Onko miehen ammatilla merkitystä.

Mies, paskaduunari. kirjoitti:

Kysyttiinkö tässä nyt todella, että onko ammatilla väliä, vai olisiko kysymys ollut ennemminkin suoraan rahasta? Että paljonko tienaa? Varmaan riippuu keneltä kysytään.

Jos minulta kysyttäisiin, että mitä teen työkseni, taikka että paljonko tienaan, niin ensivaikutelma saattaisi olla hieman vääristynyt. Työskentelen kuppasessa tehtaassa vuorotyössä. Kädet rasvassa tämän tästä. Mitäpä ajattelette, että paljonko tienaan? Alle 20 tonnia vuoteen voisi moni arvella. Mutta, jos kysymys olisi paljonko tienaan, niin vastaus olisi, että jotain lääkärin ja sairaanhoitajan väliltä palkan väliltä. Yli kaks kertaa enemmän, kun 20 tonnia vuoteen. Kumpaako sitten haluaa oikeasti kuulla, sen paljonko tienaan, vai sen mitä teen työkseni.

Jos ei mietitä palkkaa niin miten kohtelet naista, huomioitko, kuunteletko jne.?

Mua ei kiinnosta sinkkumiesten ammatti pätkän vertaa. Kiva, jos on hyvä työ ja sillä elää. Vähemmän kiva on, jos ei meinaa löytää juttuaan saati sitten keskittyä minkään opiskelemiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Olettaisin että ammatti tulee puheeksi joskus ehkä kolmansilla treffeillä, teurastaja olisi kova pala enkä ehkä voisi sen kanssa jatkaa mutta muuten kunhan mies pärjää omalla palkallaan niin ihan sama. 

Heh, oman kokemuksen mukaan ammattia kysytään kyllä melkeinpä heti nimen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeää, että kumppani tekee työtä johon hänellä on intohimoa. Kumppani, joka vihaisi työtään, ja vain valittaisi miten kauheaa työ on tekemättä kuitenkaan mitään asian eteen olisi kyllä kauhistus. Semmoinen go-getter mies, joka tekee unelmistaan totta on enemmän mun makuun.

Vähän ohi aiheen ja näin naisena täytyy kommentoida, että sitä unelmatyötä ei aina ihan tuosta noin vain saa. Olen itse lähetellyt lukuisiin paikkoihin hakemuksia, joihinkin jopa yli kymmenen vuoden ajan. Lopputulos on se, että en ole päässyt edes haastatteluun ja olen edelleen siellä paskaduunissa (minkä toki haluan hoitaa hyvin).

Kannataisiko sun harkita jotain muuta alaa? Kymmenen vuotta paskaduunissa kuulostaa aika ikävältä. Kyllä sinne unelmaduunin ja paskaduuninkin väliin mahtuu varmaan jotain hieman mieluisempaa. En siis mitenkään pahalla sano, oon itsekin ollut noissa kurjissa duuneissa ja vasta jälkikäteen tajusin miten paljon elämästäni olen tosiaan haaskannut duuneihin jotka eivät kiinnosta pätkääkään...

Mukava lukea, että suomalaiset naiset suhtautuvat miehen ammattiin hieman eri tavoin kuin amerikkalaiset.

Olen nainen ja tällä hetkellä töissä, mutta aina välillä työttömänä. Olen ajatellut että en jaksa parisuhdetta. Kun on työttömänä niin ihmisillä on tapana ruveta neuvomaan enkä todellakaan jaksa sellaista. Yksin ollessa saan olla rauhassa oma itseni, joten en siis halua parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi metsuria, liekö tuollaisella edes lukiota käytynä. Edellytän puolisolta akateemista loppututkintoa, mielellään korkeampi kuin maisterin tutkinto.

Kelpaisiko tuplamaisteri;)

M31

Ammatti ei ole sama asia kuin koulutus. Itselläni paperit amiskasta. Kahdet yliopistosta. Palkkaluokka ylimmässä kymmenyksessä. Ja olen harrastelijamuusikko.

Kun vielä deittailin, kerroin jotain edellä mainituista ensin aina hieman valikoivasti, vähän riippuen minkälaisen kuvan sain deittikumppanista, sillä ensimmäinen reaktio vaikka amispapereihin kertoo paljon.

Nyt on puoliso jolle vähät väliä missä olen töissä, pääasia kuulemma että mä olen mä.

Ammatilla ei väliä kunhan laillinen työ eikä moraalitonta rikollisuutta ja siiveettömyyttä

Miksi te puhutte yrittäjästä ammattina? Eihän se kerro yhtään mitä tekee työkseen, tai mikä on ammatiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te puhutte yrittäjästä ammattina? Eihän se kerro yhtään mitä tekee työkseen, tai mikä on ammatiltaan.

Yrittäjähenkisyys viehättää kyllä itseäni miehessä, mutta joo on kyllä aika eri asia onko miehellä esim. turkistarhausyritys vai vegaanikahvila. 

Metsässä työskentelevä insinööri ei tunnu kiinnostavan. Olen silti huomannut, että akateemisena itseään pitävät naiset ovat aika kapeakatseisia ja jopa vähä-älyisiä keskustelukumppaneita. Tavoitteellisuus ja kunnianhimo ovat korkeat, mutta äly ja libido matalat.

