En halua kuulostaa itserakkaalta, mutta minuun ilmeisesti ihastutaan aika usein

Minun mielestä sellaiset aika luonnolliset ja reippaat ja hyväntuuliset keski-ikäiset naiset on ihastuttavia. Tulee tunne, että olisi hyvissä käsissä, jos olisi sellainen ihminen elämässä. 

Minä olen ystävällinen ja mukava kaikille, mutta olen varmaan ruma, koska minuun ei ihastuta koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Epäilen että syynä on suomalaisille epätyypillinen avoimuus, hyväntahtoisuus, tuttavallisuus, ystävällisyys ja helpostilähestyttävyys.

Miehet ihastuu kaikkeen jolla on housuissa viiva eikä uloketta. Kertovat vaikka mitä, että pääsevät pöksyihin. Kummassakaan teissä ei ole mitään ihmeellistä. Tämä ketju loppuunkäsitelty

Vierailija kirjoitti:

Minä olin nuorena hoikka, isorintainen, pitkäsäärinen, pitkähiuksinen ja kauniskasvoinen. Silti minuun ei ihastunut kukaan, tai jos ihastuikin niin kaukaa. Luulen että olin jollain lailla pelottava. Myös ujous varmaan vaikutti, koska en uskaltanut katsoa ihmisiä kauhean avoimesti silmiin. Baarissa miehet tulivat aina juttelemaan kaverilleni, joka oli hyvinkin tavallisen näköinen mutta iloinen ja helposti lähestyttävä. Joskus joku sanoi, että ehkä he tulivat juttelemaan kaverilleni lähestyäkseen minua, mutta en oikein usko sitä koska eivät he koskaan tehneet aloitetta minua kohtaan.

Muutaman kerran ihastuin itse, mutta silloinkin miehet olivat niitä jotka eivät halunneet sitoutua. Luonteessanikaan ei tietääkseni ole suurempaa vikaa. Minulla on aina ollut paljon ystäviä, miehiäkin. Jotenkin ystävämiehetkin tuntuivat aina valitsevan ennemmin naapurintyttömäisempiä kumppaneita kuin minä.

Nyt olen 45-vuotias ja minulla on suurin menekki kok

Mä en nuorempana uskaltanut lähestyä kaikkein kauneimpia tyttöjä/naisia. En edes kännissä. He vaikuttivat liian täydellisiltä. Ajattelin että he ovat liian kauniita minulle ja että joku komeampi/itsevarmempi/menestyneempi/vanhempi mies tulee kuitenkin ja iskee heidät. 

 

Nyt 40-vuotiaana ymmärrän, että niillä kauniilla naisillakin oli omat epävarmuutensa ja joku heistä olisi hyvinkin voinut kiinnostus minusta, jos vain olisin mennyt juttelemaan niin kuin kelle tahansa ihmiselle.

Ja ymmärrän myös, että heitä ei itse asiassa lähestytty kovin usein, koska moni muukin mies ajatteli kuten minä ajattelin. Tämän kun olisi nuorempana tajunnut.

Hmm... Oletko j ännätyttö? 😳

Minusta on kiinnostuttu ulkonäön, empaattisuuden, keskustelutaidon ja iloisuuden takia. Tosiasiassa olen introvertti, joka jossakin vaiheessa eloisan alun jälkeen hiljenee ja vetäytyy omiin oloihinsa. En osaa suhtautua huomioon. Ajattelen, että tuotan kuitenkin pettymyksen. En myöskään halua, että miehet alkavat uskoutua minulle asioistaan ja pyrkivät lähelleni. Miehet tekevät tuota ja suhtautuvat omistavasti. Se tuntuu raskaalta ja ylimääräiseltä, koska olemme molemmat varattuja. Haluaisin, että ne lähelleni pyrkivät miehet suhtautuisivat minuun samalla tavalla neutraalisti ja kunnioittavasti kuin joihinkin ystäviini ja työkavereihini. Koen, etten voi sanoa tätä ääneen. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kiinnostuttu ulkonäön, empaattisuuden, keskustelutaidon ja iloisuuden takia. Tosiasiassa olen introvertti, joka jossakin vaiheessa eloisan alun jälkeen hiljenee ja vetäytyy omiin oloihinsa. En osaa suhtautua huomioon. Ajattelen, että tuotan kuitenkin pettymyksen. En myöskään halua, että miehet alkavat uskoutua minulle asioistaan ja pyrkivät lähelleni. Miehet tekevät tuota ja suhtautuvat omistavasti. Se tuntuu raskaalta ja ylimääräiseltä, koska olemme molemmat varattuja. Haluaisin, että ne lähelleni pyrkivät miehet suhtautuisivat minuun samalla tavalla neutraalisti ja kunnioittavasti kuin joihinkin ystäviini ja työkavereihini. Koen, etten voi sanoa tätä ääneen. 

Vastasin näköjään aivan aiheen vierestä... sorry.

Ihastun nykyään varmaan lähinnä sellaisiin, jotka vaikuttavat olevan ihastuneita minuun.