Masennus- Oireet joita huomaa monen vuoden sairastelun jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko olevani masentunut, vaikka ehkä muut uskoisivatkin. Elämäntilanteeni vain on ollut jo muutaman vuoden niin kauhea, että katkeamaton pelko ja paine alkaa oireilla muutenkin kuin pelkkänä pelkona.

Pelkään kaikkea: yllättäviä napsahduksia, valonvälähdyksiä, puhelinta ja autojen ääniä. Vatsahaava, johon tutustuin muutaman vuoden pelkotilan vuoksi yli kaksikymmentä vuotta sitten (silloin pelkäsin ihmistä, nyt koko tilannetta), on alkanut oireilla. Viime syksynä sain pahan noidannuolen, johon sain muutaman viikon ajaksi kipulääkettä, mutta se ei vieläkään ole parantunut. Koska en ole pystynyt liikkumaan ollenkaan, kuntoni on niin huono, että kerrosvälin kulkeminen alas ja ylös pakottaa minut muutamaksi minuutiksi makuulle vaikka lattialle, koska tuntuu siltä, että sydän pettää. Unen tarve on valtava, ja pystyn nukahtamaan melkeinpä milloin vain.

Kummallisin oire on tyhmistyminen. Tiedän olevani melko ja olen vastikään saanut valmiiksi melko vaikuttavan kirjoitustyön, mutta välillä minusta tuntuu siltä, etten ymmärrä lukemaani ollenkaan. Saatan lukea sanomalehtiartikkelin monta kertaa, katsahtaa vaikka ikkunasta taivaalle ja samassa unohtaa, mitä artikkeli edes koski. Lauseilla ei tunnu olevan yhteyttä toisiinsa.

Voin olla monta päivää hyvin vähällä ruoalla, ja joskus taas mikään määrä ruokaa ei ole tarpeeksi: iltakymmeneltä voi mennä vaikka kolme 400 gramman ananaspurkillista ja menisi enemmänkin, mutta vatsaan ei mahdu. Vettä tekisi välillä mieli juoda vaikka ämpärillinen, mutta sekään ei mahdu.

Tilanne, joka tämän aiheuttaa, ei ole poistumassa koko loppuikänäni. Ei hauskaa, mutta mielenkiintoista on nähdä, millaisia vaivoja on tulossa.

Sulle myös, tuo on stressi. Tutustu termeihin adrenal ja lisämunuainen. Lopeta heti veden juominen ja ala syödä raffinoimatonta suolaa. Aamulla veteen puoli teelusikallista ja juot sen ensiksi. Päivälläkin voi laittaa himalajansuolakiteitä suuhun.

Tästä oli hyvä luento sunnuntaina, mutta nyt maksumuurin takana.

Onko yliliikkuvat nivelet/ pehmeät kudokset?

Suolalla kauheaa elämäntilannetta vastaan, vai?

Ei vaan antaa elimistölle eväitä kestää se vähän paremmin, koska lisämunuaiset tarvitsevat suolaa. Ja tuossa tilanteessa todella paljon. Mutta jos ei vinkit kelpaa, ihan vapaasti. Itselleni kelpasi ja työkyky on jo paljon parempi.

Tiivistäpä sitten muutamaan virkkeeseen se, miten puoli teelusikallista puhdistamatonta suolaa eroaa puhdistetusta suolasta ja miten se vaikuttaa elimistöön.

Käsitelty suola turvottaa ja aiheuttaa verenpainetta. En missään tapauksessa suosittele sen liikakäyttöä vaikka minoni alkaa himoita sipsejä tms. Puhdas suola ei ja ihminen tarvitsee sitä tuossa tilassa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko olevani masentunut, vaikka ehkä muut uskoisivatkin. Elämäntilanteeni vain on ollut jo muutaman vuoden niin kauhea, että katkeamaton pelko ja paine alkaa oireilla muutenkin kuin pelkkänä pelkona.

Pelkään kaikkea: yllättäviä napsahduksia, valonvälähdyksiä, puhelinta ja autojen ääniä. Vatsahaava, johon tutustuin muutaman vuoden pelkotilan vuoksi yli kaksikymmentä vuotta sitten (silloin pelkäsin ihmistä, nyt koko tilannetta), on alkanut oireilla. Viime syksynä sain pahan noidannuolen, johon sain muutaman viikon ajaksi kipulääkettä, mutta se ei vieläkään ole parantunut. Koska en ole pystynyt liikkumaan ollenkaan, kuntoni on niin huono, että kerrosvälin kulkeminen alas ja ylös pakottaa minut muutamaksi minuutiksi makuulle vaikka lattialle, koska tuntuu siltä, että sydän pettää. Unen tarve on valtava, ja pystyn nukahtamaan melkeinpä milloin vain.