Itse olen luonteeltani todella analyyttinen ja pohdiskeleva, ja osa siitä on luonnetta toki, mutta iso osa ajatteluani on muovautunut akateemisen koulutuksen ansiosta. Edellytän kumppaniltani samanlaista pohdiskelevaan ajatteluun kykenevää otetta, ja akateeminen koulutustausta ainakin mahdollistaa sen. Olen myös itse todella kunnianhimoinen, ja haluan, että toinenkin suhtautuu työhönsä vakavasti eikä vain rahalähteenä, jolla ansaitaan voita leivän päälle. Joten siksi itselle kumppanin koulutustaustalla/ammatilla on väliä.

Ammatilla ei ole mitään väliä, kunhan se ei ole mikään matalan moraalin duuni, kuten joku pikavippikauppias. Minusta olisi myös hieman häiritsevää, jos mies työskentelisi samassa ammatissa kuin minä, koska silloin saattaisin verrata itseäni koko ajan häneen ja miettiä, kumpi suoriutuu paremmin. Tämä toki on vain minun mielipiteeni/ongelmani.

Olen yksityissijoittaja ja elän pääomatuloilla, ammatti se on sekin.

Ei ole väliä, kunhan on laillista ja mies elättää sillä itsensä. Enemmän merkitsee miehen luonne, käytös minua kohtaan, ystävällisyys ja hyväkäytöksisyys yleisesti ottaen. En myöskään jaksa tosikkoa, päällepäsmäriä tai riidanhaastajaa.

Ei muuten mitään merkitystä paitsi sitten jos se on täysin omien arvojeni vastainen. Esimerkiksi pappia tai teurastajaa ei ei ei.

Miehen ammatilla ei ole minulle mitään väliä, mutta sillä on miten mies käyttäytyy ja huomioi naisen enkä tarkoita rahaan liittyvää huomioimista vaan sitä miten mies puhuu minulle, kuunteleeko mies mitä minä puhun. En tykkää jos mies hermostuu helposti. Haluaisin myös että mies auttaisi jonkun verran kotitöissä ja keittäisi minulle vapaapäivinä esim. kahvia ja hieroisi hartioita. Haluaisin vain, että minun on miehen kanssa hyvä olla ja että voitaisiin viettää aikaa yhdessä.

51% naisista on pariutunut miehen kanssa jonka tulot ovat huomattavasti naisen tuloja korkeammat.

Siinä kaikki mitä tarvitsee tietää.

Vierailija kirjoitti:

Ei muuten mitään merkitystä paitsi sitten jos se on täysin omien arvojeni vastainen. Esimerkiksi pappia tai teurastajaa ei ei ei.

Tämä. Tosin syön lihaa, että tuskin se teurastaja olisi oikeasti ongelma. Papin arvot sen sijaan ovat niin päinvastaiset omieni kanssa, että veikkaan sen olevan liki ainut ammatti, jonka edustajaa en huolisi.

Sinänsä ammatilla on ja ei ole väliä. Ammatti, eli se, minkä koulutuksen on hankkinut, kertoo ihmisestä jotakin. Vähintään että minkätyyppisistä asioista hän on kiinnostunut tai mihin kouluun päässyt sisälle (onhan voinut käydä niinkin, ettei ole päässyt haluamaansa kouluun ja joutunut tyytymään johonkin muuhun). Harva ammatti kuitenkaan on sisältönsä puolesta arvoiltaan ym. niin vastenmielinen minulle, että en huolisi sen edustajaa parisuhteeseen kanssani. Eli sinänsä kovin paljon väliä asialla ei ole.

Se on sitten ammatista mahdollisesti täysin erillinen asia, missä työssä henkilö on. Kaikki eivät ole koulutustaan vastaavassa työssä eivätkä unelmatyössään, osa on työssä vain rahan takia tai ns. huonossa työssä, koska ei ole saanut muuta. Näillä on minusta vähemmän väliä kuin koulutuksella, koska työpaikka ei välttämättä kerro henkilön aidoista kiinnostuksista mitään. Mutta riippuu ihan työstä. Tuskin kukaan on vaikka kirurgin työssä kun ei muuta saanut, mutta vaikka kaupan kassalla olevista varmaan monikin.

Eli sanoisin, että riippuu täysin tapauksesta. Pelkän ammatin tai työpaikan perusteella en tekisi ihmisestä juurikaan oletuksia, ainakaan ns. huonommissa töissä (en nyt tarkoita että mikään työ olisi huono, mutta tarkoitan siis näitä kaupan kassoja ja muita, jotka eivät välttämättä ole ihmisen unelmatyö). Kutsumusammateissa (esim. pappi) tai muissa joihin vaaditaan pitkä, vaativa koulutus (esim. kirurgi), eli joihin ei ajauduta vahingossa, työskentelevistä ihmisistä saattaa ollakin jokin ennakkokäsitys. Vähintään, että henkilö on halunnut sen ammatin ja työpaikan ja ehkäpä on määrätietoinen ja/tai älykäs tai vaan rahanhimoinen... Joka tapauksessa kirurgeista ja muista tulisi ehkä ennakolta olo, että ovat kunnianhimoisempia ja työteliäämpiä kuin minä, eli olettaisin että he eivät kiinnostuisi minusta. Kuitenkin soisin että kumppani olisi älyllisesti utelias eikä mikään juntti. Mutta jotta ei oltaisi ihan eri "tasolla", ottaisin ehkä mieluummin älykkään kaupan kassan kuin kirurgin. Mutta kuitenkin - ei voi tietää ennen kuin tuntee ihmisen.

Taloudelliselta kannalta miehen ammatilla tai työllä ei sen sijaan ole minulle mitään väliä. No ehkä mieluummin pieni- tai keskituloinen kuin varakas, koska varakkaan kanssa en olisi samalla "tasolla".