Avioliitto, jossa pieniä lapsia. Kumpi pitää priorisoida - lapset vai parisuhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.

No sinussa ei ollut tarpeeksi miestä isäksi. Siittämään pystyy, muttei huolehtimaan jälkeläisistä. Se kupla ei niin kauaa kestä, etteikö kunnollinen mies sitä jaksa.

Onneksi elämä heitti mulle miehen, joka kantoi vastuunsa.

Tämä kuvaakin hyvin av-kansan parinvalintaa. Lapsia tehdään sen kanssa, kuka eteen sattuu. Sitten vaan sormet ristissä toivotaan, että se hoitaisi hommansa isänä. 

Joku täällä lukee taas kommentteja kuin piru Raamattua. Kyllä tuosta ihan selkeästi käy ilmi, että ei ole huolittu ihan ketä vaan joka eteen sattuu. Mutta Tuikkis on taas aktiivisella tuulella provoiluineen.

Merkittävä osa naisista valittaa miehestä. Tässä ketjussa ja kaikkialla muualla tällä palstalla.

Sanoisin että "tuikkis" on tässä aivan oikeassa.

Toki, te naiset aina kehutte kpää-tutkallanne että havaitsette ne miehet kaukaa.

Mikä on ettei tutkat kuitenkaan toimi kun kerran (lähes) kaikki miehet ovat järjestään paskoja mätisäkkejä?

Kuka on tämä Tuikkis?

Se on sellainen kätevä olkiukko, jota voi aina piestä kun vastaukset ei satu miellyttäämään palstanaista.

Harhaisten palstalla makaavien naisten mielikuvitusmies ja defenssi, jolla koitetaan hiljentää kaikki kritiikki. Vähän sama kuin ulimiesjankkaajillakin, tosin taitavat olla niitä samoja naisia nämäkin.

Näitä naisia yhdistää vuosikausien palstalla makaaminen ja lukemattomien miesvihaviestien kirjoittaminen päivittäin. 

Susta saisi tuiksubingon. Ei kolmea viestiä ilman "palstalla makaamista".

Montako vuotta olet maannut palstalla, kun tuikkis on sinulle arkisanastoa?

Vai oletko se sinä, joka siitä ripulivammaisesti spämmää palstalle? 

23, viimeiset 18 enää harrastuksena.

Siivoa suusi, jos edes osaat.

Wau. Upea elämä sulla. 23 vuotta paskapalstalla joka päivä. 

Ajatteles sitä.

tunti päivässä jos 23 vuotta lukisi vaikka jotain lainsäädäntöä tai engineering asioita niin olisi melkoinen tietämys.

Nyt se tietää kuka on tulkkis. Tai luulee tietävänsä

Kuten totesin, pallonpuoliskon maneerisin kirjoittaja. 

Teoriasi jättää vuorikauteen myös 23 muuta tuntia.

Tietysti jättää, ajattelinkin just sitä että jos käyttäisi edes tämän ajan fiksummin.

Eikä se kohdistu sinuun vaan kaikkiin somettajiin ja nettisankareihin. Valitetaan ettei ole aikaa esim. parisuhteelle tai minkään järkevän ammatin opiskeluun mutta tänne... tänne on aikaa. Instaan on aikaa. Tiktokkiin on aikaa.

Kyllä mulla on aikaa myös parisuhteelle, runsain mitoin. Ei ole myöskään tarvetta valittaa, elämä on valintoja. Mutta päivystys päättyy kohta, tavataan taas. Illanjatkoja.

Ketjussa on satoja naisia jotka ovat sitä mieltä ettei parisuhteelle tarvitse jäädä aikaa.

Silloin kun perheessä on pieni lapsi, jopa vastasyntynyt, niin naisella ei kerta kaikkiaan aina riitä aika ja jaksaminen miehen huomioimiseen. Ei ainakaan silloin, jos mies ei tee kotona mitään, ei edes hoida lasta.

eli sinulla ei ole aikaa sitten muillekaan ihmissuhteille, televisiolle, somelle eikä nettiinkään.

pelkkä vauva riittää sinulle kaikkien kontaktiesi sijaan.

miehelle ei voi edes puhua, koska vauva. 

-eri 

Telkkarin kanssa ei tarvitse kommunikoida ja telkkarin ääreen voi vaikka nukahtaa. Unen tarvetta tärkeämpää oli vain vessahätä ja nälkä. Sellaista se on huonounisen vauvan kanssa.

Tuossa vaiheessa ei puhuta enää vain huonounisesta vauvasta vaan masennuksesta. Huonounisten vauvojen kanssa valvineet vanhemmat haluavat nimenomaan sitä kommunikointia aikuisen kanssa vaikka kuinka väsyttää ja puolison viereen (ei television) nukahtamista. Hormonit pitävät huolen siitä, että väsyneenäkin jaksaa ja uni tulee silloin, kun sille on aikaa. Miksi on niin vaikea myöntää olevansa masentunut/ahdistunut tai vaikka sitä, että en ottanut puolisoani huomioon lainkaan? Sit vielä sälyttää syyn vauvaan.

Niinpä. Hos on niin väsynyt, että perheensä kanssa ei jaksa olla, huomataan se jo neuvolassa ja ohjataan eteenpäin. Jos ei jaksa neuvolassa puhua saati sinne raahautua, on avun tarpeessa. Tämä ”en jaksa kommunikoida, koska vauva valvottaa” on täysin selittelyä. Ei vaan kiinnosta pitää perhettään kasassa.

Ai perhe hajoaa muutaman kuukauden aikana vaativan lapsen syntymän jälkeen, kun nainen ei jaksa panostaa syvällisiin keskusteluihin? Mitä se mies tekee, että nainen saisi levättyä tarpeeksi? Siinä vaiheessa miehen pitää lyhentää työaikaa ja vähentää vapaa-ajan menoja, että hän on tarpeeksi kotona hoitamassa osuuttaan. Mutta ei, tuossa vaiheessa miehet alkavat tehdä ylitöitä ja leuhottaa viikonloput harrastuksissa.

No eivät ala. Suurin osa miehistä on osallistuvia vanhempia. Mitä tulee lyhempään työaikaan, niin se on ojasta allikkoon, ei se tämän äidin unta paranna. Vähällä unella on vaikutuksensa, mutta ei se johda totaali hyytymiseen muulloin kuin silloin, kun muukin on pielessä. Sori vaan.

Ja toki sit, kun tämmöinen ”seura” olisi valittavana muun sijaan, eikä toista kiinnosta kommunikoida, ei sinne kotiinkaan ole kiva jäädä. En mäkään katselisi miestä, joka valittaisi väsymystään eikä haluaisi mun kanssa olla, olisin paljon harrastuksissani. Toimii myös toisinpäin. Miksi mies olisi suhteessa, jossa toista ei kiinnosta lainkaan jakaa ajatuksia kanssasi?

On eri asia olla väsynyt kuin kylmä ja inhottava.

Kun toinen valittaa väsymystä, helpotetaan sitä, ei paeta paikalta ja jätetä toista yksin väsymään lisää.

Tässä ei nyt valitettu väsymystä vaan sanottiin, että rvkin on parempi kuin oma mies. Ihan eri asia.

Mulle rv on raskausviikko, en tiedä mitä sinä sillä tarkoitat.

Kyse on lähtökohdista parisuhteessa. Puolison jaksamisesta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Yhteinen elämä, taakkaa on tarkoitus jakaa, ei kasvattaa sitä vaatimalla vielä lisää silloin, kun toisella on voimat vähissä.

Ja sekö on liikaa vaadittu, että keskustellaan?

Jos toinen on niin väsynyt, että ajatus ei luista, toinen voi hoitaa puolestaan niin, että se väsynyt saa nukuttua univelat pois, jolloin ajatuskin taas luistaa. Kun aivotoiminta on nollilla, ei vaan pysty mihinkään ylimääräiseen.

Ja tässä on juuri se pointti. Puoliso ei ole ylimääräinen, yhdessä olo ei ole ylimääräistä. Vain silloin, kun tekee sen virheen, että ajattelee näin, ajaa suhteensa siihen, ettei kumpaakaan enää kiinnosta. Nainen unohtaa usein olevansa myös nainen ja puoliso sen vauvan vuoksi.

Et ymmärrä asiaa ollenkaan. Kovan väsymyksen hetkellä kaikki on ylimääräistä. Silloin ei pysty huolehtimaan edes omista tarpeistaan saati jostain yhteisestä. Vauvan yrittää pitää hengissä ja se on about kaikki mihin kykenee.

Meillä on kolme lasta, joista kahdella oli paha refluxi. Tiedän siis tasan tarkkaan mitä on olla kuoleman väsynyt. Missään vaiheessa mun mies tai yhdessä olo ei ollut ylimääräistä. Television sijaan valitsin ja halusin olla mieheni kanssa, vaikka sit nukkua leffan tai musiikin kuuntelun/lukemisen ohessa, mutta aina mieheni kanssa. Mulle yhdessä olo toi energiaa, ei vienyt sitä. Myös mies oli väsynyt, eikä olisi tullut mieleenkään kyseenalaistaa sitä. Baariin lähtö, siivous, puutarhatyöt jne. on ylimääräistä, yhdessä olo ei.

Moni kuvittelee, että parisuhteen hoito ja toisen huomioiminen on jotenkin energiaa vievää ja vaivalloista. Ei ole, päinvastoin.

Sinä puhut _yhdessä_ olemisesta, mitä kaikki tietenkin haluavat. Palstan keskenkasvuiset ukkelit tarkoittavat "miehen huomioimisella" passaamista, hyysäämistä, kaljan ja grillimakkaran tarjoilemista telkkarin ääreen futismatsin aikana sekä villejä, pitkäkestoisia sekstailusessioita, joissa mies makoilee selällään kädet niskan takana naisen voimistellessa väsymättömästi pornohepeniin tälläytyneenä.

Kukaan ei ole sanonut mitään tuollaista. Tää on se naisen ajatus siitä mitä se mies muka ”on vailla”. Ei kuule ole. Ne haluaa ne samat parisuhteen asiat kuin ennen vauvaa.

Tämä! Miksi se ihana mies, jonka kanssa haluaa lapsen tehdä, muuttuu naisen päässä täydeksi seksihulluksi alistajaksi vauvan saannin jälkeen? Ennen lasta ne ”vaatimukset” on olleet osa suhdetta, lapsen saannin jälkeen ne on naisen painostusta seksiin ja ihan älyttömiä vaatimuksia. Eiköhän ne ole ihan niitä samoja, perus parisuhteen toiveita kuin ennenkin.

Olettekos huomannut, että naisen entisestä elämästä ei jää lapsen synnyttyä jäljelle käytännössä mitään? Miehet säilyttävät sentään ehkä noin puolet.

Perusteletko kiitos?

Nainen

- menettää vartalonsa sellaisena kuin se oli ennen lapsen saantia, synnytyksen ja raskauden aiheuttamat muutokset

- imetys sattuu usein todella paljon alussa ja vaatii paljon aikaa ja opetelua jos vauvalla esim huono imuote

- naisella on raskaudesta, synnytyksestä ja imetyksestä valtava hormonimyrsky kehossa

- naiset hoitavat usein suurimman osan pikkuvauvoista. Toki on fiksujakin miehiä jotka osallistuvat paljon mutta yleensä päävastuu on äidillä. Ja vauvan hoito on usein alussa kovin haastavaa kun ei ole varma hoitaako napaa oikein, syökö vauva riittävästi, mitä vauva milloinkin itkee, onko vauvalla sopivasti päällä, milloin viedä vauva lääkäriin jos jotain sairautta vai voiko vielä hoitaa kotona ja jos voi niin miten jne jne. Eli vauvan hoito on paljon muutakin kuin tissi suuhun ja puhdas vaippa. Usein todella stressaavaakin (ainakin meillä oli kun lapsilla oli paljon sairauksia vauvana).

- nainen menettää työyhteisönsä

- usein nainen joutuu luopumaan tai ainakin jättämään tauolle osan harrastuksistaan vauva aikana ja riippuen lapsen isästä jopa kokonaan jos isä ei suostu hoitamaan lasta niin että äiti pääsisi harrastiksiinsa

- äidit hoitavat yleensä suurimman osan yöheräilyistä

Eli naisen elämä muuttuu todella radikaalisti.

Miehen kotiin muuttaa vauva josta vaimo kantaa päävastuun.

-Osalle miehiä ei näy muuta muutosta kuin se että vaimo ei kerkeä hoitaa heitä enää yhtä paljon kuin ennen

-osa maksaa puoliksi kulut vaikka vaimo kotona hoitamassa yhteistä lasta ja siksi tulot laskeneet, joillakin mies joutuu käyttää enemmän rahaa perheeseensä

- mies jatkaa samassa työpaikassa

- suuri osa miehiä jatkaa entisiä harrastuksia kuten ennekin

- ei fyysisiä muutoksia

- öisin vauva herättää herkkäunisia mieheiäkin ja jotkut reippaimmat hoitavatkin yöheräilyjä

- osa miehistä hoitaa lastaan vaikka 1-2tuntia vuorokaudessa (nainen 22-23tuntia).

-seksi vähenee

Näin mietittynä naisen elämä muuttuu todella paljon verrattuna miehen tilanteeseen. Fiksut miehet tiedostavat sen ja koettavat tukea vaimojaan uudessa tilanteessa. Vähemmän fiksut itkevät kun vaimo keskittyy vaan kotiin ja vauvaa. Mies haluasi edelleen saada yhtäpaljon huomiota vaimolta kuin ennenkin mutta eivät ole valmiita tekemään kotitöitä tai hoitamaan lasta. No miten se vaimo voisi antaa yhtäpaljon huomiota jos vastaa vauvasta 24/vuorokausi. Ja joo kyllä vauvat nukkuvat yleensä paljon mutta kun nainenkin tarvii unta ja kotitöiden määrä kasvaa valtavasti vauvan myötä.

Mitä kotitöitä se vauva lisää?

Pyykinpesua, siivousta, ruoanlaittoa ja tiskiä. Vauva on vauva kunnes oppii kävelemään, mutta ei silti vain makaa hiljaa ja siististi paikallaan tai tissillä.

Mutta ihan samat työt ne on kahden aikuisenkin taloudessa.

Jep, niitä vaan on paljon vähemmän ja ne voi tehdä silloin kun huvittaa, tai jättää tekemättä.

Ja vauvan kanssako ei voi? Voi kuule, kyllä voi jättää tekemättä ihan samalla tavalla jos haluaa. Vauva/lapsi ei rikki mene, jos yhtenä päivänä et puunaa joka nurkkaa.

Ei voi. 

Me ollaan jo kaksin ja siivotaan jotakuinkin kerran kuukaudessa. Vauvan kanssa siivottiin viikottain, mokoma konttasi ja söi kaiken lattioilta.

Kukaan ei enää puklaa meidän lakanoihin tai vaatteisiin. Puhtaista vaatteista ei ole pulaa, hapan maito ei haise.

Tänään käytiin ulkona syömässä, kun ei huvita laittaa ruokaa helteellä. Ateriaväli on helposti 8 h. Vauvan kanssa ei voi olla.

Jatkanko?

Ei kannata jatkaa, sun oma ongelmasi, jos muutit elämäsi niin totaalisesti, että edelleen vit*ttaa.

Kerron nyt kun sulla ei selkeästi ole kokemusta vauvoista. Niiden kanssa on pakko elää varsin säännöllistä ja keskivertosäntillistä elämää ruoka- ja unirytmeineen, jotta vauvan perustarpeet (uni, ruoka, puhtaus, turva) tulevat tyydytetyiksi. Se on myös hyvin sitovaa. Näin holtitonta boheemielämää kuin nykyään vietetään, ei lapsen kanssa voi viettää, ja asiaa säädellään myös viranomaisten toimesta, nykyään ilmeisesti vielä enemmän kuin 20 v sitten. 

Ei vituta, se on aikansa kutakin -puuhaa, sekin. Hyvä tuli.

Kuten sanoin, oma valinta. Meillä on eletty perusarkea, ei hippi- tai boheemielämää ennen lapsiakin, joten toki sulla varmasti perusarki oli raskasta, toisin kuin meillä. Ja selvästi sua vit*ttaa, kun avaudut edelleen asiasta täällä. Keskimäärin kuitenkin ihmisten arjen muutokset eivät ole noin suuria kuin sulla.

Ehei, höps. Hyppäsin kommentoimaan sitä, voiko vauvan kanssa jättää kotityöt tekemättä. Ei voi.

Olen täällä kuluttamassa aikaa, odotan että mies lopettaa työt. Tulkinnat ovat omiasi.

Edelleen voi. Euoan laitto ja arkieytmin pitäminen ei ole mikään kotityö, vaan elämää. Kotityöt voi oikein hyvin myös lapsiperheissä tehdä silloin, kun ehtii/jaksaa. Suurin osa ihmisistä ei huku pas*aan päivässä, jos elämänhallinta on kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.

No sinussa ei ollut tarpeeksi miestä isäksi. Siittämään pystyy, muttei huolehtimaan jälkeläisistä. Se kupla ei niin kauaa kestä, etteikö kunnollinen mies sitä jaksa.

Onneksi elämä heitti mulle miehen, joka kantoi vastuunsa.

Tämä kuvaakin hyvin av-kansan parinvalintaa. Lapsia tehdään sen kanssa, kuka eteen sattuu. Sitten vaan sormet ristissä toivotaan, että se hoitaisi hommansa isänä. 

Joku täällä lukee taas kommentteja kuin piru Raamattua. Kyllä tuosta ihan selkeästi käy ilmi, että ei ole huolittu ihan ketä vaan joka eteen sattuu. Mutta Tuikkis on taas aktiivisella tuulella provoiluineen.

Merkittävä osa naisista valittaa miehestä. Tässä ketjussa ja kaikkialla muualla tällä palstalla.

Sanoisin että "tuikkis" on tässä aivan oikeassa.

Toki, te naiset aina kehutte kpää-tutkallanne että havaitsette ne miehet kaukaa.

Mikä on ettei tutkat kuitenkaan toimi kun kerran (lähes) kaikki miehet ovat järjestään paskoja mätisäkkejä?

Kuka on tämä Tuikkis?

Se on sellainen kätevä olkiukko, jota voi aina piestä kun vastaukset ei satu miellyttäämään palstanaista.

Harhaisten palstalla makaavien naisten mielikuvitusmies ja defenssi, jolla koitetaan hiljentää kaikki kritiikki. Vähän sama kuin ulimiesjankkaajillakin, tosin taitavat olla niitä samoja naisia nämäkin.

Näitä naisia yhdistää vuosikausien palstalla makaaminen ja lukemattomien miesvihaviestien kirjoittaminen päivittäin. 

Susta saisi tuiksubingon. Ei kolmea viestiä ilman "palstalla makaamista".

Montako vuotta olet maannut palstalla, kun tuikkis on sinulle arkisanastoa?

Vai oletko se sinä, joka siitä ripulivammaisesti spämmää palstalle? 

23, viimeiset 18 enää harrastuksena.

Siivoa suusi, jos edes osaat.

Wau. Upea elämä sulla. 23 vuotta paskapalstalla joka päivä. 

Ajatteles sitä.

tunti päivässä jos 23 vuotta lukisi vaikka jotain lainsäädäntöä tai engineering asioita niin olisi melkoinen tietämys.

Nyt se tietää kuka on tulkkis. Tai luulee tietävänsä

Kuten totesin, pallonpuoliskon maneerisin kirjoittaja. 

Teoriasi jättää vuorikauteen myös 23 muuta tuntia.

Tietysti jättää, ajattelinkin just sitä että jos käyttäisi edes tämän ajan fiksummin.

Eikä se kohdistu sinuun vaan kaikkiin somettajiin ja nettisankareihin. Valitetaan ettei ole aikaa esim. parisuhteelle tai minkään järkevän ammatin opiskeluun mutta tänne... tänne on aikaa. Instaan on aikaa. Tiktokkiin on aikaa.

Kyllä mulla on aikaa myös parisuhteelle, runsain mitoin. Ei ole myöskään tarvetta valittaa, elämä on valintoja. Mutta päivystys päättyy kohta, tavataan taas. Illanjatkoja.

Ketjussa on satoja naisia jotka ovat sitä mieltä ettei parisuhteelle tarvitse jäädä aikaa.

Silloin kun perheessä on pieni lapsi, jopa vastasyntynyt, niin naisella ei kerta kaikkiaan aina riitä aika ja jaksaminen miehen huomioimiseen. Ei ainakaan silloin, jos mies ei tee kotona mitään, ei edes hoida lasta.

eli sinulla ei ole aikaa sitten muillekaan ihmissuhteille, televisiolle, somelle eikä nettiinkään.

pelkkä vauva riittää sinulle kaikkien kontaktiesi sijaan.

miehelle ei voi edes puhua, koska vauva. 

-eri 

Telkkarin kanssa ei tarvitse kommunikoida ja telkkarin ääreen voi vaikka nukahtaa. Unen tarvetta tärkeämpää oli vain vessahätä ja nälkä. Sellaista se on huonounisen vauvan kanssa.

Tuossa vaiheessa ei puhuta enää vain huonounisesta vauvasta vaan masennuksesta. Huonounisten vauvojen kanssa valvineet vanhemmat haluavat nimenomaan sitä kommunikointia aikuisen kanssa vaikka kuinka väsyttää ja puolison viereen (ei television) nukahtamista. Hormonit pitävät huolen siitä, että väsyneenäkin jaksaa ja uni tulee silloin, kun sille on aikaa. Miksi on niin vaikea myöntää olevansa masentunut/ahdistunut tai vaikka sitä, että en ottanut puolisoani huomioon lainkaan? Sit vielä sälyttää syyn vauvaan.

Niinpä. Hos on niin väsynyt, että perheensä kanssa ei jaksa olla, huomataan se jo neuvolassa ja ohjataan eteenpäin. Jos ei jaksa neuvolassa puhua saati sinne raahautua, on avun tarpeessa. Tämä ”en jaksa kommunikoida, koska vauva valvottaa” on täysin selittelyä. Ei vaan kiinnosta pitää perhettään kasassa.

Ai perhe hajoaa muutaman kuukauden aikana vaativan lapsen syntymän jälkeen, kun nainen ei jaksa panostaa syvällisiin keskusteluihin? Mitä se mies tekee, että nainen saisi levättyä tarpeeksi? Siinä vaiheessa miehen pitää lyhentää työaikaa ja vähentää vapaa-ajan menoja, että hän on tarpeeksi kotona hoitamassa osuuttaan. Mutta ei, tuossa vaiheessa miehet alkavat tehdä ylitöitä ja leuhottaa viikonloput harrastuksissa.

No eivät ala. Suurin osa miehistä on osallistuvia vanhempia. Mitä tulee lyhempään työaikaan, niin se on ojasta allikkoon, ei se tämän äidin unta paranna. Vähällä unella on vaikutuksensa, mutta ei se johda totaali hyytymiseen muulloin kuin silloin, kun muukin on pielessä. Sori vaan.

