Julkisen puolen lääkäreillä on vain yksi tehtävä: saada potilas uskomaan, että mikään ei ole vialla
Olen ollut viime vuosien aikan paljon tekemisissä lääkärien kanssa, on siis ollut kaikenlaista vaivaa. Se on tullut tässä harvinaisen selväksi, että jos ensimmäisessä verikokeessa ei näy mitään poikkeavaa, ei sinua vaivaa mikään.
Lääkärien ainoa huoli on, että potilas saattaa kuvitella olevansa sairas. Minulla oli niin kovia kipuja, etten meinannut päästä aamulla sängystä ylös. Verikokeet olivat normaalit, olin siis terve. Paino putosi ilman ruokavalion muutosta parissa kuukaudessa 25kg, lääkärit sivuuttivat tuon täysin, koska testeissä ei näkynyt mitään. En tosin ikinä päässyt niihin testeihin joihin olisin halunnut.
Onneksi olen muutamiin fiksuihin lääkäreihin törmännyt, heidän ansiostaan minua nykyään uskotaan aina välillä. Mutta tuntuu kuin lääkärit olisivat saaneet kaikki oppinsa jonkun persoonallisuushäiriöisten käsikirjasta. Heidän tehtävänään on uskotella potilaalle, että kaikki vaivat johtuvat psyykkisistä ongelmista.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lääkäri pyrkii hoitamaan potilaansa niin hyvin kuin se mahdollista on.
Tyytymättömät ja valittavat potilaat ovat yleisesti tunnettuja ihmisiä.
Tuttu on lääkärinä terveyskeskuksessa ja sanoi, että lääketiede sinänsä on kehittynyt valtavasti viimeisen 50 vuoden aikana, mutta edelleen terveyskeskuksessa eletään kuin vuonna 1971. Olisi keinot auttaa ja löytää syy heti, mutta se maksaa. Siksi toivotaan, että potilas tyytyy Buranaan. Ja toivotaan, ettei se ole syöpää, kun mitään ei sydäntä ja keuhkoja kuuntelemalla löydy eikä verikokeissa ole mitään epäilyttävää. Tai otetaan 3 kertaa rtg-kuvat tietäen, että magneettikuvissa riittäisi yksi kerta, mutta hinnan takia ei saa sellaiseen tehdä lähetettä.
Vierailija kirjoitti:
Lahdessa ei edes pääse lääkärille, masentuneelle nuorelle tarjotaan sairaanhoitajalle soiton jälkeen vuodeksi masennuslääkitys, resepti on apteekissa. Jos soittaa uudestaan, toteaa hoitaja, että sinähän olet jo saanut apua, ei tämä ole mikään automaatti, josta saa haluamansa.
Vain yksityiseltä saa apua etenkin kun masennus ei sitten ollutkaan masennus vaan anemia.
Jos tämä on totta, niin - IHAN KAUHEAA!!
Siis lääkäri määrää reseptimömmöjä lainkaan potilasta näkemättä! Eikö tuo ole laitonta?
Mniulta sentään nuorena tsekattiin mm. kilpirauhasarvot ennen masisdiagnoosia.
Ferritiini- ja rauta-arvot eivät olleet silloin vielä IN.
Kuten joku jo sanoi, lääkärit on yksityispuolella ja julkisessa terveydenhuollossa ihan samanlaisia. Osa on pätevämpiä kuin toiset, mutta erehtymätön ei ole yksikään lääkäri. Ei yksikään, riippumatta palkan maksajasta.
Aina jos on vähänkään vaikeammasta vaivasta kyse, diagnoosia on etsittävä tutkimuksien avulla, ei sitä voi hyllyltä ottaa valmiina. Ensin suljetaan pois yleisimmät selitykset ja haarukoidaan harvinaisempien suuntaan, jos yleiset selitykset eivät toimi.
Paljon riippuu myös potilaan taidoista selittää oireet ja se, miten ne ovat ajallisesti edenneet ja mitä hoitoa hän on jo kokeillut vaivoihinsa.
Voihan sitä kohdalle osua huonokin lääkäri, mutta jos "aina" ja "pelkästään" on huonoja lääkäreitä, silloin on jo kyllä potilaassa vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lääkäri pyrkii hoitamaan potilaansa niin hyvin kuin se mahdollista on.
Tyytymättömät ja valittavat potilaat ovat yleisesti tunnettuja ihmisiä.