Kummallisin oire on tyhmistyminen. Tiedän olevani melko ja olen vastikään saanut valmiiksi melko vaikuttavan kirjoitustyön, mutta välillä minusta tuntuu siltä, etten ymmärrä lukemaani ollenkaan. Saatan lukea sanomalehtiartikkelin monta kertaa, katsahtaa vaikka ikkunasta taivaalle ja samassa unohtaa, mitä artikkeli edes koski. Lauseilla ei tunnu olevan yhteyttä toisiinsa.

Voin olla monta päivää hyvin vähällä ruoalla, ja joskus taas mikään määrä ruokaa ei ole tarpeeksi: iltakymmeneltä voi mennä vaikka kolme 400 gramman ananaspurkillista ja menisi enemmänkin, mutta vatsaan ei mahdu. Vettä tekisi välillä mieli juoda vaikka ämpärillinen, mutta sekään ei mahdu.

Tilanne, joka tämän aiheuttaa, ei ole poistumassa koko loppuikänäni. Ei hauskaa, mutta mielenkiintoista on nähdä, millaisia vaivoja on tulossa.

Sulle myös, tuo on stressi. Tutustu termeihin adrenal ja lisämunuainen. Lopeta heti veden juominen ja ala syödä raffinoimatonta suolaa. Aamulla veteen puoli teelusikallista ja juot sen ensiksi. Päivälläkin voi laittaa himalajansuolakiteitä suuhun.

Tästä oli hyvä luento sunnuntaina, mutta nyt maksumuurin takana.

Onko yliliikkuvat nivelet/ pehmeät kudokset?

Suolalla kauheaa elämäntilannetta vastaan, vai?

Ei vaan antaa elimistölle eväitä kestää se vähän paremmin, koska lisämunuaiset tarvitsevat suolaa. Ja tuossa tilanteessa todella paljon. Mutta jos ei vinkit kelpaa, ihan vapaasti. Itselleni kelpasi ja työkyky on jo paljon parempi.

Tiivistäpä sitten muutamaan virkkeeseen se, miten puoli teelusikallista puhdistamatonta suolaa eroaa puhdistetusta suolasta ja miten se vaikuttaa elimistöön.

Käsitelty suola turvottaa ja aiheuttaa verenpainetta. En missään tapauksessa suosittele sen liikakäyttöä vaikka minoni alkaa himoita sipsejä tms. Puhdas suola ei ja ihminen tarvitsee sitä tuossa tilassa paljon.

Jos jo nyt nautin 3/4 teelusikallista puhdistamatonta suolaa päivässä, saanko silti nuo mainitsemasi terveysvaikutukset, jos otan vielä puoli teelusikallista lisää?

Ihmiset saa liikaa suolaa., liian vähän vertaistukea.

Parasta on syödä vain nälkäänsä.

Ja heittää helposti mussutettavat

nurkkaan.

Vierailija kirjoitti:

En usko olevani masentunut, vaikka ehkä muut uskoisivatkin. Elämäntilanteeni vain on ollut jo muutaman vuoden niin kauhea, että katkeamaton pelko ja paine alkaa oireilla muutenkin kuin pelkkänä pelkona.

Pelkään kaikkea: yllättäviä napsahduksia, valonvälähdyksiä, puhelinta ja autojen ääniä. Vatsahaava, johon tutustuin muutaman vuoden pelkotilan vuoksi yli kaksikymmentä vuotta sitten (silloin pelkäsin ihmistä, nyt koko tilannetta), on alkanut oireilla. Viime syksynä sain pahan noidannuolen, johon sain muutaman viikon ajaksi kipulääkettä, mutta se ei vieläkään ole parantunut. Koska en ole pystynyt liikkumaan ollenkaan, kuntoni on niin huono, että kerrosvälin kulkeminen alas ja ylös pakottaa minut muutamaksi minuutiksi makuulle vaikka lattialle, koska tuntuu siltä, että sydän pettää. Unen tarve on valtava, ja pystyn nukahtamaan melkeinpä milloin vain.