Ja toki sit, kun tämmöinen ”seura” olisi valittavana muun sijaan, eikä toista kiinnosta kommunikoida, ei sinne kotiinkaan ole kiva jäädä. En mäkään katselisi miestä, joka valittaisi väsymystään eikä haluaisi mun kanssa olla, olisin paljon harrastuksissani. Toimii myös toisinpäin. Miksi mies olisi suhteessa, jossa toista ei kiinnosta lainkaan jakaa ajatuksia kanssasi?

On eri asia olla väsynyt kuin kylmä ja inhottava.

Kun toinen valittaa väsymystä, helpotetaan sitä, ei paeta paikalta ja jätetä toista yksin väsymään lisää.

Tässä ei nyt valitettu väsymystä vaan sanottiin, että rvkin on parempi kuin oma mies. Ihan eri asia.

Mulle rv on raskausviikko, en tiedä mitä sinä sillä tarkoitat.

Kyse on lähtökohdista parisuhteessa. Puolison jaksamisesta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Yhteinen elämä, taakkaa on tarkoitus jakaa, ei kasvattaa sitä vaatimalla vielä lisää silloin, kun toisella on voimat vähissä.

Ja sekö on liikaa vaadittu, että keskustellaan?

Jos toinen on niin väsynyt, että ajatus ei luista, toinen voi hoitaa puolestaan niin, että se väsynyt saa nukuttua univelat pois, jolloin ajatuskin taas luistaa. Kun aivotoiminta on nollilla, ei vaan pysty mihinkään ylimääräiseen.

Ja tässä on juuri se pointti. Puoliso ei ole ylimääräinen, yhdessä olo ei ole ylimääräistä. Vain silloin, kun tekee sen virheen, että ajattelee näin, ajaa suhteensa siihen, ettei kumpaakaan enää kiinnosta. Nainen unohtaa usein olevansa myös nainen ja puoliso sen vauvan vuoksi.

Et ymmärrä asiaa ollenkaan. Kovan väsymyksen hetkellä kaikki on ylimääräistä. Silloin ei pysty huolehtimaan edes omista tarpeistaan saati jostain yhteisestä. Vauvan yrittää pitää hengissä ja se on about kaikki mihin kykenee.

Meillä on kolme lasta, joista kahdella oli paha refluxi. Tiedän siis tasan tarkkaan mitä on olla kuoleman väsynyt. Missään vaiheessa mun mies tai yhdessä olo ei ollut ylimääräistä. Television sijaan valitsin ja halusin olla mieheni kanssa, vaikka sit nukkua leffan tai musiikin kuuntelun/lukemisen ohessa, mutta aina mieheni kanssa. Mulle yhdessä olo toi energiaa, ei vienyt sitä. Myös mies oli väsynyt, eikä olisi tullut mieleenkään kyseenalaistaa sitä. Baariin lähtö, siivous, puutarhatyöt jne. on ylimääräistä, yhdessä olo ei.

Moni kuvittelee, että parisuhteen hoito ja toisen huomioiminen on jotenkin energiaa vievää ja vaivalloista. Ei ole, päinvastoin.

Sinä puhut _yhdessä_ olemisesta, mitä kaikki tietenkin haluavat. Palstan keskenkasvuiset ukkelit tarkoittavat "miehen huomioimisella" passaamista, hyysäämistä, kaljan ja grillimakkaran tarjoilemista telkkarin ääreen futismatsin aikana sekä villejä, pitkäkestoisia sekstailusessioita, joissa mies makoilee selällään kädet niskan takana naisen voimistellessa väsymättömästi pornohepeniin tälläytyneenä.

Kukaan ei ole sanonut mitään tuollaista. Tää on se naisen ajatus siitä mitä se mies muka ”on vailla”. Ei kuule ole. Ne haluaa ne samat parisuhteen asiat kuin ennen vauvaa.

Tämä! Miksi se ihana mies, jonka kanssa haluaa lapsen tehdä, muuttuu naisen päässä täydeksi seksihulluksi alistajaksi vauvan saannin jälkeen? Ennen lasta ne ”vaatimukset” on olleet osa suhdetta, lapsen saannin jälkeen ne on naisen painostusta seksiin ja ihan älyttömiä vaatimuksia. Eiköhän ne ole ihan niitä samoja, perus parisuhteen toiveita kuin ennenkin.

Olettekos huomannut, että naisen entisestä elämästä ei jää lapsen synnyttyä jäljelle käytännössä mitään? Miehet säilyttävät sentään ehkä noin puolet.

Perusteletko kiitos?

Nainen

- menettää vartalonsa sellaisena kuin se oli ennen lapsen saantia, synnytyksen ja raskauden aiheuttamat muutokset

- imetys sattuu usein todella paljon alussa ja vaatii paljon aikaa ja opetelua jos vauvalla esim huono imuote

- naisella on raskaudesta, synnytyksestä ja imetyksestä valtava hormonimyrsky kehossa

- naiset hoitavat usein suurimman osan pikkuvauvoista. Toki on fiksujakin miehiä jotka osallistuvat paljon mutta yleensä päävastuu on äidillä. Ja vauvan hoito on usein alussa kovin haastavaa kun ei ole varma hoitaako napaa oikein, syökö vauva riittävästi, mitä vauva milloinkin itkee, onko vauvalla sopivasti päällä, milloin viedä vauva lääkäriin jos jotain sairautta vai voiko vielä hoitaa kotona ja jos voi niin miten jne jne. Eli vauvan hoito on paljon muutakin kuin tissi suuhun ja puhdas vaippa. Usein todella stressaavaakin (ainakin meillä oli kun lapsilla oli paljon sairauksia vauvana).

- nainen menettää työyhteisönsä

- usein nainen joutuu luopumaan tai ainakin jättämään tauolle osan harrastuksistaan vauva aikana ja riippuen lapsen isästä jopa kokonaan jos isä ei suostu hoitamaan lasta niin että äiti pääsisi harrastiksiinsa

- äidit hoitavat yleensä suurimman osan yöheräilyistä

Eli naisen elämä muuttuu todella radikaalisti.

Miehen kotiin muuttaa vauva josta vaimo kantaa päävastuun.

-Osalle miehiä ei näy muuta muutosta kuin se että vaimo ei kerkeä hoitaa heitä enää yhtä paljon kuin ennen

-osa maksaa puoliksi kulut vaikka vaimo kotona hoitamassa yhteistä lasta ja siksi tulot laskeneet, joillakin mies joutuu käyttää enemmän rahaa perheeseensä

- mies jatkaa samassa työpaikassa

- suuri osa miehiä jatkaa entisiä harrastuksia kuten ennekin

- ei fyysisiä muutoksia

- öisin vauva herättää herkkäunisia mieheiäkin ja jotkut reippaimmat hoitavatkin yöheräilyjä

- osa miehistä hoitaa lastaan vaikka 1-2tuntia vuorokaudessa (nainen 22-23tuntia).

-seksi vähenee

Näin mietittynä naisen elämä muuttuu todella paljon verrattuna miehen tilanteeseen. Fiksut miehet tiedostavat sen ja koettavat tukea vaimojaan uudessa tilanteessa. Vähemmän fiksut itkevät kun vaimo keskittyy vaan kotiin ja vauvaa. Mies haluasi edelleen saada yhtäpaljon huomiota vaimolta kuin ennenkin mutta eivät ole valmiita tekemään kotitöitä tai hoitamaan lasta. No miten se vaimo voisi antaa yhtäpaljon huomiota jos vastaa vauvasta 24/vuorokausi. Ja joo kyllä vauvat nukkuvat yleensä paljon mutta kun nainenkin tarvii unta ja kotitöiden määrä kasvaa valtavasti vauvan myötä.

Mitä kotitöitä se vauva lisää?

Oletko tosissasi? Pieni vauva pulauttelee ja kakkii niin että kakkaa on pahimmillaan niskassa asti, joten pyykkiä tulee ihan uusia määriä. Jos vauva syö pullomaitoa, pitää pulloja steriloida. Kun vauva syö soseita, niiden tekeminen vie runsaasti aikaa. Ja imetys on järkkyä, maitoa valuu niin, että lakanat pitää vaihtaa joka päivä, koska se päivän vanha maito HAISEE siellä sängyssä. Itse nukuin ison kylpypyyhkeen päällä, ja se oli joka aamu märkä ja haisi maidolle. Joten joo, kyllä kotitöitä tulee lisää.

Mutta kyllä se itse vauvan hoito vie eniten aikaa. Vauvaa imetetään monta tuntia päivässä, pahimmillaan pari tuntia kerrallaan, ja sitten on vaipanvaihdot, kylvyt, valveillaoloajan hoitaminen, vaatteiden vaihdot jne.

Joopa, voihan joka asiasta tehdä numeron, toki. Itse en pidä lasten hoitoa urakkana eikä se pyykkimääräkään nyt kyllä puristele, oikein hyvin ehtii tehdä siinä ajassa minkä olisi töissä kuluttanut.

Tuleeko teillä ne puklut ja löysät kakat lakanoihin nätisti virka-aikana. Meidän lapset eivät sellaista osanneet. Joten ei niitä hommia pystynyt työpäivän ajalle ajoittamaan. Lakanoidenvaihto ja kakkapyykki saattoi yllättää milloin vain.

Muutenkin, minä en ole mikään kodinhengetär vaan luonnontieteiden alalla töitä tekevä asiantuntija. Ei minulla ole mitään intoa ja halua käyttää elämässäni tunteja päivässä johonkin kodinhoitoon. Tein toki, jos oli pakko, mutta ei äitiys tee naisesta mitään kodinkoneita. Kyllä siihen on ihan täysi oikeus kypsähtää.

Toki on oikeus kypsähtää, mutta nyt puhuttiin siitä, että nainen menettää elämänsä, mies ei. Todellisuudessa se on ihan siitä kiinni miten itse asiansa järjestää ja miten asioihin suhtautuu. Arki muuttuu, elämä välttämättä ei lainkaan. Meillä ei ainakaan muuttunut.

Riippuu varmaan, millaista se oma elämä on aiemmin ollut. Itse en kokenut vauvavuotta yliraskaana, eikä parisuhde voinut vauvavuoden takia huonosti, jaettiin puoliksi kotitöitä ja mies alkoi tehdäö osa-aikaista, joten oltiin paljon keskenämme vauvan kanssa. Siitä on varsin hyviä muistoja. Mutta kyllä oma elämäni ainakin muuttui radikaalisti. Ja itse pystyin vielä miehen osa-aikatyön ansiosta tekemään aika paljon omiakin asioita. Työskentelen taidealalla, ja pystyin tekemään sitä jonkin verran lähes päivittäin (mikä on itselleni tärkeintä), lisäksi kävin harrastuksissa ja näin ystäviä. Mutta silti koko elämä ja arki muuttuivat todella, todella paljon.

Jos oma elämä on ollut sellaista "työpäivän jälkeen telkkarin katselua", niin sen voi varmaan toteuttaa siinä vauvaa imettäessäkin - pyöriihän ne ohjelmat siinä kuvaruudulla kuten ennenkin. Mutta kaikkien elämä ei ole (onneksi) sellaista.

Minusta Suomessa on voimakkaasti vallalla asenne, että naisten kuuluu ottaa vastuu lapsista lähes kokonaan, myös sellaisten asioden osalta jotka mies voisi aivan hyvin toteuttaa. 

Olen itse 80-luvulla syntynyt, ja muistan omasta lapsuudestani, että äitini esimerkiksi lopetti kaikki omat harrastuksensa ja vähensi ystäviensä tapaamisen aivan minimiin minun lapsuudessani. Isäni sai mennä ja tulla vähän miten halusi. Mietin jo silloin, miksi näin täytyy olla. 

Nyt asun toisessa maassa, jossa kulttuuri on sellainen, että ainakin oman ikäluokkani miehet osallistuvat ihan eri tavalla. Kaikki ovat sitä mieltä, että vanhemmuus on jaettava niin pitkälle kuin mahdollista. Ei ole oletus, että toinen luopuu harrastuksistaan tai sosiaalisesta elämästään tai jää kotivanhemmaksi vuosikausiksi.  Suomessa käydessä huomaan, että suomalaisessa kulttuurissa asenteet ovat erilaisia. Tiedän paljon perheitä, joissa äiti ei pääse edes kuntosalille tunniksi viikossa, kun taas isä on harva se ilta jossain padeltreeneissä tai maastopyöräilemässä.  Asenne tuntuu olevan myös sellainen, että jos nainen ei näin tee, häntä pidetään jotenkin huonona ja vähemmän omistautuneena vanhempana. Mutta miksi? Eikö välillä virkistäytynyt vanhempi ole parempi vanhempi? Miksi mies ei pärjäisi kotona lapsen kanssa sitä tuntia tai paria kun äiti käy salilla tai ystävän kanssa kahvilla? Miksi lapsi kärsisi tällaisesta? 

Kun olemme pohtineet mieheni kanssa lasten hankkimista, meille on selviö, että kumpikin tekee ja kummallakin on oikeus myös omaan aikaan. Lapsi ei ole jomman kumman vanhemman projekti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kotitöitä se vauva lisää?

No kyllä pyykkiä ja tiskiä tulee yhden ihmisen verran lisää. Lisäksi pitää imuroida ja mopata useammin, koska se vauva möheltää lattialla ja nuolee kaikki pinnat. Ei meillä koirataloudessa aiemmin niin piitattu, vaikka olikin hiukan hiekkaa lattialla, mutta vauvan kanssa pitää olla puhdasta.

- ohis

Kyllähän sitä saa lisättyä kotitöitä joo, jos ylihygieniseksi alkaa.

Huomaa kyllä, että sinä olet vauvana nuollut aika kasan hiekkaa lattioilta ja että se päätynyt jonnekin muualle kuin pyttyyn kierimään.

Huomaa, että sä et. Mistä sä luulet, että nykyiset allergiat ja monet sairaudet johtuu? Aivan, ylihygienisyydestä.

Kyllä, amen. https://www.studio55.fi/terveys/article/ylihygienialla-vaarallisia-seur…

Duodecim: Lapsen ylenpalttinen suojeleminen ei ole hänelle hyväksi. Esimerkiksi mullan syöminen on pieninä määrinä vaaratonta. Monien allergiatutkijoiden ja infektiolääkäreiden mukaan on suorastaan lapsen terveydelle hyväksi saada kokemuksia monenlaisista bakteereista. Niitä on, paitsi mullassa, myös eläimissä ja ihmisen iholla. Bakteerit suussa eivät ole kovin vaarallisia vaiheessa, jolloin suu itse on terve, ei ole ientulehdusta eikä haavoja. Syljen entsyymit tappavat ja hajottavat bakteereja, ja immuunipuolustus saa koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.

No sinussa ei ollut tarpeeksi miestä isäksi. Siittämään pystyy, muttei huolehtimaan jälkeläisistä. Se kupla ei niin kauaa kestä, etteikö kunnollinen mies sitä jaksa.

Onneksi elämä heitti mulle miehen, joka kantoi vastuunsa.

Tämä kuvaakin hyvin av-kansan parinvalintaa. Lapsia tehdään sen kanssa, kuka eteen sattuu. Sitten vaan sormet ristissä toivotaan, että se hoitaisi hommansa isänä. 

Joku täällä lukee taas kommentteja kuin piru Raamattua. Kyllä tuosta ihan selkeästi käy ilmi, että ei ole huolittu ihan ketä vaan joka eteen sattuu. Mutta Tuikkis on taas aktiivisella tuulella provoiluineen.

Merkittävä osa naisista valittaa miehestä. Tässä ketjussa ja kaikkialla muualla tällä palstalla.

Sanoisin että "tuikkis" on tässä aivan oikeassa.

Toki, te naiset aina kehutte kpää-tutkallanne että havaitsette ne miehet kaukaa.

Mikä on ettei tutkat kuitenkaan toimi kun kerran (lähes) kaikki miehet ovat järjestään paskoja mätisäkkejä?

Kuka on tämä Tuikkis?

Se on sellainen kätevä olkiukko, jota voi aina piestä kun vastaukset ei satu miellyttäämään palstanaista.

Harhaisten palstalla makaavien naisten mielikuvitusmies ja defenssi, jolla koitetaan hiljentää kaikki kritiikki. Vähän sama kuin ulimiesjankkaajillakin, tosin taitavat olla niitä samoja naisia nämäkin.

Näitä naisia yhdistää vuosikausien palstalla makaaminen ja lukemattomien miesvihaviestien kirjoittaminen päivittäin. 

Susta saisi tuiksubingon. Ei kolmea viestiä ilman "palstalla makaamista".

Montako vuotta olet maannut palstalla, kun tuikkis on sinulle arkisanastoa?

Vai oletko se sinä, joka siitä ripulivammaisesti spämmää palstalle? 

23, viimeiset 18 enää harrastuksena.

Siivoa suusi, jos edes osaat.

Wau. Upea elämä sulla. 23 vuotta paskapalstalla joka päivä. 

Ajatteles sitä.

tunti päivässä jos 23 vuotta lukisi vaikka jotain lainsäädäntöä tai engineering asioita niin olisi melkoinen tietämys.

Nyt se tietää kuka on tulkkis. Tai luulee tietävänsä

Kuten totesin, pallonpuoliskon maneerisin kirjoittaja. 

Teoriasi jättää vuorikauteen myös 23 muuta tuntia.

Tietysti jättää, ajattelinkin just sitä että jos käyttäisi edes tämän ajan fiksummin.

Eikä se kohdistu sinuun vaan kaikkiin somettajiin ja nettisankareihin. Valitetaan ettei ole aikaa esim. parisuhteelle tai minkään järkevän ammatin opiskeluun mutta tänne... tänne on aikaa. Instaan on aikaa. Tiktokkiin on aikaa.

Kyllä mulla on aikaa myös parisuhteelle, runsain mitoin. Ei ole myöskään tarvetta valittaa, elämä on valintoja. Mutta päivystys päättyy kohta, tavataan taas. Illanjatkoja.

Ketjussa on satoja naisia jotka ovat sitä mieltä ettei parisuhteelle tarvitse jäädä aikaa.

Silloin kun perheessä on pieni lapsi, jopa vastasyntynyt, niin naisella ei kerta kaikkiaan aina riitä aika ja jaksaminen miehen huomioimiseen. Ei ainakaan silloin, jos mies ei tee kotona mitään, ei edes hoida lasta.

eli sinulla ei ole aikaa sitten muillekaan ihmissuhteille, televisiolle, somelle eikä nettiinkään.

pelkkä vauva riittää sinulle kaikkien kontaktiesi sijaan.

miehelle ei voi edes puhua, koska vauva. 

-eri 

Telkkarin kanssa ei tarvitse kommunikoida ja telkkarin ääreen voi vaikka nukahtaa. Unen tarvetta tärkeämpää oli vain vessahätä ja nälkä. Sellaista se on huonounisen vauvan kanssa.

Tuossa vaiheessa ei puhuta enää vain huonounisesta vauvasta vaan masennuksesta. Huonounisten vauvojen kanssa valvineet vanhemmat haluavat nimenomaan sitä kommunikointia aikuisen kanssa vaikka kuinka väsyttää ja puolison viereen (ei television) nukahtamista. Hormonit pitävät huolen siitä, että väsyneenäkin jaksaa ja uni tulee silloin, kun sille on aikaa. Miksi on niin vaikea myöntää olevansa masentunut/ahdistunut tai vaikka sitä, että en ottanut puolisoani huomioon lainkaan? Sit vielä sälyttää syyn vauvaan.

Niinpä. Hos on niin väsynyt, että perheensä kanssa ei jaksa olla, huomataan se jo neuvolassa ja ohjataan eteenpäin. Jos ei jaksa neuvolassa puhua saati sinne raahautua, on avun tarpeessa. Tämä ”en jaksa kommunikoida, koska vauva valvottaa” on täysin selittelyä. Ei vaan kiinnosta pitää perhettään kasassa.

Ai perhe hajoaa muutaman kuukauden aikana vaativan lapsen syntymän jälkeen, kun nainen ei jaksa panostaa syvällisiin keskusteluihin? Mitä se mies tekee, että nainen saisi levättyä tarpeeksi? Siinä vaiheessa miehen pitää lyhentää työaikaa ja vähentää vapaa-ajan menoja, että hän on tarpeeksi kotona hoitamassa osuuttaan. Mutta ei, tuossa vaiheessa miehet alkavat tehdä ylitöitä ja leuhottaa viikonloput harrastuksissa.

No eivät ala. Suurin osa miehistä on osallistuvia vanhempia. Mitä tulee lyhempään työaikaan, niin se on ojasta allikkoon, ei se tämän äidin unta paranna. Vähällä unella on vaikutuksensa, mutta ei se johda totaali hyytymiseen muulloin kuin silloin, kun muukin on pielessä. Sori vaan.

Ja toki sit, kun tämmöinen ”seura” olisi valittavana muun sijaan, eikä toista kiinnosta kommunikoida, ei sinne kotiinkaan ole kiva jäädä. En mäkään katselisi miestä, joka valittaisi väsymystään eikä haluaisi mun kanssa olla, olisin paljon harrastuksissani. Toimii myös toisinpäin. Miksi mies olisi suhteessa, jossa toista ei kiinnosta lainkaan jakaa ajatuksia kanssasi?

On eri asia olla väsynyt kuin kylmä ja inhottava.

Kun toinen valittaa väsymystä, helpotetaan sitä, ei paeta paikalta ja jätetä toista yksin väsymään lisää.

Tässä ei nyt valitettu väsymystä vaan sanottiin, että rvkin on parempi kuin oma mies. Ihan eri asia.

Mulle rv on raskausviikko, en tiedä mitä sinä sillä tarkoitat.

Kyse on lähtökohdista parisuhteessa. Puolison jaksamisesta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Yhteinen elämä, taakkaa on tarkoitus jakaa, ei kasvattaa sitä vaatimalla vielä lisää silloin, kun toisella on voimat vähissä.

Ja sekö on liikaa vaadittu, että keskustellaan?

Jos toinen on niin väsynyt, että ajatus ei luista, toinen voi hoitaa puolestaan niin, että se väsynyt saa nukuttua univelat pois, jolloin ajatuskin taas luistaa. Kun aivotoiminta on nollilla, ei vaan pysty mihinkään ylimääräiseen.

Ja tässä on juuri se pointti. Puoliso ei ole ylimääräinen, yhdessä olo ei ole ylimääräistä. Vain silloin, kun tekee sen virheen, että ajattelee näin, ajaa suhteensa siihen, ettei kumpaakaan enää kiinnosta. Nainen unohtaa usein olevansa myös nainen ja puoliso sen vauvan vuoksi.

Et ymmärrä asiaa ollenkaan. Kovan väsymyksen hetkellä kaikki on ylimääräistä. Silloin ei pysty huolehtimaan edes omista tarpeistaan saati jostain yhteisestä. Vauvan yrittää pitää hengissä ja se on about kaikki mihin kykenee.

