Miten päällepäsmäreillä ja pinnallisilla ihmisillä on usein paljon kavereita?
Kommentit (17)
He usein myös yläpeukuttavat omia kommenttejaan. Siitä joku perus-ankea palstanlukija luulee, että heillä on edes yksi kaveri.
Miksi joillakin on tarve leimata toisia päällepäsmäreiksi ja pinnallisiksi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillakin on tarve leimata toisia päällepäsmäreiksi ja pinnallisiksi?
Ei heitä pahemmin leimata tarvitse. Kailottavat kyllä mielipiteensä suureen ääneen.
Todella kuluttava ihmistyyppi.
Ihminen on laumaeläin ja osassa meistä tämä näkyy alitajuisena tarpeena etsiä ryhmälle "johtajaa". Siksi muka hallitsevilla ja äänekkäillä ihmisillä on paljon hännystelijöitä, olivat he miten rasittavia tahansa. Itse en edes jaksa teeskennellä kiinnostunutta.
Manipuloivilla, ilkeillä ja selän takana pahaa puhuvilla on myös aina paljon kavereita. Sitä en ikinä tajua, miten nämä kaverit eivät huomaa olevansa itsekin juoruilun ja p as kanpuhumisen aiheena heti kun silmä välttää. Kulkee usein käsi kädessä tuo mukahauska läpänheitto, äänekkyys ja muista pask anjauhaminen. Joko leikin varjolla kuittaillen tai selän takana puhuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillakin on tarve leimata toisia päällepäsmäreiksi ja pinnallisiksi?
Ei heitä pahemmin leimata tarvitse. Kailottavat kyllä mielipiteensä suureen ääneen.
Todella kuluttava ihmistyyppi.
Ihminen on laumaeläin ja osassa meistä tämä näkyy alitajuisena tarpeena etsiä ryhmälle "johtajaa". Siksi muka hallitsevilla ja äänekkäillä ihmisillä on paljon hännystelijöitä, olivat he miten rasittavia tahansa. Itse en edes jaksa teeskennellä kiinnostunutta.
Tämä johtajan etsiminen näkyy muuten myös niin, että kokouksissa fiksun, ujon ja aran hyödyllinen idea ei suinkaan ole se, joka menee läpi. Äänekkäin saa ehdotuksensa läpi hovinsa turvin, oli se miten typerä tahansa. Suljetun äänestyksen ehdottaminen on suorastaan loukkaus.
Harva jaksa olla julkisesti eri mieltä päällepäsmärin kanssa.
Kavereita voi olla, mutta onko ystäviä?
Niin. Jokaiselle tuntuu riittävän faneja ja ihailijoita.
Minäkin ihmettelen ilkeiden juoruämmien ystäviä. Miksi kukaan haluaa kaveerata sellaisen kanssa?
Voihan sitä rupatella vaikka kaikkien kanssa ja vaikka mitä, pinnallisella tasolla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tarvisi päästää omaan lähiympyräänsä ketä tahansa.
Narsistin tunnistaa siitä, että ovat uteliaita ja haluavat tietää missä asut, tutustua lähipiiriisi, sekaantua muiden asioihin niin paljon kuin voi ja pyrkiä tekemään vahinkoa.
Se että asioista puhutaan yleisellä tasolla on aivan eri asia.
Totuus sen esittämisen takana on usein ihan toinen kun kaveruus. Näyttää paljolta joukolta kavereita ja todellisuudessa ne haukkuu toisiaan selän takana minkä kerkiää.
Tunnen yhden päällepäsmärin, jolla kyllä on paljon esim. fb-kavereita, mutta livenä kukaan ei jaksa häntä juurikaan. Esim. yhdessä harrastusryhmässämme turvauduimme erityisjärjestelyihin, jotta hänet saatiin jätettyä pois eräästä proggiksesta.
Kyse ei ole verbaalisesta lahjakkuudesta, usein päinvastoin. Luonteesta kyse, ekstrovertteja. Introvertit ovat yleensä lahjakkaampia. He eivät vain meinaa saada suunvuoroa ihmisiltä.
Kyse ei ole verbaalisesta lahjakkuudesta, usein päinvastoin. Luonteesta kyse, ekstrovertteja. Introvertit ovat yleensä lahjakkaampia. He eivät vain meinaa saada suunvuoroa ihmisiltä.
Ihmiset menevät spontaanisti itsevarmasti käyttäytyvän puolelle, hänen alaisikseen.
He haluavat saada osansa 'menestyjästä ja hänen suosiostaan.
Koska ne ovat verbaalisesti lahjakkaita. Viihdyttävät ihmisiä. Heittävät paljon hauskaa mutta sisällötöntä läppää. Samanlaiset tai sellaista ihailevat tyypit tulevat hyvin toimeen. Vaikka itse tykkään kommunikoida vuorovaikutteisesti, ja niin ettei kaikkea lyödä huumoriksi, niin minusta näillä läpänheittäjilläkin on paikkansa ilmapiirin keventäjinä. Vaikka en voisi olla sellaisen ystävä.