Lue keskustelun säännöt.
Muilla pienten lasten nukkumaanmeno täyttä sirkusta?
07.06.2021 |
2- ja 3-vuotiaiden lasten nukkumaanmeno on nykyään ihan mahdotonta. Kaipaisin vinkkejä, miten illoista saisi jotenkin siedettävää.
Nyt iltahommat menee suunnilleen näin:
-iltapala (tai päivällinen, jos mies on iltavuorossa, niin pääsemme syömään yhdessä)
-suihku
-hammaspesut, rasvaukset, hiusten harjaaminen, yöpaitojen pukeminen
-sänkyyn, luetaan jotain satua tai lauletaan unilauluja
-toinen aikuisista jää lastenhuoneeseen, kunnes lapset nukahtavat
Näin kirjoitettuna tämä ei kuulosta kauhean pahalta, mutta erityisesti isompi lapsi vastustaa kaikkea joka käänteessä ja saa pienemmänkin mukaan temppuiluun. Päiväsaikaan rauhallisesti käyttäytyvästä lapsesta tulee nukkumaanmenoaikaan kunnon riehuja. Esimerkiksi haluaa noin tuhat kertaa potalle, tai lähtee vain juoksemaan karkuun kesken, ei suostu pukemaan itse tai heittäytyy täysin hervottomaksi kun aikuinen pukee. Päiväsaikaan ei ole vastaavia ongelmia ja lapsi onkin muuten kiltti ja helppo. Pienempi matkii perässä ja esimerkiksi haluaa pukea täysin itse, vaikka ei vielä osaa. Molemmat huutelevat ja pomppivat sängyssä, kun valot on sammutettu. Isompi osaisi käydä nukkumaan itsekseen, mutta pienempi alkaa itkemään hädissään, jos aikuinen lähtee.
Koko settiin saa helposti kulumaan kolme tuntia, joka on vanhempien mielestä aika rasittavaa. Ulkoilun määrällä ei ole merkitystä, lapset eivät käytä älylaitteita ja katsovat tv:tä ehkä kerran viikossa. Ei ole mahdollista nukuttaa eri huoneisiin.
Olisi niin kiva, jos nukkumaanmeno sujuisi jotenkin järkevästi, mutta sen sijaan joudun jatkuvasti komentamaan ja koko vuorovaikutus iltaisin on mielestäni ikävää. En myöskään halua huudattaa pienempää, hän vaatii selkeästi enemmän aikuisen läsnäoloa kuin isompi.
Mikä avuksi?
Kommentit (36)
Miksi helvetissä teitte lapset noin pienellä ikäerolla? Sanoohan se järkikin ettei tuosta hyvä heilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhempi on siellä huoneessa? Eivätkö vaan yritä jutella ja saada aikuista reagoimaan siihen sirkukseensa? Myöhäistä ehkä teidän perheelle mutta itse opetin lapseni jo pienenä siihen että iltasadun ja hyvänyön toivotusten jälkeen vanhempi menee olkkariin ja lapsi jää rauhassa nukkumaan. Hetken saattoi kuulua pientä ääntä huoneesta ja kymmenessä minuutissa tuli aina hiljaista. Mitäpä se lapsi siellä sirkusta olisi yksinään vetänyt pimeässä huoneessa. Nyt teidän lapsilla on se mahdollisuus saada se aikuinen aina reagoimaan ja sitähän he selvästi yrittävät. Eikö ylipäätään olisi jo hyvä että lapsi oppisi nukahtamaan itse?Ja laittakaa lapset eri aikaan nukkumaan niin eivät riehu keskenään.
Meillä tällä hetkellä vajaa kaksivuotias on oppinut kiipeämään sängystään, ja hyödyntää taitoaan innolla, jos on yksin huoneessaan. Joko hiippailee sieltä käytävälle, tai vaan aloittaa leikit. Sieltä kuuluu kolinaa, kun legoja tutkitaan tai leluruokia kannetaan sänkyyn. En ole kyllä kokeillut, kauanko siellä yksistään leikkisi. Valotkin osaa laittaa päälle.
Viikonloppuna jätin yksin "nukkumaan" päiväunia, kun makasi jo uupuneena sängyssään. Hetken päästä kuului leikkien ääntä ja päivällisellä lapsi nuokkui pöydässä ja nukahti syliin. Eli ei ihan iltaankaan jaksaisi.
Vielä pari kuukautta sitten nukahti tyytyväisenä sänkyynsä siellä hetken pyörittyään ja hölistyään. Nyt pitäisi kouluttaa tuohon samaan. Vinkkejä?