Kummallisin oire on tyhmistyminen. Tiedän olevani melko ja olen vastikään saanut valmiiksi melko vaikuttavan kirjoitustyön, mutta välillä minusta tuntuu siltä, etten ymmärrä lukemaani ollenkaan. Saatan lukea sanomalehtiartikkelin monta kertaa, katsahtaa vaikka ikkunasta taivaalle ja samassa unohtaa, mitä artikkeli edes koski. Lauseilla ei tunnu olevan yhteyttä toisiinsa.

Voin olla monta päivää hyvin vähällä ruoalla, ja joskus taas mikään määrä ruokaa ei ole tarpeeksi: iltakymmeneltä voi mennä vaikka kolme 400 gramman ananaspurkillista ja menisi enemmänkin, mutta vatsaan ei mahdu. Vettä tekisi välillä mieli juoda vaikka ämpärillinen, mutta sekään ei mahdu.

Tilanne, joka tämän aiheuttaa, ei ole poistumassa koko loppuikänäni. Ei hauskaa, mutta mielenkiintoista on nähdä, millaisia vaivoja on tulossa.

Minä kans pelkään ääniä, mopot on täällä pahimpia. Shokki tulee kovista äänistä, ulkona jopa kiljaisen säikähdyksestä jos pyöräilijä suhahtaa vauhdilla ohi. 2012 tapahtui traumatilanne ja läheiset joutui onnettomuuksiin, sairauksiin ja kuoli pois. Elin monta vuotta pelkotilassa että mitä läheisille käy. Kun läheiset olivat kuolleet sairastuin itse syöpään.

Oireita on lukemattomia, osa johtuu myös syöpähoidoista. Minulle sattuu vahinkoja, hella levy on päällä, vesihana auki joita en muista laittaneeni. Unettomuus on aina ollut paha.

Muutin Helsingistä maalle ja eristäydyn nyt kotiini yksin. Minulta on viety koko entinen normaali elämäni pois, läheiseni, liikuntakykyni liikuntaharrastuksissa on niin huono että onni on online-tunnit, en enää kehtaisi mennä oikeille tunneille. Taidetta teen, se on ainoa mikä pitää vielä elämänsyrjässä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko olevani masentunut, vaikka ehkä muut uskoisivatkin. Elämäntilanteeni vain on ollut jo muutaman vuoden niin kauhea, että katkeamaton pelko ja paine alkaa oireilla muutenkin kuin pelkkänä pelkona.

Pelkään kaikkea: yllättäviä napsahduksia, valonvälähdyksiä, puhelinta ja autojen ääniä. Vatsahaava, johon tutustuin muutaman vuoden pelkotilan vuoksi yli kaksikymmentä vuotta sitten (silloin pelkäsin ihmistä, nyt koko tilannetta), on alkanut oireilla. Viime syksynä sain pahan noidannuolen, johon sain muutaman viikon ajaksi kipulääkettä, mutta se ei vieläkään ole parantunut. Koska en ole pystynyt liikkumaan ollenkaan, kuntoni on niin huono, että kerrosvälin kulkeminen alas ja ylös pakottaa minut muutamaksi minuutiksi makuulle vaikka lattialle, koska tuntuu siltä, että sydän pettää. Unen tarve on valtava, ja pystyn nukahtamaan melkeinpä milloin vain.

Kummallisin oire on tyhmistyminen. Tiedän olevani melko ja olen vastikään saanut valmiiksi melko vaikuttavan kirjoitustyön, mutta välillä minusta tuntuu siltä, etten ymmärrä lukemaani ollenkaan. Saatan lukea sanomalehtiartikkelin monta kertaa, katsahtaa vaikka ikkunasta taivaalle ja samassa unohtaa, mitä artikkeli edes koski. Lauseilla ei tunnu olevan yhteyttä toisiinsa.

Voin olla monta päivää hyvin vähällä ruoalla, ja joskus taas mikään määrä ruokaa ei ole tarpeeksi: iltakymmeneltä voi mennä vaikka kolme 400 gramman ananaspurkillista ja menisi enemmänkin, mutta vatsaan ei mahdu. Vettä tekisi välillä mieli juoda vaikka ämpärillinen, mutta sekään ei mahdu.

Tilanne, joka tämän aiheuttaa, ei ole poistumassa koko loppuikänäni. Ei hauskaa, mutta mielenkiintoista on nähdä, millaisia vaivoja on tulossa.

Sulle myös, tuo on stressi. Tutustu termeihin adrenal ja lisämunuainen. Lopeta heti veden juominen ja ala syödä raffinoimatonta suolaa. Aamulla veteen puoli teelusikallista ja juot sen ensiksi. Päivälläkin voi laittaa himalajansuolakiteitä suuhun.

