, runsain mitoin. Ei ole myöskään tarvetta valittaa, elämä on valintoja. Mutta päivystys päättyy kohta, tavataan taas. Illanjatkoja.
Ketjussa on satoja naisia jotka ovat sitä mieltä ettei parisuhteelle tarvitse jäädä aikaa.
Silloin kun perheessä on pieni lapsi, jopa vastasyntynyt, niin naisella ei kerta kaikkiaan aina riitä aika ja jaksaminen miehen huomioimiseen. Ei ainakaan silloin, jos mies ei tee kotona mitään, ei edes hoida lasta.
eli sinulla ei ole aikaa sitten muillekaan ihmissuhteille, televisiolle, somelle eikä nettiinkään.
pelkkä vauva riittää sinulle kaikkien kontaktiesi sijaan.
miehelle ei voi edes puhua, koska vauva.
-eri
Telkkarin kanssa ei tarvitse kommunikoida ja telkkarin ääreen voi vaikka nukahtaa. Unen tarvetta tärkeämpää oli vain vessahätä ja nälkä. Sellaista se on huonounisen vauvan kanssa.
Tuossa vaiheessa ei puhuta enää vain huonounisesta vauvasta vaan masennuksesta. Huonounisten vauvojen kanssa valvineet vanhemmat haluavat nimenomaan sitä kommunikointia aikuisen kanssa vaikka kuinka väsyttää ja puolison viereen (ei television) nukahtamista. Hormonit pitävät huolen siitä, että väsyneenäkin jaksaa ja uni tulee silloin, kun sille on aikaa. Miksi on niin vaikea myöntää olevansa masentunut/ahdistunut tai vaikka sitä, että en ottanut puolisoani huomioon lainkaan? Sit vielä sälyttää syyn vauvaan.
Niinpä. Hos on niin väsynyt, että perheensä kanssa ei jaksa olla, huomataan se jo neuvolassa ja ohjataan eteenpäin. Jos ei jaksa neuvolassa puhua saati sinne raahautua, on avun tarpeessa. Tämä ”en jaksa kommunikoida, koska vauva valvottaa” on täysin selittelyä. Ei vaan kiinnosta pitää perhettään kasassa.
Ai perhe hajoaa muutaman kuukauden aikana vaativan lapsen syntymän jälkeen, kun nainen ei jaksa panostaa syvällisiin keskusteluihin? Mitä se mies tekee, että nainen saisi levättyä tarpeeksi? Siinä vaiheessa miehen pitää lyhentää työaikaa ja vähentää vapaa-ajan menoja, että hän on tarpeeksi kotona hoitamassa osuuttaan. Mutta ei, tuossa vaiheessa miehet alkavat tehdä ylitöitä ja leuhottaa viikonloput harrastuksissa.
No eivät ala. Suurin osa miehistä on osallistuvia vanhempia. Mitä tulee lyhempään työaikaan, niin se on ojasta allikkoon, ei se tämän äidin unta paranna. Vähällä unella on vaikutuksensa, mutta ei se johda totaali hyytymiseen muulloin kuin silloin, kun muukin on pielessä. Sori vaan.
Ja toki sit, kun tämmöinen ”seura” olisi valittavana muun sijaan, eikä toista kiinnosta kommunikoida, ei sinne kotiinkaan ole kiva jäädä. En mäkään katselisi miestä, joka valittaisi väsymystään eikä haluaisi mun kanssa olla, olisin paljon harrastuksissani. Toimii myös toisinpäin. Miksi mies olisi suhteessa, jossa toista ei kiinnosta lainkaan jakaa ajatuksia kanssasi?
On eri asia olla väsynyt kuin kylmä ja inhottava.
Kun toinen valittaa väsymystä, helpotetaan sitä, ei paeta paikalta ja jätetä toista yksin väsymään lisää.
Tässä ei nyt valitettu väsymystä vaan sanottiin, että rvkin on parempi kuin oma mies. Ihan eri asia.
Mulle rv on raskausviikko, en tiedä mitä sinä sillä tarkoitat.
Kyse on lähtökohdista parisuhteessa. Puolison jaksamisesta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Yhteinen elämä, taakkaa on tarkoitus jakaa, ei kasvattaa sitä vaatimalla vielä lisää silloin, kun toisella on voimat vähissä.Ja sekö on liikaa vaadittu, että keskustellaan?
Jos toinen on niin väsynyt, että ajatus ei luista, toinen voi hoitaa puolestaan niin, että se väsynyt saa nukuttua univelat pois, jolloin ajatuskin taas luistaa. Kun aivotoiminta on nollilla, ei vaan pysty mihinkään ylimääräiseen.
Ja tässä on juuri se pointti. Puoliso ei ole ylimääräinen, yhdessä olo ei ole ylimääräistä. Vain silloin, kun tekee sen virheen, että ajattelee näin, ajaa suhteensa siihen, ettei kumpaakaan enää kiinnosta. Nainen unohtaa usein olevansa myös nainen ja puoliso sen vauvan vuoksi.
Et ymmärrä asiaa ollenkaan. Kovan väsymyksen hetkellä kaikki on ylimääräistä. Silloin ei pysty huolehtimaan edes omista tarpeistaan saati jostain yhteisestä. Vauvan yrittää pitää hengissä ja se on about kaikki mihin kykenee.
Meillä on kolme lasta, joista kahdella oli paha refluxi. Tiedän siis tasan tarkkaan mitä on olla kuoleman väsynyt. Missään vaiheessa mun mies tai yhdessä olo ei ollut ylimääräistä. Television sijaan valitsin ja halusin olla mieheni kanssa, vaikka sit nukkua leffan tai musiikin kuuntelun/lukemisen ohessa, mutta aina mieheni kanssa. Mulle yhdessä olo toi energiaa, ei vienyt sitä. Myös mies oli väsynyt, eikä olisi tullut mieleenkään kyseenalaistaa sitä. Baariin lähtö, siivous, puutarhatyöt jne. on ylimääräistä, yhdessä olo ei.
