Lue keskustelun säännöt.
Yh-äiti on kyllä aivan erilainen mielenmaailmaltaan kuin pitkään naimisissa ollut äiti
07.06.2021 |
Tunnen yhden yh:n, ja hän puhuu aivan kuin sinkku, mitä hän onkin. On Tinderissä aktiivisesti. Miten sellainen sopii äidin rooliin? Missä lapsi on näiden treffien aikana?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Tuliko ap:lla hiukan yleistettyä?
Kaikki yh naiset huonoja äitiä ja kaikki naimisissa pitkään olleet hyviä äitejä!
Sääliksi käy ap:n lapsia.
Älä nyt, hän tuntee yhden yh äidin. Ja luulee tuntevansa itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä naimisissa olevan äidin lapset on silloin kun äiti ja isukki on treffeillä? 😱
Vierailija kirjoitti:
Missä naimisissa olevan äidin lapset on silloin kun äiti ja isukki on treffeillä? 😱
Varmaan sitten sen toisen vanhempansa kanssa. Tokihan tämä vaatii sen, että vanhemmat eivät treffaile keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis apua, käsitinkö oikein, sinkku käyttäytyy kuin sinkku?! Eikä!!!
No ei, vakavasti puheen ollen ymmärrän kommenttisi. Olen itse sinkkuäiti joka ei voi kuvitellakaan lähtevänsä treffeille, vaan omistautuu lapselleen kuin ns. perheellinen ihminen. En silti tuomitse sinkkuja, jotka toimivat toisin, kunhan lapsellekin riittää huomiota. :)
Miten se treffeillä käyvä on vähemmän omistautunut lapselleen? Tarkoitatko siis että olet lapsessa kiinni 247?
Siis omistaudun lapselle tällä hetkellä 100%. Koen, että jos omistautuisin treffailulle esim. 20%, niin sitten lapselle jäisi 80%. Mä en halua jakaa mun huomiotani, vaan annan lapselle 100% siitä, mitä ei ole pakko antaa työnteolle. Muuta ihan hyvät lukemathan vaikka 20/80 on myös.
Äitiys käynnisti minussa henkilökohtaisesti tällaisen reaktion. Ehkä se asia muuttuu, kun lapsi kasvaa. Hän on vielä päiväkoti-ikäinen.
Mitkähän prosenttimäärät perheenisillä ja äideillä pitäisi olla varattuna huomiota puolisolle ja mitkä määrät lapsille? Jos antaa puolisolle vain 20 prosenttia huomiota, se on aika vähän.
Oma kokemus kahden pienen lapsen isänä on, että 20 % on kaukainen utopia. 2% lienee lähempänä todellisuutta. Elämä on päivästä toiseen selviämistä.
No onhan ne kyllä erilaisia, kun ovat eronneet. Meidän perheessä ja suvussa on ollut tapana sitoutua avioliittoon, kun se lupaus on annettu. Tunnen pari eronnutta naista, ja kyllä he ovat muutenkin ajattelultaan aika vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuliko mieleen että yh-äitikin on voinut olla pitkään naimisissa.
Aloittaja on oikeassa. Tässä vanha ketju, jossa tyypillinen yh-äippä äänessä.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3289437/yksinhuoltaja-minka-verran-tuot…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ehdin olla 20 vuotta naimisissa, vaikka erosin silloin, kun lapset olivat melko pieniä. Olen varmasti ollut pidempään naimisissa kuin ap, joten mikä kummajainen mieleltäni siis sitten olen?
Eron jälkeen minulla on ollut 2 pitkäaikaista suhdetta. Lapseni eivät ole kumppaneitani tavanneet. En harrasta yhdenyön suhteita. Minulla on myös liikuntaharrastus ja käyn työssä. Minulla on silti läheinen suhde lapsiini, vaikken 100%:sti heille omistaudukaan.
Vierailija kirjoitti:
Yh on ihan paras yhden yön hoidoksi. Panee ihan kuin viimeistä päivää, kun ei koskaan tiedä milloin saa seuraavan kerran.
Yksikään yh ei ole ollut ns. lahna, tosi kiihkeitä tapauksia. Sen sijaan lähes puolet lapsettomista pissiksistä on olleet lähes 'elottomia'.
Olen yh mutsi, tosin lapsi joka toinen vkloppu isällään. Ei tarvii harrastaa yhden illan juttuja kun on 2-3 nuorta rakastajaa. Ja joo kyllä olen aktiivinen seksissä, kun rakastajat 5/5 kuumia, mut mitään saantiongelmia ei kyllä naisilla ole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis apua, käsitinkö oikein, sinkku käyttäytyy kuin sinkku?! Eikä!!!
