Lue keskustelun säännöt.
Masennus- Oireet joita huomaa monen vuoden sairastelun jälkeen
31.05.2021 |
Itselläni on jatkuvat vatsaoireet ja väsymys. Voisin siis nukahtaa missä ja milloin vain, kuhan vähän aloilleni asetun. Vatsa on kipeä lähes aina. Päätä särkee usein, näkökyky on heikentynyt. Jatkuva varuillaan olo. Sydän lyö tiuhaan. Urheilusuoritusten heikkeneminen, ruokahalumuutokset, itkuherkkyys ja no kaikkien tunteiden herkästi kokeneminen.
Mitä teillä tulee mieleen?
Ei olla yksin sairauden kanssa.
Kommentit (27)
Rauta-arvot, kilpirauhasarvot katsottu? Hormonit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistiongelmat. Aivot on kuin jossain sumussa.
MIelipidelääkityksen aiheuttamia oireita!
Kognitiivisten kykyjen heikkeneminen, kuten muistiongelmat, sanojen löytämisen vaikeus ja yleinen tyhmentyminen.
Ap.n oireet viittaa stressiin joka ei ole masennus. Masentunut kärsii yleensä unettomuudesta. Nyt jotain rajaa näihin ja akne vielä , lopeta suklaan mussutus vähäksi aikaa. Käy lääkärissä ja hanki lääkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap.n oireet viittaa stressiin joka ei ole masennus. Masentunut kärsii yleensä unettomuudesta. Nyt jotain rajaa näihin ja akne vielä , lopeta suklaan mussutus vähäksi aikaa. Käy lääkärissä ja hanki lääkitys.
Miksi väsymys ei ole masennusoire?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap.n oireet viittaa stressiin joka ei ole masennus. Masentunut kärsii yleensä unettomuudesta. Nyt jotain rajaa näihin ja akne vielä , lopeta suklaan mussutus vähäksi aikaa. Käy lääkärissä ja hanki lääkitys.
Miksi väsymys ei ole masennusoire?
Väsymys toki on masennusoire vaikka voi johtua muustakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kognitiivisten kykyjen heikkeneminen, kuten muistiongelmat, sanojen löytämisen vaikeus ja yleinen tyhmentyminen.
Tässä hyvin sanoitettuna minun tilanteeni. Ihan hävettää välillä oma tyhmyys. Olen tottunut olemaan skarppi ja nopea, tehokas ja aktiivinen. Neljä vuotta masennusta teki tehtävänsä. Vaikka olenkin parantunut (en halua enää tappaa itseäni ja koen elämän mielekkäänä), olen kuin varjo entisestäni. Esim kokouksissa aivoni lyövät usein ihan tyhjää, en löydä puhuessani sanoja, unohtelen isoja ja pieniä asioita yhtenään. Meneeköhän tämä ajan kanssa ohi vai kestääkö lopun elämää?
Minulla on nuorena todettu keskivaikea masennus. Ja kyllä oireena oli väsymys. Olisin nukkunut koko ajan. Kyllä se uni oli monesti sellaista puoli untakin. Ei kovin syvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa oireista kuulostaa kyllä enemmän ahdistukselta, joka toki usein kulkee yhdessä masennuksen kanssa. Itse sain vatsaoireisiin apua magnesiumista ja sinkistä, mutta muut ahdistusoireet kyllä jäi.
Ja niille jotka ihmettelee tuota väsymystä: masennusta on monentyyppistä. Uusimpien tutkimusten mukaan useita eri alalajeja. Itsellä on ollut sekä se jossa haluaa vaan nukkua koko ajan ja ei jaksaisi edes syödä ja sitten se toisenlainen, jossa keho on jatkuvasti ylivirittynyt ja nukkumaan ei meinaa pystyä edes lääkkeillä.
Ap tutustupa aiheisiin adrenal fatique, adrenal body type, lisämunuaisstressi, lisämunuaisuupumus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko olevani masentunut, vaikka ehkä muut uskoisivatkin. Elämäntilanteeni vain on ollut jo muutaman vuoden niin kauhea, että katkeamaton pelko ja paine alkaa oireilla muutenkin kuin pelkkänä pelkona.
