Mistä saisi rohkeutta kulkea ulkona yksin vapaa-ajalla?

Minuakin ahdisti lähteä ulos mutta pakotin itseni ja nopeasti huomasin, että onkin kiva ihan vaan kävellä lähiympäristössä. Jo viikossa olen huomannut, että pohjelihakset alkavat vahvistua ja kevyt rusketuskin on tullut. Paino on pudonnut kilon verran mikä myös kannustaa jatkamaan. Olen viikossa kävellyt melkein 30km. Aion loppukesästä olla niin hyvässä kunnossa, että itsetuntoni riittää esim. terassilla käyntiin ja uusien ihmisten tapaamiseen :)

Tiedän tunteen. Olen lihonut, rypistynyt ja inhoan ulkonäköäni. Jäin työttömäksi, ikää jo 50+. Talvisin on helpompaa, kun voi piiloutua pimeyteen ja talvivaatteisiin. Rakastan kevättä ja kesää, mutta häpeän itseäni. En ole kehdannut käydä esim. uimassa 15 vuoteen, vaikka haaveilen järvessä uimisesta. Häpeän käydä kaupassa, tämä maski- aika on ollut pelastus, koska saan ruman ryppyisen suuni peitettyä. Ennen oli varaa hoitaa ihoani ja hampaitani, nyt joutuu laskemaan jokaisen sentin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisit opetella vähän suhteellisuudentajua. Ongelmasi on, ettet kehtaa mennä ulos yksin, kun oletat, että joku ehkä katsoo ja saattaa vieläpä ajatella jotain sinusta. No, ei kuitenkaan ole ilmapommitusta, luodit ei viuhu korvissa, kukaan ei ole todennäköisesti käymässä kimppuusi. Sinulla on vaatteet päällä ja ruokaa vatsassa, vapaa-aikaa eikä esim. 80-tunnin työviikkoa.  Lue kirjoja, joissa on kerrotaan millaista elämä on muualla ja on (ollut) Suomessakin. Monella menee paljon huonommin. Älä pyöri vain oman napasi ympärillä, vaan kiinnostu maailmasta ympärilläsi. Silloin voi ahdistus helpottaa.

Mua on useasti tuijoteltu ja naureskeltu. Eikä ole kuvitelmaa, kun on tapahtunut niin monta kertaa.

T. Toi joka ei halua pyöräillä

Se on ikävää, mutta kuolitko siihen? Jos ryhdyt rajoittamaan elämääsi muiden ihmisten tuijottelujen takia, niin eivätkö kiusaajat ole silloin voittaneet? Kyllä minuakin on monta kertaa hävettänyt oma olemukseni ja olen ajatellut muiden pitävän minua ihan luuserina, mutta olen tehnyt valinnan: minä liikun ja ulkoilen niin kuin itse haluan, en halua antaa valtaa elämästäni huonokäytöksisille ihmisille.

Siitä joukkoon mukaan veikeään vaan, en muista nähneeni "täydellisiä" 😇

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisit opetella vähän suhteellisuudentajua. Ongelmasi on, ettet kehtaa mennä ulos yksin, kun oletat, että joku ehkä katsoo ja saattaa vieläpä ajatella jotain sinusta. No, ei kuitenkaan ole ilmapommitusta, luodit ei viuhu korvissa, kukaan ei ole todennäköisesti käymässä kimppuusi. Sinulla on vaatteet päällä ja ruokaa vatsassa, vapaa-aikaa eikä esim. 80-tunnin työviikkoa.  Lue kirjoja, joissa on kerrotaan millaista elämä on muualla ja on (ollut) Suomessakin. Monella menee paljon huonommin. Älä pyöri vain oman napasi ympärillä, vaan kiinnostu maailmasta ympärilläsi. Silloin voi ahdistus helpottaa.

Mua on useasti tuijoteltu ja naureskeltu. Eikä ole kuvitelmaa, kun on tapahtunut niin monta kertaa.

T. Toi joka ei halua pyöräillä

Se on ikävää, mutta kuolitko siihen? Jos ryhdyt rajoittamaan elämääsi muiden ihmisten tuijottelujen takia, niin eivätkö kiusaajat ole silloin voittaneet? Kyllä minuakin on monta kertaa hävettänyt oma olemukseni ja olen ajatellut muiden pitävän minua ihan luuserina, mutta olen tehnyt valinnan: minä liikun ja ulkoilen niin kuin itse haluan, en halua antaa valtaa elämästäni huonokäytöksisille ihmisille.

Henkisesti vähän kuolin ja aloin pelätä ihmisiä vielä enemmän. Ei tällaisessa kukaan voita, kun ovat ihan tuntemattomia ihmisiä, joita tuskin koskaan enää tapaan.