Meillä on kolme lasta, joista kahdella oli paha refluxi. Tiedän siis tasan tarkkaan mitä on olla kuoleman väsynyt. Missään vaiheessa mun mies tai yhdessä olo ei ollut ylimääräistä. Television sijaan valitsin ja halusin olla mieheni kanssa, vaikka sit nukkua leffan tai musiikin kuuntelun/lukemisen ohessa, mutta aina mieheni kanssa. Mulle yhdessä olo toi energiaa, ei vienyt sitä. Myös mies oli väsynyt, eikä olisi tullut mieleenkään kyseenalaistaa sitä. Baariin lähtö, siivous, puutarhatyöt jne. on ylimääräistä, yhdessä olo ei.

Moni kuvittelee, että parisuhteen hoito ja toisen huomioiminen on jotenkin energiaa vievää ja vaivalloista. Ei ole, päinvastoin.

Sinä puhut _yhdessä_ olemisesta, mitä kaikki tietenkin haluavat. Palstan keskenkasvuiset ukkelit tarkoittavat "miehen huomioimisella" passaamista, hyysäämistä, kaljan ja grillimakkaran tarjoilemista telkkarin ääreen futismatsin aikana sekä villejä, pitkäkestoisia sekstailusessioita, joissa mies makoilee selällään kädet niskan takana naisen voimistellessa väsymättömästi pornohepeniin tälläytyneenä.

Kukaan ei ole sanonut mitään tuollaista. Tää on se naisen ajatus siitä mitä se mies muka ”on vailla”. Ei kuule ole. Ne haluaa ne samat parisuhteen asiat kuin ennen vauvaa.

Tämä! Miksi se ihana mies, jonka kanssa haluaa lapsen tehdä, muuttuu naisen päässä täydeksi seksihulluksi alistajaksi vauvan saannin jälkeen? Ennen lasta ne ”vaatimukset” on olleet osa suhdetta, lapsen saannin jälkeen ne on naisen painostusta seksiin ja ihan älyttömiä vaatimuksia. Eiköhän ne ole ihan niitä samoja, perus parisuhteen toiveita kuin ennenkin.

Olettekos huomannut, että naisen entisestä elämästä ei jää lapsen synnyttyä jäljelle käytännössä mitään? Miehet säilyttävät sentään ehkä noin puolet.

Perusteletko kiitos?

Nainen

- menettää vartalonsa sellaisena kuin se oli ennen lapsen saantia, synnytyksen ja raskauden aiheuttamat muutokset

- imetys sattuu usein todella paljon alussa ja vaatii paljon aikaa ja opetelua jos vauvalla esim huono imuote

- naisella on raskaudesta, synnytyksestä ja imetyksestä valtava hormonimyrsky kehossa

- naiset hoitavat usein suurimman osan pikkuvauvoista. Toki on fiksujakin miehiä jotka osallistuvat paljon mutta yleensä päävastuu on äidillä. Ja vauvan hoito on usein alussa kovin haastavaa kun ei ole varma hoitaako napaa oikein, syökö vauva riittävästi, mitä vauva milloinkin itkee, onko vauvalla sopivasti päällä, milloin viedä vauva lääkäriin jos jotain sairautta vai voiko vielä hoitaa kotona ja jos voi niin miten jne jne. Eli vauvan hoito on paljon muutakin kuin tissi suuhun ja puhdas vaippa. Usein todella stressaavaakin (ainakin meillä oli kun lapsilla oli paljon sairauksia vauvana).

- nainen menettää työyhteisönsä

- usein nainen joutuu luopumaan tai ainakin jättämään tauolle osan harrastuksistaan vauva aikana ja riippuen lapsen isästä jopa kokonaan jos isä ei suostu hoitamaan lasta niin että äiti pääsisi harrastiksiinsa

- äidit hoitavat yleensä suurimman osan yöheräilyistä

Eli naisen elämä muuttuu todella radikaalisti.

Miehen kotiin muuttaa vauva josta vaimo kantaa päävastuun.

-Osalle miehiä ei näy muuta muutosta kuin se että vaimo ei kerkeä hoitaa heitä enää yhtä paljon kuin ennen

-osa maksaa puoliksi kulut vaikka vaimo kotona hoitamassa yhteistä lasta ja siksi tulot laskeneet, joillakin mies joutuu käyttää enemmän rahaa perheeseensä

- mies jatkaa samassa työpaikassa

- suuri osa miehiä jatkaa entisiä harrastuksia kuten ennekin

- ei fyysisiä muutoksia

- öisin vauva herättää herkkäunisia mieheiäkin ja jotkut reippaimmat hoitavatkin yöheräilyjä

- osa miehistä hoitaa lastaan vaikka 1-2tuntia vuorokaudessa (nainen 22-23tuntia).

-seksi vähenee

Näin mietittynä naisen elämä muuttuu todella paljon verrattuna miehen tilanteeseen. Fiksut miehet tiedostavat sen ja koettavat tukea vaimojaan uudessa tilanteessa. Vähemmän fiksut itkevät kun vaimo keskittyy vaan kotiin ja vauvaa. Mies haluasi edelleen saada yhtäpaljon huomiota vaimolta kuin ennenkin mutta eivät ole valmiita tekemään kotitöitä tai hoitamaan lasta. No miten se vaimo voisi antaa yhtäpaljon huomiota jos vastaa vauvasta 24/vuorokausi. Ja joo kyllä vauvat nukkuvat yleensä paljon mutta kun nainenkin tarvii unta ja kotitöiden määrä kasvaa valtavasti vauvan myötä.

Mitä kotitöitä se vauva lisää?

Pyykinpesua, siivousta, ruoanlaittoa ja tiskiä. Vauva on vauva kunnes oppii kävelemään, mutta ei silti vain makaa hiljaa ja siististi paikallaan tai tissillä.

Mutta ihan samat työt ne on kahden aikuisenkin taloudessa.

Jep, niitä vaan on paljon vähemmän ja ne voi tehdä silloin kun huvittaa, tai jättää tekemättä.

Ja vauvan kanssako ei voi? Voi kuule, kyllä voi jättää tekemättä ihan samalla tavalla jos haluaa. Vauva/lapsi ei rikki mene, jos yhtenä päivänä et puunaa joka nurkkaa.

Ei voi. 

Me ollaan jo kaksin ja siivotaan jotakuinkin kerran kuukaudessa. Vauvan kanssa siivottiin viikottain, mokoma konttasi ja söi kaiken lattioilta.

Kukaan ei enää puklaa meidän lakanoihin tai vaatteisiin. Puhtaista vaatteista ei ole pulaa, hapan maito ei haise.

Tänään käytiin ulkona syömässä, kun ei huvita laittaa ruokaa helteellä. Ateriaväli on helposti 8 h. Vauvan kanssa ei voi olla.

Jatkanko?

Ei kannata jatkaa, sun oma ongelmasi, jos muutit elämäsi niin totaalisesti, että edelleen vit*ttaa.

Kerron nyt kun sulla ei selkeästi ole kokemusta vauvoista. Niiden kanssa on pakko elää varsin säännöllistä ja keskivertosäntillistä elämää ruoka- ja unirytmeineen, jotta vauvan perustarpeet (uni, ruoka, puhtaus, turva) tulevat tyydytetyiksi. Se on myös hyvin sitovaa. Näin holtitonta boheemielämää kuin nykyään vietetään, ei lapsen kanssa voi viettää, ja asiaa säädellään myös viranomaisten toimesta, nykyään ilmeisesti vielä enemmän kuin 20 v sitten. 

Ei vituta, se on aikansa kutakin -puuhaa, sekin. Hyvä tuli.

Kuten sanoin, oma valinta. Meillä on eletty perusarkea, ei hippi- tai boheemielämää ennen lapsiakin, joten toki sulla varmasti perusarki oli raskasta, toisin kuin meillä. Ja selvästi sua vit*ttaa, kun avaudut edelleen asiasta täällä. Keskimäärin kuitenkin ihmisten arjen muutokset eivät ole noin suuria kuin sulla.

Ehei, höps. Hyppäsin kommentoimaan sitä, voiko vauvan kanssa jättää kotityöt tekemättä. Ei voi.

Olen täällä kuluttamassa aikaa, odotan että mies lopettaa työt. Tulkinnat ovat omiasi.

Edelleen voi. Euoan laitto ja arkieytmin pitäminen ei ole mikään kotityö, vaan elämää. Kotityöt voi oikein hyvin myös lapsiperheissä tehdä silloin, kun ehtii/jaksaa. Suurin osa ihmisistä ei huku pas*aan päivässä, jos elämänhallinta on kunnossa.

Mulle ruoanlaitto on harrastus, mutta veikkaan, että aika moni muu pitää sitä kotityönä. Eikä se ollut harrastus silloin, kun sitä tehtiin vauvan ehdoilla. 

Meidän käsitys elämästä on hyvin erilainen, keskustelua lienee turha jatkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta Suomessa on voimakkaasti vallalla asenne, että naisten kuuluu ottaa vastuu lapsista lähes kokonaan, myös sellaisten asioden osalta jotka mies voisi aivan hyvin toteuttaa. 

Olen itse 80-luvulla syntynyt, ja muistan omasta lapsuudestani, että äitini esimerkiksi lopetti kaikki omat harrastuksensa ja vähensi ystäviensä tapaamisen aivan minimiin minun lapsuudessani. Isäni sai mennä ja tulla vähän miten halusi. Mietin jo silloin, miksi näin täytyy olla. 

Nyt asun toisessa maassa, jossa kulttuuri on sellainen, että ainakin oman ikäluokkani miehet osallistuvat ihan eri tavalla. Kaikki ovat sitä mieltä, että vanhemmuus on jaettava niin pitkälle kuin mahdollista. Ei ole oletus, että toinen luopuu harrastuksistaan tai sosiaalisesta elämästään tai jää kotivanhemmaksi vuosikausiksi.  Suomessa käydessä huomaan, että suomalaisessa kulttuurissa asenteet ovat erilaisia. Tiedän paljon perheitä, joissa äiti ei pääse edes kuntosalille tunniksi viikossa, kun taas isä on harva se ilta jossain padeltreeneissä tai maastopyöräilemässä.  Asenne tuntuu olevan myös sellainen, että jos nainen ei näin tee, häntä pidetään jotenkin huonona ja vähemmän omistautuneena vanhempana. Mutta miksi? Eikö välillä virkistäytynyt vanhempi ole parempi vanhempi? Miksi mies ei pärjäisi kotona lapsen kanssa sitä tuntia tai paria kun äiti käy salilla tai ystävän kanssa kahvilla? Miksi lapsi kärsisi tällaisesta? 

Kun olemme pohtineet mieheni kanssa lasten hankkimista, meille on selviö, että kumpikin tekee ja kummallakin on oikeus myös omaan aikaan. Lapsi ei ole jomman kumman vanhemman projekti. 

Meidän perheessä minä äitinä olen joutunut luopumaan harrastuksistani ja muista omista menoistani, mies jatkaa lenkkejään, salikäyntejään ym mitä nyt vapaa-ajalla tekeekin, eli olemme tuollainen perhe mitä kuvasit. Syy? Mies ei suostu koskaan olemaan kaksin lapsen kanssa, ei vaikka miten pyytäisin, vaatisin, yrittäisin pakottaa vain häipymällä itse. Tukiverkkoja meillä ei ole. Ja ennen lapsen saamista tietenkin sovittiin että puoliksi hoidetaan. No, erokeskustelut on nyt käynnissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.

No sinussa ei ollut tarpeeksi miestä isäksi. Siittämään pystyy, muttei huolehtimaan jälkeläisistä. Se kupla ei niin kauaa kestä, etteikö kunnollinen mies sitä jaksa.

Onneksi elämä heitti mulle miehen, joka kantoi vastuunsa.

Tämä kuvaakin hyvin av-kansan parinvalintaa. Lapsia tehdään sen kanssa, kuka eteen sattuu. Sitten vaan sormet ristissä toivotaan, että se hoitaisi hommansa isänä. 

Joku täällä lukee taas kommentteja kuin piru Raamattua. Kyllä tuosta ihan selkeästi käy ilmi, että ei ole huolittu ihan ketä vaan joka eteen sattuu. Mutta Tuikkis on taas aktiivisella tuulella provoiluineen.

Merkittävä osa naisista valittaa miehestä. Tässä ketjussa ja kaikkialla muualla tällä palstalla.

Sanoisin että "tuikkis" on tässä aivan oikeassa.

Toki, te naiset aina kehutte kpää-tutkallanne että havaitsette ne miehet kaukaa.

Mikä on ettei tutkat kuitenkaan toimi kun kerran (lähes) kaikki miehet ovat järjestään paskoja mätisäkkejä?

Kuka on tämä Tuikkis?

Se on sellainen kätevä olkiukko, jota voi aina piestä kun vastaukset ei satu miellyttäämään palstanaista.

Harhaisten palstalla makaavien naisten mielikuvitusmies ja defenssi, jolla koitetaan hiljentää kaikki kritiikki. Vähän sama kuin ulimiesjankkaajillakin, tosin taitavat olla niitä samoja naisia nämäkin.

Näitä naisia yhdistää vuosikausien palstalla makaaminen ja lukemattomien miesvihaviestien kirjoittaminen päivittäin. 

Susta saisi tuiksubingon. Ei kolmea viestiä ilman "palstalla makaamista".

Montako vuotta olet maannut palstalla, kun tuikkis on sinulle arkisanastoa?

Vai oletko se sinä, joka siitä ripulivammaisesti spämmää palstalle? 

23, viimeiset 18 enää harrastuksena.

Siivoa suusi, jos edes osaat.

Wau. Upea elämä sulla. 23 vuotta paskapalstalla joka päivä. 

Ajatteles sitä.

tunti päivässä jos 23 vuotta lukisi vaikka jotain lainsäädäntöä tai engineering asioita niin olisi melkoinen tietämys.

Nyt se tietää kuka on tulkkis. Tai luulee tietävänsä

Kuten totesin, pallonpuoliskon maneerisin kirjoittaja. 

Teoriasi jättää vuorikauteen myös 23 muuta tuntia.

Tietysti jättää, ajattelinkin just sitä että jos käyttäisi edes tämän ajan fiksummin.

Eikä se kohdistu sinuun vaan kaikkiin somettajiin ja nettisankareihin. Valitetaan ettei ole aikaa esim. parisuhteelle tai minkään järkevän ammatin opiskeluun mutta tänne... tänne on aikaa. Instaan on aikaa. Tiktokkiin on aikaa.

Kyllä mulla on aikaa myös parisuhteelle, runsain mitoin. Ei ole myöskään tarvetta valittaa, elämä on valintoja. Mutta päivystys päättyy kohta, tavataan taas. Illanjatkoja.

Ketjussa on satoja naisia jotka ovat sitä mieltä ettei parisuhteelle tarvitse jäädä aikaa.

Silloin kun perheessä on pieni lapsi, jopa vastasyntynyt, niin naisella ei kerta kaikkiaan aina riitä aika ja jaksaminen miehen huomioimiseen. Ei ainakaan silloin, jos mies ei tee kotona mitään, ei edes hoida lasta.

eli sinulla ei ole aikaa sitten muillekaan ihmissuhteille, televisiolle, somelle eikä nettiinkään.

pelkkä vauva riittää sinulle kaikkien kontaktiesi sijaan.

miehelle ei voi edes puhua, koska vauva. 

-eri 

Telkkarin kanssa ei tarvitse kommunikoida ja telkkarin ääreen voi vaikka nukahtaa. Unen tarvetta tärkeämpää oli vain vessahätä ja nälkä. Sellaista se on huonounisen vauvan kanssa.

Tuossa vaiheessa ei puhuta enää vain huonounisesta vauvasta vaan masennuksesta. Huonounisten vauvojen kanssa valvineet vanhemmat haluavat nimenomaan sitä kommunikointia aikuisen kanssa vaikka kuinka väsyttää ja puolison viereen (ei television) nukahtamista. Hormonit pitävät huolen siitä, että väsyneenäkin jaksaa ja uni tulee silloin, kun sille on aikaa. Miksi on niin vaikea myöntää olevansa masentunut/ahdistunut tai vaikka sitä, että en ottanut puolisoani huomioon lainkaan? Sit vielä sälyttää syyn vauvaan.

Niinpä. Hos on niin väsynyt, että perheensä kanssa ei jaksa olla, huomataan se jo neuvolassa ja ohjataan eteenpäin. Jos ei jaksa neuvolassa puhua saati sinne raahautua, on avun tarpeessa. Tämä ”en jaksa kommunikoida, koska vauva valvottaa” on täysin selittelyä. Ei vaan kiinnosta pitää perhettään kasassa.

Ai perhe hajoaa muutaman kuukauden aikana vaativan lapsen syntymän jälkeen, kun nainen ei jaksa panostaa syvällisiin keskusteluihin? Mitä se mies tekee, että nainen saisi levättyä tarpeeksi? Siinä vaiheessa miehen pitää lyhentää työaikaa ja vähentää vapaa-ajan menoja, että hän on tarpeeksi kotona hoitamassa osuuttaan. Mutta ei, tuossa vaiheessa miehet alkavat tehdä ylitöitä ja leuhottaa viikonloput harrastuksissa.

No eivät ala. Suurin osa miehistä on osallistuvia vanhempia. Mitä tulee lyhempään työaikaan, niin se on ojasta allikkoon, ei se tämän äidin unta paranna. Vähällä unella on vaikutuksensa, mutta ei se johda totaali hyytymiseen muulloin kuin silloin, kun muukin on pielessä. Sori vaan.

Ja toki sit, kun tämmöinen ”seura” olisi valittavana muun sijaan, eikä toista kiinnosta kommunikoida, ei sinne kotiinkaan ole kiva jäädä. En mäkään katselisi miestä, joka valittaisi väsymystään eikä haluaisi mun kanssa olla, olisin paljon harrastuksissani. Toimii myös toisinpäin. Miksi mies olisi suhteessa, jossa toista ei kiinnosta lainkaan jakaa ajatuksia kanssasi?

On eri asia olla väsynyt kuin kylmä ja inhottava.

Kun toinen valittaa väsymystä, helpotetaan sitä, ei paeta paikalta ja jätetä toista yksin väsymään lisää.

Tässä ei nyt valitettu väsymystä vaan sanottiin, että rvkin on parempi kuin oma mies. Ihan eri asia.

Mulle rv on raskausviikko, en tiedä mitä sinä sillä tarkoitat.

Kyse on lähtökohdista parisuhteessa. Puolison jaksamisesta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Yhteinen elämä, taakkaa on tarkoitus jakaa, ei kasvattaa sitä vaatimalla vielä lisää silloin, kun toisella on voimat vähissä.

Ja sekö on liikaa vaadittu, että keskustellaan?

Jos toinen on niin väsynyt, että ajatus ei luista, toinen voi hoitaa puolestaan niin, että se väsynyt saa nukuttua univelat pois, jolloin ajatuskin taas luistaa. Kun aivotoiminta on nollilla, ei vaan pysty mihinkään ylimääräiseen.

Ja tässä on juuri se pointti. Puoliso ei ole ylimääräinen, yhdessä olo ei ole ylimääräistä. Vain silloin, kun tekee sen virheen, että ajattelee näin, ajaa suhteensa siihen, ettei kumpaakaan enää kiinnosta. Nainen unohtaa usein olevansa myös nainen ja puoliso sen vauvan vuoksi.

Et ymmärrä asiaa ollenkaan. Kovan väsymyksen hetkellä kaikki on ylimääräistä. Silloin ei pysty huolehtimaan edes omista tarpeistaan saati jostain yhteisestä. Vauvan yrittää pitää hengissä ja se on about kaikki mihin kykenee.

Meillä on kolme lasta, joista kahdella oli paha refluxi. Tiedän siis tasan tarkkaan mitä on olla kuoleman väsynyt. Missään vaiheessa mun mies tai yhdessä olo ei ollut ylimääräistä. Television sijaan valitsin ja halusin olla mieheni kanssa, vaikka sit nukkua leffan tai musiikin kuuntelun/lukemisen ohessa, mutta aina mieheni kanssa. Mulle yhdessä olo toi energiaa, ei vienyt sitä. Myös mies oli väsynyt, eikä olisi tullut mieleenkään kyseenalaistaa sitä. Baariin lähtö, siivous, puutarhatyöt jne. on ylimääräistä, yhdessä olo ei.

Moni kuvittelee, että parisuhteen hoito ja toisen huomioiminen on jotenkin energiaa vievää ja vaivalloista. Ei ole, päinvastoin.

Sinä puhut _yhdessä_ olemisesta, mitä kaikki tietenkin haluavat. Palstan keskenkasvuiset ukkelit tarkoittavat "miehen huomioimisella" passaamista, hyysäämistä, kaljan ja grillimakkaran tarjoilemista telkkarin ääreen futismatsin aikana sekä villejä, pitkäkestoisia sekstailusessioita, joissa mies makoilee selällään kädet niskan takana naisen voimistellessa väsymättömästi pornohepeniin tälläytyneenä.

Kukaan ei ole sanonut mitään tuollaista. Tää on se naisen ajatus siitä mitä se mies muka ”on vailla”. Ei kuule ole. Ne haluaa ne samat parisuhteen asiat kuin ennen vauvaa.

Tämä! Miksi se ihana mies, jonka kanssa haluaa lapsen tehdä, muuttuu naisen päässä täydeksi seksihulluksi alistajaksi vauvan saannin jälkeen? Ennen lasta ne ”vaatimukset” on olleet osa suhdetta, lapsen saannin jälkeen ne on naisen painostusta seksiin ja ihan älyttömiä vaatimuksia. Eiköhän ne ole ihan niitä samoja, perus parisuhteen toiveita kuin ennenkin.

Olettekos huomannut, että naisen entisestä elämästä ei jää lapsen synnyttyä jäljelle käytännössä mitään? Miehet säilyttävät sentään ehkä noin puolet.

Perusteletko kiitos?

Nainen

- menettää vartalonsa sellaisena kuin se oli ennen lapsen saantia, synnytyksen ja raskauden aiheuttamat muutokset

- imetys sattuu usein todella paljon alussa ja vaatii paljon aikaa ja opetelua jos vauvalla esim huono imuote

- naisella on raskaudesta, synnytyksestä ja imetyksestä valtava hormonimyrsky kehossa

- naiset hoitavat usein suurimman osan pikkuvauvoista. Toki on fiksujakin miehiä jotka osallistuvat paljon mutta yleensä päävastuu on äidillä. Ja vauvan hoito on usein alussa kovin haastavaa kun ei ole varma hoitaako napaa oikein, syökö vauva riittävästi, mitä vauva milloinkin itkee, onko vauvalla sopivasti päällä, milloin viedä vauva lääkäriin jos jotain sairautta vai voiko vielä hoitaa kotona ja jos voi niin miten jne jne. Eli vauvan hoito on paljon muutakin kuin tissi suuhun ja puhdas vaippa. Usein todella stressaavaakin (ainakin meillä oli kun lapsilla oli paljon sairauksia vauvana).

