Millaisia Pohjois-Karjalaiset ihmiset ovat?
Kommentit (79)
Savolaisena ja aikoinaan 5 vuotta Pohjois-Karjalassa asuneena sanoisin, että ovat hiljaisia. Suht kohteliaita, mutta eivät avoimia. Olen asunut aika monella eri paikakunnalla Lappia myöten ja vain Pohjois-Karjalassa minua ei kutsuttu kylään.
Ovat kummallinen sekoitus karjalaista ja savolaista.
Myö ollaan sitkeitä, ahkerrii ja ilossii. :)
Kaikki ollaan tietennii yksilöitä eikähä kukkaa oo niin ku toinen, missään päin Suommee. Ei saa ylleisttee. Mie ite muutin Läns-Suommeen eikä tiällä kyllä kassat juttele niitä näitä saati mummot tuu juttelemmaan vasttaantulijalle, toisin oli kot-karjalassa.
Toisten auttaminen pyytteettä on kyllä tullu kotonta vahvasti. Rahhaa ei pikku hommista oteta eikä velekoja pietä ylläällä. Ja mikkään ei oo niin hauan vakavvaa. Jos joku männöö vähä vituralleen, niin mänköön. Kyllä se siitä lutviuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Ovat kummallinen sekoitus karjalaista ja savolaista.
Elä sie sotke niitä savon rutjakkeita meihin! Pthyi!
Ystävällisiä, avuliaita ja puheliaita. :) Tietenkin yksilöitä kukin eli kaikkea löytyy, mutta noin yleisellä tasolla todella mukavaa väkeä.
Vierailija kirjoitti:
Sanonta "miehet ei puhu, eikä pussuu" ei pidä paikkaansa Pohjois- Karjalassa.
Ei todellakaan pidä :)
Vierailija kirjoitti:
Myö ollaan sitkeitä, ahkerrii ja ilossii. :)
Kaikki ollaan tietennii yksilöitä eikähä kukkaa oo niin ku toinen, missään päin Suommee. Ei saa ylleisttee. Mie ite muutin Läns-Suommeen eikä tiällä kyllä kassat juttele niitä näitä saati mummot tuu juttelemmaan vasttaantulijalle, toisin oli kot-karjalassa.
Toisten auttaminen pyytteettä on kyllä tullu kotonta vahvasti. Rahhaa ei pikku hommista oteta eikä velekoja pietä ylläällä. Ja mikkään ei oo niin hauan vakavvaa. Jos joku männöö vähä vituralleen, niin mänköön. Kyllä se siitä lutviuttuu.
Mitä sie sinne mänit, tuu äkkiä takasin!
Vierailija kirjoitti:
Savolaisena ja aikoinaan 5 vuotta Pohjois-Karjalassa asuneena sanoisin, että ovat hiljaisia. Suht kohteliaita, mutta eivät avoimia. Olen asunut aika monella eri paikakunnalla Lappia myöten ja vain Pohjois-Karjalassa minua ei kutsuttu kylään.
Vähän samanlainen "en mistään kotoisin" itsekkin mutta sillä erotuksella että p.karjalassa tuli isompi kinkerpiiri.
Ei ollut tultua yhtään tuttua kylällä mutta äkkiä nuita löytyi. Vähempi missään tullaan kotoa etsimään ja hakemaan kylään. Mutta esim. Varsinais-Suomessa asuessa mahtui tuttavat/kaverit yhden käden sormiin.
Vierailija kirjoitti:
Junantuomana olen luonnehdinnoista samaa mieltä. Valitettavasti joudun lisäämään piirteisiin kateuden. Kun joku menestyy, olkoonkin kyse yksityisestä henkilöstä tai yrittäjästä tai isommasta yrityksestä, ymmärrys ei riitä että menestyminen hyödyttää muitakin. Mielummin puhutaan pahaa, jätetään tervehtimättä ja iloitaan pidäkkeettömästi ja voitonriemuisesti toisen mahdollisista vastoinkäymisistä.
Olen muuttanut tänne 20 vuotta sitten.
Ihmiset ovat iloisia ja puheliaita. Ihmisiin on helppo tutustua, mutta syvempi kaveruus on tosin vaikea saavuttaa, jossa toinen pystyisi oikeasti kertomaan hyvät ja huonot asiat. Esimerkiksi kaverini ei koskaan avaudu naisjutuistaan niinkuin niitä ei olisi olemassakaan, kuitenkin nähdään viikoittain.
Kateus on juuri tuota, ettei onnistumisia saa tuoda esille vaan niistäkin etsitään vikoja. Oikeasta asiasta ei saa kehuja, juuri yllä kuvatulla tavalla. Turha alapeukuttaa, mutta ikävä kyllä, ei täällä voi näyttää onnistumisia. Toki poikkeuksia on niin kuin kaikissa ihmisryhmissä.
