Siskoni läheinen kaverinsa lasten kanssa - ei mun

Ehkä hän on jo katkaissut, kun lapsesi ovat sellaisia kun ovat.

Oletko itse läheinen siskosi kanssa?

Sisaruksiaan ei voi valita, eikä heidän kanssaan ole pakko olla tekemisissä.

En katkaisisi, mutta kysyisin, mistä kiikastaa. Miehelläni on muutama sisko, jotka eivät koskaan tarjonneet lastenhoitoapuaan, kun meidän lapsen oli pieniä. Nyt heillä on pieniä ja meillä isoja, joten en ihan hirveästi tuppaudu. En jaksaisi nyt hoitaa ketään, eikä menneetkään velvoita siihen. Ehkä jonain päivänä taas jaksan hoitaa muidenkin lapsia, mutta nyt pidän huilivuosia. 

En katkaisisi. Yleensä lasten synttäreille kutsutaan, eikä oleteta että kaikki itsekseen ne muistaa. Itse olen kaverin kanssa yhteyksissä monta kertaa viikossa puolin ja toisin, joten tottakai hänen elämässään olen paljon enemmän mukana kuin sisarusteni, joiden kanssa viestittelyssä ja näkemisessä voi olla jopa kuukausien taukoja.

Onko sun lapset huonosti kasvatettuja? Jos vaan kirkuvat ja riehuvat, en minäkään jaksaisi seurustella.

Mitä ihmiset oikein kuvittelevat ihmissuhteista?

Luuletteko että sukulaisuus on joku velvoite olla tekemisissä? Jokainen vastaa omista ihmissuhteistaan.

Ja mikä kuvitelma tuokin on että täytyisi tarjoutua lastenvahdiksi? 😳

Kaikenlaista sitä.

Mä olen tuollainen sisko ja kyse ei ole siskon lapsista, he ovat ihan ok. Olemme sisareni kanssa hyvin erilaisia. Ystävät taas on samanhenkisiä kanssani. Suhde ystävän lapsiin on muodostunut siinä sivussa tiiviiksi, ollaan vain nähty ja oon luontevasti osa heidän elämäänsä.

En minäkään tykkää siskoni lapsista. Ihan pieninä he olivat ok, mutta päiväkoti-ikäisinä heistäbalkoi tulemaan jotenkin tosi ärsyttäviä. En pidä yhtään myöskään siskoni miehestä ja en ymmärrä miksi siskoni hänen kanssaan on.

Ystäväni lapset ovat taas aina olleet minulle läheisiä ja koska lapset ovat lähes täsmälleen saman ikäisiä kuin omat lapsemme ovat, niin heidän kanssa oli aina helppo olla ja jutella. Niin se vain menee, kaikista ei voi tykätä. Olen kyllä siskoni lapsille mukava ja asiallinen, mutta en enempää.

Mun äiti on tuollainen: omat lapsenlapset ei kiinnosta yhtään, sen sijaan naapurin lapsia hoitaa koska tahansa. Ärsyttävää ja itsekästä.

Onko sun lapset kivaa seuraa? Sukulaisuus ei velvoita mihinkään, mutta hyvien tyyppien kanssa halutaan olla tekemisissä. Minä en jaksa siskoni ja lastensa luona käydä kun koko vierailu on tauotonta älämölöä ja huutoa. En voi ymmärtää miksi vanhemmat eivät vaadi että jutellaan ihan tavallisella puheäänellä, siellä kaikki huutavat kilpaa toistensa päälle ja äiskä vaan nauraa vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Onko sun lapset kivaa seuraa? Sukulaisuus ei velvoita mihinkään, mutta hyvien tyyppien kanssa halutaan olla tekemisissä. Minä en jaksa siskoni ja lastensa luona käydä kun koko vierailu on tauotonta älämölöä ja huutoa. En voi ymmärtää miksi vanhemmat eivät vaadi että jutellaan ihan tavallisella puheäänellä, siellä kaikki huutavat kilpaa toistensa päälle ja äiskä vaan nauraa vieressä.