Harvempi liikkuu yksin.[/quote]

Minä liikun melkein pelkästään yksin. Olen noin 35 vuotta elämästäni asunut yksin enkä ikinä pääsisi menemään yhtään mihinkään, jos jäisin odottelemaan kaveria joka lähtöön. Minä matkustelen yksin, käyn yksin museossa, käyn yksin teattereissa ja konserteissa. Monen asian suhteen tietysti on niin, että ne olisi kiva jakaa jonkun kanssa, mutta ei kannata jättää käymättä missään pelkästään sen takia, että ei aina ole seuraa saatavilla. Yksinkin voi nauttia ja virkistyä asioista ja elämyksistä. Rohkeesti vaan elämään! Kadut kuolinvuoteellasi jos jäät odottamaan, että joku tulee kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisit opetella vähän suhteellisuudentajua. Ongelmasi on, ettet kehtaa mennä ulos yksin, kun oletat, että joku ehkä katsoo ja saattaa vieläpä ajatella jotain sinusta. No, ei kuitenkaan ole ilmapommitusta, luodit ei viuhu korvissa, kukaan ei ole todennäköisesti käymässä kimppuusi. Sinulla on vaatteet päällä ja ruokaa vatsassa, vapaa-aikaa eikä esim. 80-tunnin työviikkoa.  Lue kirjoja, joissa on kerrotaan millaista elämä on muualla ja on (ollut) Suomessakin. Monella menee paljon huonommin. Älä pyöri vain oman napasi ympärillä, vaan kiinnostu maailmasta ympärilläsi. Silloin voi ahdistus helpottaa.

Mua on useasti tuijoteltu ja naureskeltu. Eikä ole kuvitelmaa, kun on tapahtunut niin monta kertaa.

T. Toi joka ei halua pyöräillä

Se on ikävää, mutta kuolitko siihen? Jos ryhdyt rajoittamaan elämääsi muiden ihmisten tuijottelujen takia, niin eivätkö kiusaajat ole silloin voittaneet? Kyllä minuakin on monta kertaa hävettänyt oma olemukseni ja olen ajatellut muiden pitävän minua ihan luuserina, mutta olen tehnyt valinnan: minä liikun ja ulkoilen niin kuin itse haluan, en halua antaa valtaa elämästäni huonokäytöksisille ihmisille.

Henkisesti vähän kuolin ja aloin pelätä ihmisiä vielä enemmän. Ei tällaisessa kukaan voita, kun ovat ihan tuntemattomia ihmisiä, joita tuskin koskaan enää tapaan.

Tietenkin tuollainen sattuu. Mutta jos et heitä enää koskaan näe, niin eikö se ole helpotus? Suurin osa ihmisistä on kuitenkin ihan asiallista porukkaa. Voitolla tarkoitin, että saivat aiheutettua sinulle pahan mielen ja ihmispelkoa. Jos annat sen jatkossa vaikuttaa valintoihisi, naureskelijat ovat elämässäsi läsnä yhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisit opetella vähän suhteellisuudentajua. Ongelmasi on, ettet kehtaa mennä ulos yksin, kun oletat, että joku ehkä katsoo ja saattaa vieläpä ajatella jotain sinusta. No, ei kuitenkaan ole ilmapommitusta, luodit ei viuhu korvissa, kukaan ei ole todennäköisesti käymässä kimppuusi. Sinulla on vaatteet päällä ja ruokaa vatsassa, vapaa-aikaa eikä esim. 80-tunnin työviikkoa.  Lue kirjoja, joissa on kerrotaan millaista elämä on muualla ja on (ollut) Suomessakin. Monella menee paljon huonommin. Älä pyöri vain oman napasi ympärillä, vaan kiinnostu maailmasta ympärilläsi. Silloin voi ahdistus helpottaa.

Mua on useasti tuijoteltu ja naureskeltu. Eikä ole kuvitelmaa, kun on tapahtunut niin monta kertaa.

T. Toi joka ei halua pyöräillä

Se on ikävää, mutta kuolitko siihen? Jos ryhdyt rajoittamaan elämääsi muiden ihmisten tuijottelujen takia, niin eivätkö kiusaajat ole silloin voittaneet? Kyllä minuakin on monta kertaa hävettänyt oma olemukseni ja olen ajatellut muiden pitävän minua ihan luuserina, mutta olen tehnyt valinnan: minä liikun ja ulkoilen niin kuin itse haluan, en halua antaa valtaa elämästäni huonokäytöksisille ihmisille.

Henkisesti vähän kuolin ja aloin pelätä ihmisiä vielä enemmän. Ei tällaisessa kukaan voita, kun ovat ihan tuntemattomia ihmisiä, joita tuskin koskaan enää tapaan.

Jos joku nauraa tai tuijottaa toisia, niin se kertoo enemmän heidän omasta typeryydestään kuin sinusta. 

Tsemppiä ap ja muut kumppanit<3 Älkää välittäkö noista empatiakyvyttömistä kylmistä ihmisistä. En osaa auttaa mutta toivotan silti tsemppiä ja ihanaa kesää jokaiselle ketä ulkona olo jännittää <3

Hyvä kysymys. Ovesta ulos lähteminen on niin vaikeaa.

Minulla oli ennen koira jonka kanssa liikuin koska se antoi tukea ja turvaa henkisesti. Nyt kun koiraa ei enää ole niin hädintuskin menen koskaan ulos koska en uskalla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Ovesta ulos lähteminen on niin vaikeaa.

Minulla oli ennen koira jonka kanssa liikuin koska se antoi tukea ja turvaa henkisesti. Nyt kun koiraa ei enää ole niin hädintuskin menen koskaan ulos koska en uskalla yksin.

Minulla menee samoin, ilman koiraa en saa itseäni ulos.