Tuttu on lääkärinä terveyskeskuksessa ja sanoi, että lääketiede sinänsä on kehittynyt valtavasti viimeisen 50 vuoden aikana, mutta edelleen terveyskeskuksessa eletään kuin vuonna 1971. Olisi keinot auttaa ja löytää syy heti, mutta se maksaa. Siksi toivotaan, että potilas tyytyy Buranaan. Ja toivotaan, ettei se ole syöpää, kun mitään ei sydäntä ja keuhkoja kuuntelemalla löydy eikä verikokeissa ole mitään epäilyttävää. Tai otetaan 3 kertaa rtg-kuvat tietäen, että magneettikuvissa riittäisi yksi kerta, mutta hinnan takia ei saa sellaiseen tehdä lähetettä.
Kuka enää haluaa toimia terveyskeskuslääkärinä?
Pakollinen harjoittelupaikka vain.
Ihan naurettavan itkettävä systeemi.
Suomessa ei saa hoitoa. P issislääkäreitä rahan perässä kaikki tyynni jaffaa pää täynmä
Mun miehellä oli akuutti leukemia, teki jo käytännössä kuolemaa, kun meni lääkäriin. Vastaanoton hoitaja kiukutteli, että ei tuommoisten oireiden takia pidä lääkäriin tulla. Lääkäritkin (vuoro ehti vaihtua) väitti, että varmaan flunssaa vaan. Onneksi pääsi verikokeisiin, jotka piti lähettää taksilla Meikkuun kun Malmin laitteet ei kyenneet lukemaan edes niin huonoja arvoja. Onneksi Meikussa oli kokenut hematologi päivystämässä ja näki tuloksista, että nyt on kiire.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä oli akuutti leukemia, teki jo käytännössä kuolemaa, kun meni lääkäriin. Vastaanoton hoitaja kiukutteli, että ei tuommoisten oireiden takia pidä lääkäriin tulla. Lääkäritkin (vuoro ehti vaihtua) väitti, että varmaan flunssaa vaan. Onneksi pääsi verikokeisiin, jotka piti lähettää taksilla Meikkuun kun Malmin laitteet ei kyenneet lukemaan edes niin huonoja arvoja. Onneksi Meikussa oli kokenut hematologi päivystämässä ja näki tuloksista, että nyt on kiire.
Parantuiko miehesi leukemiasta?
Yksityisellä puolella ollaan liiankin aktiivisia (lue ahneita). Minulla todettiin työterveyshuollossa diabetes. Ensin lääkäri juoksutti minua kuukauden välein luonaan ja sanoi, ettei minun tarvitsisi käydä siellä niin usein mutta hän haluaa saarnata. Eli halusi ne käyntipalkkiot. Sitten siirrettiin sisätautilääkärille, joka juoksutti 3kk välein labrassa ja sitten piti mennä hänen luokseen kuulemaan tulokset. Aina sama: ei mitään erityistä, jatketaan samoilla lääkkeillä. Sitten systeemi muuttui niin, että aina piti ensin hakea työterveyslääkäriltä lähete tuolle sisätautilääkärille. Siis 8 lääkärikäyntiä vuodessa, joista neljä lähetteen hakemista ja loputkin neljä aika turhia.
Ilmoitin, ettei ole aika tällaiseen pelleilyyn. Siirsin hoidon julkiselle puolelle, jossa piti käydä kerran vuodessa labrassa ja sitten lääkäri lähetti tekstarin ja uusi reseptit.
Nyt minut on taas "kaapattu" työterveyshuollon puolelle. Nyt on järkevä systeemi: kahdesti vuodessa labraan ja sen jälkeen soittoaika.
Useista lääkärikäynneistä huolimatta kesti yli vuoden keksiä "että sullahan on astma". Olisi pitänyt varmaan itse tietää. Kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa meni 10 vuotta, vaikka jo alkujaan todistelin, että se on äidilläni ja hänen äidillään.
Rauta-arvot mittautin yksityisessä labrassa. Kun sitten pääsin sairaalaan, niin ihmeteltiin, että aika ripeä olet siihen nähden, että hemoglobiini on 70. No, tottuuhan sitä ihminen monenlaiseen ja arvelee, että hengenahdistuskin on psyykkistä, kun niin väitetään..
Toisaalta puhelindiagnoosi nuorelle oireiden perusteella ei ehkä ole se kaikkein oikein, jos ilman mitään tutkimuksia määrätään vuodeksi lääkitys. Lahdessa tosin katukauppa rehottaa, koska näitä lääkkeitä on paljon liikenteessä niillekin, jotka pitävät sekoituksista.