Mieluummin :onko ap kivaa seuraa. Aikuisia sitä kai aikuiset tapaa.

Vierailija kirjoitti:

En katkaisisi, mutta kysyisin, mistä kiikastaa. Miehelläni on muutama sisko, jotka eivät koskaan tarjonneet lastenhoitoapuaan, kun meidän lapsen oli pieniä. Nyt heillä on pieniä ja meillä isoja, joten en ihan hirveästi tuppaudu. En jaksaisi nyt hoitaa ketään, eikä menneetkään velvoita siihen. Ehkä jonain päivänä taas jaksan hoitaa muidenkin lapsia, mutta nyt pidän huilivuosia. 

Oho. Mulla ja miehelläni on sisaruksia yhteensä 8 kappaletta ja suurimmalla osalla on jo lapsiakin. Ei ole käynyt mielessäkään että pitäisi oma-aloitteisesti mennä tarjoamaan lastenhoitoapua! Tyhmänä vissiin oletin että kaikki hoitaa omansa tai itse järjestelee hoidon, sisaruksilta voisi sitten kysyä hätätilanteessa apua.

Ehkä hän ei tykkää susta. Tollanen edellyttäminen ja vertailu on rasittavaa ja omiaan karkottamaan ihmiset.

Joistain (monista) tulee rasittavia kun saavat lapsia. Sä kuulostat siltä.

Mullakaan ei ole lapsia. En ole mitenkään kiinnostunut lapsista, enkä osaa kysyä niistä juuri mitään, paitsi jos joku lapsi on jotenkin aidosti kiinnostava. Tuntuu että äidit odottavat, että muut ihmiset oikein imartelevat heidän lapsiaan.

Luultavasti ap itse ja lapsensa ei koskaan muista tätä siskoa tai edes kysy mitä kuuluu mutta lahjoja pitäisi tädin ostella näille kiittämättömille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän ei tykkää susta. Tollanen edellyttäminen ja vertailu on rasittavaa ja omiaan karkottamaan ihmiset.

Joistain (monista) tulee rasittavia kun saavat lapsia. Sä kuulostat siltä.

Mullakaan ei ole lapsia. En ole mitenkään kiinnostunut lapsista, enkä osaa kysyä niistä juuri mitään, paitsi jos joku lapsi on jotenkin aidosti kiinnostava. Tuntuu että äidit odottavat, että muut ihmiset oikein imartelevat heidän lapsiaan.

Tämä! Joku lapsi voi olla yksilönä kiinnostava ja häneen voi kiintyä. En osaa olla yleisemmin kiinnostunut lasten kuulumisista, varsinkin jos ne on sellaisia tavallisia elämänkaaren liittyviä (hoitoon meno, eskariin meno, kouluun meno jne).

No millaiset teidän välinne ovat aina olleet, noin yleensä?

Siis lapsuudesta ja nuoruudesta lähtien?

Minkä verran olette tehneet juttuja yhdessä, minkä verran olleet yhdessä ja tavanneet aikuisiällä?

Nämä kaikki vaikuttavat asiohin ja tunteisiin?  Onko teillä ollut lämpimät vaiko välinpitämättämät välit?

Joskus vaan kavereista, tai oikeastaan ystävistä saattaa tulla läheisempiä kuin omista verisukulaisista.

Ehkä ystävän kanssa on enemmän yhteistä, ollaan samanmielisiä, viihdytään yhdessä eikä välissä ole mitään esim. sisarkateuden tapaisia asioita.

Jos asuu kaukana sukulaisista ja läheisistä ja on vain harvoin yhteyksissä heidän kanssaan, niin ystävästä voit tulla läheisempi ja tärkeämpi ihminen, kuin kaukaisesta sisaresta.

Hyvin ymmärrettävää.