Lue keskustelun säännöt.
+36 vuotiaat alkakaa jo miettiä haluatteko lisääntyä
06.06.2021 |
Mulla on lähipiirissä muutama +37 v pariskunta jotka fiilistelevät ja puhuvat että "en tiedä hommataanko me joskus lapsia". Saattaa olla niinkin että pariskunnan mies sanoo että haluaisi "joskus" lapsia, ja nainen vielä fiilistelee. Tekisi mieli sanoa, että tuossa iässä hedelmällisyys alkaa laskea niin reippaasti, että kannattaisi alkaa miettimään asiaa tosissaan, ja keskustella yhdessä, siis sitä haluaako niitä lapsia. Nämä kaverit elävät samanlaista elämää kuin 30 täytettyään, niin ei ole varmaan tullut mieleen, että kroppa kuitenkin vanhenee. Aihe on kuitenkin niin arka, etten voi suoraan sanoa, enkä pelästyttää. Tuntuu vain että moni ei tiedä ollenkaan hedelmällisyyden alkavan laskea 36 ikävuoden jälkeen, vaan luulee neljääkymppiä rajaksi.
Itse tulin helposti raskaaksi 33-vuotiaana, mutta 38 jälkeen ei ole enää onnistunut (nyt olen 41). Myös monilla tämän ikäisillä kavereilla on yrittäminen ollut vaikeaa. Tietenkin mun mielestä SAA yrittää myöhäänkin, sitä vaan siis haluan sanoa, että alkakaa hyvät rakkaat +36 veet miettimään mitä tahdotte. Eri asia ovat he ketkä tietävät etteivät halua lapsia, joten jätetään se keskustelu väliin.
Kommentit (34)
Voi sitä vaivihkaa sanoa kuinka moni +36 vuotias jää lapsettomaksi, koska keho ei enää tuota elinkykyisiä munasoluja tai siittiöitä.
36 vuotiaalla on jo kiire pakastaa alkioita, jos lapsen haluaa vasta joskus myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi koet toisten asioiden kuuluvan sinulle? Vaikutat tunkeilevalta henkilöltä, jolle ei todellakaan haluta kertoa mitään.
Olen noin 40 vuotias. Olen tiennyt haluavani lapsia jo ainakin parin vuosikymmenen ajan. Mutta eipä tämä haluamiseni ja toiveeni omista lapsista tai edes yhdestä lapsesta ole paljoa muuttunut siitä, miten paljon olen asiaa miettinyt ja ajatellut. Luonto, kohtalo, mikä lie vain on asettunut tielleni, enkä ole onnistunut saamaan ainoatakaan lasta.
Ainoa, mikä on miettiessäni selkeytynyt on se, että en halua saada lasta yksin. - Lapsi tai lapset kun mielestäni "ansaitsevat" kaksi hänestä (tai heistä) välittävää ja huolehtivaa huoltajaa.
Näin siitä huolimatta, että kaikkea voi sattua ja tapahtua; eli mitään taetta ja varmuutta ei ole siiä kuinka kauan lapsen toien tai kumpikaan huoltajista elää lapsen syntymän jälkeen.
Juuri nyt kun olen sinkku, niin olen viime ajat siirtää ajatukseni ja mietteeni muualle. Opetella ja pikkuhilaa tulemaan sinuiksi sen kanssa, että on täysin mahdollista, että lopulta jään lapsettomaksi. Ehkä elän myös loppuikänikn yksin, ilman kumppania. Mutta toivon mukaan en koskaan aivan yksinäisenä. En osaa ajaella iseäni erakkona ja vailla muita läheisä ihmissuhteita. - Haaseita elämääni lisää vielä nyt se, etä olen työtön.
Ed. kertomani todettuani kuulenkin jo korvissani ,kuinka joidenkin mielestä edes julkenen haaveilla enää omasta lapsesta jos ja kun olen työtön. - ikäänkuin työttömyys seuraisi minua hautaan -asti tai vähintäänkin jatkuu samalla tavoin kuin lapsettomuuteni, joka on jatkunut vuosia. Ikäänkuin minulle olisi kokonaan vierasta, että lapsesta on myös huomatavaia taloudelliia kuluja ja menoja.
Vierailija kirjoitti:
Olen noin 40 vuotias. Olen tiennyt haluavani lapsia jo ainakin parin vuosikymmenen ajan. Mutta eipä tämä haluamiseni ja toiveeni omista lapsista tai edes yhdestä lapsesta ole paljoa muuttunut siitä, miten paljon olen asiaa miettinyt ja ajatellut. Luonto, kohtalo, mikä lie vain on asettunut tielleni, enkä ole onnistunut saamaan ainoatakaan lasta.
Ainoa, mikä on miettiessäni selkeytynyt on se, että en halua saada lasta yksin. - Lapsi tai lapset kun mielestäni "ansaitsevat" kaksi hänestä (tai heistä) välittävää ja huolehtivaa huoltajaa.