Pelkään kaikkea: yllättäviä napsahduksia, valonvälähdyksiä, puhelinta ja autojen ääniä. Vatsahaava, johon tutustuin muutaman vuoden pelkotilan vuoksi yli kaksikymmentä vuotta sitten (silloin pelkäsin ihmistä, nyt koko tilannetta), on alkanut oireilla. Viime syksynä sain pahan noidannuolen, johon sain muutaman viikon ajaksi kipulääkettä, mutta se ei vieläkään ole parantunut. Koska en ole pystynyt liikkumaan ollenkaan, kuntoni on niin huono, että kerrosvälin kulkeminen alas ja ylös pakottaa minut muutamaksi minuutiksi makuulle vaikka lattialle, koska tuntuu siltä, että sydän pettää. Unen tarve on valtava, ja pystyn nukahtamaan melkeinpä milloin vain.
Kummallisin oire on tyhmistyminen. Tiedän olevani melko ja olen vastikään saanut valmiiksi melko vaikuttavan kirjoitustyön, mutta välillä minusta tuntuu siltä, etten ymmärrä lukemaani ollenkaan. Saatan lukea sanomalehtiartikkelin monta kertaa, katsahtaa vaikka ikkunasta taivaalle ja samassa unohtaa, mitä artikkeli edes koski. Lauseilla ei tunnu olevan yhteyttä toisiinsa.
Voin olla monta päivää hyvin vähällä ruoalla, ja joskus taas mikään määrä ruokaa ei ole tarpeeksi: iltakymmeneltä voi mennä vaikka kolme 400 gramman ananaspurkillista ja menisi enemmänkin, mutta vatsaan ei mahdu. Vettä tekisi välillä mieli juoda vaikka ämpärillinen, mutta sekään ei mahdu.
Tilanne, joka tämän aiheuttaa, ei ole poistumassa koko loppuikänäni. Ei hauskaa, mutta mielenkiintoista on nähdä, millaisia vaivoja on tulossa.
Vierailija kirjoitti:
En usko olevani masentunut, vaikka ehkä muut uskoisivatkin. Elämäntilanteeni vain on ollut jo muutaman vuoden niin kauhea, että katkeamaton pelko ja paine alkaa oireilla muutenkin kuin pelkkänä pelkona.
Pelkään kaikkea: yllättäviä napsahduksia, valonvälähdyksiä, puhelinta ja autojen ääniä. Vatsahaava, johon tutustuin muutaman vuoden pelkotilan vuoksi yli kaksikymmentä vuotta sitten (silloin pelkäsin ihmistä, nyt koko tilannetta), on alkanut oireilla. Viime syksynä sain pahan noidannuolen, johon sain muutaman viikon ajaksi kipulääkettä, mutta se ei vieläkään ole parantunut. Koska en ole pystynyt liikkumaan ollenkaan, kuntoni on niin huono, että kerrosvälin kulkeminen alas ja ylös pakottaa minut muutamaksi minuutiksi makuulle vaikka lattialle, koska tuntuu siltä, että sydän pettää. Unen tarve on valtava, ja pystyn nukahtamaan melkeinpä milloin vain.
Kummallisin oire on tyhmistyminen. Tiedän olevani melko ja olen vastikään saanut valmiiksi melko vaikuttavan kirjoitustyön, mutta välillä minusta tuntuu siltä, etten ymmärrä lukemaani ollenkaan. Saatan lukea sanomalehtiartikkelin monta kertaa, katsahtaa vaikka ikkunasta taivaalle ja samassa unohtaa, mitä artikkeli edes koski. Lauseilla ei tunnu olevan yhteyttä toisiinsa.
Voin olla monta päivää hyvin vähällä ruoalla, ja joskus taas mikään määrä ruokaa ei ole tarpeeksi: iltakymmeneltä voi mennä vaikka kolme 400 gramman ananaspurkillista ja menisi enemmänkin, mutta vatsaan ei mahdu. Vettä tekisi välillä mieli juoda vaikka ämpärillinen, mutta sekään ei mahdu.
Tilanne, joka tämän aiheuttaa, ei ole poistumassa koko loppuikänäni. Ei hauskaa, mutta mielenkiintoista on nähdä, millaisia vaivoja on tulossa.
Sulle myös, tuo on stressi. Tutustu termeihin adrenal ja lisämunuainen. Lopeta heti veden juominen ja ala syödä raffinoimatonta suolaa. Aamulla veteen puoli teelusikallista ja juot sen ensiksi. Päivälläkin voi laittaa himalajansuolakiteitä suuhun.