- nainen menettää työyhteisönsä

- usein nainen joutuu luopumaan tai ainakin jättämään tauolle osan harrastuksistaan vauva aikana ja riippuen lapsen isästä jopa kokonaan jos isä ei suostu hoitamaan lasta niin että äiti pääsisi harrastiksiinsa

- äidit hoitavat yleensä suurimman osan yöheräilyistä

Eli naisen elämä muuttuu todella radikaalisti.

Miehen kotiin muuttaa vauva josta vaimo kantaa päävastuun.

-Osalle miehiä ei näy muuta muutosta kuin se että vaimo ei kerkeä hoitaa heitä enää yhtä paljon kuin ennen

-osa maksaa puoliksi kulut vaikka vaimo kotona hoitamassa yhteistä lasta ja siksi tulot laskeneet, joillakin mies joutuu käyttää enemmän rahaa perheeseensä

- mies jatkaa samassa työpaikassa

- suuri osa miehiä jatkaa entisiä harrastuksia kuten ennekin

- ei fyysisiä muutoksia

- öisin vauva herättää herkkäunisia mieheiäkin ja jotkut reippaimmat hoitavatkin yöheräilyjä

- osa miehistä hoitaa lastaan vaikka 1-2tuntia vuorokaudessa (nainen 22-23tuntia).

-seksi vähenee

Näin mietittynä naisen elämä muuttuu todella paljon verrattuna miehen tilanteeseen. Fiksut miehet tiedostavat sen ja koettavat tukea vaimojaan uudessa tilanteessa. Vähemmän fiksut itkevät kun vaimo keskittyy vaan kotiin ja vauvaa. Mies haluasi edelleen saada yhtäpaljon huomiota vaimolta kuin ennenkin mutta eivät ole valmiita tekemään kotitöitä tai hoitamaan lasta. No miten se vaimo voisi antaa yhtäpaljon huomiota jos vastaa vauvasta 24/vuorokausi. Ja joo kyllä vauvat nukkuvat yleensä paljon mutta kun nainenkin tarvii unta ja kotitöiden määrä kasvaa valtavasti vauvan myötä.

Mitä kotitöitä se vauva lisää?

Oletko tosissasi? Pieni vauva pulauttelee ja kakkii niin että kakkaa on pahimmillaan niskassa asti, joten pyykkiä tulee ihan uusia määriä. Jos vauva syö pullomaitoa, pitää pulloja steriloida. Kun vauva syö soseita, niiden tekeminen vie runsaasti aikaa. Ja imetys on järkkyä, maitoa valuu niin, että lakanat pitää vaihtaa joka päivä, koska se päivän vanha maito HAISEE siellä sängyssä. Itse nukuin ison kylpypyyhkeen päällä, ja se oli joka aamu märkä ja haisi maidolle. Joten joo, kyllä kotitöitä tulee lisää.

Mutta kyllä se itse vauvan hoito vie eniten aikaa. Vauvaa imetetään monta tuntia päivässä, pahimmillaan pari tuntia kerrallaan, ja sitten on vaipanvaihdot, kylvyt, valveillaoloajan hoitaminen, vaatteiden vaihdot jne.

Joopa, voihan joka asiasta tehdä numeron, toki. Itse en pidä lasten hoitoa urakkana eikä se pyykkimääräkään nyt kyllä puristele, oikein hyvin ehtii tehdä siinä ajassa minkä olisi töissä kuluttanut.

Tuleeko teillä ne puklut ja löysät kakat lakanoihin nätisti virka-aikana. Meidän lapset eivät sellaista osanneet. Joten ei niitä hommia pystynyt työpäivän ajalle ajoittamaan. Lakanoidenvaihto ja kakkapyykki saattoi yllättää milloin vain.

Muutenkin, minä en ole mikään kodinhengetär vaan luonnontieteiden alalla töitä tekevä asiantuntija. Ei minulla ole mitään intoa ja halua käyttää elämässäni tunteja päivässä johonkin kodinhoitoon. Tein toki, jos oli pakko, mutta ei äitiys tee naisesta mitään kodinkoneita. Kyllä siihen on ihan täysi oikeus kypsähtää.

Toki on oikeus kypsähtää, mutta nyt puhuttiin siitä, että nainen menettää elämänsä, mies ei. Todellisuudessa se on ihan siitä kiinni miten itse asiansa järjestää ja miten asioihin suhtautuu. Arki muuttuu, elämä välttämättä ei lainkaan. Meillä ei ainakaan muuttunut.

Riippuu varmaan, millaista se oma elämä on aiemmin ollut. Itse en kokenut vauvavuotta yliraskaana, eikä parisuhde voinut vauvavuoden takia huonosti, jaettiin puoliksi kotitöitä ja mies alkoi tehdäö osa-aikaista, joten oltiin paljon keskenämme vauvan kanssa. Siitä on varsin hyviä muistoja. Mutta kyllä oma elämäni ainakin muuttui radikaalisti. Ja itse pystyin vielä miehen osa-aikatyön ansiosta tekemään aika paljon omiakin asioita. Työskentelen taidealalla, ja pystyin tekemään sitä jonkin verran lähes päivittäin (mikä on itselleni tärkeintä), lisäksi kävin harrastuksissa ja näin ystäviä. Mutta silti koko elämä ja arki muuttuivat todella, todella paljon.

Jos oma elämä on ollut sellaista "työpäivän jälkeen telkkarin katselua", niin sen voi varmaan toteuttaa siinä vauvaa imettäessäkin - pyöriihän ne ohjelmat siinä kuvaruudulla kuten ennenkin. Mutta kaikkien elämä ei ole (onneksi) sellaista.

Johan sen tästä ketjusta huomaa, että se suurin muutos nimenomaan on se oman tv-ajan vähentyminen. Jos oöet elämyt aktiivista ja rikasta elämää ennen lapsia, sä elät sitä myös heidän syntymän jälkeenkin. Meillä elämä ei muuttunut juuri lainkaan, kummallakaan. Edelleen harrastetaan yksin, kaksin ja perheenä. Se arjen pyöritys ja esim. ruokarytmi on aina ollut itsestään selvää, koskaan sen ei ole tarvinnut olla neljän seinän sisällä. Ei lastenkaan kanssa. Lapset mukaan ravintolaan, veneelle, mökille…; pienemmille omat ruoat mukaan, isommat tilaa listalta siinä missä mekin. Edelleenkin se on omasta mielenmaisemasta kiinni haluaako elämänsä ja arkensa muuttaa. Ja näille, joilla päivärytmi on ollut sekaisin, se lapsen tulo on varmasti tehnyt oikein hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta Suomessa on voimakkaasti vallalla asenne, että naisten kuuluu ottaa vastuu lapsista lähes kokonaan, myös sellaisten asioden osalta jotka mies voisi aivan hyvin toteuttaa. 

Olen itse 80-luvulla syntynyt, ja muistan omasta lapsuudestani, että äitini esimerkiksi lopetti kaikki omat harrastuksensa ja vähensi ystäviensä tapaamisen aivan minimiin minun lapsuudessani. Isäni sai mennä ja tulla vähän miten halusi. Mietin jo silloin, miksi näin täytyy olla. 

Nyt asun toisessa maassa, jossa kulttuuri on sellainen, että ainakin oman ikäluokkani miehet osallistuvat ihan eri tavalla. Kaikki ovat sitä mieltä, että vanhemmuus on jaettava niin pitkälle kuin mahdollista. Ei ole oletus, että toinen luopuu harrastuksistaan tai sosiaalisesta elämästään tai jää kotivanhemmaksi vuosikausiksi.  Suomessa käydessä huomaan, että suomalaisessa kulttuurissa asenteet ovat erilaisia. Tiedän paljon perheitä, joissa äiti ei pääse edes kuntosalille tunniksi viikossa, kun taas isä on harva se ilta jossain padeltreeneissä tai maastopyöräilemässä.  Asenne tuntuu olevan myös sellainen, että jos nainen ei näin tee, häntä pidetään jotenkin huonona ja vähemmän omistautuneena vanhempana. Mutta miksi? Eikö välillä virkistäytynyt vanhempi ole parempi vanhempi? Miksi mies ei pärjäisi kotona lapsen kanssa sitä tuntia tai paria kun äiti käy salilla tai ystävän kanssa kahvilla? Miksi lapsi kärsisi tällaisesta? 

Kun olemme pohtineet mieheni kanssa lasten hankkimista, meille on selviö, että kumpikin tekee ja kummallakin on oikeus myös omaan aikaan. Lapsi ei ole jomman kumman vanhemman projekti. 

Meidän perheessä minä äitinä olen joutunut luopumaan harrastuksistani ja muista omista menoistani, mies jatkaa lenkkejään, salikäyntejään ym mitä nyt vapaa-ajalla tekeekin, eli olemme tuollainen perhe mitä kuvasit. Syy? Mies ei suostu koskaan olemaan kaksin lapsen kanssa, ei vaikka miten pyytäisin, vaatisin, yrittäisin pakottaa vain häipymällä itse. Tukiverkkoja meillä ei ole. Ja ennen lapsen saamista tietenkin sovittiin että puoliksi hoidetaan. No, erokeskustelut on nyt käynnissä.

Mitä se tekee lapselle, jos sä lähdet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.

No sinussa ei ollut tarpeeksi miestä isäksi. Siittämään pystyy, muttei huolehtimaan jälkeläisistä. Se kupla ei niin kauaa kestä, etteikö kunnollinen mies sitä jaksa.

Onneksi elämä heitti mulle miehen, joka kantoi vastuunsa.

Tämä kuvaakin hyvin av-kansan parinvalintaa. Lapsia tehdään sen kanssa, kuka eteen sattuu. Sitten vaan sormet ristissä toivotaan, että se hoitaisi hommansa isänä. 

Joku täällä lukee taas kommentteja kuin piru Raamattua. Kyllä tuosta ihan selkeästi käy ilmi, että ei ole huolittu ihan ketä vaan joka eteen sattuu. Mutta Tuikkis on taas aktiivisella tuulella provoiluineen.

Merkittävä osa naisista valittaa miehestä. Tässä ketjussa ja kaikkialla muualla tällä palstalla.

Sanoisin että "tuikkis" on tässä aivan oikeassa.

Toki, te naiset aina kehutte kpää-tutkallanne että havaitsette ne miehet kaukaa.

Mikä on ettei tutkat kuitenkaan toimi kun kerran (lähes) kaikki miehet ovat järjestään paskoja mätisäkkejä?

Kuka on tämä Tuikkis?

Se on sellainen kätevä olkiukko, jota voi aina piestä kun vastaukset ei satu miellyttäämään palstanaista.

Harhaisten palstalla makaavien naisten mielikuvitusmies ja defenssi, jolla koitetaan hiljentää kaikki kritiikki. Vähän sama kuin ulimiesjankkaajillakin, tosin taitavat olla niitä samoja naisia nämäkin.

Näitä naisia yhdistää vuosikausien palstalla makaaminen ja lukemattomien miesvihaviestien kirjoittaminen päivittäin. 

Susta saisi tuiksubingon. Ei kolmea viestiä ilman "palstalla makaamista".

Montako vuotta olet maannut palstalla, kun tuikkis on sinulle arkisanastoa?

Vai oletko se sinä, joka siitä ripulivammaisesti spämmää palstalle? 

23, viimeiset 18 enää harrastuksena.

Siivoa suusi, jos edes osaat.

Wau. Upea elämä sulla. 23 vuotta paskapalstalla joka päivä. 

Ajatteles sitä.

tunti päivässä jos 23 vuotta lukisi vaikka jotain lainsäädäntöä tai engineering asioita niin olisi melkoinen tietämys.

Nyt se tietää kuka on tulkkis. Tai luulee tietävänsä

Kuten totesin, pallonpuoliskon maneerisin kirjoittaja. 

Teoriasi jättää vuorikauteen myös 23 muuta tuntia.

Tietysti jättää, ajattelinkin just sitä että jos käyttäisi edes tämän ajan fiksummin.

Eikä se kohdistu sinuun vaan kaikkiin somettajiin ja nettisankareihin. Valitetaan ettei ole aikaa esim. parisuhteelle tai minkään järkevän ammatin opiskeluun mutta tänne... tänne on aikaa. Instaan on aikaa. Tiktokkiin on aikaa.

Kyllä mulla on aikaa myös parisuhteelle, runsain mitoin. Ei ole myöskään tarvetta valittaa, elämä on valintoja. Mutta päivystys päättyy kohta, tavataan taas. Illanjatkoja.

Ketjussa on satoja naisia jotka ovat sitä mieltä ettei parisuhteelle tarvitse jäädä aikaa.

Silloin kun perheessä on pieni lapsi, jopa vastasyntynyt, niin naisella ei kerta kaikkiaan aina riitä aika ja jaksaminen miehen huomioimiseen. Ei ainakaan silloin, jos mies ei tee kotona mitään, ei edes hoida lasta.

eli sinulla ei ole aikaa sitten muillekaan ihmissuhteille, televisiolle, somelle eikä nettiinkään.

pelkkä vauva riittää sinulle kaikkien kontaktiesi sijaan.

miehelle ei voi edes puhua, koska vauva. 

-eri 

Telkkarin kanssa ei tarvitse kommunikoida ja telkkarin ääreen voi vaikka nukahtaa. Unen tarvetta tärkeämpää oli vain vessahätä ja nälkä. Sellaista se on huonounisen vauvan kanssa.

Tuossa vaiheessa ei puhuta enää vain huonounisesta vauvasta vaan masennuksesta. Huonounisten vauvojen kanssa valvineet vanhemmat haluavat nimenomaan sitä kommunikointia aikuisen kanssa vaikka kuinka väsyttää ja puolison viereen (ei television) nukahtamista. Hormonit pitävät huolen siitä, että väsyneenäkin jaksaa ja uni tulee silloin, kun sille on aikaa. Miksi on niin vaikea myöntää olevansa masentunut/ahdistunut tai vaikka sitä, että en ottanut puolisoani huomioon lainkaan? Sit vielä sälyttää syyn vauvaan.

Niinpä. Hos on niin väsynyt, että perheensä kanssa ei jaksa olla, huomataan se jo neuvolassa ja ohjataan eteenpäin. Jos ei jaksa neuvolassa puhua saati sinne raahautua, on avun tarpeessa. Tämä ”en jaksa kommunikoida, koska vauva valvottaa” on täysin selittelyä. Ei vaan kiinnosta pitää perhettään kasassa.

Ai perhe hajoaa muutaman kuukauden aikana vaativan lapsen syntymän jälkeen, kun nainen ei jaksa panostaa syvällisiin keskusteluihin? Mitä se mies tekee, että nainen saisi levättyä tarpeeksi? Siinä vaiheessa miehen pitää lyhentää työaikaa ja vähentää vapaa-ajan menoja, että hän on tarpeeksi kotona hoitamassa osuuttaan. Mutta ei, tuossa vaiheessa miehet alkavat tehdä ylitöitä ja leuhottaa viikonloput harrastuksissa.

No eivät ala. Suurin osa miehistä on osallistuvia vanhempia. Mitä tulee lyhempään työaikaan, niin se on ojasta allikkoon, ei se tämän äidin unta paranna. Vähällä unella on vaikutuksensa, mutta ei se johda totaali hyytymiseen muulloin kuin silloin, kun muukin on pielessä. Sori vaan.

Ja toki sit, kun tämmöinen ”seura” olisi valittavana muun sijaan, eikä toista kiinnosta kommunikoida, ei sinne kotiinkaan ole kiva jäädä. En mäkään katselisi miestä, joka valittaisi väsymystään eikä haluaisi mun kanssa olla, olisin paljon harrastuksissani. Toimii myös toisinpäin. Miksi mies olisi suhteessa, jossa toista ei kiinnosta lainkaan jakaa ajatuksia kanssasi?

On eri asia olla väsynyt kuin kylmä ja inhottava.

Kun toinen valittaa väsymystä, helpotetaan sitä, ei paeta paikalta ja jätetä toista yksin väsymään lisää.

Tässä ei nyt valitettu väsymystä vaan sanottiin, että rvkin on parempi kuin oma mies. Ihan eri asia.

Mulle rv on raskausviikko, en tiedä mitä sinä sillä tarkoitat.

Kyse on lähtökohdista parisuhteessa. Puolison jaksamisesta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Yhteinen elämä, taakkaa on tarkoitus jakaa, ei kasvattaa sitä vaatimalla vielä lisää silloin, kun toisella on voimat vähissä.

Ja sekö on liikaa vaadittu, että keskustellaan?

Jos toinen on niin väsynyt, että ajatus ei luista, toinen voi hoitaa puolestaan niin, että se väsynyt saa nukuttua univelat pois, jolloin ajatuskin taas luistaa. Kun aivotoiminta on nollilla, ei vaan pysty mihinkään ylimääräiseen.

Ja tässä on juuri se pointti. Puoliso ei ole ylimääräinen, yhdessä olo ei ole ylimääräistä. Vain silloin, kun tekee sen virheen, että ajattelee näin, ajaa suhteensa siihen, ettei kumpaakaan enää kiinnosta. Nainen unohtaa usein olevansa myös nainen ja puoliso sen vauvan vuoksi.

Et ymmärrä asiaa ollenkaan. Kovan väsymyksen hetkellä kaikki on ylimääräistä. Silloin ei pysty huolehtimaan edes omista tarpeistaan saati jostain yhteisestä. Vauvan yrittää pitää hengissä ja se on about kaikki mihin kykenee.

Meillä on kolme lasta, joista kahdella oli paha refluxi. Tiedän siis tasan tarkkaan mitä on olla kuoleman väsynyt. Missään vaiheessa mun mies tai yhdessä olo ei ollut ylimääräistä. Television sijaan valitsin ja halusin olla mieheni kanssa, vaikka sit nukkua leffan tai musiikin kuuntelun/lukemisen ohessa, mutta aina mieheni kanssa. Mulle yhdessä olo toi energiaa, ei vienyt sitä. Myös mies oli väsynyt, eikä olisi tullut mieleenkään kyseenalaistaa sitä. Baariin lähtö, siivous, puutarhatyöt jne. on ylimääräistä, yhdessä olo ei.

Moni kuvittelee, että parisuhteen hoito ja toisen huomioiminen on jotenkin energiaa vievää ja vaivalloista. Ei ole, päinvastoin.

Sinä puhut _yhdessä_ olemisesta, mitä kaikki tietenkin haluavat. Palstan keskenkasvuiset ukkelit tarkoittavat "miehen huomioimisella" passaamista, hyysäämistä, kaljan ja grillimakkaran tarjoilemista telkkarin ääreen futismatsin aikana sekä villejä, pitkäkestoisia sekstailusessioita, joissa mies makoilee selällään kädet niskan takana naisen voimistellessa väsymättömästi pornohepeniin tälläytyneenä.

Kukaan ei ole sanonut mitään tuollaista. Tää on se naisen ajatus siitä mitä se mies muka ”on vailla”. Ei kuule ole. Ne haluaa ne samat parisuhteen asiat kuin ennen vauvaa.

Tämä! Miksi se ihana mies, jonka kanssa haluaa lapsen tehdä, muuttuu naisen päässä täydeksi seksihulluksi alistajaksi vauvan saannin jälkeen? Ennen lasta ne ”vaatimukset” on olleet osa suhdetta, lapsen saannin jälkeen ne on naisen painostusta seksiin ja ihan älyttömiä vaatimuksia. Eiköhän ne ole ihan niitä samoja, perus parisuhteen toiveita kuin ennenkin.

Olettekos huomannut, että naisen entisestä elämästä ei jää lapsen synnyttyä jäljelle käytännössä mitään? Miehet säilyttävät sentään ehkä noin puolet.

Perusteletko kiitos?

Nainen

- menettää vartalonsa sellaisena kuin se oli ennen lapsen saantia, synnytyksen ja raskauden aiheuttamat muutokset

- imetys sattuu usein todella paljon alussa ja vaatii paljon aikaa ja opetelua jos vauvalla esim huono imuote

- naisella on raskaudesta, synnytyksestä ja imetyksestä valtava hormonimyrsky kehossa

- naiset hoitavat usein suurimman osan pikkuvauvoista. Toki on fiksujakin miehiä jotka osallistuvat paljon mutta yleensä päävastuu on äidillä. Ja vauvan hoito on usein alussa kovin haastavaa kun ei ole varma hoitaako napaa oikein, syökö vauva riittävästi, mitä vauva milloinkin itkee, onko vauvalla sopivasti päällä, milloin viedä vauva lääkäriin jos jotain sairautta vai voiko vielä hoitaa kotona ja jos voi niin miten jne jne. Eli vauvan hoito on paljon muutakin kuin tissi suuhun ja puhdas vaippa. Usein todella stressaavaakin (ainakin meillä oli kun lapsilla oli paljon sairauksia vauvana).

- nainen menettää työyhteisönsä

- usein nainen joutuu luopumaan tai ainakin jättämään tauolle osan harrastuksistaan vauva aikana ja riippuen lapsen isästä jopa kokonaan jos isä ei suostu hoitamaan lasta niin että äiti pääsisi harrastiksiinsa

- äidit hoitavat yleensä suurimman osan yöheräilyistä

Eli naisen elämä muuttuu todella radikaalisti.

Miehen kotiin muuttaa vauva josta vaimo kantaa päävastuun.

-Osalle miehiä ei näy muuta muutosta kuin se että vaimo ei kerkeä hoitaa heitä enää yhtä paljon kuin ennen

-osa maksaa puoliksi kulut vaikka vaimo kotona hoitamassa yhteistä lasta ja siksi tulot laskeneet, joillakin mies joutuu käyttää enemmän rahaa perheeseensä

- mies jatkaa samassa työpaikassa

- suuri osa miehiä jatkaa entisiä harrastuksia kuten ennekin

- ei fyysisiä muutoksia

- öisin vauva herättää herkkäunisia mieheiäkin ja jotkut reippaimmat hoitavatkin yöheräilyjä

- osa miehistä hoitaa lastaan vaikka 1-2tuntia vuorokaudessa (nainen 22-23tuntia).

-seksi vähenee

Näin mietittynä naisen elämä muuttuu todella paljon verrattuna miehen tilanteeseen. Fiksut miehet tiedostavat sen ja koettavat tukea vaimojaan uudessa tilanteessa. Vähemmän fiksut itkevät kun vaimo keskittyy vaan kotiin ja vauvaa. Mies haluasi edelleen saada yhtäpaljon huomiota vaimolta kuin ennenkin mutta eivät ole valmiita tekemään kotitöitä tai hoitamaan lasta. No miten se vaimo voisi antaa yhtäpaljon huomiota jos vastaa vauvasta 24/vuorokausi. Ja joo kyllä vauvat nukkuvat yleensä paljon mutta kun nainenkin tarvii unta ja kotitöiden määrä kasvaa valtavasti vauvan myötä.

Mitä kotitöitä se vauva lisää?

