Oonko täysin mulkku, jos menen yksin kävelylle tai piknikille?

Et.

Kyllä. Minäkin olen ollut pitempään noilla perusteilla suuren suuri mulkku

Olen miettinyt mökin ostoa, niin voisin olla erakkona jossain mökissä metsän keskellä esim. kesälomalla. Mutta ahdistaa kaupungissa, kun tunnen itseni idiootiksi, jos liikun ihmisten ilmoilla ns. turhan päiten huvikseni. Minuun suhtaudutaan muutenkin huonosti ja epäkohteliaasti, joten ahdistaa mennä ovesta ulos.

No et oo. Ulos vaan.

Tee mitä lystäät, äläkä mieti muiden mielipiteitä.

Et tietenkään ole, vaikka ihmettelen valitsemaasi sanaa.

Tietenkin voit mennä yksin ulos, kävelemään, retkelle, pyöräilemään, syömään, tulevaisuudessa elokuviin jne. 

Sekin ahdistaa, jos kulkisin ihan rauhallisesti, ilman kiirettä jossain kaupungissa (maalla se on ymmärrettävämpää). Tulisi sellainen olo, että tuhlaan aikaa johonkin turhanpäiväiseen elämästä nautiskeluun, kun oikeasti pitäisi olla ahkera ja jaksaa suorittaa ja tehdä jotain hyödyllistä. Nimittäin mulla oikeasti olisi todella paljon ihan velvollisuuksiakin tehtävänä jatkuvalla syötöllä.

Taidat  olla todellakin pysytellyt sisällä jos et ole huomannut miten paljon ihmisiä kävelee itsekseen ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Et tietenkään ole, vaikka ihmettelen valitsemaasi sanaa.

Tietenkin voit mennä yksin ulos, kävelemään, retkelle, pyöräilemään, syömään, tulevaisuudessa elokuviin jne. 

Tulee vain huono omatunto siitä, jos en suorita. Lomamatkoilla ulkomailla ennen koronaakin tavallaan "suoritin" lomani ja siitä tulin onnelliseksikin. Eli aamusta iltaan oli pakko laukata nähtävyyksissä ja ottaa tuhansia (mieluiten vielä hyviä) kuvia. Kävellä ja nähdä niin paljon, että yleensä oli hiertymiä jaloissa aina matkan jälkeen.

Kerran tuli polviin kulumat liiasta kävelystä lomamatkalla, kun olin parikymppinen. Kaksi viimeistä päivää istuin museoissa aina välillä tuoleilla, kun oli pakko lepuuttaa jalkojani. Polvet olivat niin kipeät, että olivat veriset ja jouduin pitämään tukisiteitä about kuukauden loman jälkeen, vaikka olin hoikka ja perusterve parikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Taidat  olla todellakin pysytellyt sisällä jos et ole huomannut miten paljon ihmisiä kävelee itsekseen ulkona.

Menen vain töihin & velvollisuuksiin. Kyläillyt olen viimeksi joskus tammikuussa sukulaiseni luona. En yleensä kiinnitä huomiota kadulla ihmisiin toisaalta muuten paitsi niiden osalta, joiden kanssa kommunikoin (esim. kaupassa).

Sun ei tarvitse elää jotain roolia. Ne ihmettelijät ei ole sen arvoisia. Ne on täysin naurettavia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Taidat  olla todellakin pysytellyt sisällä jos et ole huomannut miten paljon ihmisiä kävelee itsekseen ulkona.

Ahdistaa sekin, että pitäisi laittaa jotkut nätit ja hienot vaatteet päälle. Angstaan ja häpeän vartaloani myös, vaikka olen periaatteessa melko hoikka yleisilmeeltäni (mutta peppuni ja yksi osa reisistä ei ole riittävän hoikka).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tietenkään ole, vaikka ihmettelen valitsemaasi sanaa.

Tietenkin voit mennä yksin ulos, kävelemään, retkelle, pyöräilemään, syömään, tulevaisuudessa elokuviin jne. 

Tulee vain huono omatunto siitä, jos en suorita. Lomamatkoilla ulkomailla ennen koronaakin tavallaan "suoritin" lomani ja siitä tulin onnelliseksikin. Eli aamusta iltaan oli pakko laukata nähtävyyksissä ja ottaa tuhansia (mieluiten vielä hyviä) kuvia. Kävellä ja nähdä niin paljon, että yleensä oli hiertymiä jaloissa aina matkan jälkeen.

Kerran tuli polviin kulumat liiasta kävelystä lomamatkalla, kun olin parikymppinen. Kaksi viimeistä päivää istuin museoissa aina välillä tuoleilla, kun oli pakko lepuuttaa jalkojani. Polvet olivat niin kipeät, että olivat veriset ja jouduin pitämään tukisiteitä about kuukauden loman jälkeen, vaikka olin hoikka ja perusterve parikymppinen.

Kannattaa varmaan jatkossa miettiä kävelymääriä, niin pysyt terveenä. :)

Keksi jokin kiva kohde itsellesi. Olin monta vuotta kotona syöpähoitojen aikana ja lisäsin liikuntaa valitsemalla jonkin mielenkiintoisen kohteen. Heikossa kunnossa kävelin vartin ja palsin kotiin ja kunnon parantuessa menin bussilla jollekin kiinnostavalle alueelle ja kävin katsomassa merenrantaa, kirjastoa, kaunista puistoa, kiinnostavaa luontokohdetta tms. Myöhemmin menin pistäytymään museoissa tai kävin ilmaiskonserteissa ja istuin tartuntariskin vuoksi kaukana muista. 

Lähelläkin on vaikka mitä mielenkiintoista nähtävää. 