Moni kuvittelee, että parisuhteen hoito ja toisen huomioiminen on jotenkin energiaa vievää ja vaivalloista. Ei ole, päinvastoin.
Sinä puhut _yhdessä_ olemisesta, mitä kaikki tietenkin haluavat. Palstan keskenkasvuiset ukkelit tarkoittavat "miehen huomioimisella" passaamista, hyysäämistä, kaljan ja grillimakkaran tarjoilemista telkkarin ääreen futismatsin aikana sekä villejä, pitkäkestoisia sekstailusessioita, joissa mies makoilee selällään kädet niskan takana naisen voimistellessa väsymättömästi pornohepeniin tälläytyneenä.
Kukaan ei ole sanonut mitään tuollaista. Tää on se naisen ajatus siitä mitä se mies muka ”on vailla”. Ei kuule ole. Ne haluaa ne samat parisuhteen asiat kuin ennen vauvaa.
Tämä! Miksi se ihana mies, jonka kanssa haluaa lapsen tehdä, muuttuu naisen päässä täydeksi seksihulluksi alistajaksi vauvan saannin jälkeen? Ennen lasta ne ”vaatimukset” on olleet osa suhdetta, lapsen saannin jälkeen ne on naisen painostusta seksiin ja ihan älyttömiä vaatimuksia. Eiköhän ne ole ihan niitä samoja, perus parisuhteen toiveita kuin ennenkin.
Olettekos huomannut, että naisen entisestä elämästä ei jää lapsen synnyttyä jäljelle käytännössä mitään? Miehet säilyttävät sentään ehkä noin puolet.
Perusteletko kiitos?
Nainen
- menettää vartalonsa sellaisena kuin se oli ennen lapsen saantia, synnytyksen ja raskauden aiheuttamat muutokset
- imetys sattuu usein todella paljon alussa ja vaatii paljon aikaa ja opetelua jos vauvalla esim huono imuote
- naisella on raskaudesta, synnytyksestä ja imetyksestä valtava hormonimyrsky kehossa
- naiset hoitavat usein suurimman osan pikkuvauvoista. Toki on fiksujakin miehiä jotka osallistuvat paljon mutta yleensä päävastuu on äidillä. Ja vauvan hoito on usein alussa kovin haastavaa kun ei ole varma hoitaako napaa oikein, syökö vauva riittävästi, mitä vauva milloinkin itkee, onko vauvalla sopivasti päällä, milloin viedä vauva lääkäriin jos jotain sairautta vai voiko vielä hoitaa kotona ja jos voi niin miten jne jne. Eli vauvan hoito on paljon muutakin kuin tissi suuhun ja puhdas vaippa. Usein todella stressaavaakin (ainakin meillä oli kun lapsilla oli paljon sairauksia vauvana).
- nainen menettää työyhteisönsä
- usein nainen joutuu luopumaan tai ainakin jättämään tauolle osan harrastuksistaan vauva aikana ja riippuen lapsen isästä jopa kokonaan jos isä ei suostu hoitamaan lasta niin että äiti pääsisi harrastiksiinsa
- äidit hoitavat yleensä suurimman osan yöheräilyistäEli naisen elämä muuttuu todella radikaalisti.
Miehen kotiin muuttaa vauva josta vaimo kantaa päävastuun.
-Osalle miehiä ei näy muuta muutosta kuin se että vaimo ei kerkeä hoitaa heitä enää yhtä paljon kuin ennen
-osa maksaa puoliksi kulut vaikka vaimo kotona hoitamassa yhteistä lasta ja siksi tulot laskeneet, joillakin mies joutuu käyttää enemmän rahaa perheeseensä
- mies jatkaa samassa työpaikassa
- suuri osa miehiä jatkaa entisiä harrastuksia kuten ennekin
- ei fyysisiä muutoksia
- öisin vauva herättää herkkäunisia mieheiäkin ja jotkut reippaimmat hoitavatkin yöheräilyjä
- osa miehistä hoitaa lastaan vaikka 1-2tuntia vuorokaudessa (nainen 22-23tuntia).
-seksi väheneeNäin mietittynä naisen elämä muuttuu todella paljon verrattuna miehen tilanteeseen. Fiksut miehet tiedostavat sen ja koettavat tukea vaimojaan uudessa tilanteessa. Vähemmän fiksut itkevät kun vaimo keskittyy vaan kotiin ja vauvaa. Mies haluasi edelleen saada yhtäpaljon huomiota vaimolta kuin ennenkin mutta eivät ole valmiita tekemään kotitöitä tai hoitamaan lasta. No miten se vaimo voisi antaa yhtäpaljon huomiota jos vastaa vauvasta 24/vuorokausi. Ja joo kyllä vauvat nukkuvat yleensä paljon mutta kun nainenkin tarvii unta ja kotitöiden määrä kasvaa valtavasti vauvan myötä.
Mitä kotitöitä se vauva lisää?
Oletko tosissasi? Pieni vauva pulauttelee ja kakkii niin että kakkaa on pahimmillaan niskassa asti, joten pyykkiä tulee ihan uusia määriä. Jos vauva syö pullomaitoa, pitää pulloja steriloida. Kun vauva syö soseita, niiden tekeminen vie runsaasti aikaa. Ja imetys on järkkyä, maitoa valuu niin, että lakanat pitää vaihtaa joka päivä, koska se päivän vanha maito HAISEE siellä sängyssä. Itse nukuin ison kylpypyyhkeen päällä, ja se oli joka aamu märkä ja haisi maidolle. Joten joo, kyllä kotitöitä tulee lisää.
