Onneton odottaja

Ensin haluan antaa sinulle lämpöisen voimahalin. Toivon, että sinulla on ystäviä tai sukulaisia, jotka haluavat ja pystyvät tukemaan sinua ihan konkreettisestikin.

Et esittänyt kysymyksiä tai pyytänyt neuvoja, mutta haluan kuitenkin sanoa muutaman asian.

Ensiksikin, miehesi pitäisi viedä korvasta puuliiteriin ja antaa piiskaa. Ei voi olla totta, että aikuinen, perheellinen mies käyttäytyy kuin pikkukakara ja elää minäminäminä -elämää vaimon kustannuksella. Kustannuksella tarkoittaa siis sitä henkistä kustannusta, jota sinä maksat miehesi törkeästä käytöksestä. Oletko koskaan kysynyt, miltä hänestä tuntuisi, jos sinä kohtelisit häntä samalla tavoin kuin hän sinua? Minusta tuo kuullostaa klassiselta huonoitsetuntoisen miehen harjoittamalta henkiseltä väkivallalta.

Jos hän haluaa kotiinsa naisen, joka tekee mukisematta kaiken minkä hän käskee ja antaa rauhassa harrastaa, palkatkoon kodinhoitajan. Perhe on kahden ihmisen yhteisyritys ja molempien - siis sekä aviomiehen että -vaimon - valvollisuutena on kantaa kortensa kekoon. Se, että miehesi " sankarillisesti" tekee 12 tunnin työpäiviä, ei poista hänen vastuutaan kodista ja perheestä. Sinäkin olet oikeutettu lepoon ja omaan aikaan, ja jos miehesi ei sitä ymmärrä, niin kovin suurissa kantimissa eivät hänenkään älynlahjansa ole.

Toisekseen, sinä et ole yksin " syyllinen" raskauteesi. Siihen hommaan tarvitaan aina kaksi, ja tuskinpa miehesi niin urpo on, ettei ymmärrä seksin ja raskaaksitulemisen välistä yhteyttä.

Jos minä olisin sinä, lopettaisin vähäisenkin mukavana olemisen ja nostaisin miehen seinälle. Tiedän, että olet väsynyt ja loppu, mutta anna itkun tulla jos itkettää, sillä se ei ole heikkouden merkki, vaan selviytymiskeino. Kukaan ei ansaitse, varsinkaan raskaana ollessaan, tuollaista kohtelua ihmiseltä, jolle sinun pitäisi olla se rakkain maailmassa. Se, että sinun pitäisi muka muuttua mukavammaksi, on täyttä kukkua ja mies luultavasti selittelee itselleenkin omaa kusipäisyyttään (pahoittelen alatyylin ilmaisua, mutten muutakaan keksinyt).

Jos tästä nyt jotain hyvää pitäisi löytää, niin se, että olet itse miehesi valinnut. Itse voit siis ukostasi luopuakin.

Voimia sinulle. Puhu ystäville/sukulaisille/neuvolan terveydenhoitajalle tilanteestasi. Olet arvokas ihminen ja ansaitset olla onnellinen ja tyytyväinen. Tarvitset voimia ja hyvää mieltä, jotta jaksaisit huolehtia itsestäsi ja lapsistasi.

saudi:

Miehen käsitys raskaanaolevasta naisesta vaan on outo. Hän on ottanut tavakseen ruveta " koulimaan" minua nyt eli itkettää minua ja haukkuu vähän väliä. Syyksi sanoo, että hän haluaa minun muuttuvan mukavammaksi. Toisinsanoen naiseksi, joka tekee kaikki kotona mukisematta, tukee miestä ja antaa tämän harrastaa niin PALJON kuin tämä itse haluaa.

Yritin kertoa, että olen ihan lopussa fyysiseti ja henkisesti, kun uusi raskaus päällä, mutta hän vaan totesi, että kiristän raskaudella. Muutenkaan ei mitenkään huomioi tilannetta nyt, vaikka näkee miten huonossa kunnossa olen pahoinvoinnin takia. Tietysti saan syyttää vaan itseäni, että olen uudestaan raskaana ja että on turha valittaa, kun itse olen mieheni valinnut.

Peesaan edellista kirjoittajaa. Ei ihme etta kuvailemasi kaltainen tilanne masentaa, ja miehesi kaytos kuulostaa taysin sietamattomalta. Jo pelkka ulkopuolinen ihastus olisi ollut minulle liikaa, saati sitten tuollainen itsekeskeinen " kouliminen" . Onko pariterapiasta ollut sinulle apua? Voisiko siella (toivon mukaan puolueettoman) terapeutin lasnaollessa puhua miehesi kaytoksesta niin etta hankin ymmartaisi miten asiatonta se on ja miten se sinua loukkaa? Tama siis vain jos haluat jatkaa suhdetta; jos et, niin en ihmettele. Toivottavasti tilanteeseesi loytyy ratkaisu, jos siis itse sellaista haluat.

Kiitos teille lohdun sanoista. Olin yöllä niin poikki, kun tuota itkien kirjoitin tai toisinsanoen itkua niellen, kun ääneen kiellettiin vollottamasta, sekun hermostuttaa miestä.. Sukulaiset ja ystävät ovat valitettavasti vaan lähimmilläänkin yli parinsadan kilsan päässä, joten sielä ei apua heru. Mutta yritän mennä päivä kerrallaan. Nyt vaan katkesi kamelin selkä, kun fyysinen ja psyykkinen jaksaminen kerta kaikkiaan loppui. Kiitos vielä kerran voimahaleistanne. Ne tulivat tosi tarpeeseen!