Tästä oli hyvä luento sunnuntaina, mutta nyt maksumuurin takana.
Onko yliliikkuvat nivelet/ pehmeät kudokset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko olevani masentunut, vaikka ehkä muut uskoisivatkin. Elämäntilanteeni vain on ollut jo muutaman vuoden niin kauhea, että katkeamaton pelko ja paine alkaa oireilla muutenkin kuin pelkkänä pelkona.
Pelkään kaikkea: yllättäviä napsahduksia, valonvälähdyksiä, puhelinta ja autojen ääniä. Vatsahaava, johon tutustuin muutaman vuoden pelkotilan vuoksi yli kaksikymmentä vuotta sitten (silloin pelkäsin ihmistä, nyt koko tilannetta), on alkanut oireilla. Viime syksynä sain pahan noidannuolen, johon sain muutaman viikon ajaksi kipulääkettä, mutta se ei vieläkään ole parantunut. Koska en ole pystynyt liikkumaan ollenkaan, kuntoni on niin huono, että kerrosvälin kulkeminen alas ja ylös pakottaa minut muutamaksi minuutiksi makuulle vaikka lattialle, koska tuntuu siltä, että sydän pettää. Unen tarve on valtava, ja pystyn nukahtamaan melkeinpä milloin vain.
Kummallisin oire on tyhmistyminen. Tiedän olevani melko ja olen vastikään saanut valmiiksi melko vaikuttavan kirjoitustyön, mutta välillä minusta tuntuu siltä, etten ymmärrä lukemaani ollenkaan. Saatan lukea sanomalehtiartikkelin monta kertaa, katsahtaa vaikka ikkunasta taivaalle ja samassa unohtaa, mitä artikkeli edes koski. Lauseilla ei tunnu olevan yhteyttä toisiinsa.
Voin olla monta päivää hyvin vähällä ruoalla, ja joskus taas mikään määrä ruokaa ei ole tarpeeksi: iltakymmeneltä voi mennä vaikka kolme 400 gramman ananaspurkillista ja menisi enemmänkin, mutta vatsaan ei mahdu. Vettä tekisi välillä mieli juoda vaikka ämpärillinen, mutta sekään ei mahdu.
Tilanne, joka tämän aiheuttaa, ei ole poistumassa koko loppuikänäni. Ei hauskaa, mutta mielenkiintoista on nähdä, millaisia vaivoja on tulossa.
Jos olet menossa koronarokotukseen, erään lääkärin ohje kaltaisellesi on kolmen päivän lepo ennen ja jälkeen rokotteen, muuten olet lisääntyneessä riskissä sairastua väsymysoireyhtymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko olevani masentunut, vaikka ehkä muut uskoisivatkin. Elämäntilanteeni vain on ollut jo muutaman vuoden niin kauhea, että katkeamaton pelko ja paine alkaa oireilla muutenkin kuin pelkkänä pelkona.
Pelkään kaikkea: yllättäviä napsahduksia, valonvälähdyksiä, puhelinta ja autojen ääniä. Vatsahaava, johon tutustuin muutaman vuoden pelkotilan vuoksi yli kaksikymmentä vuotta sitten (silloin pelkäsin ihmistä, nyt koko tilannetta), on alkanut oireilla. Viime syksynä sain pahan noidannuolen, johon sain muutaman viikon ajaksi kipulääkettä, mutta se ei vieläkään ole parantunut. Koska en ole pystynyt liikkumaan ollenkaan, kuntoni on niin huono, että kerrosvälin kulkeminen alas ja ylös pakottaa minut muutamaksi minuutiksi makuulle vaikka lattialle, koska tuntuu siltä, että sydän pettää. Unen tarve on valtava, ja pystyn nukahtamaan melkeinpä milloin vain.
Kummallisin oire on tyhmistyminen. Tiedän olevani melko ja olen vastikään saanut valmiiksi melko vaikuttavan kirjoitustyön, mutta välillä minusta tuntuu siltä, etten ymmärrä lukemaani ollenkaan. Saatan lukea sanomalehtiartikkelin monta kertaa, katsahtaa vaikka ikkunasta taivaalle ja samassa unohtaa, mitä artikkeli edes koski. Lauseilla ei tunnu olevan yhteyttä toisiinsa.
