Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa olevani ystäväni sanoi, ettei minun kannata treffailla ketään
03.06.2021 |
Ystäväni on ollut 15-vuotiaasta asti yhden saman miehen kanssa parisuhteessa. Olemme nyt 28-vuotiaita.
Itse olen elänyt suurimman osan ajasta sinkkuna, koska ei vain ole löytynyt sopivaa. Asenteeni on hieman kyynistynyt, ja ensitreffeille mennessä mulla on luontaisesti tunne, että tuskinpa tästäkään tulee mitään, mutta katsotaan jos tuleekin, enkä ole menettänyt toivoa. En tietenkään näytä tätä kyynistä asennetta treffikumppanille vaan yritän olla mahdollisimman avoin.
Kerroin ystävälleni tästä kyynisestä asenteestani ja hän melkein suuttui tästä, ja sanoi, että sinuna en menis yhdenkään tyypin kanssa treffeille jos ajattelet noin, että varmaan parempi olla sinkkuna ja menemättä yksillekkään treffeille ja olla sit yksin.
Mua taas harmitti hänen kommenttinsa. Ei hän voi tietää, kun hän on heti löytänyt kunnon miehen, että kaikki ei löydä, ja luontaisesti nykyään olen todella epävarma suhteen alkamisesta kun kaikki on mennyt pieleen, mutta haluan silti aina yrittää.
Oliko mielestäsi ystäväni kommentti ihan oikein (että nyt asenne kuntoon sa*tana) vai oliko se mielestäsi vähän asiaton? En tietenkään tahallani ole kyyninen, mutta pikkuhiljaa tullut.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ikävää sanoa toisesta, ettet ole parisuhdeihminen etkä kykene tuollaiseen. Okei, voi olla vaiheita elämässä, voi olla liian nuori ja aivan epäkypsä sellaiseen eikä tunne itseään tarpeeksi hyvin. Voi toki olla, että kaikki ei parisuhteeseen kykene, mutta voi myös olla, että iän karttuessa kykeneekin oikein hyvin parisuhteeseen ja on hyvä kumppani 😊
Toki kaikki ei edes halua kumppania, eikä tarvitsekaan.
Juurikin toi, että ihmisen pitää tuntea itsensä. Tosi moni joka ei löydä kumppania luulee tubtevansa itsensä, mutta todellisuudessa heillä ei ole harmainta käryä siitä, mitä he haluavat kumppanilta. Kumppaninvalinta on sellainen asia joka tuntuu helpolta, mutta on äärimmäisen vaikeaa. Ajattelisin, että ihmisen tulee myös herätellä asiaan, että ehkä tämä johtuukin minusta jos kaikki menee aina persiilleen tai oikeanlaista kumppania ei vain löydy, niin silti usein syytetään toista sukupuolta "kaikki hyvät miehet ovat varattuja". Todellisuudessa parhaat naiset ja varmaan miehetkin on ollu monta kertaa varattuja ja oppineet itsestään erojen kautta. Jos parisuhdehistoriassa on paljon pitkiä suhteita, kyseessä on mitä todennäköisemmin hyvä kumppani, joka näkee jo oman käytöksensä vaikutukset suhteeseen. Osa itkee päälle neljäkymppisenä, että kukaan ei ole sopiva, arvaatko tuleeko koskaan olemaankaan ja ollaanko silloin samalla kartalla miten suhde toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ikävää sanoa toisesta, ettet ole parisuhdeihminen etkä kykene tuollaiseen. Okei, voi olla vaiheita elämässä, voi olla liian nuori ja aivan epäkypsä sellaiseen eikä tunne itseään tarpeeksi hyvin. Voi toki olla, että kaikki ei parisuhteeseen kykene, mutta voi myös olla, että iän karttuessa kykeneekin oikein hyvin parisuhteeseen ja on hyvä kumppani 😊
Toki kaikki ei edes halua kumppania, eikä tarvitsekaan.