Oletko tosissasi? Pieni vauva pulauttelee ja kakkii niin että kakkaa on pahimmillaan niskassa asti, joten pyykkiä tulee ihan uusia määriä. Jos vauva syö pullomaitoa, pitää pulloja steriloida. Kun vauva syö soseita, niiden tekeminen vie runsaasti aikaa. Ja imetys on järkkyä, maitoa valuu niin, että lakanat pitää vaihtaa joka päivä, koska se päivän vanha maito HAISEE siellä sängyssä. Itse nukuin ison kylpypyyhkeen päällä, ja se oli joka aamu märkä ja haisi maidolle. Joten joo, kyllä kotitöitä tulee lisää.

Mutta kyllä se itse vauvan hoito vie eniten aikaa. Vauvaa imetetään monta tuntia päivässä, pahimmillaan pari tuntia kerrallaan, ja sitten on vaipanvaihdot, kylvyt, valveillaoloajan hoitaminen, vaatteiden vaihdot jne.

Joopa, voihan joka asiasta tehdä numeron, toki. Itse en pidä lasten hoitoa urakkana eikä se pyykkimääräkään nyt kyllä puristele, oikein hyvin ehtii tehdä siinä ajassa minkä olisi töissä kuluttanut.

Tuleeko teillä ne puklut ja löysät kakat lakanoihin nätisti virka-aikana. Meidän lapset eivät sellaista osanneet. Joten ei niitä hommia pystynyt työpäivän ajalle ajoittamaan. Lakanoidenvaihto ja kakkapyykki saattoi yllättää milloin vain.

Muutenkin, minä en ole mikään kodinhengetär vaan luonnontieteiden alalla töitä tekevä asiantuntija. Ei minulla ole mitään intoa ja halua käyttää elämässäni tunteja päivässä johonkin kodinhoitoon. Tein toki, jos oli pakko, mutta ei äitiys tee naisesta mitään kodinkoneita. Kyllä siihen on ihan täysi oikeus kypsähtää.

Toki on oikeus kypsähtää, mutta nyt puhuttiin siitä, että nainen menettää elämänsä, mies ei. Todellisuudessa se on ihan siitä kiinni miten itse asiansa järjestää ja miten asioihin suhtautuu. Arki muuttuu, elämä välttämättä ei lainkaan. Meillä ei ainakaan muuttunut.

Riippuu varmaan, millaista se oma elämä on aiemmin ollut. Itse en kokenut vauvavuotta yliraskaana, eikä parisuhde voinut vauvavuoden takia huonosti, jaettiin puoliksi kotitöitä ja mies alkoi tehdäö osa-aikaista, joten oltiin paljon keskenämme vauvan kanssa. Siitä on varsin hyviä muistoja. Mutta kyllä oma elämäni ainakin muuttui radikaalisti. Ja itse pystyin vielä miehen osa-aikatyön ansiosta tekemään aika paljon omiakin asioita. Työskentelen taidealalla, ja pystyin tekemään sitä jonkin verran lähes päivittäin (mikä on itselleni tärkeintä), lisäksi kävin harrastuksissa ja näin ystäviä. Mutta silti koko elämä ja arki muuttuivat todella, todella paljon.

Jos oma elämä on ollut sellaista "työpäivän jälkeen telkkarin katselua", niin sen voi varmaan toteuttaa siinä vauvaa imettäessäkin - pyöriihän ne ohjelmat siinä kuvaruudulla kuten ennenkin. Mutta kaikkien elämä ei ole (onneksi) sellaista.

Johan sen tästä ketjusta huomaa, että se suurin muutos nimenomaan on se oman tv-ajan vähentyminen. Jos oöet elämyt aktiivista ja rikasta elämää ennen lapsia, sä elät sitä myös heidän syntymän jälkeenkin. Meillä elämä ei muuttunut juuri lainkaan, kummallakaan. Edelleen harrastetaan yksin, kaksin ja perheenä. Se arjen pyöritys ja esim. ruokarytmi on aina ollut itsestään selvää, koskaan sen ei ole tarvinnut olla neljän seinän sisällä. Ei lastenkaan kanssa. Lapset mukaan ravintolaan, veneelle, mökille…; pienemmille omat ruoat mukaan, isommat tilaa listalta siinä missä mekin. Edelleenkin se on omasta mielenmaisemasta kiinni haluaako elämänsä ja arkensa muuttaa. Ja näille, joilla päivärytmi on ollut sekaisin, se lapsen tulo on varmasti tehnyt oikein hyvää.

:D Erilainen = sekaisin. Olet hauska. Illanjatkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.

No sinussa ei ollut tarpeeksi miestä isäksi. Siittämään pystyy, muttei huolehtimaan jälkeläisistä. Se kupla ei niin kauaa kestä, etteikö kunnollinen mies sitä jaksa.

Onneksi elämä heitti mulle miehen, joka kantoi vastuunsa.

Tämä kuvaakin hyvin av-kansan parinvalintaa. Lapsia tehdään sen kanssa, kuka eteen sattuu. Sitten vaan sormet ristissä toivotaan, että se hoitaisi hommansa isänä. 

Joku täällä lukee taas kommentteja kuin piru Raamattua. Kyllä tuosta ihan selkeästi käy ilmi, että ei ole huolittu ihan ketä vaan joka eteen sattuu. Mutta Tuikkis on taas aktiivisella tuulella provoiluineen.

Merkittävä osa naisista valittaa miehestä. Tässä ketjussa ja kaikkialla muualla tällä palstalla.

Sanoisin että "tuikkis" on tässä aivan oikeassa.

Toki, te naiset aina kehutte kpää-tutkallanne että havaitsette ne miehet kaukaa.

Mikä on ettei tutkat kuitenkaan toimi kun kerran (lähes) kaikki miehet ovat järjestään paskoja mätisäkkejä?

Kuka on tämä Tuikkis?

Se on sellainen kätevä olkiukko, jota voi aina piestä kun vastaukset ei satu miellyttäämään palstanaista.

Harhaisten palstalla makaavien naisten mielikuvitusmies ja defenssi, jolla koitetaan hiljentää kaikki kritiikki. Vähän sama kuin ulimiesjankkaajillakin, tosin taitavat olla niitä samoja naisia nämäkin.

Näitä naisia yhdistää vuosikausien palstalla makaaminen ja lukemattomien miesvihaviestien kirjoittaminen päivittäin. 

Susta saisi tuiksubingon. Ei kolmea viestiä ilman "palstalla makaamista".

Montako vuotta olet maannut palstalla, kun tuikkis on sinulle arkisanastoa?

Vai oletko se sinä, joka siitä ripulivammaisesti spämmää palstalle? 

23, viimeiset 18 enää harrastuksena.

Siivoa suusi, jos edes osaat.

Wau. Upea elämä sulla. 23 vuotta paskapalstalla joka päivä. 

Ajatteles sitä.

tunti päivässä jos 23 vuotta lukisi vaikka jotain lainsäädäntöä tai engineering asioita niin olisi melkoinen tietämys.

Nyt se tietää kuka on tulkkis. Tai luulee tietävänsä

Kuten totesin, pallonpuoliskon maneerisin kirjoittaja. 

Teoriasi jättää vuorikauteen myös 23 muuta tuntia.

Tietysti jättää, ajattelinkin just sitä että jos käyttäisi edes tämän ajan fiksummin.

Eikä se kohdistu sinuun vaan kaikkiin somettajiin ja nettisankareihin. Valitetaan ettei ole aikaa esim. parisuhteelle tai minkään järkevän ammatin opiskeluun mutta tänne... tänne on aikaa. Instaan on aikaa. Tiktokkiin on aikaa.

Kyllä mulla on aikaa myös parisuhteelle, runsain mitoin. Ei ole myöskään tarvetta valittaa, elämä on valintoja. Mutta päivystys päättyy kohta, tavataan taas. Illanjatkoja.

Ketjussa on satoja naisia jotka ovat sitä mieltä ettei parisuhteelle tarvitse jäädä aikaa.

Silloin kun perheessä on pieni lapsi, jopa vastasyntynyt, niin naisella ei kerta kaikkiaan aina riitä aika ja jaksaminen miehen huomioimiseen. Ei ainakaan silloin, jos mies ei tee kotona mitään, ei edes hoida lasta.

eli sinulla ei ole aikaa sitten muillekaan ihmissuhteille, televisiolle, somelle eikä nettiinkään.

pelkkä vauva riittää sinulle kaikkien kontaktiesi sijaan.

miehelle ei voi edes puhua, koska vauva. 

-eri 

Telkkarin kanssa ei tarvitse kommunikoida ja telkkarin ääreen voi vaikka nukahtaa. Unen tarvetta tärkeämpää oli vain vessahätä ja nälkä. Sellaista se on huonounisen vauvan kanssa.

Tuossa vaiheessa ei puhuta enää vain huonounisesta vauvasta vaan masennuksesta. Huonounisten vauvojen kanssa valvineet vanhemmat haluavat nimenomaan sitä kommunikointia aikuisen kanssa vaikka kuinka väsyttää ja puolison viereen (ei television) nukahtamista. Hormonit pitävät huolen siitä, että väsyneenäkin jaksaa ja uni tulee silloin, kun sille on aikaa. Miksi on niin vaikea myöntää olevansa masentunut/ahdistunut tai vaikka sitä, että en ottanut puolisoani huomioon lainkaan? Sit vielä sälyttää syyn vauvaan.

Niinpä. Hos on niin väsynyt, että perheensä kanssa ei jaksa olla, huomataan se jo neuvolassa ja ohjataan eteenpäin. Jos ei jaksa neuvolassa puhua saati sinne raahautua, on avun tarpeessa. Tämä ”en jaksa kommunikoida, koska vauva valvottaa” on täysin selittelyä. Ei vaan kiinnosta pitää perhettään kasassa.

Ai perhe hajoaa muutaman kuukauden aikana vaativan lapsen syntymän jälkeen, kun nainen ei jaksa panostaa syvällisiin keskusteluihin? Mitä se mies tekee, että nainen saisi levättyä tarpeeksi? Siinä vaiheessa miehen pitää lyhentää työaikaa ja vähentää vapaa-ajan menoja, että hän on tarpeeksi kotona hoitamassa osuuttaan. Mutta ei, tuossa vaiheessa miehet alkavat tehdä ylitöitä ja leuhottaa viikonloput harrastuksissa.

No eivät ala. Suurin osa miehistä on osallistuvia vanhempia. Mitä tulee lyhempään työaikaan, niin se on ojasta allikkoon, ei se tämän äidin unta paranna. Vähällä unella on vaikutuksensa, mutta ei se johda totaali hyytymiseen muulloin kuin silloin, kun muukin on pielessä. Sori vaan.

Ja toki sit, kun tämmöinen ”seura” olisi valittavana muun sijaan, eikä toista kiinnosta kommunikoida, ei sinne kotiinkaan ole kiva jäädä. En mäkään katselisi miestä, joka valittaisi väsymystään eikä haluaisi mun kanssa olla, olisin paljon harrastuksissani. Toimii myös toisinpäin. Miksi mies olisi suhteessa, jossa toista ei kiinnosta lainkaan jakaa ajatuksia kanssasi?

On eri asia olla väsynyt kuin kylmä ja inhottava.

Kun toinen valittaa väsymystä, helpotetaan sitä, ei paeta paikalta ja jätetä toista yksin väsymään lisää.

Tässä ei nyt valitettu väsymystä vaan sanottiin, että rvkin on parempi kuin oma mies. Ihan eri asia.

Mulle rv on raskausviikko, en tiedä mitä sinä sillä tarkoitat.

Kyse on lähtökohdista parisuhteessa. Puolison jaksamisesta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Yhteinen elämä, taakkaa on tarkoitus jakaa, ei kasvattaa sitä vaatimalla vielä lisää silloin, kun toisella on voimat vähissä.

Ja sekö on liikaa vaadittu, että keskustellaan?

Jos toinen on niin väsynyt, että ajatus ei luista, toinen voi hoitaa puolestaan niin, että se väsynyt saa nukuttua univelat pois, jolloin ajatuskin taas luistaa. Kun aivotoiminta on nollilla, ei vaan pysty mihinkään ylimääräiseen.

Ja tässä on juuri se pointti. Puoliso ei ole ylimääräinen, yhdessä olo ei ole ylimääräistä. Vain silloin, kun tekee sen virheen, että ajattelee näin, ajaa suhteensa siihen, ettei kumpaakaan enää kiinnosta. Nainen unohtaa usein olevansa myös nainen ja puoliso sen vauvan vuoksi.

Et ymmärrä asiaa ollenkaan. Kovan väsymyksen hetkellä kaikki on ylimääräistä. Silloin ei pysty huolehtimaan edes omista tarpeistaan saati jostain yhteisestä. Vauvan yrittää pitää hengissä ja se on about kaikki mihin kykenee.

Meillä on kolme lasta, joista kahdella oli paha refluxi. Tiedän siis tasan tarkkaan mitä on olla kuoleman väsynyt. Missään vaiheessa mun mies tai yhdessä olo ei ollut ylimääräistä. Television sijaan valitsin ja halusin olla mieheni kanssa, vaikka sit nukkua leffan tai musiikin kuuntelun/lukemisen ohessa, mutta aina mieheni kanssa. Mulle yhdessä olo toi energiaa, ei vienyt sitä. Myös mies oli väsynyt, eikä olisi tullut mieleenkään kyseenalaistaa sitä. Baariin lähtö, siivous, puutarhatyöt jne. on ylimääräistä, yhdessä olo ei.

Moni kuvittelee, että parisuhteen hoito ja toisen huomioiminen on jotenkin energiaa vievää ja vaivalloista. Ei ole, päinvastoin.

Sinä puhut _yhdessä_ olemisesta, mitä kaikki tietenkin haluavat. Palstan keskenkasvuiset ukkelit tarkoittavat "miehen huomioimisella" passaamista, hyysäämistä, kaljan ja grillimakkaran tarjoilemista telkkarin ääreen futismatsin aikana sekä villejä, pitkäkestoisia sekstailusessioita, joissa mies makoilee selällään kädet niskan takana naisen voimistellessa väsymättömästi pornohepeniin tälläytyneenä.

Kukaan ei ole sanonut mitään tuollaista. Tää on se naisen ajatus siitä mitä se mies muka ”on vailla”. Ei kuule ole. Ne haluaa ne samat parisuhteen asiat kuin ennen vauvaa.

Tämä! Miksi se ihana mies, jonka kanssa haluaa lapsen tehdä, muuttuu naisen päässä täydeksi seksihulluksi alistajaksi vauvan saannin jälkeen? Ennen lasta ne ”vaatimukset” on olleet osa suhdetta, lapsen saannin jälkeen ne on naisen painostusta seksiin ja ihan älyttömiä vaatimuksia. Eiköhän ne ole ihan niitä samoja, perus parisuhteen toiveita kuin ennenkin.

Olettekos huomannut, että naisen entisestä elämästä ei jää lapsen synnyttyä jäljelle käytännössä mitään? Miehet säilyttävät sentään ehkä noin puolet.

Perusteletko kiitos?

Nainen

- menettää vartalonsa sellaisena kuin se oli ennen lapsen saantia, synnytyksen ja raskauden aiheuttamat muutokset

- imetys sattuu usein todella paljon alussa ja vaatii paljon aikaa ja opetelua jos vauvalla esim huono imuote

- naisella on raskaudesta, synnytyksestä ja imetyksestä valtava hormonimyrsky kehossa

- naiset hoitavat usein suurimman osan pikkuvauvoista. Toki on fiksujakin miehiä jotka osallistuvat paljon mutta yleensä päävastuu on äidillä. Ja vauvan hoito on usein alussa kovin haastavaa kun ei ole varma hoitaako napaa oikein, syökö vauva riittävästi, mitä vauva milloinkin itkee, onko vauvalla sopivasti päällä, milloin viedä vauva lääkäriin jos jotain sairautta vai voiko vielä hoitaa kotona ja jos voi niin miten jne jne. Eli vauvan hoito on paljon muutakin kuin tissi suuhun ja puhdas vaippa. Usein todella stressaavaakin (ainakin meillä oli kun lapsilla oli paljon sairauksia vauvana).

- nainen menettää työyhteisönsä

- usein nainen joutuu luopumaan tai ainakin jättämään tauolle osan harrastuksistaan vauva aikana ja riippuen lapsen isästä jopa kokonaan jos isä ei suostu hoitamaan lasta niin että äiti pääsisi harrastiksiinsa

- äidit hoitavat yleensä suurimman osan yöheräilyistä

Eli naisen elämä muuttuu todella radikaalisti.

Miehen kotiin muuttaa vauva josta vaimo kantaa päävastuun.

-Osalle miehiä ei näy muuta muutosta kuin se että vaimo ei kerkeä hoitaa heitä enää yhtä paljon kuin ennen

-osa maksaa puoliksi kulut vaikka vaimo kotona hoitamassa yhteistä lasta ja siksi tulot laskeneet, joillakin mies joutuu käyttää enemmän rahaa perheeseensä

- mies jatkaa samassa työpaikassa

- suuri osa miehiä jatkaa entisiä harrastuksia kuten ennekin

- ei fyysisiä muutoksia

- öisin vauva herättää herkkäunisia mieheiäkin ja jotkut reippaimmat hoitavatkin yöheräilyjä

- osa miehistä hoitaa lastaan vaikka 1-2tuntia vuorokaudessa (nainen 22-23tuntia).

-seksi vähenee

Näin mietittynä naisen elämä muuttuu todella paljon verrattuna miehen tilanteeseen. Fiksut miehet tiedostavat sen ja koettavat tukea vaimojaan uudessa tilanteessa. Vähemmän fiksut itkevät kun vaimo keskittyy vaan kotiin ja vauvaa. Mies haluasi edelleen saada yhtäpaljon huomiota vaimolta kuin ennenkin mutta eivät ole valmiita tekemään kotitöitä tai hoitamaan lasta. No miten se vaimo voisi antaa yhtäpaljon huomiota jos vastaa vauvasta 24/vuorokausi. Ja joo kyllä vauvat nukkuvat yleensä paljon mutta kun nainenkin tarvii unta ja kotitöiden määrä kasvaa valtavasti vauvan myötä.

Mitä kotitöitä se vauva lisää?

Pyykinpesua, siivousta, ruoanlaittoa ja tiskiä. Vauva on vauva kunnes oppii kävelemään, mutta ei silti vain makaa hiljaa ja siististi paikallaan tai tissillä.

Mutta ihan samat työt ne on kahden aikuisenkin taloudessa.

Jep, niitä vaan on paljon vähemmän ja ne voi tehdä silloin kun huvittaa, tai jättää tekemättä.

Ja vauvan kanssako ei voi? Voi kuule, kyllä voi jättää tekemättä ihan samalla tavalla jos haluaa. Vauva/lapsi ei rikki mene, jos yhtenä päivänä et puunaa joka nurkkaa.

Ei voi. 

Me ollaan jo kaksin ja siivotaan jotakuinkin kerran kuukaudessa. Vauvan kanssa siivottiin viikottain, mokoma konttasi ja söi kaiken lattioilta.

Kukaan ei enää puklaa meidän lakanoihin tai vaatteisiin. Puhtaista vaatteista ei ole pulaa, hapan maito ei haise.

Tänään käytiin ulkona syömässä, kun ei huvita laittaa ruokaa helteellä. Ateriaväli on helposti 8 h. Vauvan kanssa ei voi olla.

Jatkanko?

Ei kannata jatkaa, sun oma ongelmasi, jos muutit elämäsi niin totaalisesti, että edelleen vit*ttaa.

Kerron nyt kun sulla ei selkeästi ole kokemusta vauvoista. Niiden kanssa on pakko elää varsin säännöllistä ja keskivertosäntillistä elämää ruoka- ja unirytmeineen, jotta vauvan perustarpeet (uni, ruoka, puhtaus, turva) tulevat tyydytetyiksi. Se on myös hyvin sitovaa. Näin holtitonta boheemielämää kuin nykyään vietetään, ei lapsen kanssa voi viettää, ja asiaa säädellään myös viranomaisten toimesta, nykyään ilmeisesti vielä enemmän kuin 20 v sitten. 

Ei vituta, se on aikansa kutakin -puuhaa, sekin. Hyvä tuli.

Kuten sanoin, oma valinta. Meillä on eletty perusarkea, ei hippi- tai boheemielämää ennen lapsiakin, joten toki sulla varmasti perusarki oli raskasta, toisin kuin meillä. Ja selvästi sua vit*ttaa, kun avaudut edelleen asiasta täällä. Keskimäärin kuitenkin ihmisten arjen muutokset eivät ole noin suuria kuin sulla.

Ehei, höps. Hyppäsin kommentoimaan sitä, voiko vauvan kanssa jättää kotityöt tekemättä. Ei voi.

Olen täällä kuluttamassa aikaa, odotan että mies lopettaa työt. Tulkinnat ovat omiasi.

Edelleen voi. Euoan laitto ja arkieytmin pitäminen ei ole mikään kotityö, vaan elämää. Kotityöt voi oikein hyvin myös lapsiperheissä tehdä silloin, kun ehtii/jaksaa. Suurin osa ihmisistä ei huku pas*aan päivässä, jos elämänhallinta on kunnossa.

Mulle ruoanlaitto on harrastus, mutta veikkaan, että aika moni muu pitää sitä kotityönä. Eikä se ollut harrastus silloin, kun sitä tehtiin vauvan ehdoilla. 

Meidän käsitys elämästä on hyvin erilainen, keskustelua lienee turha jatkaa. 

Selvästi. Sulle arki on taakka eikä kotoa voi lähteä, mulle ei.

Vierailija kirjoitti:

Minusta Suomessa on voimakkaasti vallalla asenne, että naisten kuuluu ottaa vastuu lapsista lähes kokonaan, myös sellaisten asioden osalta jotka mies voisi aivan hyvin toteuttaa. 

Olen itse 80-luvulla syntynyt, ja muistan omasta lapsuudestani, että äitini esimerkiksi lopetti kaikki omat harrastuksensa ja vähensi ystäviensä tapaamisen aivan minimiin minun lapsuudessani. Isäni sai mennä ja tulla vähän miten halusi. Mietin jo silloin, miksi näin täytyy olla. 

Nyt asun toisessa maassa, jossa kulttuuri on sellainen, että ainakin oman ikäluokkani miehet osallistuvat ihan eri tavalla. Kaikki ovat sitä mieltä, että vanhemmuus on jaettava niin pitkälle kuin mahdollista. Ei ole oletus, että toinen luopuu harrastuksistaan tai sosiaalisesta elämästään tai jää kotivanhemmaksi vuosikausiksi.  Suomessa käydessä huomaan, että suomalaisessa kulttuurissa asenteet ovat erilaisia. Tiedän paljon perheitä, joissa äiti ei pääse edes kuntosalille tunniksi viikossa, kun taas isä on harva se ilta jossain padeltreeneissä tai maastopyöräilemässä.  Asenne tuntuu olevan myös sellainen, että jos nainen ei näin tee, häntä pidetään jotenkin huonona ja vähemmän omistautuneena vanhempana. Mutta miksi? Eikö välillä virkistäytynyt vanhempi ole parempi vanhempi? Miksi mies ei pärjäisi kotona lapsen kanssa sitä tuntia tai paria kun äiti käy salilla tai ystävän kanssa kahvilla? Miksi lapsi kärsisi tällaisesta? 