Mutta kyllä se itse vauvan hoito vie eniten aikaa. Vauvaa imetetään monta tuntia päivässä, pahimmillaan pari tuntia kerrallaan, ja sitten on vaipanvaihdot, kylvyt, valveillaoloajan hoitaminen, vaatteiden vaihdot jne.
Joopa, voihan joka asiasta tehdä numeron, toki. Itse en pidä lasten hoitoa urakkana eikä se pyykkimääräkään nyt kyllä puristele, oikein hyvin ehtii tehdä siinä ajassa minkä olisi töissä kuluttanut.
Tuleeko teillä ne puklut ja löysät kakat lakanoihin nätisti virka-aikana. Meidän lapset eivät sellaista osanneet. Joten ei niitä hommia pystynyt työpäivän ajalle ajoittamaan. Lakanoidenvaihto ja kakkapyykki saattoi yllättää milloin vain.
Muutenkin, minä en ole mikään kodinhengetär vaan luonnontieteiden alalla töitä tekevä asiantuntija. Ei minulla ole mitään intoa ja halua käyttää elämässäni tunteja päivässä johonkin kodinhoitoon. Tein toki, jos oli pakko, mutta ei äitiys tee naisesta mitään kodinkoneita. Kyllä siihen on ihan täysi oikeus kypsähtää.
Puklut ja löysät kakat olikin ainut pyykki, joka piti heti pestä, muut voi ihan hyvin odottaa. Jos nyt kerta vkoon sit lakanapyykkiä oli enemmän, niin voi kauhistus. Ihan samalla tavalla pyykkiä pestiin/pestään kuin ennen lapsiakin, em. ”vahinkoja” lukuunottamatta.
Pyykkiä pestään käytännössä joka päivä, koska niiden pitää mahtua jonnekin kuivumaankin. Vauvan vaatteet ovat pieniä ja tarvitsevat suhteessa enemmän pyykkitelinetilaa kilomäärään nähden. Siksi ei voi olla esimerkiksi viikossa yksi pyykkipäivä, jolloin pesukone pyörisi koko päivän.
Kuivaimesta koskaan kuullut?
Meillä on lattiakuivain ja kenkien kuivain. Hyödillisiä kyllä molemmat mutta ei auta tuossa ongelmassa.
Heh heh; kuivausrumpu on kuivain. Sellaseenhan sulla ei ole tietenkään varaa, mutta ehkä sitä ei kannattaisi ääneen sanoa.
Heh heh, kuivausrumpu on kuivuri. Kuinka köyhä pitää olla että pitää kuivurin ostoa saavutuksena?
-eri
Sinähän sen tiedät kun sulla ei siihen ole varaa, kun ongelma on se ettei tilaa ole pyykin kuivaamiseen, joten kerro sä. Saavutushan se ei ole vaan itsestäänselvyys, mutta ymmärrän että sulla tekee tiukkaa. Keravalla yksiössä sille ei edes välttämättä ole edes tilaa. Koita jaksaa
Laita nyt ne monitehot päähän ja lue "eri".
Se, että sun pitää kommentoida, kertoo sen, että osui ja upposi. Sillä ole mitään väliä, että olet eri, olet ihan sama kuin 90% ketjun kurjista. Keravalle terveisiä, menen siitä usein junalla ohi.
Niin, autoilu on kallista.
Autolla en aja Keravan lähellekään.
Mutta junalla joudut menemään usein ohi? Otan osaa. Täytyy katsoa kartasta missä se on.
Kyllä, juna ohittaa Keravan Helsingistä poistuessani.
OK. Muista maski.
Muistan, otan pois vasta Keravan jälkeen. Onneksi junailu jää pois pian, kun asiakas Jyväskylässä jää pois.
Toivottavasti myös pakkomielteesi Keravasta jää pois. Maskisuositus on ymmärtääkseni joukkoliikenteessä koko maassa. Arvosta edes asiakastasi kun hengittelet siellä junassa muiden pöpöjä.
Jyväskylässä on kuulemma paljon hyttysiä tänä vuonna.
Hysteerikko siellä esittää olevansa muualta kuin slummista. Niin kauan kun Keravan mammat räksyttää, sitä ei voi unohtaa, ikävä kyllä. Sit, kun joku keksii miten Keravan saa pois Suomen kartalta, saan sen unohtaa. Porvoo voisi mennä samalla.
Lankeat kerta toisensa jälkeen. Haastetta ei enää nykyään löydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä palstan surullisin ketju. Onko oikeasti ihmiset näin kaameissa tilanteissa? Naiset kadottaa itsensä vaippavuoreen eikä pääse sieltä ylös mitenkään. Ei riitä voimia parisuhteelle, kotitöihin eikä omaan elämään. Siinä sit lapsikin kärsii vaikka kuinka ollaan 24/7 niin erinomaisia.
Eipä ole ihme, että ihmiset eroaa, ovat masentuneita ja väkivaltaisia. Onneksi mun lähipiirissä ei ole tällaista kurjuutta ja köyhyyttä, en voisi hiljaa vierestä katsoa.
Ehkä tässä on yksi syy syntyvyyden laskuun?
Ehkä niin. Miten tällaiseen tilanteeseen on edes jouduttu? Onko ihmiset muuttuneet vai yhteiskunta? Liittyykö tuloeroihin?
Naiset ovat muuttuneet ajan myötä, miehet eivät. Naisille ei enää kelpaa sellainen elämä, mitä heidän äideillään ja isoäideillään oli, mutta miehet haluavat samanlaista elämää, mitä heidän isillään ja isoisillään oli. Tuloeroilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
Miten ne naiset ovat muuttuneet? Meidän äidillä oli varsin aktiivinen elämä lasten kanssa, isoäidillä myös. Isoäiti toki asui maalla, jossa oli maatilan työt, mutta ei hän kotona nysvännyt.
