Mikä lääke oikeasti auttaisi oksettavaan ahdistusoloon ja siihen, että pelkää ihmisiä?!!!!

Parempi pilkkoa möykky pienempiin osiin.

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…

Itsensä altistaminen pikku hiljaa toimii ja pelkojen kohtaaminen ja se kun huomaa, ettei se tappanutkaan. Silloin sitä tuntee olevansa askel askeleelta vahvempi. Minusta tuli opettaja, mutta joo vasta kun ensin kohtasin ne pelkoni siellä luokan edessä ja pystyin toteamaan, etten tähän kuollutkaan ja itseasiassa ne nuoret ovat pääsääntöisesti ihan mukavia, vaikka minulla oli niistä aluksi kauhukuvia.

Muutamia lääke-ehdotuksia tullutkin. Kiitos näistä! Jos tilanne ei olisi näin vaikea, ei lääkkeitä mielestäni kannata kokeilla, aina ensin muita keinoja, mutta niitä muita keinoja ei pysty kokeilemaan ellei keho tosiaan ensin mahdollista toimintakykyä sen vertaa.

Aikaisemmin vastetta ylipäätänsä tai apua ahdistukseen ja sitä kautta pahoinvointiin ei ole tullut risperidonista, seronilista eikä sertralinista. Siksi kyselinkin mitkä teillä muilla, vastaavista kärsivillä,  ovat auttaneet.

Ap

Suosittelen positiivista terapiaa (esim NLP, kannattaa googlettaa!), ulkoilua päivittäin, ja positiivisia kannustavia self-help kirjoja. Lääkkeitä vasta kun on ihan pakko! Muista että lääkkeet muuttavat aivokemiaasi, eikä se ikinä palaudu takaisin. Jos on ihan pakko ottaa lääkkeitä, niin sitten otat. Itse olen sitä mieltä että keskusteluterapia toimii pidemmän päälle, ei lääkkeet. Huomaan että monet ovat lääkityksellä, vain jottai toimintakyky säilyy, mutta eivät ole käsitelleet ongelmiaan millään tavalla. Kumpaa haluat? Että käsittelet omgelmasi, vai peität ongelmasi lääkkeiden alle? Sillä aina kun lääkäri määrää lääkkeitä, on se vaan helppo ratkaisu kaikille, minkäänlaista seurantaa ei ole, eikä heitä kiinnosta miten voit. Haluvat vaan lääkitä oireet pois. Kannattaa miettiä kaksi kertaa, ennen kuin lähdet siihen.

Ole ainakin oman kehosi ystävä, anna sen vapaasti reagoida täristen, punastumalla ja vaikka pahoinvoiden.

Suomessa et saa mitään apua. Itse olin samassa tilanteessa vuosia ja jouduin selviytymään ilman lääkkeitä, koska kunnollisia lääkkeitä ei vain enää saa. Saa vain hankalan potilaan ja narkomaanin leiman jos kehtaa edes kysyä rauhoittavia vaikeisiin hetkiin. Syrjäydyin, kaikki jäi kesken jne. mutta enpä ainakaan jäänyt koukkuun rauhoittavaan lääkkeeseen, jota olisin ottanut max. 2x viikossa!! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et kykene lainkaan menemään ihmisten ilmoille, niin miten käyt kaupassa ja muuten? 

Jos tilanteesi on noin paha niin silloin nimenomaan pitäisi soittaa itselleen psykoterapia-aikoja, käydä ne vaikka puhelimen tai webbikameran kautta. 

Sukulaisen kanssa, mutta terapia ym. käynnit pitäisi hoitaa tietenkin yksin eikä aikojakaan voi siirrellä sen mukaan miten vaikea ahdistuspäivä on, kuten kaupassa käyntiä voi.

Ap

Jos terapia olisi silloin tällöin, etkö tosissaan pystyisi menemään, kun tiedät että se auttaisi terveyteesi? Ja miksi sukulainen ei voisi tulla auttamaan tuomaan sinua terapiaan? Paljon tärkeämpää se, kuin kaupassa käynti. Kauppakäynnit voi hoitaa netissä, tilaa kauppakassi. 

