Kuuntelen Kate Bushia, on hyvää musiikkia.

Esikoislevy on yksi suosikkejani kautta aikojen.

No en perusta taidemusiikista, so sorry. Toki Kate on kaunis ja lahjakas mutta en jaksa kuunnella.

Sade Adukin on hyvä samoihin aikoihin ollut in

Muistan kun kuulin Wuthering Heigtsin 70-luvulla ensi kertaa radiosta. Ensimmäinen reaktio oli, että mikä blondi bimbo kiekuu, mutta hetken kuunneltua kolahti.

Urheilutalon diskossa sitten katseltiin Katen videoita.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun kuulin Wuthering Heigtsin 70-luvulla ensi kertaa radiosta. Ensimmäinen reaktio oli, että mikä blondi bimbo kiekuu, mutta hetken kuunneltua kolahti.

Urheilutalon diskossa sitten katseltiin Katen videoita.

Siitä jännä biisi, ettei sitä tajua ekalla kuulemalla. Eikä välttämättä edes muutamalla... kunnes yhtäkkiä tajuaa sen jujun.

Mä luulin tätä biisiä joskus "joksikin kiinalaiseksi" :D

Katella on tosiaan monta hyvää biisiä. Omaperäinen, luonnonlahjakkuus.

Se versio jossa laulaa punaisessa hameessa on, öhm, kamala. On se kumma ellei voi antaa taiteilijan esittää biisiään omalla tavallaan. Ihmettelen, että fanit pukeutuu punaiseen, kun se edustaa sitä feikki-versiota!

N57 kirjoitti:

Olin aivan hulluna joskus 70-luvun lopulla "Wuthering Heights"iin. Niin hulluna, että luin sen Shakespearen teoksen englanniksi. Ja olihan se hieno ja tuo biisi oli oivallisesti vanginnut sen tunnelman. Vieläkin hienoja molemmat: biisi ja kirja.

Joo. Se on kyllä Emily Bronten.
Että aivan eri aikakauden tuote. Goottilainen romaani. Jäi 30-vuotiaana kuolleen tekijänsä ainoaksi.

Humiseva harju on maaginen romaani ja Katen laulamana sama stoori sydähdyttää. Ääni on puhdasta kultaa.

omalaatuinen sekopää hyvällä tavalla