Sinkut: Miten käytätte vapaa-aikaanne?
Miten te muut aikuiset sinkut vietätte aikaanne? Olen sinkku, lapseton nainen. Viihdyn ihan hyvin yksinkin, mutta välillä on kurjaa tehdä kaikki asiat itsekseen. Välillä tunnen itseni kummalliseksi luuseriksi, kun istun yksin kahvilla tai rannalla, muiden ollessa porukoissa. Välillä myös tuntuu miten yksin oleminen luo ihmiseen jonkin näkymättömän leiman. Ei halutakaan lähestyä. Onko muilla tästä kokemuksia?
Kommentit (27)
Teen puutarhatöitä, kasvatan vihanneksia, hakkaan polttopuita, käyn kalassa, hoidan kissojani. Nautin yksinolosta, omassa, pienessä mökissäni. Käyn 3 kertaa viikossa töissä vanhusten hoivakodissa. Aina jotain touhua, en kaipaa muuta. N. 57
Kuinka monta aloitusta tästäkin aiheesta tänä iltana? Kurkkaa aiemmat, ei jaksa toistaa.
Normaaliaikoina olen paljon harrastuksissa mutta nyt korona-aikana olen ollut kauheasti kotona ja hyvin vahvasti ymmärtänyt miksi lähes kaikki perustavat perheen. Tuo näkymätön leima -ajatus on minuakin paljon pohdituttanut ja sitä myötä jos joskus näen jossain jonkun yksin katson usein onko hänessä tämä leima. Olen tullut tulokseen, ei ole. Yleensä ajattelen vain että kas tuossa on ihminen yksin vaikka teatterissa mutta en liitä siihen ajatusta että kas tuossa on sosiaalinen luuseri yksin, päinvastoin jos joskus jotain ajattelen lähinnä että rohkea on ihminen joka on lähtenyt yksin.
Olen sinkku ja työtön. Vapaa-aikaa on siis paljon. Tosi vähän sillä silti teen. Jonkin verran harrastan liikuntaa, luen ja olen koneella. Kavereita näen ehkä kerran viikossa. Välillä autan vanhempiani erilaisissa askareissa. Suuri osa ajasta kuitenkin menee vain ohi ja se harmittaa. Joku suuri projekti pitäisi löytää, koska muuten vain kellun elämän valtamerellä passiivisena toimijana katsoen saarten lipumista ohi ilman, että koskaan pääsisin näkemään mitä niillä sijaitsee.
Toi on vaan tunne, siis se että ois kummajainen. Muisteleppa hetkiä jolloin oot ollu seurassa jossain. Katoitko jotain joka on yksin että ompa outo kummajainen?
Ketään ei vois vähempää kiinnostaa, siis negatiivisessa mielessä.
Enkä mä tiedä, eihän tuntemattomia muutenkaan kauheasti lähestytä jos ei oo mitään asiaa.
Nauti itsenäisyydestäsi täysillä! Ei tarvi riidellä, neuvotella asioista kenenkään kanssa tai ärsyyntyä kaverin tai kumppanin tekemisistä tai sanomisista.
Vierailija kirjoitti:
Olen sinkku ja työtön. Vapaa-aikaa on siis paljon. Tosi vähän sillä silti teen. Jonkin verran harrastan liikuntaa, luen ja olen koneella. Kavereita näen ehkä kerran viikossa. Välillä autan vanhempiani erilaisissa askareissa. Suuri osa ajasta kuitenkin menee vain ohi ja se harmittaa. Joku suuri projekti pitäisi löytää, koska muuten vain kellun elämän valtamerellä passiivisena toimijana katsoen saarten lipumista ohi ilman, että koskaan pääsisin näkemään mitä niillä sijaitsee.
Ilmainen vihje, katso omaa tekstiäsi, siitä löydät vastauksen. Eli kun vähän hiot ja tiivistät tuo on runoutta. Julkaise runokirja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sinkku ja työtön. Vapaa-aikaa on siis paljon. Tosi vähän sillä silti teen. Jonkin verran harrastan liikuntaa, luen ja olen koneella. Kavereita näen ehkä kerran viikossa. Välillä autan vanhempiani erilaisissa askareissa. Suuri osa ajasta kuitenkin menee vain ohi ja se harmittaa. Joku suuri projekti pitäisi löytää, koska muuten vain kellun elämän valtamerellä passiivisena toimijana katsoen saarten lipumista ohi ilman, että koskaan pääsisin näkemään mitä niillä sijaitsee.
Ilmainen vihje, katso omaa tekstiäsi, siitä löydät vastauksen. Eli kun vähän hiot ja tiivistät tuo on runoutta. Julkaise runokirja.
Mutta eihän siinä ollut edes loppusointuja. Mä en osaa kuin loppusoinnullista runoutta. Se on parhautta.
Kiitos silti kommentistasi. Se oli mukava.
Loppusoinnullinen runous on haastava laji. Se kuulostaa muuta runoutta helpommin tosi typerältä, sellaiselta lasten loruilulta. Jos sen saa kuulostamaan diipiltä tai muuten hyvältä niin sitten on sana hallussa. Sama pätee muuten räppiin.
Kysymykseen: vietän aikaa lapseni kanssa, pelaan videopelejä. Enpä kauheasti muuta.
Surffailen netissä, käyn lenkillä, teen kotihommia ja luen kirjoja. Välillä vedän kalsarikännit. Ihan kivaa elämää, viihdyn tosi hyvin yksin ja en kovin helposti pitkästy edes vähillä virikkeillä.
Vierailija kirjoitti:
Loppusoinnullinen runous on haastava laji. Se kuulostaa muuta runoutta helpommin tosi typerältä, sellaiselta lasten loruilulta. Jos sen saa kuulostamaan diipiltä tai muuten hyvältä niin sitten on sana hallussa. Sama pätee muuten räppiin.
Kysymykseen: vietän aikaa lapseni kanssa, pelaan videopelejä. Enpä kauheasti muuta.
Loppusoinnullisuutta on niin monenlaista. Olen myös sitä mieltä, että se perinteinen tapa on tylsä ja vähemmän haastava. Räpissä on nykyään monitavuisia, sointuvia riimejä ja ties mitä. Modernia runoutta.
Teen täyttä työviikkoa ja opiskelen yliopistossa samalla. Huolehdin syöpää sairastavasta vanhemmastani. Muuta en ehdi.
Ennen kävin salilla ja urheilin paljon, maalasin tauluja jne.
On kokemuksia. Olen mies, käyn nykyään lähinnä yksin rannalla, ulkoilemassa, kahvilassa, terassilla jne. Koskaan ei kukaan puhu minulle mitään, eikä lähesty. On siellä välillä muitakin yksin ja useimmiten saavat yksin myös olla. Ei minua koko elämäni aikana ole missään juuri kukaan lähestynyt. Yökerhoissa muutaman kerran kännissä on.
Töissä käyn 37.5h viikossa mutta ensi viikko on lomaa.
Urheilen 1h päivässä, kesäisin käyn maauimalassa/rannalla makaamassa, siihen menee 2-3h.
Käytännössä kaiken muun ajan olen kotona ja ehkä pelaan jotain ja katson leffoja ja selaan keskustelupalstoja.
Up