En oikein osaa neuvoa kun tilanne on jo päässyt pahaksi, mutta meillä kaikki sirkus on erotettu nukkumaanmenosta pois. Eli sängyssä ei lueta eikä makoilla vieressä yms. Kaikki aktiviteetit, lukeminen ja yhdessäolo tapahtuu alkuillasta. Sitten iltapala, iltapesu ja sänkyyn. Pussataan ja halitaan, mutta ei pitkään, ne on hoidettu jo päivällä. Lapsi on lempeällä unikoululla opetettu nukahtamaan itsekseen jo alle vuoden ikäisenä. Meillä siis ei tarvitse ollenkaan nukuttaa. Huonona iltana joutuu käymään lapsen huoneessa lohduttamassa muutamia kertoja, mutta se on aika harvinaista että sitä tarvitsee tehdä. Parhaina iltoina menee pari minuuttia kun kantaa lapsen huoneeseensa, antaa iltapusut, laskee sänkyyn ja peittelee. Kohta voi käydä ovelta toteamassa että lapsi on unessa. Kolmevuotias on siis kyseessä, mutta tämä malli on ollut jo pitkään, lähes vauvasta asti.
Kuulostaa siltä että yhtä aikaa nukkumaan meneminen ei teillä onnistu, eli lapset on jotenkin erotettava nukahtamisen ajaksi. Ehkä voisitte kokeilla myös sitä ettette tee sängyssä mitään ylimääräistä, se on vain nukkumista varten.
Luultavasti joudutte tekemään muutoksia vähitellen ja pysymään johdonmukaisina. Voisitte ennen iltapalaa lukea yhden iltasadun ja sängyssä toisen, lyhyemmän. Siitä pikkuhiljaa sitten lyhennätte sängyssä luetun sadun pituutta. Kaikki makoilut myös vähemmäksi. Lapsi kyllä vedättää vanhempiaan niin paljon kuin pystyy, eli rajat on tultava teiltä. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ole tarkoitus huudattaa lasta yksin, eli luultavasti tarvitsevat lohdutuskäyntejä jos alatte muuttaa rutiineja.
Tuo on yksi niistä syistä, miksi itselläni ei ole lapsia. Olen iltaisin niin poikki, ettei tulisi kuuloonkaan viettää silloin TUNTEJA lapsia nukuttamassa. Pimahtaisin viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhempi on siellä huoneessa? Eivätkö vaan yritä jutella ja saada aikuista reagoimaan siihen sirkukseensa? Myöhäistä ehkä teidän perheelle mutta itse opetin lapseni jo pienenä siihen että iltasadun ja hyvänyön toivotusten jälkeen vanhempi menee olkkariin ja lapsi jää rauhassa nukkumaan. Hetken saattoi kuulua pientä ääntä huoneesta ja kymmenessä minuutissa tuli aina hiljaista. Mitäpä se lapsi siellä sirkusta olisi yksinään vetänyt pimeässä huoneessa. Nyt teidän lapsilla on se mahdollisuus saada se aikuinen aina reagoimaan ja sitähän he selvästi yrittävät. Eikö ylipäätään olisi jo hyvä että lapsi oppisi nukahtamaan itse?Ja laittakaa lapset eri aikaan nukkumaan niin eivät riehu keskenään.
Meillä tällä hetkellä vajaa kaksivuotias on oppinut kiipeämään sängystään, ja hyödyntää taitoaan innolla, jos on yksin huoneessaan. Joko hiippailee sieltä käytävälle, tai vaan aloittaa leikit. Sieltä kuuluu kolinaa, kun legoja tutkitaan tai leluruokia kannetaan sänkyyn. En ole kyllä kokeillut, kauanko siellä yksistään leikkisi. Valotkin osaa laittaa päälle.
Viikonloppuna jätin yksin "nukkumaan" päiväunia, kun makasi jo uupuneena sängyssään. Hetken päästä kuului leikkien ääntä ja päivällisellä lapsi nuokkui pöydässä ja nukahti syliin. Eli ei ihan iltaankaan jaksaisi.
Vielä pari kuukautta sitten nukahti tyytyväisenä sänkyynsä siellä hetken pyörittyään ja hölistyään. Nyt pitäisi kouluttaa tuohon samaan. Vinkkejä?
Nukkuuko vielä pinnasängyssä?