Siten, että naiset eivät enää halua käydä kokopäivätöissä ja tehdä sen jälkeen kaikki kotityöt yksin sekä tietenkin hoitaa myös lapset yksin. Mutta tosi mahtavaa, että sinun sukulaisnaisilla oli vuorokaudessa enemmän tunteja käytössä kuin meidän tavisten 24 tuntia. Tai sitten he oli tosi vähäunisia, itse tarvitsen vähintään 8 tuntia yöunta.
"vanhempien parisuhde on ensisijainen"
Jari Sinkkonen lasten psykologi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä palstan surullisin ketju. Onko oikeasti ihmiset näin kaameissa tilanteissa? Naiset kadottaa itsensä vaippavuoreen eikä pääse sieltä ylös mitenkään. Ei riitä voimia parisuhteelle, kotitöihin eikä omaan elämään. Siinä sit lapsikin kärsii vaikka kuinka ollaan 24/7 niin erinomaisia.
Eipä ole ihme, että ihmiset eroaa, ovat masentuneita ja väkivaltaisia. Onneksi mun lähipiirissä ei ole tällaista kurjuutta ja köyhyyttä, en voisi hiljaa vierestä katsoa.
Ehkä tässä on yksi syy syntyvyyden laskuun?
Ehkä niin. Miten tällaiseen tilanteeseen on edes jouduttu? Onko ihmiset muuttuneet vai yhteiskunta? Liittyykö tuloeroihin?
Naiset ovat muuttuneet ajan myötä, miehet eivät. Naisille ei enää kelpaa sellainen elämä, mitä heidän äideillään ja isoäideillään oli, mutta miehet haluavat samanlaista elämää, mitä heidän isillään ja isoisillään oli. Tuloeroilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
Miten ne naiset ovat muuttuneet? Meidän äidillä oli varsin aktiivinen elämä lasten kanssa, isoäidillä myös. Isoäiti toki asui maalla, jossa oli maatilan työt, mutta ei hän kotona nysvännyt.
Siten, että naiset eivät enää halua käydä kokopäivätöissä ja tehdä sen jälkeen kaikki kotityöt yksin sekä tietenkin hoitaa myös lapset yksin. Mutta tosi mahtavaa, että sinun sukulaisnaisilla oli vuorokaudessa enemmän tunteja käytössä kuin meidän tavisten 24 tuntia. Tai sitten he oli tosi vähäunisia, itse tarvitsen vähintään 8 tuntia yöunta.
Mitähän sä selität? Jos sulle ei 24h riitä normaali elämään, niin tee jotain ja kiireesti. Meidän suvussa on osattu lapset ja työt hoitaa itseään hukuttamatta, luulisi muidenkin suvuissa osattavan. Tämäkö se muutos niissä naisissa on, että ei haluta osata elää vai mitähän tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä palstan surullisin ketju. Onko oikeasti ihmiset näin kaameissa tilanteissa? Naiset kadottaa itsensä vaippavuoreen eikä pääse sieltä ylös mitenkään. Ei riitä voimia parisuhteelle, kotitöihin eikä omaan elämään. Siinä sit lapsikin kärsii vaikka kuinka ollaan 24/7 niin erinomaisia.
Eipä ole ihme, että ihmiset eroaa, ovat masentuneita ja väkivaltaisia. Onneksi mun lähipiirissä ei ole tällaista kurjuutta ja köyhyyttä, en voisi hiljaa vierestä katsoa.
Ketjuhan on aivan linjassa sen suhteen, että naiset laittavat enemmistön eroista vireille. Heidän miehensä on jämähtänyt jonnekin menneille vuosikymmenille eivätkä ymmärrä ettei nykyään naisten tarvitse sietää mitä tahansa. Naiset kouluttautuvat, heillä on omat työt ja, kun on lapsiakin hoitanut alusta lähtien yksin niin mies tuntuu helposti riippakiveltä.
Eronnut kuittaa. Äitiys on yksinäistä ja raskasta, ja mies ylimääräinen aikuinen passattava taloudessa, joka sotkee enemmän kuin siivoaa, kiukuttelee enemmän kuin auttaa, ja jonka takia rahan kanssa on tiukkaa ja vaikeaa.
Kun tämän riipan poisti taloudesta, loppui draama ja ahdistus, väheni kotityöt, jäi vapaa-aikaa, ja rahat riitti tekemään pakolliset asiat, kuten tärkeät remontit, ja jopa lapselle pikku kesälomareissut. (Rahat oli menneet kaljaan, festareihin ja elektroniikkaan ym leluihin)
Ja sä et nähnyt tätä ennen lapsia? Miten se on mahdollista edes?
Ennen lapsia ei tarvinnut hoitaa lapsia. Oli kaksi aikuista, ei se työmäärä silloin ollut niin suuri, ja sai nukkua kun nukutti.
Vasta lapsen tultua ilmi, että minun elämäni mullistui, miehen elämä ei muuttunut. Miten olisin sen voinut ennakoida, kun en itsekään tiennyt, millaista vauvan kanssa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä palstan surullisin ketju. Onko oikeasti ihmiset näin kaameissa tilanteissa? Naiset kadottaa itsensä vaippavuoreen eikä pääse sieltä ylös mitenkään. Ei riitä voimia parisuhteelle, kotitöihin eikä omaan elämään. Siinä sit lapsikin kärsii vaikka kuinka ollaan 24/7 niin erinomaisia.
Eipä ole ihme, että ihmiset eroaa, ovat masentuneita ja väkivaltaisia. Onneksi mun lähipiirissä ei ole tällaista kurjuutta ja köyhyyttä, en voisi hiljaa vierestä katsoa.
Ehkä tässä on yksi syy syntyvyyden laskuun?