Näin siitä huolimatta, että kaikkea voi sattua ja tapahtua; eli mitään taetta ja varmuutta ei ole siiä kuinka kauan lapsen toien tai kumpikaan huoltajista elää lapsen syntymän jälkeen.
Juuri nyt kun olen sinkku, niin olen viime ajat siirtää ajatukseni ja mietteeni muualle. Opetella ja pikkuhilaa tulemaan sinuiksi sen kanssa, että on täysin mahdollista, että lopulta jään lapsettomaksi. Ehkä elän myös loppuikänikn yksin, ilman kumppania. Mutta toivon mukaan en koskaan aivan yksinäisenä. En osaa ajaella iseäni erakkona ja vailla muita läheisä ihmissuhteita. - Haaseita elämääni lisää vielä nyt se, etä olen työtön.
Ed. kertomani todettuani kuulenkin jo korvissani ,kuinka joidenkin mielestä edes julkenen haaveilla enää omasta lapsesta jos ja kun olen työtön. - ikäänkuin työttömyys seuraisi minua hautaan -asti tai vähintäänkin jatkuu samalla tavoin kuin lapsettomuuteni, joka on jatkunut vuosia. Ikäänkuin minulle olisi kokonaan vierasta, että lapsesta on myös huomatavaia taloudelliia kuluja ja menoja.
on täysin mahdollista?
Se on täysin varmaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen noin 40 vuotias. Olen tiennyt haluavani lapsia jo ainakin parin vuosikymmenen ajan. Mutta eipä tämä haluamiseni ja toiveeni omista lapsista tai edes yhdestä lapsesta ole paljoa muuttunut siitä, miten paljon olen asiaa miettinyt ja ajatellut. Luonto, kohtalo, mikä lie vain on asettunut tielleni, enkä ole onnistunut saamaan ainoatakaan lasta.
Ainoa, mikä on miettiessäni selkeytynyt on se, että en halua saada lasta yksin. - Lapsi tai lapset kun mielestäni "ansaitsevat" kaksi hänestä (tai heistä) välittävää ja huolehtivaa huoltajaa.
Näin siitä huolimatta, että kaikkea voi sattua ja tapahtua; eli mitään taetta ja varmuutta ei ole siiä kuinka kauan lapsen toien tai kumpikaan huoltajista elää lapsen syntymän jälkeen.
Juuri nyt kun olen sinkku, niin olen viime ajat siirtää ajatukseni ja mietteeni muualle. Opetella ja pikkuhilaa tulemaan sinuiksi sen kanssa, että on täysin mahdollista, että lopulta jään lapsettomaksi. Ehkä elän myös loppuikänikn yksin, ilman kumppania. Mutta toivon mukaan en koskaan aivan yksinäisenä. En osaa ajaella iseäni erakkona ja vailla muita läheisä ihmissuhteita. - Haaseita elämääni lisää vielä nyt se, etä olen työtön.
Ed. kertomani todettuani kuulenkin jo korvissani ,kuinka joidenkin mielestä edes julkenen haaveilla enää omasta lapsesta jos ja kun olen työtön. - ikäänkuin työttömyys seuraisi minua hautaan -asti tai vähintäänkin jatkuu samalla tavoin kuin lapsettomuuteni, joka on jatkunut vuosia. Ikäänkuin minulle olisi kokonaan vierasta, että lapsesta on myös huomatavaia taloudelliia kuluja ja menoja.
on täysin mahdollista?
Se on täysin varmaa
Mikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on tosi lyhyt aika jolloin lapset nykyisin pitää hankkia jos ylipäätään hankkii. Alle 30-vuotias on vielä liian nuori, eli sen ikäisen kuuluu "elää nuoruuttaan" ja puitteetkaan (talot ym.) harvoin on sen ikäisillä vielä kunnossa lapsiperhe-elämää varten. 36-vuotias taas alkaa olla liian vanha biologisesti.
Mitäs, jos eläisi ihan omien halujensa mukaan, eikä sen mukaan, miten "pitää" toimia. Varmaan on suht optimaalinen ikä se 30v, mutta mikä tahansa esim. väliltä 25v-35v on myös ihan yhtä hyvä. Ihminen sopeutuu eri tilanteisiin joka tapauksessa.