Vierailija kirjoitti:

Kannabis

Täähän se ois, kannattaa ainakin kokeilla. Itselläni ei-päihdyttävät CBD-valmisteet auttavat myös keholliseen ahdistukseen todella hyvin. Se lämmin, rento pehmeys joka tulee kehoon sähköisen ahdistuksen tilalle on jotain ihanaa.

T. perinteisiäkin ahdistuslääkkeitä kokeillut ja niihin pahasti pettynyt

Mä suosittelen myös escitalopramia, lukee jo ohjeessa että sitä annetaan mm. sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Olen itse myös käyttänyt sitä pariinkin otteeseen. Nyt just en käytä mitään. Kun olin vanhassa työpaikassa oli pakko välillä käyttää että kykeni edes menemään sinne, mutta vaihdoin työpaikkaa vuoden vaihteessa ja nyt pärjään ilman. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt vaihtaa työpaikkaa jo aikapäiviä sitten mutta parempi että nyt sain tehtyä sen. Taustalla siis vaikea työympäristö ja samaan aikaan vaativa työ.

Vierailija kirjoitti:

Mä suosittelen myös escitalopramia, lukee jo ohjeessa että sitä annetaan mm. sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Olen itse myös käyttänyt sitä pariinkin otteeseen. Nyt just en käytä mitään. Kun olin vanhassa työpaikassa oli pakko välillä käyttää että kykeni edes menemään sinne, mutta vaihdoin työpaikkaa vuoden vaihteessa ja nyt pärjään ilman. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt vaihtaa työpaikkaa jo aikapäiviä sitten mutta parempi että nyt sain tehtyä sen. Taustalla siis vaikea työympäristö ja samaan aikaan vaativa työ.

Itselläni Escitalopram auttoi masennukseen mutta pahensi ahdistusta niin, että sain päivittäin paniikkikohtauksia.

[/quote]

Ap. Sun pitää nyt miettiä, haluatko oikeasti edetä vai jäädä kiusaajien vangiksi ja uhriksi lopuksi elämääsi.

Mieti, mitkä ovat elämän suhteen omat toiveesi ja tavoitteesi. Haluatko edetä niitä kohti, vai antaa lopullisen vallan niille, jotka kypsymättömyyttään teinivuosina kiusasivat.

Itse myös kohtasin kiusaamista, esim opettaja salli sen, että pitäessäni esitelmää muut huutelivat hörökorvista ja opettaja kertoi koko luokan edessä, että tällaista palautetta tuli. Olivat siis kirjoittaneet kaikki lapuille palautteet esitelmästäni. Opettaja nauroi mukana, että tämmöistä tuli.

Kaikkea kiusaamista tuli ja on se tietyt arvet jättänyt. Mutta kuitenkin olen ajatellut, että se oli nuoruuden kypsymättömyyttä ja oman huonon olon projisoimista minuun. Itse päätin jättää nämä taakse,[/quote]

Sepä se, kun sehän tässä on niin vaikeaa, että keho reagoi, vaikka mieli haluaisi mennä eteenpäin ja järki sanoo, että todennäköisesti ikinä enää ei tule kiusaamistilanteita vastaan. Jos on kerran koirakin pahasti hyökännyt päälle niin keho saattaa jatkossa reagoida voimakkaasti, vaikka järki kuinka sanoisi, että vastaavaa tilannetta tuskin koskaan tulee eteen tai sitten on jo todella huonosta tuurista kyse. 

Ap

https://www.terve.fi/artikkelit/82117-ahdistaako-syo-suolakurkkua

Mun mielestä on surullista, että ihmiset on aivopesty ajattelemaan niin, että vain lääke auttaa. Surullista. 

Toivon silti ap:lle tsemppiä, toivottavasti löydät avun.