Meillä otettiin turvallisuussyistä vajaa 2v ikäiseltä pinnis pois ja siirtyi nukkumaan madallettuun junnusänkyyn. Huomasi heti voivansa lähteä sieltä, kun haluaa, mutta ymmärsi nopeasti uudelleen nukkumaanmenon idean kun systemaattisesti annoin unilelua kainaloon kuskattujen lelujen tilalle, tai saatoin karkulaisen takaisin sänkyyn. Nyt tarvitsee aikuisen viereen hetkeksi rauhoittuakseen, mutta nukahtaa yksin aikuisen toivotettua rauhallisella hetkellä hyvää yötä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos neuvoista, lohduttaa ainakin ajatus siitä, että tämä menee jossain vaiheessa ohi.
Lapset ovat päiväkodissa ja siellä nukutaan, ei poikkeuksia. 2-vuotias tarvitsee ehdottomasti unensa, mutta isompi jättää ne aika usein välistä kotipäivinä. Illat ovat silti samanlaisia, tosin uni saattaa tulla vähän nopeammin. Ollaan joskus kokeiltu nukuttaa lapset eri aikaan, mutta pieni itkee isomman perään ja useimmiten iso nukahtaa ensin. Pitää ehkä ottaa pidempiaikaiseen kokeiluun. Viimeksi vain vaikutti siltä, että iltatoimiin menee vain entistä pidempi aika.
Aina ei myöskään ole mahdollista järjestää mitään kovin intensiivistä ohjelmaa päiväkotipäivän jälkeen, molemmat vanhemmat olemme töissä ja kotityöt, kauppakäynnit ja muut on pakko hoitaa työpäivän jälkeen.
Niille, jotka eivät nukuta lapsiaan, lapsia on erilaisia. Meidän isompi lapsi ei kaipaa seuraa nukahtamiseen, mutta pienempi kaipaa paljon enemmän turvaa nukahtamiseen. Aikuinen siis vain pitää kädestä, mutta ei oteta kontaktia tai vastata kysymyksiin. Komennetaan joskus, jos meno menee liian hurjaksi. En siis ala huudattaa lasta, pieni 2-vuotias on jo päivisin päiväkodissa, en ala kiusaamaan enää illalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yksi niistä syistä, miksi itselläni ei ole lapsia. Olen iltaisin niin poikki, ettei tulisi kuuloonkaan viettää silloin TUNTEJA lapsia nukuttamassa. Pimahtaisin viikossa.
Tämä niin hemmetisti. (Minä tosin pimahtaisin jo yhdessä päivässä, tuollainen ylimääräinen sirkus iltaisin olisi kestämätöntä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pienempi nukkuu hoidossa päiväunet ja isompi ei, jolloin isompi kyllä nukahtaisi illalla helposti niin olisiko mahdollista laittaa isompi ensin sänkyynsä? Antaisitte pienemmälle hetken syliä ja jutustelua sillä aikaa kun isompi rauhoittuu unille?
Ap, aloituksesta tuli sellainen vaikutelma, että vaaditte lapsilta liikaa liian aikaisin. Esim. 2-vuotias "vaatii selkeästi enemmän aikuisen läsnäoloa" - tuon ikäinen tarvitsee hereillä ollessaan KOKO AJAN aikuisen läsnäoloa. Tehtävää ei saa delegoida toiselle pienelle.
Eli nyt sitten ottavat sen, mikä heille kuuluisi: vanhemmat, jotka nauttisivat yhdessäolosta, ilman liian komentelevaa asennetta? Ei ihmisiä voi huijata olemaan vauvasta asti tarvitsematta huolehtimista... on kivaa ja tärkeää osata itse, mutta se ei saa olla itse tarkoitus, eikä toiselle saisi tulla alistettu olo.
Ei kai tuossa muu auta, kuin tehdä asioita lämminhenkisesti, hauskasti, ja kunnioittavasti. Ohjatkaa ajattelemaan seuraavaa tekemistä ja pilke silmäkulmassa. Tarvittaessa laskette viiteen tai kymmeneen tai jotain, sopivan pienellä (kohtuullisella) uhkauksella. Ei ryppyotsaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalisti 3-vuotias jättää päikkärit kokonaan pois. Päivät ovat liian uuvuttavia (huono neurologiseselle kehitykselle) tai yöllä nukkumisessa on ongelma, jos joutuu vielä tätä vanhempana nukkumaan keskellä päivää.
