Kiittämättömät lastenlapset
Tyttö (12 vuotta) ja poika (11 vuotta) eivät osaa edes kiittää, kun saavat jotakin, lahjoista ja rahasta lähtien. Tavalliset ruoat eivät kelpaa, raha kyllä. "Hei mummo, mä haluisin vähän rahaa." TÄMÄ mummo (ja vaari) lopettavat nyt rahan antamisen määräämättömäksi ajaksi!
Kommentit (31)
Vastaisin vaan, että kyllä mullekin raha kelpaisi, mahtaisitko tietää mistä sitä saisi?
Jaa. Ja tämä tietenkin on miniäsi syytä, poikasihan on täydellinen, eikös vaan? Ja jos totta puhuisit, niin eihän miniä ole edes kelvollinen puoliso pojallesi sen lisäksi että on huono äiti. Eiks nii?
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Ja tämä tietenkin on miniäsi syytä, poikasihan on täydellinen, eikös vaan? Ja jos totta puhuisit, niin eihän miniä ole edes kelvollinen puoliso pojallesi sen lisäksi että on huono äiti. Eiks nii?
No mitäs jos nuo lapsenlapset ovatkin tyttären lapsia, eikä pojan lapsia?
Mitäs sitten suutasi soittelisit?
Mitäs jos mummo opettaisi lasta kiittämään ja voi voi jos ei maistu, sitten on syömättä.
Vanhoista ihmisistä tulee pihejä. Vaikka rahaa tilillä niin ei jäätelötötteröä voi ostaa. Eikö riitä lapsen ilo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Ja tämä tietenkin on miniäsi syytä, poikasihan on täydellinen, eikös vaan? Ja jos totta puhuisit, niin eihän miniä ole edes kelvollinen puoliso pojallesi sen lisäksi että on huono äiti. Eiks nii?
No mitäs jos nuo lapsenlapset ovatkin tyttären lapsia, eikä pojan lapsia?
Mitäs sitten suutasi soittelisit?
Ittehän siihen malliin soittelet, että taatusti on miniä syyllinen ja jos ei olisikaan jostain syystä, niin kato peiliin, itsehän tyttäresi olet kasvattanut.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos mummo opettaisi lasta kiittämään ja voi voi jos ei maistu, sitten on syömättä.
Mummo on opettanut sitä jo vuosikausia, vaan eipä tunnu auttavan. Lapset eivät osaa edes onnitella isovanhempiaan syntymäpäivinä. Ei siis onnistu onnitteleminen, ei kiittäminen. Kyse ei voi olla ujoudestakaan, koska molemmat ovat yleisesti ottaen vilkkaita lapsia. Lapset ovat pojan, miniä on lastenhoitajana päiväkodissa.
No eipä kovin mukavalta ja positiiviselta vaikuta mummokaan, joka sentään on aikuinen.
Lapsissa on varmasti paljon muuta hyvää. Mitä kaikkea mukavaa olette tehneet ja teette yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos mummo opettaisi lasta kiittämään ja voi voi jos ei maistu, sitten on syömättä.
Mummo on opettanut sitä jo vuosikausia, vaan eipä tunnu auttavan. Lapset eivät osaa edes onnitella isovanhempiaan syntymäpäivinä. Ei siis onnistu onnitteleminen, ei kiittäminen. Kyse ei voi olla ujoudestakaan, koska molemmat ovat yleisesti ottaen vilkkaita lapsia. Lapset ovat pojan, miniä on lastenhoitajana päiväkodissa.
Oisit aikoinaan opettanut poikaasi paremmin. Arvattinhan tossa jo aiemmin että syytät miniääsi, hänhän on jopa päiväkodissa töissä. Kuulostat, sori vaan aika ikävältä tyypiltä.
No, ainahan antaja voi antaessaan kasvattaa, ja sanoa, että kun saa jotakin, siitä kuuluu kiittää. Jos ei vanhemmat sitä tee, sitten muiden pitää olla esimerkkinä. Muistelisin, että lapsuudessani 60-luvulla oli hyvin yleistä, että lapsia opetettiin aina kiittämään. Tai enemmänkin sitä vaadittiin, kiittämättä jättäminen ei ollut nimittäin vaihtoehto.