Vierailija kirjoitti:

Sun ei tarvitse elää jotain roolia. Ne ihmettelijät ei ole sen arvoisia. Ne on täysin naurettavia ihmisiä.

Kiitos tästä. ❤ Eli siis voisin mennä vaikka joku viikonloppu piknikille tai sitten käymään keskustassa huvikseni vaikka vaateostoksilla ilman huonoa omaatuntoa. En tiedä, miksi tämä jotenkin vähän ahdistaa. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat  olla todellakin pysytellyt sisällä jos et ole huomannut miten paljon ihmisiä kävelee itsekseen ulkona.

Ahdistaa sekin, että pitäisi laittaa jotkut nätit ja hienot vaatteet päälle. Angstaan ja häpeän vartaloani myös, vaikka olen periaatteessa melko hoikka yleisilmeeltäni (mutta peppuni ja yksi osa reisistä ei ole riittävän hoikka).

Ei tarvitse laittaa. Laita liikuntavaatteet, joissa viihdyt.

Useimmat ihmiset ovat kiinnostuneita lähinnä itsestään, harvemmin muista ihmisistä. :)

Jos se helpottaa, voit kiinnittää itseesi askelmittarin ja tehdä lääkärin iloiseksi.

Menen ehkä johonkin luontoretkelle siis jopa, välittämättä siitä, että olen ehkä ainoa yksinäinen samoilija ja kokematta siitä alemmuudentuntoa. Jos muut kulkevat pariskuntina tai kaveriporukoissa, niin sitten on niin ja kestän sen. Koetan kehittää itsetuntoa sen osalta, että menen kotimaassakin yksin nähtävyyksiin, vaikka ei olekaan ketään kaverina mukana.

Vierailija kirjoitti:

Jos se helpottaa, voit kiinnittää itseesi askelmittarin ja tehdä lääkärin iloiseksi.

Hyvä idea. 🙂 Olen silti edelleenkin se suorittajatyyppi sisimmässäni kuitenkin. Voisin palkita sitä puolta ja sitten koettaa vain nauttia luonnosta/kauniista ympäristöstä kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tietenkään ole, vaikka ihmettelen valitsemaasi sanaa.

Tietenkin voit mennä yksin ulos, kävelemään, retkelle, pyöräilemään, syömään, tulevaisuudessa elokuviin jne. 

Tulee vain huono omatunto siitä, jos en suorita. Lomamatkoilla ulkomailla ennen koronaakin tavallaan "suoritin" lomani ja siitä tulin onnelliseksikin. Eli aamusta iltaan oli pakko laukata nähtävyyksissä ja ottaa tuhansia (mieluiten vielä hyviä) kuvia. Kävellä ja nähdä niin paljon, että yleensä oli hiertymiä jaloissa aina matkan jälkeen.

Kerran tuli polviin kulumat liiasta kävelystä lomamatkalla, kun olin parikymppinen. Kaksi viimeistä päivää istuin museoissa aina välillä tuoleilla, kun oli pakko lepuuttaa jalkojani. Polvet olivat niin kipeät, että olivat veriset ja jouduin pitämään tukisiteitä about kuukauden loman jälkeen, vaikka olin hoikka ja perusterve parikymppinen.

Kerran parikymppisenä sain Deutche Museumissa opastajan ja pyörätuolin kun olin Interrailaamassa. Olin tullut isojen museoiden kautta ja olin koko reilillä katsomassa noita museoita. Munhcenissa jäinn museon sisällä jaloittelemaan enkä päässyt enää ylös, istuin sellaiselle tasanteelle ja jalat meni kramppiin etten päässyt ylös. Itkeskelin turhautuneisuuden kyyneleitä toki leirielämää jo ajatellenn kun sain vartijan kimppuunni. Tajuttuaan etten suinkaan varasta mitään hän hankki minnulle avustajan ja tuolin. 

Muistinn nuo museot lapsuudesta ja silloin opiskellessa luonnontieteitä oli nähtävä ne asiat omin silmin, kaikkien tekniikasta kiinnostuneiden kannattaa katsastaa Euroopan teknilliset museot. 

Näytteillä on kaikenlaista, kokonaisia sukellusveneitä jotka sukeltavat altaissa, aloittelija saa lipun hinnalla askarrella matkapuhelimen, sähkötys ja viestintä opetetaan ymmärtämään.

Kun nousin noilta portailta siihen tuoliin ja pääsin Deutche Museumin lentokonesaliin ja pääsin itse vääntämään pienestä kahvasta joka ohjaa Bernoulin putkia ja toimii Henryn lakien mukaan, ajattelin että minua jopa autetaan opiskelemaan, tuntui oikein hartaalta ja pyhiinvaeltajamaiselta.

Noissa museioissa on aina aika paljon ihmisiä, tutkijoita ja koululuokkia ja opiskelijoita yms, tuolla kerralla sain jopa vielä apua sellaiselta saksalaiselta hovimestari-aulavahdilta joka hankki minulle taksin hotelliin ja kutsulipun museoon seuraavaksikin päiväksi, se oli taianomaista ja tieteellisen urani huippu tähän mennnessä. Olin siis aikeissa telttailla mutta minut suositeltiin tutkimusväen majoitustiloihin Isar-joen saareen. Sain piene kyltinkin, All Access, siellä hotellilla, kaikki vaan sen takia että he kai luulivat minun kaatuneenn portaikossa vaikka kyse oli halusta nähdä nuo asiat tai keksinnöt/ nähtävyydet.

Ap mieti mikä kiinnostaa ja matkaile sen mukaan, tai suosittaisin, nykyäänhän apt ei lue ketjujaan

siitä vaan mutta joiltakin naisilta saatat joutua kuulemaan hintittelyä ja tirskumista

😮😅