Viiden äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhempi on siellä huoneessa? Eivätkö vaan yritä jutella ja saada aikuista reagoimaan siihen sirkukseensa? Myöhäistä ehkä teidän perheelle mutta itse opetin lapseni jo pienenä siihen että iltasadun ja hyvänyön toivotusten jälkeen vanhempi menee olkkariin ja lapsi jää rauhassa nukkumaan. Hetken saattoi kuulua pientä ääntä huoneesta ja kymmenessä minuutissa tuli aina hiljaista. Mitäpä se lapsi siellä sirkusta olisi yksinään vetänyt pimeässä huoneessa. Nyt teidän lapsilla on se mahdollisuus saada se aikuinen aina reagoimaan ja sitähän he selvästi yrittävät. Eikö ylipäätään olisi jo hyvä että lapsi oppisi nukahtamaan itse?Ja laittakaa lapset eri aikaan nukkumaan niin eivät riehu keskenään.
Meillä tällä hetkellä vajaa kaksivuotias on oppinut kiipeämään sängystään, ja hyödyntää taitoaan innolla, jos on yksin huoneessaan. Joko hiippailee sieltä käytävälle, tai vaan aloittaa leikit. Sieltä kuuluu kolinaa, kun legoja tutkitaan tai leluruokia kannetaan sänkyyn. En ole kyllä kokeillut, kauanko siellä yksistään leikkisi. Valotkin osaa laittaa päälle.
Viikonloppuna jätin yksin "nukkumaan" päiväunia, kun makasi jo uupuneena sängyssään. Hetken päästä kuului leikkien ääntä ja päivällisellä lapsi nuokkui pöydässä ja nukahti syliin. Eli ei ihan iltaankaan jaksaisi.
Vielä pari kuukautta sitten nukahti tyytyväisenä sänkyynsä siellä hetken pyörittyään ja hölistyään. Nyt pitäisi kouluttaa tuohon samaan. Vinkkejä?Nukkuuko vielä pinnasängyssä?
Meillä otettiin turvallisuussyistä vajaa 2v ikäiseltä pinnis pois ja siirtyi nukkumaan madallettuun junnusänkyyn. Huomasi heti voivansa lähteä sieltä, kun haluaa, mutta ymmärsi nopeasti uudelleen nukkumaanmenon idean kun systemaattisesti annoin unilelua kainaloon kuskattujen lelujen tilalle, tai saatoin karkulaisen takaisin sänkyyn. Nyt tarvitsee aikuisen viereen hetkeksi rauhoittuakseen, mutta nukahtaa yksin aikuisen toivotettua rauhallisella hetkellä hyvää yötä
Nukkuu vielä pinnasängyssä, mutta laita on laskettu juuri turvallisuussyistä, kun kiipeää pois korkeammastakin laidasta. Meillä menee vielä niin, että kun lapsi on rauhoittunut ja aikuinen poistuu, lapsi piristyy ja nousee uudelleen riekkumaan. Toistaiseksi ollaan siis istuttu vieressä, kunnes on oikeasti unessa. Lopullinen ratkaisu tämä ei kyllä ole.
Sivumennen sanoen, esikoinen samanikäisenä ymmärsi hyvinkin nopeasti, että vaikka sängystä pääsee pois, ei sieltä kuulu yöllä illalla lähteä leikkimään. Kuopus on näemmä kovakalloisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tuo käytös on vain merkki siitä, että lapsi ei ole johonkin tyytyväinen. Voi olla hoitopaikkakin, ei tiedä. Ei siihen tyytymättömyyteen auta tehdä hänen elämästään kurjempaa. Tuo menee suht pian ohi kun lapsi huomaa, että vanhemmat nauttivat hänen seurastaan, vaikka hän olisi jostain syystä tyytymätönkin.
Mutta ÄLKÄÄ ruvetko analysoimaan lasten kuullen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei koskaan ollut tuollaista ongelmaa, koska lapsi nukkui monta vuotta vieressä. Sitten sai oman huoneen 4-vuotiaana ja oli oikein tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Viiden äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhempi on siellä huoneessa? Eivätkö vaan yritä jutella ja saada aikuista reagoimaan siihen sirkukseensa? Myöhäistä ehkä teidän perheelle mutta itse opetin lapseni jo pienenä siihen että iltasadun ja hyvänyön toivotusten jälkeen vanhempi menee olkkariin ja lapsi jää rauhassa nukkumaan. Hetken saattoi kuulua pientä ääntä huoneesta ja kymmenessä minuutissa tuli aina hiljaista. Mitäpä se lapsi siellä sirkusta olisi yksinään vetänyt pimeässä huoneessa. Nyt teidän lapsilla on se mahdollisuus saada se aikuinen aina reagoimaan ja sitähän he selvästi yrittävät. Eikö ylipäätään olisi jo hyvä että lapsi oppisi nukahtamaan itse?Ja laittakaa lapset eri aikaan nukkumaan niin eivät riehu keskenään.