Kun olemme pohtineet mieheni kanssa lasten hankkimista, meille on selviö, että kumpikin tekee ja kummallakin on oikeus myös omaan aikaan. Lapsi ei ole jomman kumman vanhemman projekti. 

Näin. Usassa asuessa kyllä kirpaisi, kun tajusi, miten paljon enemmän siellä äitiyttä arvostetaan. Oli ihan itsestäänselvää, että keskiluokan perheessä kävi siivooja, jos äiti oli kotona vauvan kanssa, ja jos lapsia oli useampi, oli usein myös lastenhoitaja apuna. Ja jos mitään sattui, tuttavapiiri jakoi ruuanlaittovuorot.

Suomessa äiti saa vain pilkkaa kun on kotona lasten kanssa, ja akateeminen työssäkäyvä neljän lapsen äiti vielä tekee kotityötkin työpäivän päälle. Usassa ihmisten on vaikea uskoa sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.

No sinussa ei ollut tarpeeksi miestä isäksi. Siittämään pystyy, muttei huolehtimaan jälkeläisistä. Se kupla ei niin kauaa kestä, etteikö kunnollinen mies sitä jaksa.

Onneksi elämä heitti mulle miehen, joka kantoi vastuunsa.

Tämä kuvaakin hyvin av-kansan parinvalintaa. Lapsia tehdään sen kanssa, kuka eteen sattuu. Sitten vaan sormet ristissä toivotaan, että se hoitaisi hommansa isänä. 

Joku täällä lukee taas kommentteja kuin piru Raamattua. Kyllä tuosta ihan selkeästi käy ilmi, että ei ole huolittu ihan ketä vaan joka eteen sattuu. Mutta Tuikkis on taas aktiivisella tuulella provoiluineen.

Merkittävä osa naisista valittaa miehestä. Tässä ketjussa ja kaikkialla muualla tällä palstalla.

Sanoisin että "tuikkis" on tässä aivan oikeassa.

Toki, te naiset aina kehutte kpää-tutkallanne että havaitsette ne miehet kaukaa.

Mikä on ettei tutkat kuitenkaan toimi kun kerran (lähes) kaikki miehet ovat järjestään paskoja mätisäkkejä?

Kuka on tämä Tuikkis?

Se on sellainen kätevä olkiukko, jota voi aina piestä kun vastaukset ei satu miellyttäämään palstanaista.

Harhaisten palstalla makaavien naisten mielikuvitusmies ja defenssi, jolla koitetaan hiljentää kaikki kritiikki. Vähän sama kuin ulimiesjankkaajillakin, tosin taitavat olla niitä samoja naisia nämäkin.

Näitä naisia yhdistää vuosikausien palstalla makaaminen ja lukemattomien miesvihaviestien kirjoittaminen päivittäin. 

Susta saisi tuiksubingon. Ei kolmea viestiä ilman "palstalla makaamista".

Montako vuotta olet maannut palstalla, kun tuikkis on sinulle arkisanastoa?

Vai oletko se sinä, joka siitä ripulivammaisesti spämmää palstalle? 

23, viimeiset 18 enää harrastuksena.

Siivoa suusi, jos edes osaat.

Wau. Upea elämä sulla. 23 vuotta paskapalstalla joka päivä. 

Ajatteles sitä.

tunti päivässä jos 23 vuotta lukisi vaikka jotain lainsäädäntöä tai engineering asioita niin olisi melkoinen tietämys.

Nyt se tietää kuka on tulkkis. Tai luulee tietävänsä

Kuten totesin, pallonpuoliskon maneerisin kirjoittaja. 

Teoriasi jättää vuorikauteen myös 23 muuta tuntia.

Tietysti jättää, ajattelinkin just sitä että jos käyttäisi edes tämän ajan fiksummin.

Eikä se kohdistu sinuun vaan kaikkiin somettajiin ja nettisankareihin. Valitetaan ettei ole aikaa esim. parisuhteelle tai minkään järkevän ammatin opiskeluun mutta tänne... tänne on aikaa. Instaan on aikaa. Tiktokkiin on aikaa.

Kyllä mulla on aikaa myös parisuhteelle, runsain mitoin. Ei ole myöskään tarvetta valittaa, elämä on valintoja. Mutta päivystys päättyy kohta, tavataan taas. Illanjatkoja.

Ketjussa on satoja naisia jotka ovat sitä mieltä ettei parisuhteelle tarvitse jäädä aikaa.

Silloin kun perheessä on pieni lapsi, jopa vastasyntynyt, niin naisella ei kerta kaikkiaan aina riitä aika ja jaksaminen miehen huomioimiseen. Ei ainakaan silloin, jos mies ei tee kotona mitään, ei edes hoida lasta.

eli sinulla ei ole aikaa sitten muillekaan ihmissuhteille, televisiolle, somelle eikä nettiinkään.

pelkkä vauva riittää sinulle kaikkien kontaktiesi sijaan.

miehelle ei voi edes puhua, koska vauva. 

-eri 

Telkkarin kanssa ei tarvitse kommunikoida ja telkkarin ääreen voi vaikka nukahtaa. Unen tarvetta tärkeämpää oli vain vessahätä ja nälkä. Sellaista se on huonounisen vauvan kanssa.

Tuossa vaiheessa ei puhuta enää vain huonounisesta vauvasta vaan masennuksesta. Huonounisten vauvojen kanssa valvineet vanhemmat haluavat nimenomaan sitä kommunikointia aikuisen kanssa vaikka kuinka väsyttää ja puolison viereen (ei television) nukahtamista. Hormonit pitävät huolen siitä, että väsyneenäkin jaksaa ja uni tulee silloin, kun sille on aikaa. Miksi on niin vaikea myöntää olevansa masentunut/ahdistunut tai vaikka sitä, että en ottanut puolisoani huomioon lainkaan? Sit vielä sälyttää syyn vauvaan.

Niinpä. Hos on niin väsynyt, että perheensä kanssa ei jaksa olla, huomataan se jo neuvolassa ja ohjataan eteenpäin. Jos ei jaksa neuvolassa puhua saati sinne raahautua, on avun tarpeessa. Tämä ”en jaksa kommunikoida, koska vauva valvottaa” on täysin selittelyä. Ei vaan kiinnosta pitää perhettään kasassa.

Ai perhe hajoaa muutaman kuukauden aikana vaativan lapsen syntymän jälkeen, kun nainen ei jaksa panostaa syvällisiin keskusteluihin? Mitä se mies tekee, että nainen saisi levättyä tarpeeksi? Siinä vaiheessa miehen pitää lyhentää työaikaa ja vähentää vapaa-ajan menoja, että hän on tarpeeksi kotona hoitamassa osuuttaan. Mutta ei, tuossa vaiheessa miehet alkavat tehdä ylitöitä ja leuhottaa viikonloput harrastuksissa.

No eivät ala. Suurin osa miehistä on osallistuvia vanhempia. Mitä tulee lyhempään työaikaan, niin se on ojasta allikkoon, ei se tämän äidin unta paranna. Vähällä unella on vaikutuksensa, mutta ei se johda totaali hyytymiseen muulloin kuin silloin, kun muukin on pielessä. Sori vaan.

Ja toki sit, kun tämmöinen ”seura” olisi valittavana muun sijaan, eikä toista kiinnosta kommunikoida, ei sinne kotiinkaan ole kiva jäädä. En mäkään katselisi miestä, joka valittaisi väsymystään eikä haluaisi mun kanssa olla, olisin paljon harrastuksissani. Toimii myös toisinpäin. Miksi mies olisi suhteessa, jossa toista ei kiinnosta lainkaan jakaa ajatuksia kanssasi?

On eri asia olla väsynyt kuin kylmä ja inhottava.

Kun toinen valittaa väsymystä, helpotetaan sitä, ei paeta paikalta ja jätetä toista yksin väsymään lisää.

Tässä ei nyt valitettu väsymystä vaan sanottiin, että rvkin on parempi kuin oma mies. Ihan eri asia.

Mulle rv on raskausviikko, en tiedä mitä sinä sillä tarkoitat.

Kyse on lähtökohdista parisuhteessa. Puolison jaksamisesta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Yhteinen elämä, taakkaa on tarkoitus jakaa, ei kasvattaa sitä vaatimalla vielä lisää silloin, kun toisella on voimat vähissä.

Ja sekö on liikaa vaadittu, että keskustellaan?

Jos toinen on niin väsynyt, että ajatus ei luista, toinen voi hoitaa puolestaan niin, että se väsynyt saa nukuttua univelat pois, jolloin ajatuskin taas luistaa. Kun aivotoiminta on nollilla, ei vaan pysty mihinkään ylimääräiseen.

Ja tässä on juuri se pointti. Puoliso ei ole ylimääräinen, yhdessä olo ei ole ylimääräistä. Vain silloin, kun tekee sen virheen, että ajattelee näin, ajaa suhteensa siihen, ettei kumpaakaan enää kiinnosta. Nainen unohtaa usein olevansa myös nainen ja puoliso sen vauvan vuoksi.

Et ymmärrä asiaa ollenkaan. Kovan väsymyksen hetkellä kaikki on ylimääräistä. Silloin ei pysty huolehtimaan edes omista tarpeistaan saati jostain yhteisestä. Vauvan yrittää pitää hengissä ja se on about kaikki mihin kykenee.

Meillä on kolme lasta, joista kahdella oli paha refluxi. Tiedän siis tasan tarkkaan mitä on olla kuoleman väsynyt. Missään vaiheessa mun mies tai yhdessä olo ei ollut ylimääräistä. Television sijaan valitsin ja halusin olla mieheni kanssa, vaikka sit nukkua leffan tai musiikin kuuntelun/lukemisen ohessa, mutta aina mieheni kanssa. Mulle yhdessä olo toi energiaa, ei vienyt sitä. Myös mies oli väsynyt, eikä olisi tullut mieleenkään kyseenalaistaa sitä. Baariin lähtö, siivous, puutarhatyöt jne. on ylimääräistä, yhdessä olo ei.

Moni kuvittelee, että parisuhteen hoito ja toisen huomioiminen on jotenkin energiaa vievää ja vaivalloista. Ei ole, päinvastoin.

Sinä puhut _yhdessä_ olemisesta, mitä kaikki tietenkin haluavat. Palstan keskenkasvuiset ukkelit tarkoittavat "miehen huomioimisella" passaamista, hyysäämistä, kaljan ja grillimakkaran tarjoilemista telkkarin ääreen futismatsin aikana sekä villejä, pitkäkestoisia sekstailusessioita, joissa mies makoilee selällään kädet niskan takana naisen voimistellessa väsymättömästi pornohepeniin tälläytyneenä.

Kukaan ei ole sanonut mitään tuollaista. Tää on se naisen ajatus siitä mitä se mies muka ”on vailla”. Ei kuule ole. Ne haluaa ne samat parisuhteen asiat kuin ennen vauvaa.

Tämä! Miksi se ihana mies, jonka kanssa haluaa lapsen tehdä, muuttuu naisen päässä täydeksi seksihulluksi alistajaksi vauvan saannin jälkeen? Ennen lasta ne ”vaatimukset” on olleet osa suhdetta, lapsen saannin jälkeen ne on naisen painostusta seksiin ja ihan älyttömiä vaatimuksia. Eiköhän ne ole ihan niitä samoja, perus parisuhteen toiveita kuin ennenkin.

Olettekos huomannut, että naisen entisestä elämästä ei jää lapsen synnyttyä jäljelle käytännössä mitään? Miehet säilyttävät sentään ehkä noin puolet.

Perusteletko kiitos?

Nainen

- menettää vartalonsa sellaisena kuin se oli ennen lapsen saantia, synnytyksen ja raskauden aiheuttamat muutokset

- imetys sattuu usein todella paljon alussa ja vaatii paljon aikaa ja opetelua jos vauvalla esim huono imuote

- naisella on raskaudesta, synnytyksestä ja imetyksestä valtava hormonimyrsky kehossa

- naiset hoitavat usein suurimman osan pikkuvauvoista. Toki on fiksujakin miehiä jotka osallistuvat paljon mutta yleensä päävastuu on äidillä. Ja vauvan hoito on usein alussa kovin haastavaa kun ei ole varma hoitaako napaa oikein, syökö vauva riittävästi, mitä vauva milloinkin itkee, onko vauvalla sopivasti päällä, milloin viedä vauva lääkäriin jos jotain sairautta vai voiko vielä hoitaa kotona ja jos voi niin miten jne jne. Eli vauvan hoito on paljon muutakin kuin tissi suuhun ja puhdas vaippa. Usein todella stressaavaakin (ainakin meillä oli kun lapsilla oli paljon sairauksia vauvana).

- nainen menettää työyhteisönsä

- usein nainen joutuu luopumaan tai ainakin jättämään tauolle osan harrastuksistaan vauva aikana ja riippuen lapsen isästä jopa kokonaan jos isä ei suostu hoitamaan lasta niin että äiti pääsisi harrastiksiinsa

- äidit hoitavat yleensä suurimman osan yöheräilyistä

Eli naisen elämä muuttuu todella radikaalisti.

Miehen kotiin muuttaa vauva josta vaimo kantaa päävastuun.

-Osalle miehiä ei näy muuta muutosta kuin se että vaimo ei kerkeä hoitaa heitä enää yhtä paljon kuin ennen

-osa maksaa puoliksi kulut vaikka vaimo kotona hoitamassa yhteistä lasta ja siksi tulot laskeneet, joillakin mies joutuu käyttää enemmän rahaa perheeseensä

- mies jatkaa samassa työpaikassa

- suuri osa miehiä jatkaa entisiä harrastuksia kuten ennekin

- ei fyysisiä muutoksia

- öisin vauva herättää herkkäunisia mieheiäkin ja jotkut reippaimmat hoitavatkin yöheräilyjä

- osa miehistä hoitaa lastaan vaikka 1-2tuntia vuorokaudessa (nainen 22-23tuntia).

-seksi vähenee

Näin mietittynä naisen elämä muuttuu todella paljon verrattuna miehen tilanteeseen. Fiksut miehet tiedostavat sen ja koettavat tukea vaimojaan uudessa tilanteessa. Vähemmän fiksut itkevät kun vaimo keskittyy vaan kotiin ja vauvaa. Mies haluasi edelleen saada yhtäpaljon huomiota vaimolta kuin ennenkin mutta eivät ole valmiita tekemään kotitöitä tai hoitamaan lasta. No miten se vaimo voisi antaa yhtäpaljon huomiota jos vastaa vauvasta 24/vuorokausi. Ja joo kyllä vauvat nukkuvat yleensä paljon mutta kun nainenkin tarvii unta ja kotitöiden määrä kasvaa valtavasti vauvan myötä.

Mitä kotitöitä se vauva lisää?

Pyykinpesua, siivousta, ruoanlaittoa ja tiskiä. Vauva on vauva kunnes oppii kävelemään, mutta ei silti vain makaa hiljaa ja siististi paikallaan tai tissillä.

Mutta ihan samat työt ne on kahden aikuisenkin taloudessa.

Jep, niitä vaan on paljon vähemmän ja ne voi tehdä silloin kun huvittaa, tai jättää tekemättä.

Ja vauvan kanssako ei voi? Voi kuule, kyllä voi jättää tekemättä ihan samalla tavalla jos haluaa. Vauva/lapsi ei rikki mene, jos yhtenä päivänä et puunaa joka nurkkaa.

Ei voi. 

Me ollaan jo kaksin ja siivotaan jotakuinkin kerran kuukaudessa. Vauvan kanssa siivottiin viikottain, mokoma konttasi ja söi kaiken lattioilta.

Kukaan ei enää puklaa meidän lakanoihin tai vaatteisiin. Puhtaista vaatteista ei ole pulaa, hapan maito ei haise.

Tänään käytiin ulkona syömässä, kun ei huvita laittaa ruokaa helteellä. Ateriaväli on helposti 8 h. Vauvan kanssa ei voi olla.

Jatkanko?

Ei kannata jatkaa, sun oma ongelmasi, jos muutit elämäsi niin totaalisesti, että edelleen vit*ttaa.

Kerron nyt kun sulla ei selkeästi ole kokemusta vauvoista. Niiden kanssa on pakko elää varsin säännöllistä ja keskivertosäntillistä elämää ruoka- ja unirytmeineen, jotta vauvan perustarpeet (uni, ruoka, puhtaus, turva) tulevat tyydytetyiksi. Se on myös hyvin sitovaa. Näin holtitonta boheemielämää kuin nykyään vietetään, ei lapsen kanssa voi viettää, ja asiaa säädellään myös viranomaisten toimesta, nykyään ilmeisesti vielä enemmän kuin 20 v sitten. 

Ei vituta, se on aikansa kutakin -puuhaa, sekin. Hyvä tuli.

Kuten sanoin, oma valinta. Meillä on eletty perusarkea, ei hippi- tai boheemielämää ennen lapsiakin, joten toki sulla varmasti perusarki oli raskasta, toisin kuin meillä. Ja selvästi sua vit*ttaa, kun avaudut edelleen asiasta täällä. Keskimäärin kuitenkin ihmisten arjen muutokset eivät ole noin suuria kuin sulla.

Ehei, höps. Hyppäsin kommentoimaan sitä, voiko vauvan kanssa jättää kotityöt tekemättä. Ei voi.

Olen täällä kuluttamassa aikaa, odotan että mies lopettaa työt. Tulkinnat ovat omiasi.

Edelleen voi. Euoan laitto ja arkieytmin pitäminen ei ole mikään kotityö, vaan elämää. Kotityöt voi oikein hyvin myös lapsiperheissä tehdä silloin, kun ehtii/jaksaa. Suurin osa ihmisistä ei huku pas*aan päivässä, jos elämänhallinta on kunnossa.

Mulle ruoanlaitto on harrastus, mutta veikkaan, että aika moni muu pitää sitä kotityönä. Eikä se ollut harrastus silloin, kun sitä tehtiin vauvan ehdoilla. 

Meidän käsitys elämästä on hyvin erilainen, keskustelua lienee turha jatkaa. 

Selvästi. Sulle arki on taakka eikä kotoa voi lähteä, mulle ei.

Höpsö. Sun arkesi on kotona, mun ei. Mutta menen nyt, työt on tehty. On the road again.

Vierailija kirjoitti:

Uusi yritys.

Perustelkaa tyhmälle.

Miten lapsi voisi olla onnellinen perheessä jossa vanhemmat laiminlyövät parisuhteensa?

Miten se oli mahdollista?

Itse en osaa kuvitella sitä.

Jos lapsi saa molempien vanhempiensa jakamattoman huomion ja rakkauden? Paljon syliä, lukemista, askartelua, metsäreissuja, leikkipuistovierailuita, jäätelöitä, uimista, lauluja ja loruja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.

No sinussa ei ollut tarpeeksi miestä isäksi. Siittämään pystyy, muttei huolehtimaan jälkeläisistä. Se kupla ei niin kauaa kestä, etteikö kunnollinen mies sitä jaksa.

Onneksi elämä heitti mulle miehen, joka kantoi vastuunsa.

Tämä kuvaakin hyvin av-kansan parinvalintaa. Lapsia tehdään sen kanssa, kuka eteen sattuu. Sitten vaan sormet ristissä toivotaan, että se hoitaisi hommansa isänä. 

Joku täällä lukee taas kommentteja kuin piru Raamattua. Kyllä tuosta ihan selkeästi käy ilmi, että ei ole huolittu ihan ketä vaan joka eteen sattuu. Mutta Tuikkis on taas aktiivisella tuulella provoiluineen.

Merkittävä osa naisista valittaa miehestä. Tässä ketjussa ja kaikkialla muualla tällä palstalla.

Sanoisin että "tuikkis" on tässä aivan oikeassa.

Toki, te naiset aina kehutte kpää-tutkallanne että havaitsette ne miehet kaukaa.

Mikä on ettei tutkat kuitenkaan toimi kun kerran (lähes) kaikki miehet ovat järjestään paskoja mätisäkkejä?

Kuka on tämä Tuikkis?

Se on sellainen kätevä olkiukko, jota voi aina piestä kun vastaukset ei satu miellyttäämään palstanaista.

Harhaisten palstalla makaavien naisten mielikuvitusmies ja defenssi, jolla koitetaan hiljentää kaikki kritiikki. Vähän sama kuin ulimiesjankkaajillakin, tosin taitavat olla niitä samoja naisia nämäkin.

Näitä naisia yhdistää vuosikausien palstalla makaaminen ja lukemattomien miesvihaviestien kirjoittaminen päivittäin. 

Susta saisi tuiksubingon. Ei kolmea viestiä ilman "palstalla makaamista".

Montako vuotta olet maannut palstalla, kun tuikkis on sinulle arkisanastoa?

Vai oletko se sinä, joka siitä ripulivammaisesti spämmää palstalle? 

23, viimeiset 18 enää harrastuksena.

Siivoa suusi, jos edes osaat.

Wau. Upea elämä sulla. 23 vuotta paskapalstalla joka päivä. 

Ajatteles sitä.

tunti päivässä jos 23 vuotta lukisi vaikka jotain lainsäädäntöä tai engineering asioita niin olisi melkoinen tietämys.

Nyt se tietää kuka on tulkkis. Tai luulee tietävänsä

Kuten totesin, pallonpuoliskon maneerisin kirjoittaja. 

Teoriasi jättää vuorikauteen myös 23 muuta tuntia.

Tietysti jättää, ajattelinkin just sitä että jos käyttäisi edes tämän ajan fiksummin.

Eikä se kohdistu sinuun vaan kaikkiin somettajiin ja nettisankareihin. Valitetaan ettei ole aikaa esim. parisuhteelle tai minkään järkevän ammatin opiskeluun mutta tänne... tänne on aikaa. Instaan on aikaa. Tiktokkiin on aikaa.

Kyllä mulla on aikaa myös parisuhteelle, runsain mitoin. Ei ole myöskään tarvetta valittaa, elämä on valintoja. Mutta päivystys päättyy kohta, tavataan taas. Illanjatkoja.

Ketjussa on satoja naisia jotka ovat sitä mieltä ettei parisuhteelle tarvitse jäädä aikaa.

Silloin kun perheessä on pieni lapsi, jopa vastasyntynyt, niin naisella ei kerta kaikkiaan aina riitä aika ja jaksaminen miehen huomioimiseen. Ei ainakaan silloin, jos mies ei tee kotona mitään, ei edes hoida lasta.

eli sinulla ei ole aikaa sitten muillekaan ihmissuhteille, televisiolle, somelle eikä nettiinkään.

pelkkä vauva riittää sinulle kaikkien kontaktiesi sijaan.

miehelle ei voi edes puhua, koska vauva. 