Mulla myös pari tällaista tuttua. Puheissa kerrotaan, että halutaan lapsia. Mitään ei kuitenkaan asialle tehdä ja ikää on jo enemmän kuin tarpeeksi. Mietinkin samoja mitä täällä jo ehdotettu, että joko yritys on päällä eikä lasta ole kuulunut ja siksi asia on arka. Tai ettei ehkä uskalleta sanoa, että lapsia ei oikeasti haluta. En tosin ymmärrä miksi asia olisi näin, mitä väliä jos joku ei lapsia halua?[/quote]
Jos suoraan sanoo ettei halua niin tulee näitä "kadut myöhemmin" "mieli muuttuu" "et tiedä mitään mitään" eli pelkkää paskaa. Helpompi sanoa että miettii vielä.[/quote]
Jos ei oikeasti halua lapsia, mutta tyyliin 37-vuotiaana kertoo miettivänsä vielä, antaa itsestään vain hölmön vaikutelman ihmisestä joka ei tajua ajan kulua ja omia rajojaan. Kannattaa ottaa tavaksi kertoa vain suoraan, pikkuhiljaa kyselijät tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska jotkut haluavat nähdä sinunlaisesi besserwisserin kiemurtelevan. Saattavat tahallaan sanoa miettivänsä. Mutta mitä jos sanoisivat yrittävänsä? Olisitko sitten täällä kirjoittamassa, kuinka tuttavapariskunta yrittää vielä tulla raskaaksi, hahhahhaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
36 kohta mittarissa ja avoliitossa ollaan saman miehen kanssa reilu 15 vuotta oltu, joten eiköhän niitä lapsia olisi jo hankittu jos olisi kumpaakaan kiinnostanut.
Meillä on molemmilla mielenkiintoiset työt ja kummankin sisaruksilla on lapsia, niin turhaan me tässä aletaan lisääntymään kun ei rehellisesti sanottuna kiinnosta lapsiperhearki. Ja nyt ei enää kummankaan vanhemmatkaan kysele asiasta, kun saavat hoitaa noita sisarusten lapsia ja olla sitä kautta mummoja ja vaareja.
Kysymys on lähinnä siitä, että nuoruus on jatkunut. Tulin äidiksi 26 ja 30. 2001 ja 2005. Ei silloin edes puhuttu tällaisista asioista. Vauvakadosta, individualismista.
Ja tuttavapiirissä kaikille tuli lapset n 26-32. Oli insinööriä, poliisia, maisteria, sairaanhoitajaa. Eli ei yhtään "elämänkoululaista". Vaikka en edes haluaisi käyttää koko termiä. Synnytysvalmennuksessakin meitä oli neljä paria ja me oltiin vanhimmat. Ollessani Kelassa vähän aikaa, apulaistoimistonhoitaja sai esikoisensa 29 ja mietti, että näin vanhana..
Maailma on vain muuttunut ja jopa tällä vuosituhannella radikaalisti.
Tarkoituksenani ei ole syyllistää ketään. Ei ole siitä kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ap:lta ihan hyvä pointti. Ihmiset rellestää ja laukkaa ympäri maailmaa haalimassa kokemuksia, toki nyt tuli koronan vuoksi pysähdys. Moni luulee, että asiat tapahtuu aina heti heidän oman tahdon mukaan, mutta biologia ei oikein ole minäminäminä-sukupolven tahdonalainen. Ehkä tulevaisuudessa evoluution myötä parilla vuodella tuo hedelmällisyys nousee, mutta edelleen suuri osa tekee lapset alle 35-vuotiaina. Ärsyttää myös tää "herkkä" aihe-valitus. Mua nälvittiin että sain lapsen "nuorena" 27-vuotiaana ja aika moni "ystävä" siinä sitten hävisi rinnalta, enpä jää heidänkään herkkiä aiheita suremaan. Aika on rajallista ja elämää kannattaisi kunnioittaa vähän syvemmällä tasolla kun joogamatkalla Balille hakemaan täydellisiä instagram-postauksia.
Hedelmällisyys alkaa laskea jo siinä 30 ikävuoden jälkeen. Länsimaissa on tapana ajatella, että hedelmällisimmässä iässä oleva nainen eli parikymppinen on "liian nuori" äidiksi.
Oma äitini sai lapset 25- ja 28-vuotiaana. Minä yritin jonkun aikaa 33-35-vuotiaana ja ei näyttänyt tulevan enää mitään. Tosin ei ole valtava menetys, en varmaan oikeasti haluaisikaan kun katsoo millaiseen maailmaan lapsi syntyisi.
Aika paljon demonisoidaan vaikka teiniäiteyttä ja vahinkoraskautta sillä, että jää ura väliin ja lapsesta tulee sossun asiakas ja sitä rataa. Jos tulee äidiksi vaikka 19-vuotiaana on lapsi täysikäinen kun itse on 37. Lapsi on ollut myös iso teini jo vuosia ja itsenäinen pitkältikin jos kasvatettu hyvin.
Siinä on loppuikä äidillä aikaa rakentaa sitä uraa, mutta 30-vuotiaana lapsia yrittävät uran luoneet eivät ehkä saa lasta koskaan. Mielestäni tämä aivopesu lastenteosta vanhemmalla iällä versus nuorempien vanhempien surkuttelu on ollut yksi lapsikadon syy.
Toinen on, että vanhemmuus on kuin tieteenala nykypäivänä, vanhemmilta odotetaan aivan järjettömästi panostusta henkisesti ja materiaalisesti. Suomessa tukipalvelut perheille ovat kyttäämistä käytännössä.
Vaimo on 43 ja sen nuorempi serkku tuli raskaaksi.
Nyt sillä on vauvakuume
elämä on