En halua kuulostaa itserakkaalta, mutta minuun ilmeisesti ihastutaan aika usein

Vierailija kirjoitti:

Odotahan kun täytät 40. Sen jälkeen on ihastumiset harvassa. Ainakaan niiltä joita sinä toivot.

Päinvastoin. Toki se vaatii sitä, että itsestään on pidettävä hyvää huolta.

Komppaan! Voisin olla itse aloittaja. Se, että on avoin ja herttainen, hymyilevä, empaattinen, sekä bonuksena vielä kaunis = vetoaa ihmisiin :)

Itseriittoisia, riidanhakuisia, tylyjä, epäluotettavia ihmisiäkin on olemassa. Kumman persoonan luulette viehättävän enemmän?

Sitä tulee yllättävän hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. :o En kerää vihamiehiä.

Sama. Ja kaikki ovat kateellisia.

Kaunis, rietas....

Olisin itse kovasti toivonut olevani edes joskus sellainen, johon ihastutaan. Valitettavasti näin ei ole. Tunnun aina olevan se ”ihan ok”, jota voi kohdella välinpitämättömästi. Löydän siis suhteen halutessani, mutta minun pitää aina tehdä aloite ja enemmän töitä suhteessa. Jos joku ihastuu minuun ja on aloitteellinen niin kyseessä on aina ongelmatapaus (huonoa käytöstä, mt-ongelmia tms.). Kaverit ovat jo ristineet ”dorkamagneetiksi”.

Itse ihastun miehiin, jotka ovat älykkäitä ja kiinnostuneita monista asioista. Sellaiset vähän nörttimäiset miehet vetoavat. Tietysti ulkonäöllisiä pitää jollain tasolla viehättää.

Minä siis olen 29v nainen.

Se huono puoli tässä on että naiset pitää uhkana. Siihenkin toki on tottunut.

🙄

Mutta Marilynisti sorvattu runko, korkea koulutus, ystävällisyys ja hyvät käytöstavat uppoaa joka ainoaan urokseen.

Eikö se ole rasittavaa? Itsestäni olisi. Haluaisin pitää ihmissuhteen tai asiakassuhteen neutraalina kaikelta tuollaiselta ja toinen ei sitä mahdollisuutta minulle antaisi. Vai onko nämä ihastumiset sitä mitä haluat, toivot ja tavoittelet?

Anteeksi, mutta en ymmärrä, mikä tämän aloituksen pointti oli. :D Onnea sinulle! Minä olen hyvä matematiikassa. 

Sama juttu. Tai mikä nyt sitten on usein?

Minuun ihastuvat miehet ovat tähän mennessä olleet poikkeuksetta sellaisia, jotka eivät minua kiinnosta, eivätkä kiinnosta varmasti useimpia muitakaan naisia. Siis ei mitään adoniksia todellakaan, vaan sellaisen vastakohtia. En tiedä mikä minussa juuri tähän miestyyppiin vetoaa? Kai sitten näytän sellaiselta että kuka tahansa kelpaa.

Minä olin nuorena hoikka, isorintainen, pitkäsäärinen, pitkähiuksinen ja kauniskasvoinen. Silti minuun ei ihastunut kukaan, tai jos ihastuikin niin kaukaa. Luulen että olin jollain lailla pelottava. Myös ujous varmaan vaikutti, koska en uskaltanut katsoa ihmisiä kauhean avoimesti silmiin. Baarissa miehet tulivat aina juttelemaan kaverilleni, joka oli hyvinkin tavallisen näköinen mutta iloinen ja helposti lähestyttävä. Joskus joku sanoi, että ehkä he tulivat juttelemaan kaverilleni lähestyäkseen minua, mutta en oikein usko sitä koska eivät he koskaan tehneet aloitetta minua kohtaan.

Muutaman kerran ihastuin itse, mutta silloinkin miehet olivat niitä jotka eivät halunneet sitoutua. Luonteessanikaan ei tietääkseni ole suurempaa vikaa. Minulla on aina ollut paljon ystäviä, miehiäkin. Jotenkin ystävämiehetkin tuntuivat aina valitsevan ennemmin naapurintyttömäisempiä kumppaneita kuin minä.

Nyt olen 45-vuotias ja minulla on suurin menekki koko ikänäni! Olen lievästi ylipainoinen ja vähän ryppyinenkin. Silti harva se päivä miehet hymyilevät ja vilkuttelevat silmää. Treffeille on neljänkympin jälkeen pyydetty useammin kuin siihen astisen elämän aikana yhteensä. Ainoa syy minkä keksin, on se että olen päässyt ujoudesta eroon ja tullut helpommin lähestyttävämmäksi sen takia.

Se on ihan mukavaa. Saa aina hyvää palvelua, kohdellaan kuin prinsessaa ja miesmarkkinoilla voi kaapia ns kermat päältä, eli valita kumppanin sieltä komeimmasta ja varakkaammasta päästä.

Tykkään että mies olisi positiivinen, avoin, huumorintajuinen ja aktiivinen elämässä. Olisi mukavaa jos mies olisi vielä keskustelutaitoinen ja avarakatseinen. Haluan elämässä kokea ja oppia uusiakin asioita. 

Pitkät letitetyt tummat hiukset on vastustamattomat.

Nieletkö?

Vierailija kirjoitti:

Isorintaiset herättävät kiinnostusta myös, ja sellaiset, joilla on pitkät sääret ja kauniit solakat reidet ja vartalo.

No mä oon just tuollainen, nyt toki ikää jo viiskymmentä. Nuorempana monet ihastuivat, mutta sitten huomasivat ettei luonne mulla olekaan ihan sitä mitä ehkä toivoivat. Itseäni v:tti äijät jotka kuolasivat vain noita ja laski arvostuksen miehistä aika alas.

Kauniisiin, hymyileviin, iloisiin naisiin

Lihaisa pastori Icäwä kirjoitti:

On hyvä miettiä omia mukavia puoliaan, se on totta.

Sitten taas jos haluaa tehdä sen julkisesti palstalla, jossa on kymmeniätuhansia kävijöitä, voi miettiä, että kuulostaakohan se kuitenkin vähän itserakkaalta?

Ei minusta, kun se tapahtuu anonyymisti.

-eri

Ihastun "vaimomatsku-luokan" naisiin. Siitä ne tunnistan.

Ihmisiin jotka "kolahtavat", en ole keksinyt mikä heissä varsinaisesti kolahtaa. Hyvin harvoin ylipäätään ihastun, ja kaikki olleet täysin erilaisia. Olen mies.

Minuun myös ihastutaan helposti, vaikka minussa on paljon asioita joiden pitäisi (tämän palstan mukaan) karkoittaa miehen kuin miehen.

Muutenkin minusta pääsääntöisesti pidetään. En tiedä miksi.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Epäilen että syynä on suomalaisille epätyypillinen avoimuus, hyväntahtoisuus, tuttavallisuus, ystävällisyys ja helpostilähestyttävyys.

Tämä se on. Rn olr aina sosiaalinen mutta heti jos olen niin joku luulee että olen vähintäänkin seksiä vailla. Kärjistettynä.