Juurikin toi, että ihmisen pitää tuntea itsensä. Tosi moni joka ei löydä kumppania luulee tubtevansa itsensä, mutta todellisuudessa heillä ei ole harmainta käryä siitä, mitä he haluavat kumppanilta. Kumppaninvalinta on sellainen asia joka tuntuu helpolta, mutta on äärimmäisen vaikeaa. Ajattelisin, että ihmisen tulee myös herätellä asiaan, että ehkä tämä johtuukin minusta jos kaikki menee aina persiilleen tai oikeanlaista kumppania ei vain löydy, niin silti usein syytetään toista sukupuolta "kaikki hyvät miehet ovat varattuja". Todellisuudessa parhaat naiset ja varmaan miehetkin on ollu monta kertaa varattuja ja oppineet itsestään erojen kautta. Jos parisuhdehistoriassa on paljon pitkiä suhteita, kyseessä on mitä todennäköisemmin hyvä kumppani, joka näkee jo oman käytöksensä vaikutukset suhteeseen. Osa itkee päälle neljäkymppisenä, että kukaan ei ole sopiva, arvaatko tuleeko koskaan olemaankaan ja ollaanko silloin samalla kartalla miten suhde toimii.
Ihan skeidaa kun suurin osa parisuhteissa roikkuvat ottavat sen yhden jonka saavat. Ja sitten kitistään ja kiukutellaan, ratketaan juopoiksi jne kun ei kestetä elämää sen yhden ja ainoan kanssa. Ja valitetaan kyseisestä ihmisestä sinkkukavereille jatkuvalla syötöllä.
Kaverini on pahasti rouviintunut. Päivät kuluu kotona täyspäiväisenä kotirouvana. Tätä on jatkunut kohta 8 vuotta eikä loppua näy.
Alkanut kaappijuopoksi.
Ohjeita kumminkin riittää..
Niin ja yritti yhdessä vaiheessa parittaakin mua yhdelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ikävää sanoa toisesta, ettet ole parisuhdeihminen etkä kykene tuollaiseen. Okei, voi olla vaiheita elämässä, voi olla liian nuori ja aivan epäkypsä sellaiseen eikä tunne itseään tarpeeksi hyvin. Voi toki olla, että kaikki ei parisuhteeseen kykene, mutta voi myös olla, että iän karttuessa kykeneekin oikein hyvin parisuhteeseen ja on hyvä kumppani 😊
Toki kaikki ei edes halua kumppania, eikä tarvitsekaan.
Juurikin toi, että ihmisen pitää tuntea itsensä. Tosi moni joka ei löydä kumppania luulee tubtevansa itsensä, mutta todellisuudessa heillä ei ole harmainta käryä siitä, mitä he haluavat kumppanilta. Kumppaninvalinta on sellainen asia joka tuntuu helpolta, mutta on äärimmäisen vaikeaa. Ajattelisin, että ihmisen tulee myös herätellä asiaan, että ehkä tämä johtuukin minusta jos kaikki menee aina persiilleen tai oikeanlaista kumppania ei vain löydy, niin silti usein syytetään toista sukupuolta "kaikki hyvät miehet ovat varattuja". Todellisuudessa parhaat naiset ja varmaan miehetkin on ollu monta kertaa varattuja ja oppineet itsestään erojen kautta. Jos parisuhdehistoriassa on paljon pitkiä suhteita, kyseessä on mitä todennäköisemmin hyvä kumppani, joka näkee jo oman käytöksensä vaikutukset suhteeseen. Osa itkee päälle neljäkymppisenä, että kukaan ei ole sopiva, arvaatko tuleeko koskaan olemaankaan ja ollaanko silloin samalla kartalla miten suhde toimii.
Ihan skeidaa kun suurin osa parisuhteissa roikkuvat ottavat sen yhden jonka saavat. Ja sitten kitistään ja kiukutellaan, ratketaan juopoiksi jne kun ei kestetä elämää sen yhden ja ainoan kanssa. Ja valitetaan kyseisestä ihmisestä sinkkukavereille jatkuvalla syötöllä.
Niin on! Ja myös se kun ei huolita ketään ja sit joskus kun huolitaan odotukset parisuhteelle on kohtuuttomat ja parisuhde kaatuu siihen. "Sit ku löydän sen oikean oon onnellinen"
Mun mielestä on ikävää sanoa toisesta, ettet ole parisuhdeihminen etkä kykene tuollaiseen. Okei, voi olla vaiheita elämässä, voi olla liian nuori ja aivan epäkypsä sellaiseen eikä tunne itseään tarpeeksi hyvin. Voi toki olla, että kaikki ei parisuhteeseen kykene, mutta voi myös olla, että iän karttuessa kykeneekin oikein hyvin parisuhteeseen ja on hyvä kumppani 😊
Toki kaikki ei edes halua kumppania, eikä tarvitsekaan.