No ei, vakavasti puheen ollen ymmärrän kommenttisi. Olen itse sinkkuäiti joka ei voi kuvitellakaan lähtevänsä treffeille, vaan omistautuu lapselleen kuin ns. perheellinen ihminen. En silti tuomitse sinkkuja, jotka toimivat toisin, kunhan lapsellekin riittää huomiota. :)
Miten se treffeillä käyvä on vähemmän omistautunut lapselleen? Tarkoitatko siis että olet lapsessa kiinni 247?
Siis omistaudun lapselle tällä hetkellä 100%. Koen, että jos omistautuisin treffailulle esim. 20%, niin sitten lapselle jäisi 80%. Mä en halua jakaa mun huomiotani, vaan annan lapselle 100% siitä, mitä ei ole pakko antaa työnteolle. Muuta ihan hyvät lukemathan vaikka 20/80 on myös.
Äitiys käynnisti minussa henkilökohtaisesti tällaisen reaktion. Ehkä se asia muuttuu, kun lapsi kasvaa. Hän on vielä päiväkoti-ikäinen.
Mitkähän prosenttimäärät perheenisillä ja äideillä pitäisi olla varattuna huomiota puolisolle ja mitkä määrät lapsille? Jos antaa puolisolle vain 20 prosenttia huomiota, se on aika vähän.
Oma kokemus kahden pienen lapsen isänä on, että 20 % on kaukainen utopia. 2% lienee lähempänä todellisuutta. Elämä on päivästä toiseen selviämistä.
Onneksi tuossa vaiheessa voi sentään liittoutua puolison kanssa taistelupariksi ja saada yhteenkuuluvuutta siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis apua, käsitinkö oikein, sinkku käyttäytyy kuin sinkku?! Eikä!!!
No ei, vakavasti puheen ollen ymmärrän kommenttisi. Olen itse sinkkuäiti joka ei voi kuvitellakaan lähtevänsä treffeille, vaan omistautuu lapselleen kuin ns. perheellinen ihminen. En silti tuomitse sinkkuja, jotka toimivat toisin, kunhan lapsellekin riittää huomiota. :)
Miten se treffeillä käyvä on vähemmän omistautunut lapselleen? Tarkoitatko siis että olet lapsessa kiinni 247?
Siis omistaudun lapselle tällä hetkellä 100%. Koen, että jos omistautuisin treffailulle esim. 20%, niin sitten lapselle jäisi 80%. Mä en halua jakaa mun huomiotani, vaan annan lapselle 100% siitä, mitä ei ole pakko antaa työnteolle. Muuta ihan hyvät lukemathan vaikka 20/80 on myös.
Äitiys käynnisti minussa henkilökohtaisesti tällaisen reaktion. Ehkä se asia muuttuu, kun lapsi kasvaa. Hän on vielä päiväkoti-ikäinen.
Ei ihme että pienten lasten vanhemmat eroaa kun nainen käyttåä 100% huomiostaan lapseen, puolisoon siis 0%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä naimisissa olevan äidin lapset on silloin kun äiti ja isukki on treffeillä? 😱
He eivät ole omistautuneet parisuhteelle 🤷♀️ Kumpaakin kun ei voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis apua, käsitinkö oikein, sinkku käyttäytyy kuin sinkku?! Eikä!!!
No ei, vakavasti puheen ollen ymmärrän kommenttisi. Olen itse sinkkuäiti joka ei voi kuvitellakaan lähtevänsä treffeille, vaan omistautuu lapselleen kuin ns. perheellinen ihminen. En silti tuomitse sinkkuja, jotka toimivat toisin, kunhan lapsellekin riittää huomiota. :)
Miten se treffeillä käyvä on vähemmän omistautunut lapselleen? Tarkoitatko siis että olet lapsessa kiinni 247?
Siis omistaudun lapselle tällä hetkellä 100%. Koen, että jos omistautuisin treffailulle esim. 20%, niin sitten lapselle jäisi 80%. Mä en halua jakaa mun huomiotani, vaan annan lapselle 100% siitä, mitä ei ole pakko antaa työnteolle. Muuta ihan hyvät lukemathan vaikka 20/80 on myös.
Äitiys käynnisti minussa henkilökohtaisesti tällaisen reaktion. Ehkä se asia muuttuu, kun lapsi kasvaa. Hän on vielä päiväkoti-ikäinen.
Mitkähän prosenttimäärät perheenisillä ja äideillä pitäisi olla varattuna huomiota puolisolle ja mitkä määrät lapsille? Jos antaa puolisolle vain 20 prosenttia huomiota, se on aika vähän.