-eri 

Telkkarin kanssa ei tarvitse kommunikoida ja telkkarin ääreen voi vaikka nukahtaa. Unen tarvetta tärkeämpää oli vain vessahätä ja nälkä. Sellaista se on huonounisen vauvan kanssa.

Tuossa vaiheessa ei puhuta enää vain huonounisesta vauvasta vaan masennuksesta. Huonounisten vauvojen kanssa valvineet vanhemmat haluavat nimenomaan sitä kommunikointia aikuisen kanssa vaikka kuinka väsyttää ja puolison viereen (ei television) nukahtamista. Hormonit pitävät huolen siitä, että väsyneenäkin jaksaa ja uni tulee silloin, kun sille on aikaa. Miksi on niin vaikea myöntää olevansa masentunut/ahdistunut tai vaikka sitä, että en ottanut puolisoani huomioon lainkaan? Sit vielä sälyttää syyn vauvaan.

Niinpä. Hos on niin väsynyt, että perheensä kanssa ei jaksa olla, huomataan se jo neuvolassa ja ohjataan eteenpäin. Jos ei jaksa neuvolassa puhua saati sinne raahautua, on avun tarpeessa. Tämä ”en jaksa kommunikoida, koska vauva valvottaa” on täysin selittelyä. Ei vaan kiinnosta pitää perhettään kasassa.

Ai perhe hajoaa muutaman kuukauden aikana vaativan lapsen syntymän jälkeen, kun nainen ei jaksa panostaa syvällisiin keskusteluihin? Mitä se mies tekee, että nainen saisi levättyä tarpeeksi? Siinä vaiheessa miehen pitää lyhentää työaikaa ja vähentää vapaa-ajan menoja, että hän on tarpeeksi kotona hoitamassa osuuttaan. Mutta ei, tuossa vaiheessa miehet alkavat tehdä ylitöitä ja leuhottaa viikonloput harrastuksissa.

No eivät ala. Suurin osa miehistä on osallistuvia vanhempia. Mitä tulee lyhempään työaikaan, niin se on ojasta allikkoon, ei se tämän äidin unta paranna. Vähällä unella on vaikutuksensa, mutta ei se johda totaali hyytymiseen muulloin kuin silloin, kun muukin on pielessä. Sori vaan.

Ja toki sit, kun tämmöinen ”seura” olisi valittavana muun sijaan, eikä toista kiinnosta kommunikoida, ei sinne kotiinkaan ole kiva jäädä. En mäkään katselisi miestä, joka valittaisi väsymystään eikä haluaisi mun kanssa olla, olisin paljon harrastuksissani. Toimii myös toisinpäin. Miksi mies olisi suhteessa, jossa toista ei kiinnosta lainkaan jakaa ajatuksia kanssasi?

On eri asia olla väsynyt kuin kylmä ja inhottava.

Kun toinen valittaa väsymystä, helpotetaan sitä, ei paeta paikalta ja jätetä toista yksin väsymään lisää.

Tässä ei nyt valitettu väsymystä vaan sanottiin, että rvkin on parempi kuin oma mies. Ihan eri asia.

Mulle rv on raskausviikko, en tiedä mitä sinä sillä tarkoitat.

Kyse on lähtökohdista parisuhteessa. Puolison jaksamisesta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Yhteinen elämä, taakkaa on tarkoitus jakaa, ei kasvattaa sitä vaatimalla vielä lisää silloin, kun toisella on voimat vähissä.

Ja sekö on liikaa vaadittu, että keskustellaan?

Jos toinen on niin väsynyt, että ajatus ei luista, toinen voi hoitaa puolestaan niin, että se väsynyt saa nukuttua univelat pois, jolloin ajatuskin taas luistaa. Kun aivotoiminta on nollilla, ei vaan pysty mihinkään ylimääräiseen.

Ja tässä on juuri se pointti. Puoliso ei ole ylimääräinen, yhdessä olo ei ole ylimääräistä. Vain silloin, kun tekee sen virheen, että ajattelee näin, ajaa suhteensa siihen, ettei kumpaakaan enää kiinnosta. Nainen unohtaa usein olevansa myös nainen ja puoliso sen vauvan vuoksi.

Et ymmärrä asiaa ollenkaan. Kovan väsymyksen hetkellä kaikki on ylimääräistä. Silloin ei pysty huolehtimaan edes omista tarpeistaan saati jostain yhteisestä. Vauvan yrittää pitää hengissä ja se on about kaikki mihin kykenee.

Meillä on kolme lasta, joista kahdella oli paha refluxi. Tiedän siis tasan tarkkaan mitä on olla kuoleman väsynyt. Missään vaiheessa mun mies tai yhdessä olo ei ollut ylimääräistä. Television sijaan valitsin ja halusin olla mieheni kanssa, vaikka sit nukkua leffan tai musiikin kuuntelun/lukemisen ohessa, mutta aina mieheni kanssa. Mulle yhdessä olo toi energiaa, ei vienyt sitä. Myös mies oli väsynyt, eikä olisi tullut mieleenkään kyseenalaistaa sitä. Baariin lähtö, siivous, puutarhatyöt jne. on ylimääräistä, yhdessä olo ei.

Moni kuvittelee, että parisuhteen hoito ja toisen huomioiminen on jotenkin energiaa vievää ja vaivalloista. Ei ole, päinvastoin.

Sinä puhut _yhdessä_ olemisesta, mitä kaikki tietenkin haluavat. Palstan keskenkasvuiset ukkelit tarkoittavat "miehen huomioimisella" passaamista, hyysäämistä, kaljan ja grillimakkaran tarjoilemista telkkarin ääreen futismatsin aikana sekä villejä, pitkäkestoisia sekstailusessioita, joissa mies makoilee selällään kädet niskan takana naisen voimistellessa väsymättömästi pornohepeniin tälläytyneenä.

Kukaan ei ole sanonut mitään tuollaista. Tää on se naisen ajatus siitä mitä se mies muka ”on vailla”. Ei kuule ole. Ne haluaa ne samat parisuhteen asiat kuin ennen vauvaa.

Tämä! Miksi se ihana mies, jonka kanssa haluaa lapsen tehdä, muuttuu naisen päässä täydeksi seksihulluksi alistajaksi vauvan saannin jälkeen? Ennen lasta ne ”vaatimukset” on olleet osa suhdetta, lapsen saannin jälkeen ne on naisen painostusta seksiin ja ihan älyttömiä vaatimuksia. Eiköhän ne ole ihan niitä samoja, perus parisuhteen toiveita kuin ennenkin.

Olettekos huomannut, että naisen entisestä elämästä ei jää lapsen synnyttyä jäljelle käytännössä mitään? Miehet säilyttävät sentään ehkä noin puolet.

Perusteletko kiitos?

Nainen

- menettää vartalonsa sellaisena kuin se oli ennen lapsen saantia, synnytyksen ja raskauden aiheuttamat muutokset

- imetys sattuu usein todella paljon alussa ja vaatii paljon aikaa ja opetelua jos vauvalla esim huono imuote

- naisella on raskaudesta, synnytyksestä ja imetyksestä valtava hormonimyrsky kehossa

- naiset hoitavat usein suurimman osan pikkuvauvoista. Toki on fiksujakin miehiä jotka osallistuvat paljon mutta yleensä päävastuu on äidillä. Ja vauvan hoito on usein alussa kovin haastavaa kun ei ole varma hoitaako napaa oikein, syökö vauva riittävästi, mitä vauva milloinkin itkee, onko vauvalla sopivasti päällä, milloin viedä vauva lääkäriin jos jotain sairautta vai voiko vielä hoitaa kotona ja jos voi niin miten jne jne. Eli vauvan hoito on paljon muutakin kuin tissi suuhun ja puhdas vaippa. Usein todella stressaavaakin (ainakin meillä oli kun lapsilla oli paljon sairauksia vauvana).

- nainen menettää työyhteisönsä

- usein nainen joutuu luopumaan tai ainakin jättämään tauolle osan harrastuksistaan vauva aikana ja riippuen lapsen isästä jopa kokonaan jos isä ei suostu hoitamaan lasta niin että äiti pääsisi harrastiksiinsa

- äidit hoitavat yleensä suurimman osan yöheräilyistä

Eli naisen elämä muuttuu todella radikaalisti.

Miehen kotiin muuttaa vauva josta vaimo kantaa päävastuun.

-Osalle miehiä ei näy muuta muutosta kuin se että vaimo ei kerkeä hoitaa heitä enää yhtä paljon kuin ennen

-osa maksaa puoliksi kulut vaikka vaimo kotona hoitamassa yhteistä lasta ja siksi tulot laskeneet, joillakin mies joutuu käyttää enemmän rahaa perheeseensä

- mies jatkaa samassa työpaikassa

- suuri osa miehiä jatkaa entisiä harrastuksia kuten ennekin

- ei fyysisiä muutoksia

- öisin vauva herättää herkkäunisia mieheiäkin ja jotkut reippaimmat hoitavatkin yöheräilyjä

- osa miehistä hoitaa lastaan vaikka 1-2tuntia vuorokaudessa (nainen 22-23tuntia).

-seksi vähenee

Näin mietittynä naisen elämä muuttuu todella paljon verrattuna miehen tilanteeseen. Fiksut miehet tiedostavat sen ja koettavat tukea vaimojaan uudessa tilanteessa. Vähemmän fiksut itkevät kun vaimo keskittyy vaan kotiin ja vauvaa. Mies haluasi edelleen saada yhtäpaljon huomiota vaimolta kuin ennenkin mutta eivät ole valmiita tekemään kotitöitä tai hoitamaan lasta. No miten se vaimo voisi antaa yhtäpaljon huomiota jos vastaa vauvasta 24/vuorokausi. Ja joo kyllä vauvat nukkuvat yleensä paljon mutta kun nainenkin tarvii unta ja kotitöiden määrä kasvaa valtavasti vauvan myötä.

Mitä kotitöitä se vauva lisää?

Pyykinpesua, siivousta, ruoanlaittoa ja tiskiä. Vauva on vauva kunnes oppii kävelemään, mutta ei silti vain makaa hiljaa ja siististi paikallaan tai tissillä.

Mutta ihan samat työt ne on kahden aikuisenkin taloudessa.

Jep, niitä vaan on paljon vähemmän ja ne voi tehdä silloin kun huvittaa, tai jättää tekemättä.

Ja vauvan kanssako ei voi? Voi kuule, kyllä voi jättää tekemättä ihan samalla tavalla jos haluaa. Vauva/lapsi ei rikki mene, jos yhtenä päivänä et puunaa joka nurkkaa.

Ei voi. 

Me ollaan jo kaksin ja siivotaan jotakuinkin kerran kuukaudessa. Vauvan kanssa siivottiin viikottain, mokoma konttasi ja söi kaiken lattioilta.

Kukaan ei enää puklaa meidän lakanoihin tai vaatteisiin. Puhtaista vaatteista ei ole pulaa, hapan maito ei haise.

Tänään käytiin ulkona syömässä, kun ei huvita laittaa ruokaa helteellä. Ateriaväli on helposti 8 h. Vauvan kanssa ei voi olla.

Jatkanko?

Ei kannata jatkaa, sun oma ongelmasi, jos muutit elämäsi niin totaalisesti, että edelleen vit*ttaa.

Kerron nyt kun sulla ei selkeästi ole kokemusta vauvoista. Niiden kanssa on pakko elää varsin säännöllistä ja keskivertosäntillistä elämää ruoka- ja unirytmeineen, jotta vauvan perustarpeet (uni, ruoka, puhtaus, turva) tulevat tyydytetyiksi. Se on myös hyvin sitovaa. Näin holtitonta boheemielämää kuin nykyään vietetään, ei lapsen kanssa voi viettää, ja asiaa säädellään myös viranomaisten toimesta, nykyään ilmeisesti vielä enemmän kuin 20 v sitten. 

Ei vituta, se on aikansa kutakin -puuhaa, sekin. Hyvä tuli.

Kuten sanoin, oma valinta. Meillä on eletty perusarkea, ei hippi- tai boheemielämää ennen lapsiakin, joten toki sulla varmasti perusarki oli raskasta, toisin kuin meillä. Ja selvästi sua vit*ttaa, kun avaudut edelleen asiasta täällä. Keskimäärin kuitenkin ihmisten arjen muutokset eivät ole noin suuria kuin sulla.

Ehei, höps. Hyppäsin kommentoimaan sitä, voiko vauvan kanssa jättää kotityöt tekemättä. Ei voi.

Olen täällä kuluttamassa aikaa, odotan että mies lopettaa työt. Tulkinnat ovat omiasi.

Edelleen voi. Euoan laitto ja arkieytmin pitäminen ei ole mikään kotityö, vaan elämää. Kotityöt voi oikein hyvin myös lapsiperheissä tehdä silloin, kun ehtii/jaksaa. Suurin osa ihmisistä ei huku pas*aan päivässä, jos elämänhallinta on kunnossa.

Mulle ruoanlaitto on harrastus, mutta veikkaan, että aika moni muu pitää sitä kotityönä. Eikä se ollut harrastus silloin, kun sitä tehtiin vauvan ehdoilla. 

Meidän käsitys elämästä on hyvin erilainen, keskustelua lienee turha jatkaa. 

Selvästi. Sulle arki on taakka eikä kotoa voi lähteä, mulle ei.

Me olemme erilaisia ihmisiä. Minulle katkonaiset yöunet jolloin nukutaan tunti silloin ja toinen tällöin ovat rankkoja. Samoin se, ettei ole päivittäin työyhteisössä miettimässä aikuisten asioita. Minulle oli erittäin rentouttavaa päästä takaisin töihin.

Mutta jos sinulle vauvalomat ovat olleet helppoja, miksi et ymmärrä, että osalle naisista ne ovat todella raskaita. Ja töihin on ihana päästä lepäämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.

No sinussa ei ollut tarpeeksi miestä isäksi. Siittämään pystyy, muttei huolehtimaan jälkeläisistä. Se kupla ei niin kauaa kestä, etteikö kunnollinen mies sitä jaksa.

Onneksi elämä heitti mulle miehen, joka kantoi vastuunsa.

Tämä kuvaakin hyvin av-kansan parinvalintaa. Lapsia tehdään sen kanssa, kuka eteen sattuu. Sitten vaan sormet ristissä toivotaan, että se hoitaisi hommansa isänä. 

Joku täällä lukee taas kommentteja kuin piru Raamattua. Kyllä tuosta ihan selkeästi käy ilmi, että ei ole huolittu ihan ketä vaan joka eteen sattuu. Mutta Tuikkis on taas aktiivisella tuulella provoiluineen.

Merkittävä osa naisista valittaa miehestä. Tässä ketjussa ja kaikkialla muualla tällä palstalla.

Sanoisin että "tuikkis" on tässä aivan oikeassa.

Toki, te naiset aina kehutte kpää-tutkallanne että havaitsette ne miehet kaukaa.

Mikä on ettei tutkat kuitenkaan toimi kun kerran (lähes) kaikki miehet ovat järjestään paskoja mätisäkkejä?

Kuka on tämä Tuikkis?

Se on sellainen kätevä olkiukko, jota voi aina piestä kun vastaukset ei satu miellyttäämään palstanaista.

Harhaisten palstalla makaavien naisten mielikuvitusmies ja defenssi, jolla koitetaan hiljentää kaikki kritiikki. Vähän sama kuin ulimiesjankkaajillakin, tosin taitavat olla niitä samoja naisia nämäkin.

Näitä naisia yhdistää vuosikausien palstalla makaaminen ja lukemattomien miesvihaviestien kirjoittaminen päivittäin. 

Susta saisi tuiksubingon. Ei kolmea viestiä ilman "palstalla makaamista".

Montako vuotta olet maannut palstalla, kun tuikkis on sinulle arkisanastoa?

Vai oletko se sinä, joka siitä ripulivammaisesti spämmää palstalle? 

23, viimeiset 18 enää harrastuksena.

Siivoa suusi, jos edes osaat.

Wau. Upea elämä sulla. 23 vuotta paskapalstalla joka päivä. 

Ajatteles sitä.

tunti päivässä jos 23 vuotta lukisi vaikka jotain lainsäädäntöä tai engineering asioita niin olisi melkoinen tietämys.

Nyt se tietää kuka on tulkkis. Tai luulee tietävänsä

Kuten totesin, pallonpuoliskon maneerisin kirjoittaja. 

Teoriasi jättää vuorikauteen myös 23 muuta tuntia.

Tietysti jättää, ajattelinkin just sitä että jos käyttäisi edes tämän ajan fiksummin.

Eikä se kohdistu sinuun vaan kaikkiin somettajiin ja nettisankareihin. Valitetaan ettei ole aikaa esim. parisuhteelle tai minkään järkevän ammatin opiskeluun mutta tänne... tänne on aikaa. Instaan on aikaa. Tiktokkiin on aikaa.

Kyllä mulla on aikaa myös parisuhteelle, runsain mitoin. Ei ole myöskään tarvetta valittaa, elämä on valintoja. Mutta päivystys päättyy kohta, tavataan taas. Illanjatkoja.

Ketjussa on satoja naisia jotka ovat sitä mieltä ettei parisuhteelle tarvitse jäädä aikaa.

Silloin kun perheessä on pieni lapsi, jopa vastasyntynyt, niin naisella ei kerta kaikkiaan aina riitä aika ja jaksaminen miehen huomioimiseen. Ei ainakaan silloin, jos mies ei tee kotona mitään, ei edes hoida lasta.

eli sinulla ei ole aikaa sitten muillekaan ihmissuhteille, televisiolle, somelle eikä nettiinkään.

pelkkä vauva riittää sinulle kaikkien kontaktiesi sijaan.

miehelle ei voi edes puhua, koska vauva. 

-eri 

Telkkarin kanssa ei tarvitse kommunikoida ja telkkarin ääreen voi vaikka nukahtaa. Unen tarvetta tärkeämpää oli vain vessahätä ja nälkä. Sellaista se on huonounisen vauvan kanssa.

Tuossa vaiheessa ei puhuta enää vain huonounisesta vauvasta vaan masennuksesta. Huonounisten vauvojen kanssa valvineet vanhemmat haluavat nimenomaan sitä kommunikointia aikuisen kanssa vaikka kuinka väsyttää ja puolison viereen (ei television) nukahtamista. Hormonit pitävät huolen siitä, että väsyneenäkin jaksaa ja uni tulee silloin, kun sille on aikaa. Miksi on niin vaikea myöntää olevansa masentunut/ahdistunut tai vaikka sitä, että en ottanut puolisoani huomioon lainkaan? Sit vielä sälyttää syyn vauvaan.

Niinpä. Hos on niin väsynyt, että perheensä kanssa ei jaksa olla, huomataan se jo neuvolassa ja ohjataan eteenpäin. Jos ei jaksa neuvolassa puhua saati sinne raahautua, on avun tarpeessa. Tämä ”en jaksa kommunikoida, koska vauva valvottaa” on täysin selittelyä. Ei vaan kiinnosta pitää perhettään kasassa.

Ai perhe hajoaa muutaman kuukauden aikana vaativan lapsen syntymän jälkeen, kun nainen ei jaksa panostaa syvällisiin keskusteluihin? Mitä se mies tekee, että nainen saisi levättyä tarpeeksi? Siinä vaiheessa miehen pitää lyhentää työaikaa ja vähentää vapaa-ajan menoja, että hän on tarpeeksi kotona hoitamassa osuuttaan. Mutta ei, tuossa vaiheessa miehet alkavat tehdä ylitöitä ja leuhottaa viikonloput harrastuksissa.

No eivät ala. Suurin osa miehistä on osallistuvia vanhempia. Mitä tulee lyhempään työaikaan, niin se on ojasta allikkoon, ei se tämän äidin unta paranna. Vähällä unella on vaikutuksensa, mutta ei se johda totaali hyytymiseen muulloin kuin silloin, kun muukin on pielessä. Sori vaan.

Ja toki sit, kun tämmöinen ”seura” olisi valittavana muun sijaan, eikä toista kiinnosta kommunikoida, ei sinne kotiinkaan ole kiva jäädä. En mäkään katselisi miestä, joka valittaisi väsymystään eikä haluaisi mun kanssa olla, olisin paljon harrastuksissani. Toimii myös toisinpäin. Miksi mies olisi suhteessa, jossa toista ei kiinnosta lainkaan jakaa ajatuksia kanssasi?

On eri asia olla väsynyt kuin kylmä ja inhottava.

Kun toinen valittaa väsymystä, helpotetaan sitä, ei paeta paikalta ja jätetä toista yksin väsymään lisää.

Tässä ei nyt valitettu väsymystä vaan sanottiin, että rvkin on parempi kuin oma mies. Ihan eri asia.

Mulle rv on raskausviikko, en tiedä mitä sinä sillä tarkoitat.

Kyse on lähtökohdista parisuhteessa. Puolison jaksamisesta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Yhteinen elämä, taakkaa on tarkoitus jakaa, ei kasvattaa sitä vaatimalla vielä lisää silloin, kun toisella on voimat vähissä.

Ja sekö on liikaa vaadittu, että keskustellaan?

Jos toinen on niin väsynyt, että ajatus ei luista, toinen voi hoitaa puolestaan niin, että se väsynyt saa nukuttua univelat pois, jolloin ajatuskin taas luistaa. Kun aivotoiminta on nollilla, ei vaan pysty mihinkään ylimääräiseen.

Ja tässä on juuri se pointti. Puoliso ei ole ylimääräinen, yhdessä olo ei ole ylimääräistä. Vain silloin, kun tekee sen virheen, että ajattelee näin, ajaa suhteensa siihen, ettei kumpaakaan enää kiinnosta. Nainen unohtaa usein olevansa myös nainen ja puoliso sen vauvan vuoksi.

Et ymmärrä asiaa ollenkaan. Kovan väsymyksen hetkellä kaikki on ylimääräistä. Silloin ei pysty huolehtimaan edes omista tarpeistaan saati jostain yhteisestä. Vauvan yrittää pitää hengissä ja se on about kaikki mihin kykenee.

Meillä on kolme lasta, joista kahdella oli paha refluxi. Tiedän siis tasan tarkkaan mitä on olla kuoleman väsynyt. Missään vaiheessa mun mies tai yhdessä olo ei ollut ylimääräistä. Television sijaan valitsin ja halusin olla mieheni kanssa, vaikka sit nukkua leffan tai musiikin kuuntelun/lukemisen ohessa, mutta aina mieheni kanssa. Mulle yhdessä olo toi energiaa, ei vienyt sitä. Myös mies oli väsynyt, eikä olisi tullut mieleenkään kyseenalaistaa sitä. Baariin lähtö, siivous, puutarhatyöt jne. on ylimääräistä, yhdessä olo ei.

Moni kuvittelee, että parisuhteen hoito ja toisen huomioiminen on jotenkin energiaa vievää ja vaivalloista. Ei ole, päinvastoin.

