Ihmisellä on vastuu olla tyytyväinen kaikesta, mitä hänellä on. Muuten on uhri
Tietysti jos ei halua olla tyytyväinen, se on toinen juttu! 🙂
Kommentit (11)
Mistä edellisestä ketjusta? Miksi et jatkanut siihen?
Ja siis uhrina olemisessa ei ole mitään väärää tai pahaa sinänsä. Shän on avuton tila, jossa uhrilta ei kysytty (muuten asia olisi valinta, ei uhriutta).
Uhreja pitää auttaa. Siksi, jos joku ihminen ei ole tyytyväinen elämäänsä, kenenkään ei pidä suuttua ja alkaa syytellä, se on narsistista.jos ei jaksa tai kykene tai halua auttaa uhria, ei kannata esittää kaveria vaan katkaista välit tai siis etääntyä vähintäänkin. Jokainen on vastuussa itse elämästään, myös uhri. Eli uhri kyllä tarvitsee toisia, mutta antakaamme uhrien avuiksi mennä sellaisia, jotka HALUAVAT auttaa. Loput, älkää vaivautuko.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mistä edellisestä ketjusta? Miksi et jatkanut siihen?
Yp poisti sen
Mene nyt viddddduun jo, Äitihullu.
Ja siis mä olen ollut uhri. Oman äitini uhri. Hän aiheutti sen, miten olin tyytymätön. Lapsesta alkaen tavoitteeni on ollut olla aina tyytyväinen, koska se on paras olotila, mutta äitini käytöksen takia en voinut olla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja siis uhrina olemisessa ei ole mitään väärää tai pahaa sinänsä. Shän on avuton tila, jossa uhrilta ei kysytty (muuten asia olisi valinta, ei uhriutta).
Uhreja pitää auttaa. Siksi, jos joku ihminen ei ole tyytyväinen elämäänsä, kenenkään ei pidä suuttua ja alkaa syytellä, se on narsistista.jos ei jaksa tai kykene tai halua auttaa uhria, ei kannata esittää kaveria vaan katkaista välit tai siis etääntyä vähintäänkin. Jokainen on vastuussa itse elämästään, myös uhri. Eli uhri kyllä tarvitsee toisia, mutta antakaamme uhrien avuiksi mennä sellaisia, jotka HALUAVAT auttaa. Loput, älkää vaivautuko.
Ap
Aika raadollinen ajatus, että uhrit pitäisi jättää yksin. Kun ei niitä auttajiksi haluajia välttämättä lopulta ole ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis mä olen ollut uhri. Oman äitini uhri. Hän aiheutti sen, miten olin tyytymätön. Lapsesta alkaen tavoitteeni on ollut olla aina tyytyväinen, koska se on paras olotila, mutta äitini käytöksen takia en voinut olla.
Ap
Uhrinakin näin silti toki, että oma tyytyväisyyteni on itseni vastuulla, mutta en olisi pystynyt ilman apua tavallaan paranemaan uhriudesta. Enkä ole vieläkään täysin parantunut, enkä ehkä koskaan täysin paranekaan, mikä on sääli, mutta onneksi minulla ei ole kauhean isoja osa-alueita elämässä (kuten aiemmin oli), jotka loisivat sen, että olen todella tyytymätön.
Ap
Skeidaa koko ketju.
Poistais vaan tän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis uhrina olemisessa ei ole mitään väärää tai pahaa sinänsä. Shän on avuton tila, jossa uhrilta ei kysytty (muuten asia olisi valinta, ei uhriutta).
Uhreja pitää auttaa. Siksi, jos joku ihminen ei ole tyytyväinen elämäänsä, kenenkään ei pidä suuttua ja alkaa syytellä, se on narsistista.jos ei jaksa tai kykene tai halua auttaa uhria, ei kannata esittää kaveria vaan katkaista välit tai siis etääntyä vähintäänkin. Jokainen on vastuussa itse elämästään, myös uhri. Eli uhri kyllä tarvitsee toisia, mutta antakaamme uhrien avuiksi mennä sellaisia, jotka HALUAVAT auttaa. Loput, älkää vaivautuko.
ApAika raadollinen ajatus, että uhrit pitäisi jättää yksin. Kun ei niitä auttajiksi haluajia välttämättä lopulta ole ollenkaan.
Ei se ole jos vastapainona uhrin läheinen kyllästyy uhrin pahaan oloon tai kohtelee kuin uhrin pitäisi nyt itse vain parantua jne. Sitä tarkoitin. Toki ei tarvitse jättää yksin, jos osaa olla puuttumatta uhrin murheisiin, jos ei osaa oikeasti antaa niihin murheisiin mitään.
Ap
”Haluatko”?
Luuletko sä, että olen ikinä halunnut olla sekuntiakaan tyytymätön elämääni? Miten tyhmä oletus. Mä en ole sellainen ihminen, joka haluaa olla tyytymätön. Ei. Mä olen sellainen, joka kokee vastuukseen olla kaikesta, mitä mun elämässäni on, tyytyväinen. Mutta ymmärrän sen, että on olemassa asioita, joiden vuoksi tuo vastuu voi olla rikki tai henkilö on jopa kykenemätön sitä toteuttamaan. En siksi varsinasesti ikinä syyllistäisi ketään omasta tyytymättömyydestään. Se on outo ajatuskin minulle. Jos joku on tyytymätön, ajattelen, että hänen on pakko olla jonkin asian uhri. Koska miten joku valitsisi olla tyytymätön, kun tyytyväisenä on paljon ihanampaa? Ajattelen, että jos näin on, siellä on AINA jokin este tyytyväisyydelle. Se voi olla henkinen, mekaaninen, taloudellinen, psykologinen, elämänvaiheeseen liittyvä, monenlainen syy. Ja siis tavallaan jos syy on elmänvaiheeseen liittyvä, MUTTA sen on valinnut, pitäisi pystyä olemaan tyytyväinen. Mutta jos toisaalta jonkun valinnan mukana tulee jotain ennalta-arvaamatonta ikävää... se on on jo paha. Miten sen ratkaisisi...?
Ap