Voin olla monta päivää hyvin vähällä ruoalla, ja joskus taas mikään määrä ruokaa ei ole tarpeeksi: iltakymmeneltä voi mennä vaikka kolme 400 gramman ananaspurkillista ja menisi enemmänkin, mutta vatsaan ei mahdu. Vettä tekisi välillä mieli juoda vaikka ämpärillinen, mutta sekään ei mahdu.
Tilanne, joka tämän aiheuttaa, ei ole poistumassa koko loppuikänäni. Ei hauskaa, mutta mielenkiintoista on nähdä, millaisia vaivoja on tulossa.
Sulle myös, tuo on stressi. Tutustu termeihin adrenal ja lisämunuainen. Lopeta heti veden juominen ja ala syödä raffinoimatonta suolaa. Aamulla veteen puoli teelusikallista ja juot sen ensiksi. Päivälläkin voi laittaa himalajansuolakiteitä suuhun.
Tästä oli hyvä luento sunnuntaina, mutta nyt maksumuurin takana.
Onko yliliikkuvat nivelet/ pehmeät kudokset?
Suolalla kauheaa elämäntilannetta vastaan, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko olevani masentunut, vaikka ehkä muut uskoisivatkin. Elämäntilanteeni vain on ollut jo muutaman vuoden niin kauhea, että katkeamaton pelko ja paine alkaa oireilla muutenkin kuin pelkkänä pelkona.
Pelkään kaikkea: yllättäviä napsahduksia, valonvälähdyksiä, puhelinta ja autojen ääniä. Vatsahaava, johon tutustuin muutaman vuoden pelkotilan vuoksi yli kaksikymmentä vuotta sitten (silloin pelkäsin ihmistä, nyt koko tilannetta), on alkanut oireilla. Viime syksynä sain pahan noidannuolen, johon sain muutaman viikon ajaksi kipulääkettä, mutta se ei vieläkään ole parantunut. Koska en ole pystynyt liikkumaan ollenkaan, kuntoni on niin huono, että kerrosvälin kulkeminen alas ja ylös pakottaa minut muutamaksi minuutiksi makuulle vaikka lattialle, koska tuntuu siltä, että sydän pettää. Unen tarve on valtava, ja pystyn nukahtamaan melkeinpä milloin vain.
Kummallisin oire on tyhmistyminen. Tiedän olevani melko ja olen vastikään saanut valmiiksi melko vaikuttavan kirjoitustyön, mutta välillä minusta tuntuu siltä, etten ymmärrä lukemaani ollenkaan. Saatan lukea sanomalehtiartikkelin monta kertaa, katsahtaa vaikka ikkunasta taivaalle ja samassa unohtaa, mitä artikkeli edes koski. Lauseilla ei tunnu olevan yhteyttä toisiinsa.
Voin olla monta päivää hyvin vähällä ruoalla, ja joskus taas mikään määrä ruokaa ei ole tarpeeksi: iltakymmeneltä voi mennä vaikka kolme 400 gramman ananaspurkillista ja menisi enemmänkin, mutta vatsaan ei mahdu. Vettä tekisi välillä mieli juoda vaikka ämpärillinen, mutta sekään ei mahdu.
Tilanne, joka tämän aiheuttaa, ei ole poistumassa koko loppuikänäni. Ei hauskaa, mutta mielenkiintoista on nähdä, millaisia vaivoja on tulossa.
Jos olet menossa koronarokotukseen, erään lääkärin ohje kaltaisellesi on kolmen päivän lepo ennen ja jälkeen rokotteen, muuten olet lisääntyneessä riskissä sairastua väsymysoireyhtymään.
Minä en teekään mitään muuta kuin lepään. En silti ole ottamassa koronarokotusta, koska en pääse liikkumaan rokotuspaikalle asti. Eipä silti, en minä ole ihmisten kanssa muutenkaan missään tekemisissä, joten rokotus on tarpeeton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko olevani masentunut, vaikka ehkä muut uskoisivatkin. Elämäntilanteeni vain on ollut jo muutaman vuoden niin kauhea, että katkeamaton pelko ja paine alkaa oireilla muutenkin kuin pelkkänä pelkona.