Sinä puhut _yhdessä_ olemisesta, mitä kaikki tietenkin haluavat. Palstan keskenkasvuiset ukkelit tarkoittavat "miehen huomioimisella" passaamista, hyysäämistä, kaljan ja grillimakkaran tarjoilemista telkkarin ääreen futismatsin aikana sekä villejä, pitkäkestoisia sekstailusessioita, joissa mies makoilee selällään kädet niskan takana naisen voimistellessa väsymättömästi pornohepeniin tälläytyneenä.

Kukaan ei ole sanonut mitään tuollaista. Tää on se naisen ajatus siitä mitä se mies muka ”on vailla”. Ei kuule ole. Ne haluaa ne samat parisuhteen asiat kuin ennen vauvaa.

Tämä! Miksi se ihana mies, jonka kanssa haluaa lapsen tehdä, muuttuu naisen päässä täydeksi seksihulluksi alistajaksi vauvan saannin jälkeen? Ennen lasta ne ”vaatimukset” on olleet osa suhdetta, lapsen saannin jälkeen ne on naisen painostusta seksiin ja ihan älyttömiä vaatimuksia. Eiköhän ne ole ihan niitä samoja, perus parisuhteen toiveita kuin ennenkin.

Olettekos huomannut, että naisen entisestä elämästä ei jää lapsen synnyttyä jäljelle käytännössä mitään? Miehet säilyttävät sentään ehkä noin puolet.

Perusteletko kiitos?

Nainen

- menettää vartalonsa sellaisena kuin se oli ennen lapsen saantia, synnytyksen ja raskauden aiheuttamat muutokset

- imetys sattuu usein todella paljon alussa ja vaatii paljon aikaa ja opetelua jos vauvalla esim huono imuote

- naisella on raskaudesta, synnytyksestä ja imetyksestä valtava hormonimyrsky kehossa

- naiset hoitavat usein suurimman osan pikkuvauvoista. Toki on fiksujakin miehiä jotka osallistuvat paljon mutta yleensä päävastuu on äidillä. Ja vauvan hoito on usein alussa kovin haastavaa kun ei ole varma hoitaako napaa oikein, syökö vauva riittävästi, mitä vauva milloinkin itkee, onko vauvalla sopivasti päällä, milloin viedä vauva lääkäriin jos jotain sairautta vai voiko vielä hoitaa kotona ja jos voi niin miten jne jne. Eli vauvan hoito on paljon muutakin kuin tissi suuhun ja puhdas vaippa. Usein todella stressaavaakin (ainakin meillä oli kun lapsilla oli paljon sairauksia vauvana).

- nainen menettää työyhteisönsä

- usein nainen joutuu luopumaan tai ainakin jättämään tauolle osan harrastuksistaan vauva aikana ja riippuen lapsen isästä jopa kokonaan jos isä ei suostu hoitamaan lasta niin että äiti pääsisi harrastiksiinsa

- äidit hoitavat yleensä suurimman osan yöheräilyistä

Eli naisen elämä muuttuu todella radikaalisti.

Miehen kotiin muuttaa vauva josta vaimo kantaa päävastuun.

-Osalle miehiä ei näy muuta muutosta kuin se että vaimo ei kerkeä hoitaa heitä enää yhtä paljon kuin ennen

-osa maksaa puoliksi kulut vaikka vaimo kotona hoitamassa yhteistä lasta ja siksi tulot laskeneet, joillakin mies joutuu käyttää enemmän rahaa perheeseensä

- mies jatkaa samassa työpaikassa

- suuri osa miehiä jatkaa entisiä harrastuksia kuten ennekin

- ei fyysisiä muutoksia

- öisin vauva herättää herkkäunisia mieheiäkin ja jotkut reippaimmat hoitavatkin yöheräilyjä

- osa miehistä hoitaa lastaan vaikka 1-2tuntia vuorokaudessa (nainen 22-23tuntia).

-seksi vähenee

Näin mietittynä naisen elämä muuttuu todella paljon verrattuna miehen tilanteeseen. Fiksut miehet tiedostavat sen ja koettavat tukea vaimojaan uudessa tilanteessa. Vähemmän fiksut itkevät kun vaimo keskittyy vaan kotiin ja vauvaa. Mies haluasi edelleen saada yhtäpaljon huomiota vaimolta kuin ennenkin mutta eivät ole valmiita tekemään kotitöitä tai hoitamaan lasta. No miten se vaimo voisi antaa yhtäpaljon huomiota jos vastaa vauvasta 24/vuorokausi. Ja joo kyllä vauvat nukkuvat yleensä paljon mutta kun nainenkin tarvii unta ja kotitöiden määrä kasvaa valtavasti vauvan myötä.

Mitä kotitöitä se vauva lisää?

Pyykinpesua, siivousta, ruoanlaittoa ja tiskiä. Vauva on vauva kunnes oppii kävelemään, mutta ei silti vain makaa hiljaa ja siististi paikallaan tai tissillä.

Mutta ihan samat työt ne on kahden aikuisenkin taloudessa.

Jep, niitä vaan on paljon vähemmän ja ne voi tehdä silloin kun huvittaa, tai jättää tekemättä.

Ja vauvan kanssako ei voi? Voi kuule, kyllä voi jättää tekemättä ihan samalla tavalla jos haluaa. Vauva/lapsi ei rikki mene, jos yhtenä päivänä et puunaa joka nurkkaa.

Ei voi. 

Me ollaan jo kaksin ja siivotaan jotakuinkin kerran kuukaudessa. Vauvan kanssa siivottiin viikottain, mokoma konttasi ja söi kaiken lattioilta.

Kukaan ei enää puklaa meidän lakanoihin tai vaatteisiin. Puhtaista vaatteista ei ole pulaa, hapan maito ei haise.

Tänään käytiin ulkona syömässä, kun ei huvita laittaa ruokaa helteellä. Ateriaväli on helposti 8 h. Vauvan kanssa ei voi olla.

Jatkanko?

Ei kannata jatkaa, sun oma ongelmasi, jos muutit elämäsi niin totaalisesti, että edelleen vit*ttaa.

Kerron nyt kun sulla ei selkeästi ole kokemusta vauvoista. Niiden kanssa on pakko elää varsin säännöllistä ja keskivertosäntillistä elämää ruoka- ja unirytmeineen, jotta vauvan perustarpeet (uni, ruoka, puhtaus, turva) tulevat tyydytetyiksi. Se on myös hyvin sitovaa. Näin holtitonta boheemielämää kuin nykyään vietetään, ei lapsen kanssa voi viettää, ja asiaa säädellään myös viranomaisten toimesta, nykyään ilmeisesti vielä enemmän kuin 20 v sitten. 

Ei vituta, se on aikansa kutakin -puuhaa, sekin. Hyvä tuli.

Kuten sanoin, oma valinta. Meillä on eletty perusarkea, ei hippi- tai boheemielämää ennen lapsiakin, joten toki sulla varmasti perusarki oli raskasta, toisin kuin meillä. Ja selvästi sua vit*ttaa, kun avaudut edelleen asiasta täällä. Keskimäärin kuitenkin ihmisten arjen muutokset eivät ole noin suuria kuin sulla.

Ehei, höps. Hyppäsin kommentoimaan sitä, voiko vauvan kanssa jättää kotityöt tekemättä. Ei voi.

Olen täällä kuluttamassa aikaa, odotan että mies lopettaa työt. Tulkinnat ovat omiasi.

Edelleen voi. Euoan laitto ja arkieytmin pitäminen ei ole mikään kotityö, vaan elämää. Kotityöt voi oikein hyvin myös lapsiperheissä tehdä silloin, kun ehtii/jaksaa. Suurin osa ihmisistä ei huku pas*aan päivässä, jos elämänhallinta on kunnossa.

Mulle ruoanlaitto on harrastus, mutta veikkaan, että aika moni muu pitää sitä kotityönä. Eikä se ollut harrastus silloin, kun sitä tehtiin vauvan ehdoilla. 

Meidän käsitys elämästä on hyvin erilainen, keskustelua lienee turha jatkaa. 

Selvästi. Sulle arki on taakka eikä kotoa voi lähteä, mulle ei.

Höpsö. Sun arkesi on kotona, mun ei. Mutta menen nyt, työt on tehty. On the road again.

😂Tietäisitpä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta Suomessa on voimakkaasti vallalla asenne, että naisten kuuluu ottaa vastuu lapsista lähes kokonaan, myös sellaisten asioden osalta jotka mies voisi aivan hyvin toteuttaa. 

Olen itse 80-luvulla syntynyt, ja muistan omasta lapsuudestani, että äitini esimerkiksi lopetti kaikki omat harrastuksensa ja vähensi ystäviensä tapaamisen aivan minimiin minun lapsuudessani. Isäni sai mennä ja tulla vähän miten halusi. Mietin jo silloin, miksi näin täytyy olla. 

Nyt asun toisessa maassa, jossa kulttuuri on sellainen, että ainakin oman ikäluokkani miehet osallistuvat ihan eri tavalla. Kaikki ovat sitä mieltä, että vanhemmuus on jaettava niin pitkälle kuin mahdollista. Ei ole oletus, että toinen luopuu harrastuksistaan tai sosiaalisesta elämästään tai jää kotivanhemmaksi vuosikausiksi.  Suomessa käydessä huomaan, että suomalaisessa kulttuurissa asenteet ovat erilaisia. Tiedän paljon perheitä, joissa äiti ei pääse edes kuntosalille tunniksi viikossa, kun taas isä on harva se ilta jossain padeltreeneissä tai maastopyöräilemässä.  Asenne tuntuu olevan myös sellainen, että jos nainen ei näin tee, häntä pidetään jotenkin huonona ja vähemmän omistautuneena vanhempana. Mutta miksi? Eikö välillä virkistäytynyt vanhempi ole parempi vanhempi? Miksi mies ei pärjäisi kotona lapsen kanssa sitä tuntia tai paria kun äiti käy salilla tai ystävän kanssa kahvilla? Miksi lapsi kärsisi tällaisesta? 

Kun olemme pohtineet mieheni kanssa lasten hankkimista, meille on selviö, että kumpikin tekee ja kummallakin on oikeus myös omaan aikaan. Lapsi ei ole jomman kumman vanhemman projekti. 

Meidän perheessä minä äitinä olen joutunut luopumaan harrastuksistani ja muista omista menoistani, mies jatkaa lenkkejään, salikäyntejään ym mitä nyt vapaa-ajalla tekeekin, eli olemme tuollainen perhe mitä kuvasit. Syy? Mies ei suostu koskaan olemaan kaksin lapsen kanssa, ei vaikka miten pyytäisin, vaatisin, yrittäisin pakottaa vain häipymällä itse. Tukiverkkoja meillä ei ole. Ja ennen lapsen saamista tietenkin sovittiin että puoliksi hoidetaan. No, erokeskustelut on nyt käynnissä.

Mitä se tekee lapselle, jos sä lähdet?

Ei mitään pahaa lapselle tietenkään. Mutta on minulle raivoissaan kun jätin kaksin lapsen kanssa, vihainen viikkoja. Ja tajuttuaan että saatan niin tehdä niin on itse lähtövalmiudessa heti niin että jos huomaa minussa merkkejä siitä että aion lähteä yksin käymään jossain niin hän kiskaisee sekunnissa kengät jalkaan ja poistuu vikkelään ennen minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta Suomessa on voimakkaasti vallalla asenne, että naisten kuuluu ottaa vastuu lapsista lähes kokonaan, myös sellaisten asioden osalta jotka mies voisi aivan hyvin toteuttaa. 

Olen itse 80-luvulla syntynyt, ja muistan omasta lapsuudestani, että äitini esimerkiksi lopetti kaikki omat harrastuksensa ja vähensi ystäviensä tapaamisen aivan minimiin minun lapsuudessani. Isäni sai mennä ja tulla vähän miten halusi. Mietin jo silloin, miksi näin täytyy olla. 

Nyt asun toisessa maassa, jossa kulttuuri on sellainen, että ainakin oman ikäluokkani miehet osallistuvat ihan eri tavalla. Kaikki ovat sitä mieltä, että vanhemmuus on jaettava niin pitkälle kuin mahdollista. Ei ole oletus, että toinen luopuu harrastuksistaan tai sosiaalisesta elämästään tai jää kotivanhemmaksi vuosikausiksi.  Suomessa käydessä huomaan, että suomalaisessa kulttuurissa asenteet ovat erilaisia. Tiedän paljon perheitä, joissa äiti ei pääse edes kuntosalille tunniksi viikossa, kun taas isä on harva se ilta jossain padeltreeneissä tai maastopyöräilemässä.  Asenne tuntuu olevan myös sellainen, että jos nainen ei näin tee, häntä pidetään jotenkin huonona ja vähemmän omistautuneena vanhempana. Mutta miksi? Eikö välillä virkistäytynyt vanhempi ole parempi vanhempi? Miksi mies ei pärjäisi kotona lapsen kanssa sitä tuntia tai paria kun äiti käy salilla tai ystävän kanssa kahvilla? Miksi lapsi kärsisi tällaisesta? 

Kun olemme pohtineet mieheni kanssa lasten hankkimista, meille on selviö, että kumpikin tekee ja kummallakin on oikeus myös omaan aikaan. Lapsi ei ole jomman kumman vanhemman projekti. 

Meidän perheessä minä äitinä olen joutunut luopumaan harrastuksistani ja muista omista menoistani, mies jatkaa lenkkejään, salikäyntejään ym mitä nyt vapaa-ajalla tekeekin, eli olemme tuollainen perhe mitä kuvasit. Syy? Mies ei suostu koskaan olemaan kaksin lapsen kanssa, ei vaikka miten pyytäisin, vaatisin, yrittäisin pakottaa vain häipymällä itse. Tukiverkkoja meillä ei ole. Ja ennen lapsen saamista tietenkin sovittiin että puoliksi hoidetaan. No, erokeskustelut on nyt käynnissä.

Mitä se tekee lapselle, jos sä lähdet?

Ei mitään pahaa lapselle tietenkään. Mutta on minulle raivoissaan kun jätin kaksin lapsen kanssa, vihainen viikkoja. Ja tajuttuaan että saatan niin tehdä niin on itse lähtövalmiudessa heti niin että jos huomaa minussa merkkejä siitä että aion lähteä yksin käymään jossain niin hän kiskaisee sekunnissa kengät jalkaan ja poistuu vikkelään ennen minua.

Ja olet oikeasti parisuhteessa tuollaisen kanssa? Kamalaa. Ja joo, teillä on ero tulossa. Syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta Suomessa on voimakkaasti vallalla asenne, että naisten kuuluu ottaa vastuu lapsista lähes kokonaan, myös sellaisten asioden osalta jotka mies voisi aivan hyvin toteuttaa. 

Olen itse 80-luvulla syntynyt, ja muistan omasta lapsuudestani, että äitini esimerkiksi lopetti kaikki omat harrastuksensa ja vähensi ystäviensä tapaamisen aivan minimiin minun lapsuudessani. Isäni sai mennä ja tulla vähän miten halusi. Mietin jo silloin, miksi näin täytyy olla. 

Nyt asun toisessa maassa, jossa kulttuuri on sellainen, että ainakin oman ikäluokkani miehet osallistuvat ihan eri tavalla. Kaikki ovat sitä mieltä, että vanhemmuus on jaettava niin pitkälle kuin mahdollista. Ei ole oletus, että toinen luopuu harrastuksistaan tai sosiaalisesta elämästään tai jää kotivanhemmaksi vuosikausiksi.  Suomessa käydessä huomaan, että suomalaisessa kulttuurissa asenteet ovat erilaisia. Tiedän paljon perheitä, joissa äiti ei pääse edes kuntosalille tunniksi viikossa, kun taas isä on harva se ilta jossain padeltreeneissä tai maastopyöräilemässä.  Asenne tuntuu olevan myös sellainen, että jos nainen ei näin tee, häntä pidetään jotenkin huonona ja vähemmän omistautuneena vanhempana. Mutta miksi? Eikö välillä virkistäytynyt vanhempi ole parempi vanhempi? Miksi mies ei pärjäisi kotona lapsen kanssa sitä tuntia tai paria kun äiti käy salilla tai ystävän kanssa kahvilla? Miksi lapsi kärsisi tällaisesta? 

Kun olemme pohtineet mieheni kanssa lasten hankkimista, meille on selviö, että kumpikin tekee ja kummallakin on oikeus myös omaan aikaan. Lapsi ei ole jomman kumman vanhemman projekti. 

Meidän perheessä minä äitinä olen joutunut luopumaan harrastuksistani ja muista omista menoistani, mies jatkaa lenkkejään, salikäyntejään ym mitä nyt vapaa-ajalla tekeekin, eli olemme tuollainen perhe mitä kuvasit. Syy? Mies ei suostu koskaan olemaan kaksin lapsen kanssa, ei vaikka miten pyytäisin, vaatisin, yrittäisin pakottaa vain häipymällä itse. Tukiverkkoja meillä ei ole. Ja ennen lapsen saamista tietenkin sovittiin että puoliksi hoidetaan. No, erokeskustelut on nyt käynnissä.

Mitä se tekee lapselle, jos sä lähdet?

Ei mitään pahaa lapselle tietenkään. Mutta on minulle raivoissaan kun jätin kaksin lapsen kanssa, vihainen viikkoja. Ja tajuttuaan että saatan niin tehdä niin on itse lähtövalmiudessa heti niin että jos huomaa minussa merkkejä siitä että aion lähteä yksin käymään jossain niin hän kiskaisee sekunnissa kengät jalkaan ja poistuu vikkelään ennen minua.

Ja olet oikeasti parisuhteessa tuollaisen kanssa? Kamalaa. Ja joo, teillä on ero tulossa. Syystä.

Niin, ahdistavaa ja kamalaa tällainen parisuhde on, surettaa paljon myös pienen lapsemme puolesta. Vaikka suhteessamme onkin myös hyviä asioita niin en oikein näe muuta vaihtoehtoa kuin ero.

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh. Tätä ketjua kun lukee, niin ei voi kuin hämmästellä, että näinkö rajoittuneesti nykyäiti elää? Me on lasten kanssa reissattu, veneilty, mökkeilty, saunottu, oltu juhlissa ja voi kauheeta, käyty jopa terassilla ja ravintoloissa. Toki on ollut kausia, kun joku lapsista on vaatinut pidemmän nukutuksen tai itkenyt, kun herännyt, mutta eipä me ole rajoitettu tekemisiämme sen pelossa. Oikein tasapainoisia ollaan kaikki, aikuiset ja lapset. Ja kivaa on ollut, lapsillakin.

Meidän taaperot on nukkuneet jopa riippukeinussa sademetsässä 😂

Samaa mietin. Ei voi käydä saunassa, koska lapsi. Ei voi siivota, koska lapsi. Ei pysty nukkumaan, ei syömään, ei hoitamaan parisuhdetta. Kaikki tämä olisi vain mahdollista jos lasta ei olisi.

Lapsi ei ole teidän perheeseen pyytänyt syntyä! Miettikää vaikka tilanne, että sinkkuna löytäisitte miehen jolla olisi teini-ikäiset lapset. Heillä olisi omat rutiinit jo perheenä ja jos itse olisitte paikalla niin mies ja teinit olisi ihan vaikeina, että miten voivat nyt olla. Joku tulisi vuorollaan viihdyttämään teitä olohuoneeseen, kun muu perhe laittaisi ruuan tai esim. siivoaisi. Illalla istuisivat väkinäinen hymy naamalla ja odottaisivat, että sinä menet nukkumaan, että pääsevät saunaan tai edes pesulle. Missään eivät voisi matkustaa, paitsi jos sinulla olisi muuta tekemistä esim. jos tapaisit jotain kaveria. 

Pointtina se, että kun lapsi syntyy perheeseen niin perheen tavat ja kaikki pitää vaan miettiä uudelleen. Mieheen voi pitää hyvää suhdetta ilman mitään ihmeellistä "kahdenkeskistä parisuhdeaikaa". Ihan sillä aloittaa, että yhdessä hoidetaan ne kotiaskareet ja ollaan aidosti läsnä ja kiinnostuneita toisesta. Ei lasketa minuutteja (jollain oli 30min vaihdot lapsen nukutuksessa, huh huh!). Ei teidän perhe ole jotain mistä koko ajan kaikki jäsenet yrittää keinolla millä hyväänsä saada omaa aikaa! Se on teidän elämää nyt, sen lapsen kanssa jonka olette itse halunneet! EI hän ole joku esine mitä jonkun pitää koko ajan vahtia. Ottakaa mukaan arkeen ja osaan perhettä. Ei ihme, että lapsi ei nukahda ja muuten on noin takertuva, kun kohtelette häntä kuin erillistä työprojektia mikä haittaa perheenne oloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmat töissä ja yksi 2v lapsi. Lapsi hoidetaan 50-50 aika tasan.

Parisuhde-aikaa ei ole. Meillä on yksi yhteinen asia enää, lapsemme.

Aamulla minä puen lapsen ja mies vie päiväkotiin.

Töiden jälkeen mies hakee lapsen ja minä saan 30 min tv aikaa.

Sitten leikimme lapsen kanssa vuorotellen toisen tehden kotitöitä.

Illalla nukutamme lasta vuoroissa, vaihto n. 30 min välein. Prosessi voi viedä 2-3h.

Väsyneempi menee nukkumaan, yleensä minä, ja virkeämpi saa tv:n tunniksi pariksi.

Saunaan emme pääse yhdessä, koska ei taaperoa voi jättää yksin. Välillä minä käyn kavereilla, mies ei koskaan.

Välillä käymme lapsen ikävaiheen mukaisesti uimassa/luonnossa/leikkipuistossa, tms. Siellä olemme lapsenvahteja, emme kuhertelemassa. Haaveilen erosta, jotta saisin ekaa kertaa kahteen vuoteen vain olla yli 2h kerrallaan, mutta en ole niin itsekäs, että tästä lähtisin.

Ohis, mutta miksi se taapero ei pääse saunaan? 

Hän ei pidä saunomisesta, saattaa minuutin käydä, mutta sitten haluaa jo pois. Muutenkaan ei pidä olla kuumissaan.

Meillä on saunassa lasiovi. Lapsella on kylppärin puolella matala vesiamme, sellainen puhallettava muovinen kesäpulju. Siinä se muksu sitten tyytyväisenä loiskuttelee, kun me olemme saunan puolella ja vahdimme löylytellessä lasta oven läpi. Vielä nyt 8-vuotiaanakin piti saada uusi amme, kun edelliseen tuli reikä. Siinä on hurjat vesileikit menossa, merenneitobarbit pitävät rock-konsertteja jne.

Meillä on myös kahluuallas ollut kylpyhuone-käytössä. Tosin emme jätä taaperoa yksin sinne, vaan lapsi pulikoi ennen vanhempien vuorottelu- saunaa. Hän välillä innostuu pomppimaan, niin että pitää olla rauhoitteluetäisyydellä. Saunasta matka olisi mahdollisesti kohtalokkaasti pidempi.