Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempien omistushalu ja "seurustelukielto" 29v
02.06.2021 |
En tiedä mistä aloittaa...
No, viime kesänä aloin seurustella. Vanhemmat sekosi aivan järjettömästi, hyvä ettei sydänkohtausta saaneet siitä vihasta ja raivosta. Olisi pitänyt anoa heiltä lupaa ja "toivoivat mun elämään kaikkea muuta".
Asiasta ei saa vieläkään puhua, emmekä saa mennä kylään koska isä voi saada mustasukkaisuusravarit. Äitikään ei paljoa halua asiasta keskustella. Eivät siis halua edes tavata ja tutustua.
Tää on sairasta. Oon 29v ja en saisi seurustella koska vanhemmat on tuota mieltä ja "omistavat" minut.
Mieheni asuu omakotitalossa, käy töissä ja on yleisesti pidetty ihminen jolla on laaja ystäväpiiri. Ei voi olla kovin huono vaihtoehto?
Vaan ei kelpaa. Vanhemmat on suunniltaan raivosta siitä että olen onnellinen. Ja tuo sairaalloinen mustasukkaisuus aikuista lasta kohtaan on sairasta.
Oon ihan äärettömän ahdistunut tästä, eikä kukaan tunnu ymmärtävän koska on niin harvinaislaatuinen tilanne. Kärsin jopa ihan rytmihäiriöistä kun ahdistaa välillä niin paljon.
Mitä tässä voi tehdä? Kohdata vihaa ja halveksuntaa koko ikänsä kun ei suostu heidän tahtoonsa eli olla yksin?
Ei kuuluta mihinkään lahkoon ym kun kuitenkin sitä joku kysyy.
Kommentit (63)
Sairastilannehan tuo on, niin kuin sanoit. Asutko kuitenkin omillasi ja käyt itsekin töissä vai oletko riippuvainen vanhemmistasi?
Meinaan, välien jäädyttäminen ainakin joksikin aikaa voisi olla ihan paikallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ainakin kunnallisvaaleissa äänestää Perussuomalaisia, mikäli halua tässäkin asiassa muutoksen parempaan
😀😀😀😀
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ainakin kunnallisvaaleissa äänestää Perussuomalaisia, mikäli halua tässäkin asiassa muutoksen parempaan
Liittyy tähän tapaukseen miten? t. AP
Onpa todella erikoinen tilanne. Sinuna jäädyttäisin toistaiseksi välit, kuulostaa siltä että kunnon tauko tekee teille kaikille hyvää ja vanhemmat tottuvat ajatukseen, että se napanuora on nyt oikeasti katkennut. Sitten aikanaan kun teillä on jo vakiintunut suhde ja ehkä jo perhekin, niin asiaa voi katsoa uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Sairastilannehan tuo on, niin kuin sanoit. Asutko kuitenkin omillasi ja käyt itsekin töissä vai oletko riippuvainen vanhemmistasi?
Meinaan, välien jäädyttäminen ainakin joksikin aikaa voisi olla ihan paikallaan.
Juu asun muualla, muutin 19 vuotiaana pois kotoa. Välimatkaakin sopivasti 20km.
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen tuollaisen perheen. Käsittämätöntä, nutta nämäkin näyttäisi toivovan mieluummin, että lapsensa olisi yksin. Koska se olisi pienempi paha kuin minun kanssa oleminen.
Nyt kuuntelet sydäntäsi. Sinun kuuluu irtautua. Vanhempasi kuolevat ja haluaisivat ilmeisesti sinun jäävän sitten yksin maailmaan.
Tein itse aikanaan sen virheen, että päästin rakkauden käsistäni, koska en saanut kotoa tarvittavaa tukea vaan vastustusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastilannehan tuo on, niin kuin sanoit. Asutko kuitenkin omillasi ja käyt itsekin töissä vai oletko riippuvainen vanhemmistasi?
Meinaan, välien jäädyttäminen ainakin joksikin aikaa voisi olla ihan paikallaan.
Juu asun muualla, muutin 19 vuotiaana pois kotoa. Välimatkaakin sopivasti 20km.
t. AP
Eipä siinä sitten, ilmoita vanhemmillesi, että voit tulla paikalle heidän maksamaan perheterapiaan, mutta muuten ei tarvitse olla yhteydessä.
Hyvää parisuhdetta ja aikuistumista sinulle.
Valitettavasti en nyt osaa ymmärtää tilannettasi... Asutko vanhempiesi luona, tai heidän naapurissaan, tai jotain, että pystyvät tolleen sekoamaan? Itse paljon nuorempana jo olin satojen kilometrien päässä vanhemmistani, heillä ei ollut mitään sanomista mihinkään asiaani, jollen varsinaisesti kysynyt mielipidettään... Tsemppiä sulle ja jatka seurustelua, jos olet hyvän miehen löytänyt! Vanhempiaan ei valitettavasti pysty valitsemaan:-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet heidän kanssaan tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Nyt kuuntelet sydäntäsi. Sinun kuuluu irtautua. Vanhempasi kuolevat ja haluaisivat ilmeisesti sinun jäävän sitten yksin maailmaan.