Tuo ruoka-asia taas on sellainen, että suotta siitä on vetää herneet kärsään, jos esiteinille ei joku ruoka "kelpaa". Yleensä se on tottumiskysymys. En vielä 60 v. ikäisenäkään ymmärrä, miksi lasten pitäisi tykätä samoista ruuista, kuin isovanhemmat. Lapsi ei kuole nälkään, jos joskus ei ruoka maistu, vaan ottaa vaikka leipää yms. Itselleni on kauhistus, jos minun olisi syötävä jotain sellaista, josta en kerta kaikkiaan pidä. Riittää, kun lapsi syö kotona riittävän monipuolisesti.
Huonot käytöstavat aiheutuvat huonosta kotikasvatuksesta. Puhu niille lasten vanhemmille, että olet huolissasi lasten huonosta käytöksestä ja että lahjoja tulee seuraavan kerran vasta kun tapoja on opittu.
Ilmeisesti ap ei ole kasvattanut poikaansa arvostamaan hyviä käytöstapoja. Jos ap:n poika pitäisi esim. kiittämistä tärkeänä, niin hän olisi varmasti opettanut tämän tavan lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsissa on varmasti paljon muuta hyvää. Mitä kaikkea mukavaa olette tehneet ja teette yhdessä?
Tosiaan. Mitähän kaikkea kivaa mummo onkaan lasten kanssa puuhaillut. Varmasti ehtinyt syntyä lämmin suhde, kun lapsetkin ovat jo tuon ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos mummo opettaisi lasta kiittämään ja voi voi jos ei maistu, sitten on syömättä.
Mummo on opettanut sitä jo vuosikausia, vaan eipä tunnu auttavan. Lapset eivät osaa edes onnitella isovanhempiaan syntymäpäivinä. Ei siis onnistu onnitteleminen, ei kiittäminen. Kyse ei voi olla ujoudestakaan, koska molemmat ovat yleisesti ottaen vilkkaita lapsia. Lapset ovat pojan, miniä on lastenhoitajana päiväkodissa.
Oisit aikoinaan opettanut poikaasi paremmin. Arvattinhan tossa jo aiemmin että syytät miniääsi, hänhän on jopa päiväkodissa töissä. Kuulostat, sori vaan aika ikävältä tyypiltä.
Poikani on hyvin kohtelias: hän osaa kiittää ja muistaa aina onnitella. Joka kerta, kun hän on käynyt meillä lastensa kanssa, hän lähettää kotiin saavuttuaan aina vähintään tekstiviestin ja kiittää siinä siitä, kuinka mukavaa oli taas tavata. Valitettavasti poikani on nyt eromassa lastensa äidistä, syynä pian entisen miniän uskottomuus. Hänellä on ollut avioliiton aikana useita muitakin miessuhteita.
Teidän suvussa on mennyt vissiin kasvatus vähän pieleen jo useamman sukupolven ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos mummo opettaisi lasta kiittämään ja voi voi jos ei maistu, sitten on syömättä.
Mummo on opettanut sitä jo vuosikausia, vaan eipä tunnu auttavan. Lapset eivät osaa edes onnitella isovanhempiaan syntymäpäivinä. Ei siis onnistu onnitteleminen, ei kiittäminen. Kyse ei voi olla ujoudestakaan, koska molemmat ovat yleisesti ottaen vilkkaita lapsia. Lapset ovat pojan, miniä on lastenhoitajana päiväkodissa.
Oisit aikoinaan opettanut poikaasi paremmin. Arvattinhan tossa jo aiemmin että syytät miniääsi, hänhän on jopa päiväkodissa töissä. Kuulostat, sori vaan aika ikävältä tyypiltä.
Poikani on hyvin kohtelias: hän osaa kiittää ja muistaa aina onnitella. Joka kerta, kun hän on käynyt meillä lastensa kanssa, hän lähettää kotiin saavuttuaan aina vähintään tekstiviestin ja kiittää siinä siitä, kuinka mukavaa oli taas tavata. Valitettavasti poikani on nyt eromassa lastensa äidistä, syynä pian entisen miniän uskottomuus. Hänellä on ollut avioliiton aikana useita muitakin miessuhteita.
Eipä muiden parisuhde ja yksityisasiat sinulle kuulukkaan. Koita ohjeistaa sitä poikaasi, että ryhdistäytyy vanhempana.
Että tämmöinen trolli tällä kertaa. Hohhoijakkaa.
Törkeällä tavalla pyydetty. Ei mitään käytöstapoja. Ehkä ylioppilaslahjaksi sitten.