Kuulostaa kurjalta. Onko miehesi saanut kotoaan tuollaisen mallin, että nainen on alistuvainen kotihengetär ja mies tekee mitä tahtoo? Suosittele hänelle omaa terapiaa. Kuulostaa siltä, että hän tahtoisi alistaa sinua. Ethän suostu siihen! Millainen ihminen kieltää toista itkemästä? Itke kahta kovempaa. Hänen " ansiotaanhan" se on. Ja sano se myös hänelle. Arvosta itseäsi!

muutenkin keskusteluavusta voisi olla paljon apua, koska väsymys ja masennuksen läsnäolo eivät tee elämästäsi yhtään helpompaa. Ulkopuolisen ihmisen kanssa puhuminen auttaa suhteuttamaan asioita ja usein saa myös eri näkökantoja asioihin joita itse ei edes huomaa.



Tarvitset apua jaksaaksesi. Puhu asiasta neuvolassa. Sinulla on suuri vaara romahtaa.

Jouduin yksin hoitamaan ympärivuorokauden huutavaa lasta ja mies vielä kehtas haukkua huonoksi äidiksi yms. En tehnyt mitään oikein, koti olisi pitänyt olla siisti ja olla oikea kotihengetär vaikka nukkua sai vain 15 min pätkissä. Olin henkisesti ihan loppu ja pelkäsin jo miehen katselevan muita kun en kiinnostanut yhtään.



Vauvaa hän ei juuri hoitanut. Sitten toinen lapsi syntyi ekan ollessa 1,5 v. Silloin alkoi vihdoin isi kuoriutua. Alkoi olemaan niin paljon kuin mahdollista kotona. Vieläkin oli vaikeaa, jopa niin vaikeaa että ostin Dr. Phillin pelasta parisuhteesi kirjan ja luin sitä iltaisin itku kurkussa. Silloin tajusin, että mieheni oli epävarma ja tunsi olonsa hylätyksi ja ainaiset valitukset ja haukut vain pahensivat asiaa. Tajusin olleeni marttyyri ja tehneeni itselleni ja toisille pahan olon.



Otin opiksi mitä kirjassa sanottiin. Muutamassa kuukaudessa suhteemme muuttui täysin.(lisäksi aloin toteuttaa haaveitani, suoritin alallani arvostetun tutkinnon ja aloitin erikoistumisopinnot korkeakoulussa, laihdutin 22 kg ja rakensin itselleni kuntosalin yhteen huoneeseen yms) Nykyään teemme retkiä yhdessä ja usein hän menee poikien kanssa kolmestaan niin että saan tehdä rauhassa hommia. Ei enää juuri valita, paitsi jos alkaa olla puutteessa... Seksielämäkin piristyi huimasti. Ei suhteemme ole vieläkään mikään onnellisin, mutta rakastan miestäni, enkä tunne oloani kurjaksi.

Mullakin on ollut viime aikoina vaikeaa mieheni kanssa. Lapsi on yli vuoden, eikä uutta ole tulossa, mutta olen osittain kokenut kanssasi samaa. Miehellä on ollut pitkät työpäivät, olen aika lailla yksin huolehtinut kodista, nukkunut vuoden pätkissä imetyksen vuoksi ym. " Palkaksi" tästä sitten sain tietää miehen ihastuneen työkaveriinsa. Tuntui tosi pahalta ja ymmärrän, että sulla on ollut vielä monin verroin vaikeampaa. Meillä on suunnitelmissa mennä avioliittoleirille ensi kesänä ja mahd. mukaan osallistua joihinkin avioliittokoulutuksiin jo ennen sitä. Olisikohan sellaisista apua teille? Ei niistä varmaan haittaakaan ole, jos saa miehen kiskottua mukaan. Avoin keskustelu on meillä ollut auttamassa eteenpäin. Joskus kipeätkin asiat täytyy vaan kohdata. Ero houkuttaa monesti näennäisellä helppoudellaan, jota se ei varmasti ole. Mua on itseäki masentanu liiton vastoinkäymiset tässä vaiheessa, kun voimat on muutenkin vähäiset pienen lapsen äidillä. Tärkeää on, että vois avautua jollekulle ja saada tukea omaan vointiin. Mies ei voi varmaan koskaan täysin ymmärtää sitä, kuinka rankkaa naisen elämä voi olla tuona tärkeänä aikana. Ja kuinka tärkeää hänen juuri silloin olis keskittää voimia perheeseen.



Toivon teille kaikkea hyvää!

Mutta kuule, minusta kuulostaa, että tarvitset apua. Jos on oikein tosi paha olo - ja siltä kuulostaa, että on - niin ota lapsi kainaloon ja lähde jonkun läheisen luo. Soita ensin, kerro tilanne ja lähde, vaikka täytyisi niellä sata kiloa ylpeyttä ja vaikka matkaa olisi. Ettei kamelin selkä katkeaisi niin pahasti, että tapahtuu jotakin, mitä ei voi korjata. Surullisia tarinoita äidin voimien loppumisesta on liian monta.



Levättyäsi viikon tai pari ystävän tai vanhempiesi tai sisaruksen luona ajattelet taas kirkkaammin ja voit paremmin. Miehellesikin se tekisi varmaan ihan hyvää. Hän tarvitsisi kunnon herätyksen.



Pärjäät myös ilman miestäsi, kunhan saat ensin levätyksi. Voi olla, että sinun ja lastenne olisi parempi ilman häntä, mikäli hän ei tuosta muuta käyttäytymistään.



Parhain terveisin, voimarutistusten kera

helip

Älkää hyvät naiset alistuko miehen henkiseen väkivaltaan!

Eikö parempi ole yksinkin pienten lasten kanssa,kuin huonossa parisuhteessa joka vie kaikki voimat?

Ei muutakuin tällaiset miehet ulkoruokintaan ja itse rakentamaan omaa tasapainoista elämää!

Voimia ja jaksamisen ajatuksia!