Tein itse aikanaan sen virheen, että päästin rakkauden käsistäni, koska en saanut kotoa tarvittavaa tukea vaan vastustusta.
Riippumatta mitä kuuntelee, niin ei tässä ole vaihtoehtona kuin repiä itsensä irti kontrolloivasta ihmissuhteesta. Tämä ihan riippumatta siitä, onko nyt löydetty mies oikea vai väärä. Elämä jää elämättä, jos vielä kolmekymppisenä vanhempien raivoaminen määrittää valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti en nyt osaa ymmärtää tilannettasi... Asutko vanhempiesi luona, tai heidän naapurissaan, tai jotain, että pystyvät tolleen sekoamaan? Itse paljon nuorempana jo olin satojen kilometrien päässä vanhemmistani, heillä ei ollut mitään sanomista mihinkään asiaani, jollen varsinaisesti kysynyt mielipidettään... Tsemppiä sulle ja jatka seurustelua, jos olet hyvän miehen löytänyt! Vanhempiaan ei valitettavasti pysty valitsemaan:-(
Olen muuttanut pois heiltä jo 19 vuotiaana, ja välimatkaakin 20km.
Puhelimessa sekosivat kun kerroin. Ja vihaviestiä tuli perään.
Vuoden jälkeen tilanne edelleen sama, eivät hyväksy eikä saa vierailla yhdessä.
T. AP
Vanhempiensa kanssa ei ole velvollisuutta olla tekemisissä. Jos he eivät halua sinulle hyvää, miksi haluaisit väkisin heidän "hyväksyntäänsä"? Anna jo olla. Elä omaa elämääsi kuten haluat, muilta kyselemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota etäisyyttä vanhempiisi. Tarvittaessa katkaise yhteydenpito. Hehän yrittävät tuhota elämäsi ihan suoraan sanoen. Todella itsekästä ajattelua tuollainen. Tilanne vaikuttaa jo terveyteesi.
Ymmärrän tilannettasi sikäli, että oma vanhempi kärsii mt-ongelmista ja läheisriippuvuudesta ja yrittää jatkuvasti pilata elämäni, vaikkakin ongelmat hänen kanssaan ovat vähän toisenlaisia. Kuitenkin haukkuu ja vetää lokaan kaiken mitä teen ja olen. Pidän etäisyyttä, enkä todellakaan jaa asioitani.
Jatkat vaan seurustelua jos se tuntuu hyvältä ja joko laitat välit kokonaan poikki vanhempiisi tai sitten vaan soittelet silloin tällöin kysyäksesi kuulumisia etkä kerro enää omista asioistasi. Jos ahdistaa kovasti etkä pääse siitä yli, ehkä terapia voisi olla paikallaan että saat käsiteltyä vaikeaa suhdetta vanhempiisi.
En pitäisi tuollaisiin vanhempiin enää mitään yhteyttä.
Kannattaa varmasti hakea keskusteluapua. Onhan tuo rankka tilanne. Voi olla, että joudut katkaisemaan välit, jos vanhemmat eivät tuosta tokene. Ihan hullulta kuulostaa. Oletko ainoa lapsi?
Ei ole todellista, minulla oli ihan samanlainen tilanne omien vanhempieni kanssa. Aikaa tästä on jo parikymmentä vuotta ja olin 25 v, mutta muuten kertomasi voisi olla suoraan minun elämästäni.
Meillä sekosi äiti eikä tossu isäni saanut puhuttua hänelle järkeä päähän. Minä luulin, että minun oikeasti pitää tulla vanhempieni kanssa toimeen ja siedin sen takia kaikkea paskaa, jonka näin jälkeenpäin ymmärrän olleen sairaan mielen tuotosta.
Meni vuosia hukkaan riidellessä, ihme ettei mies lähtenyt. Lopulta päädyimme kaikesta huolimatta naimisiin. Seuraava suunnaton hulluus ja kriisi tuli, kun sain ensimmäisen lapseni ja tässä vaiheessa ymmärsin viimein katkoa välit vanhempiini. Sen jälkeen olemme olleet tekemisissä noin kerran-pari vuodessa, oikein riittävästi.
Neuvoni sinulle: itsenäisty ja vedät rajat vanhempiisi nyt miehestä riippumatta. Ilmoita, että olet aikuinen ihminen, joka tekee omat päätöksensä eikä tarvitse mihinkään vanhempien hyväksyntää. Olisin niin toivonut, että joku olisi neuvonut minua samoin 20 vuotta sitten.
Välit jäihin tossa kohtaa. Oma terveys vanhempien kierouksien edelle.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa ainakin kunnallisvaaleissa äänestää Perussuomalaisia, mikäli halua tässäkin asiassa muutoksen parempaan