Pelkään kaikkea: yllättäviä napsahduksia, valonvälähdyksiä, puhelinta ja autojen ääniä. Vatsahaava, johon tutustuin muutaman vuoden pelkotilan vuoksi yli kaksikymmentä vuotta sitten (silloin pelkäsin ihmistä, nyt koko tilannetta), on alkanut oireilla. Viime syksynä sain pahan noidannuolen, johon sain muutaman viikon ajaksi kipulääkettä, mutta se ei vieläkään ole parantunut. Koska en ole pystynyt liikkumaan ollenkaan, kuntoni on niin huono, että kerrosvälin kulkeminen alas ja ylös pakottaa minut muutamaksi minuutiksi makuulle vaikka lattialle, koska tuntuu siltä, että sydän pettää. Unen tarve on valtava, ja pystyn nukahtamaan melkeinpä milloin vain.
Kummallisin oire on tyhmistyminen. Tiedän olevani melko ja olen vastikään saanut valmiiksi melko vaikuttavan kirjoitustyön, mutta välillä minusta tuntuu siltä, etten ymmärrä lukemaani ollenkaan. Saatan lukea sanomalehtiartikkelin monta kertaa, katsahtaa vaikka ikkunasta taivaalle ja samassa unohtaa, mitä artikkeli edes koski. Lauseilla ei tunnu olevan yhteyttä toisiinsa.
Voin olla monta päivää hyvin vähällä ruoalla, ja joskus taas mikään määrä ruokaa ei ole tarpeeksi: iltakymmeneltä voi mennä vaikka kolme 400 gramman ananaspurkillista ja menisi enemmänkin, mutta vatsaan ei mahdu. Vettä tekisi välillä mieli juoda vaikka ämpärillinen, mutta sekään ei mahdu.
Tilanne, joka tämän aiheuttaa, ei ole poistumassa koko loppuikänäni. Ei hauskaa, mutta mielenkiintoista on nähdä, millaisia vaivoja on tulossa.
Sulle myös, tuo on stressi. Tutustu termeihin adrenal ja lisämunuainen. Lopeta heti veden juominen ja ala syödä raffinoimatonta suolaa. Aamulla veteen puoli teelusikallista ja juot sen ensiksi. Päivälläkin voi laittaa himalajansuolakiteitä suuhun.
Tästä oli hyvä luento sunnuntaina, mutta nyt maksumuurin takana.
Onko yliliikkuvat nivelet/ pehmeät kudokset?
Suolalla kauheaa elämäntilannetta vastaan, vai?
Ei vaan antaa elimistölle eväitä kestää se vähän paremmin, koska lisämunuaiset tarvitsevat suolaa. Ja tuossa tilanteessa todella paljon. Mutta jos ei vinkit kelpaa, ihan vapaasti. Itselleni kelpasi ja työkyky on jo paljon parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko olevani masentunut, vaikka ehkä muut uskoisivatkin. Elämäntilanteeni vain on ollut jo muutaman vuoden niin kauhea, että katkeamaton pelko ja paine alkaa oireilla muutenkin kuin pelkkänä pelkona.
Pelkään kaikkea: yllättäviä napsahduksia, valonvälähdyksiä, puhelinta ja autojen ääniä. Vatsahaava, johon tutustuin muutaman vuoden pelkotilan vuoksi yli kaksikymmentä vuotta sitten (silloin pelkäsin ihmistä, nyt koko tilannetta), on alkanut oireilla. Viime syksynä sain pahan noidannuolen, johon sain muutaman viikon ajaksi kipulääkettä, mutta se ei vieläkään ole parantunut. Koska en ole pystynyt liikkumaan ollenkaan, kuntoni on niin huono, että kerrosvälin kulkeminen alas ja ylös pakottaa minut muutamaksi minuutiksi makuulle vaikka lattialle, koska tuntuu siltä, että sydän pettää. Unen tarve on valtava, ja pystyn nukahtamaan melkeinpä milloin vain.
Kummallisin oire on tyhmistyminen. Tiedän olevani melko ja olen vastikään saanut valmiiksi melko vaikuttavan kirjoitustyön, mutta välillä minusta tuntuu siltä, etten ymmärrä lukemaani ollenkaan. Saatan lukea sanomalehtiartikkelin monta kertaa, katsahtaa vaikka ikkunasta taivaalle ja samassa unohtaa, mitä artikkeli edes koski. Lauseilla ei tunnu olevan yhteyttä toisiinsa.
Voin olla monta päivää hyvin vähällä ruoalla, ja joskus taas mikään määrä ruokaa ei ole tarpeeksi: iltakymmeneltä voi mennä vaikka kolme 400 gramman ananaspurkillista ja menisi enemmänkin, mutta vatsaan ei mahdu. Vettä tekisi välillä mieli juoda vaikka ämpärillinen, mutta sekään ei mahdu.