Ehkä niin. Miten tällaiseen tilanteeseen on edes jouduttu? Onko ihmiset muuttuneet vai yhteiskunta? Liittyykö tuloeroihin?
Naiset ovat muuttuneet ajan myötä, miehet eivät. Naisille ei enää kelpaa sellainen elämä, mitä heidän äideillään ja isoäideillään oli, mutta miehet haluavat samanlaista elämää, mitä heidän isillään ja isoisillään oli. Tuloeroilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
Miten ne naiset ovat muuttuneet? Meidän äidillä oli varsin aktiivinen elämä lasten kanssa, isoäidillä myös. Isoäiti toki asui maalla, jossa oli maatilan työt, mutta ei hän kotona nysvännyt.
Siten, että naiset eivät enää halua käydä kokopäivätöissä ja tehdä sen jälkeen kaikki kotityöt yksin sekä tietenkin hoitaa myös lapset yksin. Mutta tosi mahtavaa, että sinun sukulaisnaisilla oli vuorokaudessa enemmän tunteja käytössä kuin meidän tavisten 24 tuntia. Tai sitten he oli tosi vähäunisia, itse tarvitsen vähintään 8 tuntia yöunta.
Mitähän sä selität? Jos sulle ei 24h riitä normaali elämään, niin tee jotain ja kiireesti. Meidän suvussa on osattu lapset ja työt hoitaa itseään hukuttamatta, luulisi muidenkin suvuissa osattavan. Tämäkö se muutos niissä naisissa on, että ei haluta osata elää vai mitähän tarkoitat?
Kyllä te olette sitten hyviä. Taputapu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä palstan surullisin ketju. Onko oikeasti ihmiset näin kaameissa tilanteissa? Naiset kadottaa itsensä vaippavuoreen eikä pääse sieltä ylös mitenkään. Ei riitä voimia parisuhteelle, kotitöihin eikä omaan elämään. Siinä sit lapsikin kärsii vaikka kuinka ollaan 24/7 niin erinomaisia.
Eipä ole ihme, että ihmiset eroaa, ovat masentuneita ja väkivaltaisia. Onneksi mun lähipiirissä ei ole tällaista kurjuutta ja köyhyyttä, en voisi hiljaa vierestä katsoa.
Ketjuhan on aivan linjassa sen suhteen, että naiset laittavat enemmistön eroista vireille. Heidän miehensä on jämähtänyt jonnekin menneille vuosikymmenille eivätkä ymmärrä ettei nykyään naisten tarvitse sietää mitä tahansa. Naiset kouluttautuvat, heillä on omat työt ja, kun on lapsiakin hoitanut alusta lähtien yksin niin mies tuntuu helposti riippakiveltä.
Eronnut kuittaa. Äitiys on yksinäistä ja raskasta, ja mies ylimääräinen aikuinen passattava taloudessa, joka sotkee enemmän kuin siivoaa, kiukuttelee enemmän kuin auttaa, ja jonka takia rahan kanssa on tiukkaa ja vaikeaa.
Kun tämän riipan poisti taloudesta, loppui draama ja ahdistus, väheni kotityöt, jäi vapaa-aikaa, ja rahat riitti tekemään pakolliset asiat, kuten tärkeät remontit, ja jopa lapselle pikku kesälomareissut. (Rahat oli menneet kaljaan, festareihin ja elektroniikkaan ym leluihin)
Ja sä et nähnyt tätä ennen lapsia? Miten se on mahdollista edes?
Ennen lapsia ei tarvinnut hoitaa lapsia. Oli kaksi aikuista, ei se työmäärä silloin ollut niin suuri, ja sai nukkua kun nukutti.
Vasta lapsen tultua ilmi, että minun elämäni mullistui, miehen elämä ei muuttunut. Miten olisin sen voinut ennakoida, kun en itsekään tiennyt, millaista vauvan kanssa on.
Ja lapsen hoito on oikeasti suuri haaste? Toivottavasti sait apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä palstan surullisin ketju. Onko oikeasti ihmiset näin kaameissa tilanteissa? Naiset kadottaa itsensä vaippavuoreen eikä pääse sieltä ylös mitenkään. Ei riitä voimia parisuhteelle, kotitöihin eikä omaan elämään. Siinä sit lapsikin kärsii vaikka kuinka ollaan 24/7 niin erinomaisia.
Eipä ole ihme, että ihmiset eroaa, ovat masentuneita ja väkivaltaisia. Onneksi mun lähipiirissä ei ole tällaista kurjuutta ja köyhyyttä, en voisi hiljaa vierestä katsoa.
Ketjuhan on aivan linjassa sen suhteen, että naiset laittavat enemmistön eroista vireille. Heidän miehensä on jämähtänyt jonnekin menneille vuosikymmenille eivätkä ymmärrä ettei nykyään naisten tarvitse sietää mitä tahansa. Naiset kouluttautuvat, heillä on omat työt ja, kun on lapsiakin hoitanut alusta lähtien yksin niin mies tuntuu helposti riippakiveltä.
Eronnut kuittaa. Äitiys on yksinäistä ja raskasta, ja mies ylimääräinen aikuinen passattava taloudessa, joka sotkee enemmän kuin siivoaa, kiukuttelee enemmän kuin auttaa, ja jonka takia rahan kanssa on tiukkaa ja vaikeaa.
Kun tämän riipan poisti taloudesta, loppui draama ja ahdistus, väheni kotityöt, jäi vapaa-aikaa, ja rahat riitti tekemään pakolliset asiat, kuten tärkeät remontit, ja jopa lapselle pikku kesälomareissut. (Rahat oli menneet kaljaan, festareihin ja elektroniikkaan ym leluihin)
Ja sä et nähnyt tätä ennen lapsia? Miten se on mahdollista edes?
Ennen lapsia ei tarvinnut hoitaa lapsia. Oli kaksi aikuista, ei se työmäärä silloin ollut niin suuri, ja sai nukkua kun nukutti.
