Lue keskustelun säännöt.
Kun äiti on paras kaveri
31.05.2021 |
Oletteko törmänneet tapauksiin, joissa aikuistuvalla teinillä ja jo aikuisella ihmisellä on jotenkin epätavallisen tiivis suhde äitiinsä. Ovat ikään kuin parhaita kavereita - bestiksiä. Julkaisevat yhteisselfieitä sarjatulella someen, liikkuvat yhdessä kaupungilla ja harvoin näet heitä kenenkään muiden ihmisten kanssa - varsinkaan erikseen. Minusta tämä on vähän outoa......... äiti on äiti ja kaverit ja seurustelu- parisuhteet ovat sitten eri juttu. Pitääkö äiti liian tiiviisti kiinni lapsestaan vai onko lapsen kehitys jäänyt kesken, kun tämä ei osaa irrottautua äidistä elämään omaa elämäänsä?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mäkin otan yhteisselfieitä teinityttäreni kanssa ja tullaan muutenkin hyvin toimeen, mutta en todellakaan ole lapseni paras kaveri. Se ei olisi normaalia. Meillä on omat äiti-tytärjutut ja ystäviensä kanssa teinillä on sitten taas ihan omat erilliset kuviot.
Oma äitini oli varsinainen ripustautuja, ja vasta aikuisena tajusin kuinka hirveän vahingollista se oli minun sosiaaliselle kehitykselleni, erityisesti kyvylleni muodostaa toimivia ystävyyssuhteita oman ikäisiin ihmisiin. Kärsin siitä vielä aikuisenakin monta vuotta. En missään nimessä halua toistaa samaa virhettä oman lapseni kohdalla.
Juuri näin. Viimeinkin joku myöntää asian. Normaalissa ja liian tiiviissä tai jopa ripustautuvassa äiti-tytär -suhteessa on vissi ero ja eron kyllä huomaa. Hyvät ja jopa läheiset keskinäiset välit ovat suotavat ja toivottavat, mutta liika on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä ap ihan terve? Sehän on vaan hyvä, että lapsi aikuistuttuaan pystyy luomaan terveen ihmissuhteen vanhempiinsa.
Eikö se aiemmin ollut terve ?
Äitini ja isoäitini olivat niin symbioosissa keskenään, että se tuntui minusta ahdistavalta. Äitini on mukava ja hyvä keskustelija, mutta uskon että yksi syy miksi äiti kannusti minua itsenäistymään, piti etäisyyttä, oli varmasti se hänen vahva suhteensa omaan äitiinsä. Ei sellainen symbioosi ole tervettä.
Kyllä mäkin otan yhteisselfieitä teinityttäreni kanssa ja tullaan muutenkin hyvin toimeen, mutta en todellakaan ole lapseni paras kaveri. Se ei olisi normaalia. Meillä on omat äiti-tytärjutut ja ystäviensä kanssa teinillä on sitten taas ihan omat erilliset kuviot.
Oma äitini oli varsinainen ripustautuja, ja vasta aikuisena tajusin kuinka hirveän vahingollista se oli minun sosiaaliselle kehitykselleni, erityisesti kyvylleni muodostaa toimivia ystävyyssuhteita oman ikäisiin ihmisiin. Kärsin siitä vielä aikuisenakin monta vuotta. En missään nimessä halua toistaa samaa virhettä oman lapseni kohdalla.