Tilanne, joka tämän aiheuttaa, ei ole poistumassa koko loppuikänäni. Ei hauskaa, mutta mielenkiintoista on nähdä, millaisia vaivoja on tulossa.
Sulle myös, tuo on stressi. Tutustu termeihin adrenal ja lisämunuainen. Lopeta heti veden juominen ja ala syödä raffinoimatonta suolaa. Aamulla veteen puoli teelusikallista ja juot sen ensiksi. Päivälläkin voi laittaa himalajansuolakiteitä suuhun.
Tästä oli hyvä luento sunnuntaina, mutta nyt maksumuurin takana.
Onko yliliikkuvat nivelet/ pehmeät kudokset?
Suolalla kauheaa elämäntilannetta vastaan, vai?
Ei vaan antaa elimistölle eväitä kestää se vähän paremmin, koska lisämunuaiset tarvitsevat suolaa. Ja tuossa tilanteessa todella paljon. Mutta jos ei vinkit kelpaa, ihan vapaasti. Itselleni kelpasi ja työkyky on jo paljon parempi.
Tiivistäpä sitten muutamaan virkkeeseen se, miten puoli teelusikallista puhdistamatonta suolaa eroaa puhdistetusta suolasta ja miten se vaikuttaa elimistöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko olevani masentunut, vaikka ehkä muut uskoisivatkin. Elämäntilanteeni vain on ollut jo muutaman vuoden niin kauhea, että katkeamaton pelko ja paine alkaa oireilla muutenkin kuin pelkkänä pelkona.
Pelkään kaikkea: yllättäviä napsahduksia, valonvälähdyksiä, puhelinta ja autojen ääniä. Vatsahaava, johon tutustuin muutaman vuoden pelkotilan vuoksi yli kaksikymmentä vuotta sitten (silloin pelkäsin ihmistä, nyt koko tilannetta), on alkanut oireilla. Viime syksynä sain pahan noidannuolen, johon sain muutaman viikon ajaksi kipulääkettä, mutta se ei vieläkään ole parantunut. Koska en ole pystynyt liikkumaan ollenkaan, kuntoni on niin huono, että kerrosvälin kulkeminen alas ja ylös pakottaa minut muutamaksi minuutiksi makuulle vaikka lattialle, koska tuntuu siltä, että sydän pettää. Unen tarve on valtava, ja pystyn nukahtamaan melkeinpä milloin vain.
Kummallisin oire on tyhmistyminen. Tiedän olevani melko ja olen vastikään saanut valmiiksi melko vaikuttavan kirjoitustyön, mutta välillä minusta tuntuu siltä, etten ymmärrä lukemaani ollenkaan. Saatan lukea sanomalehtiartikkelin monta kertaa, katsahtaa vaikka ikkunasta taivaalle ja samassa unohtaa, mitä artikkeli edes koski. Lauseilla ei tunnu olevan yhteyttä toisiinsa.
Voin olla monta päivää hyvin vähällä ruoalla, ja joskus taas mikään määrä ruokaa ei ole tarpeeksi: iltakymmeneltä voi mennä vaikka kolme 400 gramman ananaspurkillista ja menisi enemmänkin, mutta vatsaan ei mahdu. Vettä tekisi välillä mieli juoda vaikka ämpärillinen, mutta sekään ei mahdu.
Tilanne, joka tämän aiheuttaa, ei ole poistumassa koko loppuikänäni. Ei hauskaa, mutta mielenkiintoista on nähdä, millaisia vaivoja on tulossa.
Sulle myös, tuo on stressi. Tutustu termeihin adrenal ja lisämunuainen. Lopeta heti veden juominen ja ala syödä raffinoimatonta suolaa. Aamulla veteen puoli teelusikallista ja juot sen ensiksi. Päivälläkin voi laittaa himalajansuolakiteitä suuhun.
Tästä oli hyvä luento sunnuntaina, mutta nyt maksumuurin takana.
Onko yliliikkuvat nivelet/ pehmeät kudokset?
Suolalla kauheaa elämäntilannetta vastaan, vai?
Tuoko serotoniini takaisin kuolleen läheisen tai poistaako se koulukiusaamisen?
Paha akne, varsinkin kuukautisten aikana ja mielialat heittelee jatkuvasti.