Vasta lapsen tultua ilmi, että minun elämäni mullistui, miehen elämä ei muuttunut. Miten olisin sen voinut ennakoida, kun en itsekään tiennyt, millaista vauvan kanssa on.
Ja lapsen hoito on oikeasti suuri haaste? Toivottavasti sait apua.
Minä haluaisin kuulla sinusta lisää, kun tunnut olevan oikea superihminen. Vaikutat siltä, että osaat kaiken ihan uudenkin asian sujuvasti heti ensihetkistä alkaen, osaat ratkaista ongelmat ennen kuin ne tulevat ja toimit tehokkaasti koskaan väsymättä tai hermostumatta. Et koskaan sairasta. Miten ihmeessä kykenet tuohon?
Sillon kun akka alkaa miettiä tällaista niin alkaa priorisoimaan naapurin ukkoa tai työkaveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä palstan surullisin ketju. Onko oikeasti ihmiset näin kaameissa tilanteissa? Naiset kadottaa itsensä vaippavuoreen eikä pääse sieltä ylös mitenkään. Ei riitä voimia parisuhteelle, kotitöihin eikä omaan elämään. Siinä sit lapsikin kärsii vaikka kuinka ollaan 24/7 niin erinomaisia.
Eipä ole ihme, että ihmiset eroaa, ovat masentuneita ja väkivaltaisia. Onneksi mun lähipiirissä ei ole tällaista kurjuutta ja köyhyyttä, en voisi hiljaa vierestä katsoa.
Ketjuhan on aivan linjassa sen suhteen, että naiset laittavat enemmistön eroista vireille. Heidän miehensä on jämähtänyt jonnekin menneille vuosikymmenille eivätkä ymmärrä ettei nykyään naisten tarvitse sietää mitä tahansa. Naiset kouluttautuvat, heillä on omat työt ja, kun on lapsiakin hoitanut alusta lähtien yksin niin mies tuntuu helposti riippakiveltä.
Eronnut kuittaa. Äitiys on yksinäistä ja raskasta, ja mies ylimääräinen aikuinen passattava taloudessa, joka sotkee enemmän kuin siivoaa, kiukuttelee enemmän kuin auttaa, ja jonka takia rahan kanssa on tiukkaa ja vaikeaa.
Kun tämän riipan poisti taloudesta, loppui draama ja ahdistus, väheni kotityöt, jäi vapaa-aikaa, ja rahat riitti tekemään pakolliset asiat, kuten tärkeät remontit, ja jopa lapselle pikku kesälomareissut. (Rahat oli menneet kaljaan, festareihin ja elektroniikkaan ym leluihin)
Ja sä et nähnyt tätä ennen lapsia? Miten se on mahdollista edes?
Ennen lapsia ei tarvinnut hoitaa lapsia. Oli kaksi aikuista, ei se työmäärä silloin ollut niin suuri, ja sai nukkua kun nukutti.
Vasta lapsen tultua ilmi, että minun elämäni mullistui, miehen elämä ei muuttunut. Miten olisin sen voinut ennakoida, kun en itsekään tiennyt, millaista vauvan kanssa on.
Ja lapsen hoito on oikeasti suuri haaste? Toivottavasti sait apua.
Minä haluaisin kuulla sinusta lisää, kun tunnut olevan oikea superihminen. Vaikutat siltä, että osaat kaiken ihan uudenkin asian sujuvasti heti ensihetkistä alkaen, osaat ratkaista ongelmat ennen kuin ne tulevat ja toimit tehokkaasti koskaan väsymättä tai hermostumatta. Et koskaan sairasta. Miten ihmeessä kykenet tuohon?
Kiitos. Ihan vaan normaali ÄO ja perus elämänhallinta riittää.
Vierailija kirjoitti:
"vanhempien parisuhde on ensisijainen"
Jari Sinkkonen lasten psykologi
Olisi kiinnostava kuulla rouva Sinkkosen haastattelu siitä, miten hänen puolisonsa jakoi arjen työt lasten ollessa pieniä ja miten puoliso huomioi häntä ja hoiti parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä palstan surullisin ketju. Onko oikeasti ihmiset näin kaameissa tilanteissa? Naiset kadottaa itsensä vaippavuoreen eikä pääse sieltä ylös mitenkään. Ei riitä voimia parisuhteelle, kotitöihin eikä omaan elämään. Siinä sit lapsikin kärsii vaikka kuinka ollaan 24/7 niin erinomaisia.
Eipä ole ihme, että ihmiset eroaa, ovat masentuneita ja väkivaltaisia. Onneksi mun lähipiirissä ei ole tällaista kurjuutta ja köyhyyttä, en voisi hiljaa vierestä katsoa.
Ketjuhan on aivan linjassa sen suhteen, että naiset laittavat enemmistön eroista vireille. Heidän miehensä on jämähtänyt jonnekin menneille vuosikymmenille eivätkä ymmärrä ettei nykyään naisten tarvitse sietää mitä tahansa. Naiset kouluttautuvat, heillä on omat työt ja, kun on lapsiakin hoitanut alusta lähtien yksin niin mies tuntuu helposti riippakiveltä.
Eronnut kuittaa. Äitiys on yksinäistä ja raskasta, ja mies ylimääräinen aikuinen passattava taloudessa, joka sotkee enemmän kuin siivoaa, kiukuttelee enemmän kuin auttaa, ja jonka takia rahan kanssa on tiukkaa ja vaikeaa.
Kun tämän riipan poisti taloudesta, loppui draama ja ahdistus, väheni kotityöt, jäi vapaa-aikaa, ja rahat riitti tekemään pakolliset asiat, kuten tärkeät remontit, ja jopa lapselle pikku kesälomareissut. (Rahat oli menneet kaljaan, festareihin ja elektroniikkaan ym leluihin)
Ja sä et nähnyt tätä ennen lapsia? Miten se on mahdollista edes?