Ja juuri se että ruvetaan tekemään hyvin nopeasti, ilman kunnon suunnitelmia. Osaavan käsissä se on hyvä juttu!
Olen asunut eri puolilla Suomea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat kummallinen sekoitus karjalaista ja savolaista.
Elä sie sotke niitä savon rutjakkeita meihin! Pthyi!
Eläkä sie koita sotkea issiäis meihin joiden suvut ovat kotoisin sieltä oikeasta Suomen Karjalasta.
Me ollaa iha kauheita, pysykää kaukana. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat kummallinen sekoitus karjalaista ja savolaista.
Elä sie sotke niitä savon rutjakkeita meihin! Pthyi!
Eläkä sie koita sotkea issiäis meihin joiden suvut ovat kotoisin sieltä oikeasta Suomen Karjalasta.
Jaa.. vai sie tiijjättii miun sukuhistorian. Se onnii hyvä ku on näitä selevännäkijöitä vielähhii olemassa.
Vuan suattaa tulla yllätyksenä siulle, mutta ei tarvvii kahta sukupolovvee kauemmas miusta männä ku on suku vielä asuna ihan oikeessa KARJALASSAS!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myö ollaan sitkeitä, ahkerrii ja ilossii. :)
Kaikki ollaan tietennii yksilöitä eikähä kukkaa oo niin ku toinen, missään päin Suommee. Ei saa ylleisttee. Mie ite muutin Läns-Suommeen eikä tiällä kyllä kassat juttele niitä näitä saati mummot tuu juttelemmaan vasttaantulijalle, toisin oli kot-karjalassa.
Toisten auttaminen pyytteettä on kyllä tullu kotonta vahvasti. Rahhaa ei pikku hommista oteta eikä velekoja pietä ylläällä. Ja mikkään ei oo niin hauan vakavvaa. Jos joku männöö vähä vituralleen, niin mänköön. Kyllä se siitä lutviuttuu.Mitä sie sinne mänit, tuu äkkiä takasin!
Noku mie vaa lähin. Tarvisi uusia tuulia.
Vierailija kirjoitti:
+ mukavia ja puheliaita
- sotkuisia ja epäkäytännöllisiä, tekevät ennen kuin miettivät, puuttuu käytännön järki
Haha! Bingo😂Itsellä P-Karj insinööri, joka on juuri kuin mainitsemasi.
Muutin Helsinkiin 80-luvulla. Ensimäisen työpaikan haastattelussa ensimmäinen kysymys oli, että mistä olet kotoisin. Kun vastasin Pohjois-Karjalasta, sain paikan ilman jatkokysymyksiä. Pomo oli sitä mieltä, että pohjois-karjalaiset ovat rehellistä ja ahkeraa väkeä. Ei tarvinnut hänen kokea toisin.
Vierailija kirjoitti:
Junantuomana olen luonnehdinnoista samaa mieltä. Valitettavasti joudun lisäämään piirteisiin kateuden. Kun joku menestyy, olkoonkin kyse yksityisestä henkilöstä tai yrittäjästä tai isommasta yrityksestä, ymmärrys ei riitä että menestyminen hyödyttää muitakin. Mielummin puhutaan pahaa, jätetään tervehtimättä ja iloitaan pidäkkeettömästi ja voitonriemuisesti toisen mahdollisista vastoinkäymisistä.
Musta P-Karjalassa ei ole niinkään kyse kateudesta vaan siitä, että pidetään pröystäilyä jotenkin epäsopivana ja vaatimattomuutta hyveenä. Ei p-karjalainen noin yleensä sano, että on kovat tulot, vaan jotekin kierrellen, että 'njaa ohan tässä ollu pari paremppaa vuotta, että tullee ihan hyvin toimmeen'.
Kääntöpuoli siinä vaatimattomuudessa on jonkinlainen yritteliäisyyden puute, kunnianhimottomuus ja pieni henkinen laiskuus.
Sisäsiittoisia mulkkuja. Muualta tulleet ovat aina silmätikkuja ja heitä voi ja pitääkin arvostella, Kun itse ollaan niin täydellisiä. Tympeetä porukkaa, kaikella rakkaudella :)
Junantuomana olen luonnehdinnoista samaa mieltä. Valitettavasti joudun lisäämään piirteisiin kateuden. Kun joku menestyy, olkoonkin kyse yksityisestä henkilöstä tai yrittäjästä tai isommasta yrityksestä, ymmärrys ei riitä että menestyminen hyödyttää muitakin. Mielummin puhutaan pahaa, jätetään tervehtimättä ja iloitaan pidäkkeettömästi ja voitonriemuisesti toisen mahdollisista vastoinkäymisistä.