Tästä oli hyvä luento sunnuntaina, mutta nyt maksumuurin takana.

Onko yliliikkuvat nivelet/ pehmeät kudokset?

Suolalla kauheaa elämäntilannetta vastaan, vai?

Tuoko serotoniini takaisin kuolleen läheisen tai poistaako se koulukiusaamisen?

Ei nuo SSRI:t ole mitään ihmelääkkeitä, mutta ne palauttavat edes jonkinlaisen toimintakyvyn silloin kun käytännössä aivot ja koko keho niiden mukana lamaantuvat pitkälle menevässä masentuneisuuden tilassa.

Usein noita kuitenkin määrätään liian suuria annoksia, jolloin ne voivat kääntyä käyttäjäänsä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko olevani masentunut, vaikka ehkä muut uskoisivatkin. Elämäntilanteeni vain on ollut jo muutaman vuoden niin kauhea, että katkeamaton pelko ja paine alkaa oireilla muutenkin kuin pelkkänä pelkona.

Pelkään kaikkea: yllättäviä napsahduksia, valonvälähdyksiä, puhelinta ja autojen ääniä. Vatsahaava, johon tutustuin muutaman vuoden pelkotilan vuoksi yli kaksikymmentä vuotta sitten (silloin pelkäsin ihmistä, nyt koko tilannetta), on alkanut oireilla. Viime syksynä sain pahan noidannuolen, johon sain muutaman viikon ajaksi kipulääkettä, mutta se ei vieläkään ole parantunut. Koska en ole pystynyt liikkumaan ollenkaan, kuntoni on niin huono, että kerrosvälin kulkeminen alas ja ylös pakottaa minut muutamaksi minuutiksi makuulle vaikka lattialle, koska tuntuu siltä, että sydän pettää. Unen tarve on valtava, ja pystyn nukahtamaan melkeinpä milloin vain.

Kummallisin oire on tyhmistyminen. Tiedän olevani melko ja olen vastikään saanut valmiiksi melko vaikuttavan kirjoitustyön, mutta välillä minusta tuntuu siltä, etten ymmärrä lukemaani ollenkaan. Saatan lukea sanomalehtiartikkelin monta kertaa, katsahtaa vaikka ikkunasta taivaalle ja samassa unohtaa, mitä artikkeli edes koski. Lauseilla ei tunnu olevan yhteyttä toisiinsa.

Voin olla monta päivää hyvin vähällä ruoalla, ja joskus taas mikään määrä ruokaa ei ole tarpeeksi: iltakymmeneltä voi mennä vaikka kolme 400 gramman ananaspurkillista ja menisi enemmänkin, mutta vatsaan ei mahdu. Vettä tekisi välillä mieli juoda vaikka ämpärillinen, mutta sekään ei mahdu.

Tilanne, joka tämän aiheuttaa, ei ole poistumassa koko loppuikänäni. Ei hauskaa, mutta mielenkiintoista on nähdä, millaisia vaivoja on tulossa.

Minä kans pelkään ääniä, mopot on täällä pahimpia. Shokki tulee kovista äänistä, ulkona jopa kiljaisen säikähdyksestä jos pyöräilijä suhahtaa vauhdilla ohi. 2012 tapahtui traumatilanne ja läheiset joutui onnettomuuksiin, sairauksiin ja kuoli pois. Elin monta vuotta pelkotilassa että mitä läheisille käy. Kun läheiset olivat kuolleet sairastuin itse syöpään.

Oireita on lukemattomia, osa johtuu myös syöpähoidoista. Minulle sattuu vahinkoja, hella levy on päällä, vesihana auki joita en muista laittaneeni. Unettomuus on aina ollut paha.

Muutin Helsingistä maalle ja eristäydyn nyt kotiini yksin. Minulta on viety koko entinen normaali elämäni pois, läheiseni, liikuntakykyni liikuntaharrastuksissa on niin huono että onni on online-tunnit, en enää kehtaisi mennä oikeille tunneille. Taidetta teen, se on ainoa mikä pitää vielä elämänsyrjässä kiinni.

Ollaan siis samankaltaisessa tilanteessa. Minulta meni kuitenkin koti alta ja olen nyt jumissa kaupungin asuntolassa. Lähtisin maalle, mutta rahattomana joutuisin siellä vielä pahempaan murjuun, enkä muutenkaan pysty liikkumaan ilman autoa. Yksi kaikkea rajoittava vaiva on pimeänpelko, joka on lähtenyt talven aikana ihan käsistä.