Meillä tällä hetkellä vajaa kaksivuotias on oppinut kiipeämään sängystään, ja hyödyntää taitoaan innolla, jos on yksin huoneessaan. Joko hiippailee sieltä käytävälle, tai vaan aloittaa leikit. Sieltä kuuluu kolinaa, kun legoja tutkitaan tai leluruokia kannetaan sänkyyn. En ole kyllä kokeillut, kauanko siellä yksistään leikkisi. Valotkin osaa laittaa päälle.
Viikonloppuna jätin yksin "nukkumaan" päiväunia, kun makasi jo uupuneena sängyssään. Hetken päästä kuului leikkien ääntä ja päivällisellä lapsi nuokkui pöydässä ja nukahti syliin. Eli ei ihan iltaankaan jaksaisi.
Vielä pari kuukautta sitten nukahti tyytyväisenä sänkyynsä siellä hetken pyörittyään ja hölistyään. Nyt pitäisi kouluttaa tuohon samaan. Vinkkejä?Nukkuuko vielä pinnasängyssä?
Meillä otettiin turvallisuussyistä vajaa 2v ikäiseltä pinnis pois ja siirtyi nukkumaan madallettuun junnusänkyyn. Huomasi heti voivansa lähteä sieltä, kun haluaa, mutta ymmärsi nopeasti uudelleen nukkumaanmenon idean kun systemaattisesti annoin unilelua kainaloon kuskattujen lelujen tilalle, tai saatoin karkulaisen takaisin sänkyyn. Nyt tarvitsee aikuisen viereen hetkeksi rauhoittuakseen, mutta nukahtaa yksin aikuisen toivotettua rauhallisella hetkellä hyvää yötäNukkuu vielä pinnasängyssä, mutta laita on laskettu juuri turvallisuussyistä, kun kiipeää pois korkeammastakin laidasta. Meillä menee vielä niin, että kun lapsi on rauhoittunut ja aikuinen poistuu, lapsi piristyy ja nousee uudelleen riekkumaan. Toistaiseksi ollaan siis istuttu vieressä, kunnes on oikeasti unessa. Lopullinen ratkaisu tämä ei kyllä ole.
Sivumennen sanoen, esikoinen samanikäisenä ymmärsi hyvinkin nopeasti, että vaikka sängystä pääsee pois, ei sieltä kuulu yöllä illalla lähteä leikkimään. Kuopus on näemmä kovakalloisempi.
Mitä se haittaa jos lapsi jää riekkumaan? Oppii ajan kanssa, ettei kannata, koska aamulla väsyttää eikä vanhempi kuitenkaan tule viihdyttämään vaikka kuinka legoja pimeässä kolistelisi? Meillä lapset jo kouluikäisiä, mutta toinen heistä oli juuri tuollainen kukkuja. Ei halunnut käydä nukkumaan vaikka kuinka oltiin johdonmukaisia ja rauhallisia. Edelleen tykkää valvoa myöhään. Säästimme kaikkien hermoja kun sovimme lapsen kanssa, että ei ole pakko käydä nukkumaan iltatoimien jälkeen, mutta omassa huoneessa tulee pysyä ja puuhailla omia hiljaisia juttuja jos uni ei tule.
Siitä olen monen kommentoijan kanssa samaa mieltä, että käsi kädessä istuminen lapsen sängyn laidalla on vain valtava karhunpalvelus kaikille. Ihan sama vaikka lapsi olisi vasta 2-vuotias. Läheisyyttä ja hellyyttä voi tankata ennen nukkumaanmenoa, ei ole mitään järkeä tuollaisissa 3 h nukutussessioissa. Pienikin lapsi oppii kyllä hyppyyttämään vanhempiaan, ja minusta vaikuttaa siltä, että aloittajalla on jo vähän siihen suuntaan homma menossa. Toki on myös niin, että aika korjaa monet ongelmat ja tuo ilta-show’kin voi olla jo pian pelkkä muisto.
Kannattaa alkaa nyt heti opettelemaan pois tuosta että istutte siellä huoneessa kunnes nukahtavat. Tunnen valitettavasti useampia joita vielä kouluiässä pitää nukuttaa!