Ennen lapsia ei tarvinnut hoitaa lapsia. Oli kaksi aikuista, ei se työmäärä silloin ollut niin suuri, ja sai nukkua kun nukutti.
Vasta lapsen tultua ilmi, että minun elämäni mullistui, miehen elämä ei muuttunut. Miten olisin sen voinut ennakoida, kun en itsekään tiennyt, millaista vauvan kanssa on.
Ja lapsen hoito on oikeasti suuri haaste? Toivottavasti sait apua.
Minä haluaisin kuulla sinusta lisää, kun tunnut olevan oikea superihminen. Vaikutat siltä, että osaat kaiken ihan uudenkin asian sujuvasti heti ensihetkistä alkaen, osaat ratkaista ongelmat ennen kuin ne tulevat ja toimit tehokkaasti koskaan väsymättä tai hermostumatta. Et koskaan sairasta. Miten ihmeessä kykenet tuohon?
Kiitos. Ihan vaan normaali ÄO ja perus elämänhallinta riittää.
Älä nyt ole vaatimaton, vaan kerro tarkemmin. Ties vaikka saisin siitä vinkkejä omaan elämänhallintaan. Miten sinulta sujuu joku perusarkipäivä, kun olet ensin päivän töissä? Sinullahan on kolme lasta, miten paljon olet heidän kanssaan työpäivän jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä palstan surullisin ketju. Onko oikeasti ihmiset näin kaameissa tilanteissa? Naiset kadottaa itsensä vaippavuoreen eikä pääse sieltä ylös mitenkään. Ei riitä voimia parisuhteelle, kotitöihin eikä omaan elämään. Siinä sit lapsikin kärsii vaikka kuinka ollaan 24/7 niin erinomaisia.
Eipä ole ihme, että ihmiset eroaa, ovat masentuneita ja väkivaltaisia. Onneksi mun lähipiirissä ei ole tällaista kurjuutta ja köyhyyttä, en voisi hiljaa vierestä katsoa.
Ketjuhan on aivan linjassa sen suhteen, että naiset laittavat enemmistön eroista vireille. Heidän miehensä on jämähtänyt jonnekin menneille vuosikymmenille eivätkä ymmärrä ettei nykyään naisten tarvitse sietää mitä tahansa. Naiset kouluttautuvat, heillä on omat työt ja, kun on lapsiakin hoitanut alusta lähtien yksin niin mies tuntuu helposti riippakiveltä.
Mä kyllä ketjun perusteella olen eri mieltä. Miehet näillä toki ovat olleet edesauttamassa tilanteen luisumista kaaokseen, mutta ketjun perusteella naiset ovat hakemalla hakeutuneet masentavaan arkeen.
Miten niin hakeutumalla hakeutuneet? Jos toinen vanhemmista pesee kätensä lasten ja kodinhoidosta niin pakkohan sen toisen on hoitaa molempien osuus.
Ihan jo siitä lähtien, että tää mies isäksi valitaan, homma on pielessä. Sit tehdään kaikki itse, seksi on taakka, ei käydä missään eikä ketään tavata.
No ei siitä miehestä tiedä, millainen isä ja puoliso hän on sitten, kun niitä lapsia alkaa tulla. Kyllä minun mieheni oli hurmaava ja vietimme paljon aikaa yhdessä, hän on todella hyvä lasten kanssa ja lähtökohtaisesti pitää lapsista (toisin kuin itse), käy jouluna pukittamassa lähitienoon lapsiperheet ja oli mukana lasten urheilutoiminnassa talkoolaisena jne.
Sitten meille tuli lapsi. Koska olin äitiyslomalla, minä tietysti tein kaikki kotityöt päivän mittaan. Kun palasin töihin, tein edelleen kaikki kotityöt ja vein ja hain lapsen tarhasta, koska minun työpaikkani on lähempänä ja mies lähtee töihinsä tuntia aiemmin ja palaa tuntia myöhemmin kuin minä. Kun lapsi aloitti koulun, minä hoidin kaikki siihenkin liittyvän, mies oli lähtenyt töihinsä kun me heräsimme, lähetin lapsen koulutielle, läksyt ehdittiin tehdä ennen miehen palaamista... Ja niin edelleen, loputtomiin.
Sellaiseksi se vain solahti. Mies palaa töistä valmiiseen kotiin, menee kahvin jälkeen vähän huilaamaan ja istahtaa sen jälkeen tunniksi tietokoneen ääreen tuijottamaan Ilta-Sanomien sivuja ja katsomaan jotain saa*elin pärinävehjevideoita, lähtee kotopuoleen auttelemaan isäänsä pelto- ja metsätöissä (miten tuollaista voisi edes vastustaa, mies menee auttamaan seitsenkymppistä isäänsä)... Minä olen sitten kotona. Viihdytän lasta. Keksin harratuksia. Kuljetan harrastuksiin. Vien elokuviin. En tee mitään oman elämäni eteen, koska jos minä tästä nyt lähden harrastamaan, lapsi jää yksin kotiin.
Kun olimme kaksin, oli helppo siivota jäljet. Eihän meistä nyt niin paljon sotkua kertynyt. Nyt on kun jälkikasvua, siivoan kolmen ihmisen jäljet. Mies ei "ehdi" tehdä mitään. Ehkä viitisen kertaa vuodessa imuroi kämpän, kun raivoan tarpeeksi paljon ja heitän tavaroita seiniin ja huudan, että minä per*ele en ole täällä kenenkään piika.