Oma kokemus kahden pienen lapsen isänä on, että 20 % on kaukainen utopia. 2% lienee lähempänä todellisuutta. Elämä on päivästä toiseen selviämistä.
Onneksi tuossa vaiheessa voi sentään liittoutua puolison kanssa taistelupariksi ja saada yhteenkuuluvuutta siitä.
Joo, näin tehdäänkin, yleensä. Mutta ei siinä puolisoa jouda juuri erikseen huomioimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis apua, käsitinkö oikein, sinkku käyttäytyy kuin sinkku?! Eikä!!!
No ei, vakavasti puheen ollen ymmärrän kommenttisi. Olen itse sinkkuäiti joka ei voi kuvitellakaan lähtevänsä treffeille, vaan omistautuu lapselleen kuin ns. perheellinen ihminen. En silti tuomitse sinkkuja, jotka toimivat toisin, kunhan lapsellekin riittää huomiota. :)
Miten se treffeillä käyvä on vähemmän omistautunut lapselleen? Tarkoitatko siis että olet lapsessa kiinni 247?
Siis omistaudun lapselle tällä hetkellä 100%. Koen, että jos omistautuisin treffailulle esim. 20%, niin sitten lapselle jäisi 80%. Mä en halua jakaa mun huomiotani, vaan annan lapselle 100% siitä, mitä ei ole pakko antaa työnteolle. Muuta ihan hyvät lukemathan vaikka 20/80 on myös.
Äitiys käynnisti minussa henkilökohtaisesti tällaisen reaktion. Ehkä se asia muuttuu, kun lapsi kasvaa. Hän on vielä päiväkoti-ikäinen.
Kuinka monta prosenttia menee työllesi? Et sinä silloin ole omistautunut lapselle.
Olin ollut naimisissa 14 vuotta kun jäin leskeksi. Se on kyllä totta, että olin mielenmaailmaltani aivan erilainen sen jälkeen kuin naimisissa olevat kaverini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis apua, käsitinkö oikein, sinkku käyttäytyy kuin sinkku?! Eikä!!!
No ei, vakavasti puheen ollen ymmärrän kommenttisi. Olen itse sinkkuäiti joka ei voi kuvitellakaan lähtevänsä treffeille, vaan omistautuu lapselleen kuin ns. perheellinen ihminen. En silti tuomitse sinkkuja, jotka toimivat toisin, kunhan lapsellekin riittää huomiota. :)
Miten se treffeillä käyvä on vähemmän omistautunut lapselleen? Tarkoitatko siis että olet lapsessa kiinni 247?
Siis omistaudun lapselle tällä hetkellä 100%. Koen, että jos omistautuisin treffailulle esim. 20%, niin sitten lapselle jäisi 80%. Mä en halua jakaa mun huomiotani, vaan annan lapselle 100% siitä, mitä ei ole pakko antaa työnteolle. Muuta ihan hyvät lukemathan vaikka 20/80 on myös.
Äitiys käynnisti minussa henkilökohtaisesti tällaisen reaktion. Ehkä se asia muuttuu, kun lapsi kasvaa. Hän on vielä päiväkoti-ikäinen.
Mitkähän prosenttimäärät perheenisillä ja äideillä pitäisi olla varattuna huomiota puolisolle ja mitkä määrät lapsille? Jos antaa puolisolle vain 20 prosenttia huomiota, se on aika vähän.
Oma kokemus kahden pienen lapsen isänä on, että 20 % on kaukainen utopia. 2% lienee lähempänä todellisuutta. Elämä on päivästä toiseen selviämistä.
Onneksi tuossa vaiheessa voi sentään liittoutua puolison kanssa taistelupariksi ja saada yhteenkuuluvuutta siitä.
Opimme jo että se on sitten lapselta pois. Mutta kai se 10% mitä työltä ja taisteluparilta jää on ihan hyvät lukemat.
Entä vähän aikaa naimisissa ollut äiti? Tai avoliitossa oleva?
Ei mun teinit kaipaa mua 24/7. Hyvin on taas aikaa itellenikin.
Vierailija kirjoitti:
Olin ollut naimisissa 14 vuotta kun jäin leskeksi. Se on kyllä totta, että olin mielenmaailmaltani aivan erilainen sen jälkeen kuin naimisissa olevat kaverini.
Otan osaa. Puolison menetyksen jälkeen elämä ei koskaan palaa ennalleen. Mummoni jäi nuorena leskeksi ja hänellä suru kulki tietyllä tapaa mukana hänen elämänsä loppuun saakka.
Tuliko ap:lla hiukan yleistettyä?
Kaikki yh naiset huonoja äitiä ja kaikki naimisissa pitkään olleet hyviä äitejä!
Sääliksi käy ap:n lapsia.