Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eikö saa surra, ettei koskaan saanut ammattia?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Typerää surra kun voisi vain korjata asian.
Entäs kun ei voi?
Paitsi ehkä syntymällä uudestaan toiseen maailmanaikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 31-vuotias eläkeläinen, koska ”vähän masentaa”.
Ja välillä vähän ”menojalka vipattaa”.
Ja sitten ”vähän pelottaa”.
Ja työ ”ahdistaa vtusti”.
Yritän silti. Kymmenes vuosi alkaa syksyllä. Edes kandi kasaan, ja voin vain toivoa, että se laannuttaa pettymystä elämään edes vähän.
Itse OPISKELU tuo sitä paitsi iloa. Saa jotain aikaan vaikka sitten kerran lukukaudessa. Kannattaa yrittää, se pitää mielen virkeänä.
Tavoitteet ovat elämän suola.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Olen 31-vuotias eläkeläinen, koska ”vähän masentaa”.
Ja välillä vähän ”menojalka vipattaa”.
Ja sitten ”vähän pelottaa”.
Ja työ ”ahdistaa vtusti”.
Yritän silti. Kymmenes vuosi alkaa syksyllä. Edes kandi kasaan, ja voin vain toivoa, että se laannuttaa pettymystä elämään edes vähän.
Itse OPISKELU tuo sitä paitsi iloa. Saa jotain aikaan vaikka sitten kerran lukukaudessa. Kannattaa yrittää, se pitää mielen virkeänä.
Tavoitteet ovat elämän suola.
Tsemppiä!
Mitäs, kun ongelma on juuri motivaatio? Kun sitä ei ole. Ei ole tavoitteita, intohimoja, ambitioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 31-vuotias eläkeläinen, koska ”vähän masentaa”.
Ja välillä vähän ”menojalka vipattaa”.
Ja sitten ”vähän pelottaa”.
Ja työ ”ahdistaa vtusti”.
Yritän silti. Kymmenes vuosi alkaa syksyllä. Edes kandi kasaan, ja voin vain toivoa, että se laannuttaa pettymystä elämään edes vähän.
Itse OPISKELU tuo sitä paitsi iloa. Saa jotain aikaan vaikka sitten kerran lukukaudessa. Kannattaa yrittää, se pitää mielen virkeänä.
Tavoitteet ovat elämän suola.
Tsemppiä!
Mitäs, kun ongelma on juuri motivaatio? Kun sitä ei ole. Ei ole tavoitteita, intohimoja, ambitioita?
Jos suret, ettet saavuttanut ammattia, niin eikö juuri ammatti ole salainen tavoitteesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan oma valintasi. Ei muutkaan kotona makaamalla ole koulutusta ja työtä saaneet. Vaikka nykyisin toki etänä voikin opiskella ja työskennellä. Sillä on nettiyhteys käytössä. Hopia hopi kouluttautumaan.
Olen saamassa eläkkeen. Luuletko että se turhaan annetaan?
Eläke ei tee ihmistä toimintakyvyttömäksi vaikka siihen olisikin perusteltu syy. Osaat esim kirjoittaa, joten ihan hyvin voit kehittää siitä ammatin. Varmasti pystyt muuhunkin. Eläkeläisiä työskentelee paljon monilla aloilla ja onpa opiskelijoitakin.
Ja sitten on henkistä jaksamattomuutta ja heikkoa stressinsietokykyä.
Siinä ei auta, vaikka olisi miten fiksu ja filmaattinen, ja kykyä ja taitoa olisi.
Henkistä jaksamistahan se elämän ja menneisyyden murheiden ja epäonnistumisten loputon vatvominen ja kohtalollistaminen just ihan kauheesti auttaakin. Pää pois perseestä niin huomaat maailman olevan iso paikka jossa on rajattomat mahdollisuudet. Itse tehtyä stressiä kannattaa välttää jos on huono sietokyky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sä kuvittelet, että ei saisi? Sä olet valittanut tätä jo vuosikymmenet eikä kukaan ole estänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan oma valintasi. Ei muutkaan kotona makaamalla ole koulutusta ja työtä saaneet. Vaikka nykyisin toki etänä voikin opiskella ja työskennellä. Sillä on nettiyhteys käytössä. Hopia hopi kouluttautumaan.
Olen saamassa eläkkeen. Luuletko että se turhaan annetaan?
Eläke ei tee ihmistä toimintakyvyttömäksi vaikka siihen olisikin perusteltu syy. Osaat esim kirjoittaa, joten ihan hyvin voit kehittää siitä ammatin. Varmasti pystyt muuhunkin. Eläkeläisiä työskentelee paljon monilla aloilla ja onpa opiskelijoitakin.
Ja sitten on henkistä jaksamattomuutta ja heikkoa stressinsietokykyä.
Siinä ei auta, vaikka olisi miten fiksu ja filmaattinen, ja kykyä ja taitoa olisi.Henkistä jaksamistahan se elämän ja menneisyyden murheiden ja epäonnistumisten loputon vatvominen ja kohtalollistaminen just ihan kauheesti auttaakin. Pää pois perseestä niin huomaat maailman olevan iso paikka jossa on rajattomat mahdollisuudet. Itse tehtyä stressiä kannattaa välttää jos on huono sietokyky.
Oletko kuullut sanontaa: Aamun totuus muuttuu iltapäivällä valheeksi.
Eli tässä myöhäiskeski-iässä mahdollisuudet olisivat jopa terveellä lähes nolla.
Ei kyse ole menneestä vaan nykyhetkestä. Toimintakyky tänä päivänä ei riitä työelämän vaatimuksiin.
Ja niin, tavoitteellinen, säännöllinen työnteko olisi juuri sitä itse tehtyä stressiä.
Eihän sitä jaksakaan.
Selvästi on niin, että asioita kokemattomat ovat myös niitä ymmärtämättömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 31-vuotias eläkeläinen, koska ”vähän masentaa”.
Ja välillä vähän ”menojalka vipattaa”.
Ja sitten ”vähän pelottaa”.
Ja työ ”ahdistaa vtusti”.
Yritän silti. Kymmenes vuosi alkaa syksyllä. Edes kandi kasaan, ja voin vain toivoa, että se laannuttaa pettymystä elämään edes vähän.
Itse OPISKELU tuo sitä paitsi iloa. Saa jotain aikaan vaikka sitten kerran lukukaudessa. Kannattaa yrittää, se pitää mielen virkeänä.
Tavoitteet ovat elämän suola.
Tsemppiä!
Mitäs, kun ongelma on juuri motivaatio? Kun sitä ei ole. Ei ole tavoitteita, intohimoja, ambitioita?
Jos suret, ettet saavuttanut ammattia, niin eikö juuri ammatti ole salainen tavoitteesi?
Motivaatiopulasta kirjoittanut ei ole ap.
"Saanut ammattia"??? Eikö joulupukki tuonut sinulle ammattia, vai mistä ne kaikki muut sen noin vaan saaneet?
Alue: Aihe vapaa
Ja sitten on henkistä jaksamattomuutta ja heikkoa stressinsietokykyä.
Siinä ei auta, vaikka olisi miten fiksu ja filmaattinen, ja kykyä ja taitoa olisi.