Sen verran olen saanut miehen ymmärtämään, että kerran vuodessa lähden tapaamaan opiskelukavereitani (eihän minulla siis täällä asuinkunnassa ole yhtään ystäviä, mistä niitä olisin edes saanut) ja olen viikonlopun pois. Hotellissa, omassa huoneessa yksin, nukun pitkään ja syön hyvin, otan ehkä kavereiden kanssa kuppia ja menemme jonnekin konserttiin. Siis kerran vuodessa omaa aikaa, onpa huimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillon kun akka alkaa miettiä tällaista niin alkaa priorisoimaan naapurin ukkoa tai työkaveria.
Ja etsiä Etuovesta omaa kämppää.
Sen pitäisi mennä niin, että naisen ykkösprioriteetti on lapsi, mutta miehen ykkösprioriteetti on nainen. Vanha viisaus, ei saa rikkoa ketjua.
Mies rakastaa naista, nainen rakastaa lasta, lapsi rakastaa koiraa. Vaihda ihan kenen vaan paikkaa toiseksi, niin kuvio hajoaa.
Vierailija kirjoitti:
Sen pitäisi mennä niin, että naisen ykkösprioriteetti on lapsi, mutta miehen ykkösprioriteetti on nainen. Vanha viisaus, ei saa rikkoa ketjua.
Mies rakastaa naista, nainen rakastaa lasta, lapsi rakastaa koiraa. Vaihda ihan kenen vaan paikkaa toiseksi, niin kuvio hajoaa.
Mies rakastaa naista, mutta nainen ei rakasta enää miestä kun lapsi syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen pitäisi mennä niin, että naisen ykkösprioriteetti on lapsi, mutta miehen ykkösprioriteetti on nainen. Vanha viisaus, ei saa rikkoa ketjua.
Mies rakastaa naista, nainen rakastaa lasta, lapsi rakastaa koiraa. Vaihda ihan kenen vaan paikkaa toiseksi, niin kuvio hajoaa.
Mies rakastaa naista, mutta nainen ei rakasta enää miestä kun lapsi syntyy.
Meillä nainen rakastaa miestä, mutta mies ei rakasta enää maista kun lapsi syntyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä palstan surullisin ketju. Onko oikeasti ihmiset näin kaameissa tilanteissa? Naiset kadottaa itsensä vaippavuoreen eikä pääse sieltä ylös mitenkään. Ei riitä voimia parisuhteelle, kotitöihin eikä omaan elämään. Siinä sit lapsikin kärsii vaikka kuinka ollaan 24/7 niin erinomaisia.
Eipä ole ihme, että ihmiset eroaa, ovat masentuneita ja väkivaltaisia. Onneksi mun lähipiirissä ei ole tällaista kurjuutta ja köyhyyttä, en voisi hiljaa vierestä katsoa.
Ketjuhan on aivan linjassa sen suhteen, että naiset laittavat enemmistön eroista vireille. Heidän miehensä on jämähtänyt jonnekin menneille vuosikymmenille eivätkä ymmärrä ettei nykyään naisten tarvitse sietää mitä tahansa. Naiset kouluttautuvat, heillä on omat työt ja, kun on lapsiakin hoitanut alusta lähtien yksin niin mies tuntuu helposti riippakiveltä.
Eronnut kuittaa. Äitiys on yksinäistä ja raskasta, ja mies ylimääräinen aikuinen passattava taloudessa, joka sotkee enemmän kuin siivoaa, kiukuttelee enemmän kuin auttaa, ja jonka takia rahan kanssa on tiukkaa ja vaikeaa.
Kun tämän riipan poisti taloudesta, loppui draama ja ahdistus, väheni kotityöt, jäi vapaa-aikaa, ja rahat riitti tekemään pakolliset asiat, kuten tärkeät remontit, ja jopa lapselle pikku kesälomareissut. (Rahat oli menneet kaljaan, festareihin ja elektroniikkaan ym leluihin)
Ja sä et nähnyt tätä ennen lapsia? Miten se on mahdollista edes?
Ennen lapsia ei tarvinnut hoitaa lapsia. Oli kaksi aikuista, ei se työmäärä silloin ollut niin suuri, ja sai nukkua kun nukutti.
Vasta lapsen tultua ilmi, että minun elämäni mullistui, miehen elämä ei muuttunut. Miten olisin sen voinut ennakoida, kun en itsekään tiennyt, millaista vauvan kanssa on.
No olisi hyvä läpikäydä joitain vähän vaikeampia aikoja sen kumppanin kanssa niin näkee miten hän reagoi. Meillä oli esim. oma sairastuminen joka vei minut lopulta sairaalaan. Silloin mieheni hoiti ja hoivasi minua kaikin tavoin ja kun sitten kotiuduin vielä hyvin sairaana niin mm. pakastimeen oli tehty minulle päiväruokia ainakin viikoksi ja koko koti oli siivottu putipuhtaaksi.
Muutenkaan mies ei priorisoinut omia huvejaan kaiken muun edelle silloin kun olimme vain kaksi.
Noista päättelin että eiköhän se ota isoa vastuuta myös kun lapsia tulee ja niin siinä myös kävi.
Vierailija kirjoitti:
Sen pitäisi mennä niin, että naisen ykkösprioriteetti on lapsi, mutta miehen ykkösprioriteetti on nainen. Vanha viisaus, ei saa rikkoa ketjua.
Mies rakastaa naista, nainen rakastaa lasta, lapsi rakastaa koiraa. Vaihda ihan kenen vaan paikkaa toiseksi, niin kuvio hajoaa.
Ja se koira vähän onneksi sitä miestä kun saa aina välillä illalla sen makkarapalan miehen kädestä ;)
Hysteerikko siellä esittää olevansa muualta kuin slummista. Niin kauan kun Keravan mammat räksyttää, sitä ei voi unohtaa, ikävä kyllä. Sit, kun joku keksii miten Keravan saa pois Suomen kartalta, saan sen unohtaa. Porvoo voisi mennä samalla.