Itse olen sitä mieltä, että kaikki nämä päänsisäiset sairaudet on hoidettavissa ruokavaliolla, liikunnalla, ja treenaamalla omaa mieltä, selvittämällä mistä tällaiset ongelmat  alunperin johtuvat. Esim, jos olet huonossa työympäristössä, miksi pitäisi syödä lääkkeitä jotta voisi pysyä siellä. Eikö olisi fiksumpaa lähteä? Tai puhuit kiusaamisesta, jos olet ollut uhri, miksi et hae jutteluapua? Se, että hakee lääkityksen ensin, ja menee vasta sitten terapiaan, on vähän niin ja näin, koska blokkaat lääkkeillä kaikki oikeat tunteet. Tällainen näkemys on vielä Suomessa aika vierasta, mutta ulkomailla hoidetaan paljon tehokkaammin mm. puhtaalla ruokavaliolla. Se on uskomatonta, mihin se vaikuttaa. Ota selvää miten tulehdustila vatsassa vaikuttaa hyvin vointiin, ahdistukseen, masennukseen,- kaikkeen!

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen positiivista terapiaa (esim NLP, kannattaa googlettaa!), ulkoilua päivittäin, ja positiivisia kannustavia self-help kirjoja. Lääkkeitä vasta kun on ihan pakko! Muista että lääkkeet muuttavat aivokemiaasi, eikä se ikinä palaudu takaisin. Jos on ihan pakko ottaa lääkkeitä, niin sitten otat. Itse olen sitä mieltä että keskusteluterapia toimii pidemmän päälle, ei lääkkeet. Huomaan että monet ovat lääkityksellä, vain jottai toimintakyky säilyy, mutta eivät ole käsitelleet ongelmiaan millään tavalla. Kumpaa haluat? Että käsittelet omgelmasi, vai peität ongelmasi lääkkeiden alle? Sillä aina kun lääkäri määrää lääkkeitä, on se vaan helppo ratkaisu kaikille, minkäänlaista seurantaa ei ole, eikä heitä kiinnosta miten voit. Haluvat vaan lääkitä oireet pois. Kannattaa miettiä kaksi kertaa, ennen kuin lähdet siihen.

Samaa mieltä siitä, että varovasti lääkkeiden kanssa, mutta jos lääkitys on edellytys sille että voit käsitellä ongelmaasi koska tarvitset siihen toimintakykyä, se on ihan ok. Oireitahan ne vaan hoitaa, eivät ole ratkaisu mutta voivat kyllä auttaa. Bentsot voivat olla todella tehokkaita mutta niihin jää koukkuun ja aiheuttavat pitkäaikaisessa käytössä ahdistusta saman verran mitä poistavat (ja vieroitusoireena tulevaa ahdistusta on mahdoton erottaa "oikeasta" ja moni kuvittelee tämän takia tarvitsevansa lääkettä loputtomiin - koska jos yrittää lopettaa, ahdistaa).

Sen sijaan täystyrmäys NLP:lle ja self-help -huuhaalle, siinä on paljon enemmän rahastuksen makua kuin lääkärin määräämissä lääkkeissä. Toinen on sentään oikeaa tiedettä, toinen pseudotiedettä. Tunnetaitoja ja kaikkea sellaista oppii kyllä terveellä tavalla terapiassakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen positiivista terapiaa (esim NLP, kannattaa googlettaa!), ulkoilua päivittäin, ja positiivisia kannustavia self-help kirjoja. Lääkkeitä vasta kun on ihan pakko! Muista että lääkkeet muuttavat aivokemiaasi, eikä se ikinä palaudu takaisin. Jos on ihan pakko ottaa lääkkeitä, niin sitten otat. Itse olen sitä mieltä että keskusteluterapia toimii pidemmän päälle, ei lääkkeet. Huomaan että monet ovat lääkityksellä, vain jottai toimintakyky säilyy, mutta eivät ole käsitelleet ongelmiaan millään tavalla. Kumpaa haluat? Että käsittelet omgelmasi, vai peität ongelmasi lääkkeiden alle? Sillä aina kun lääkäri määrää lääkkeitä, on se vaan helppo ratkaisu kaikille, minkäänlaista seurantaa ei ole, eikä heitä kiinnosta miten voit. Haluvat vaan lääkitä oireet pois. Kannattaa miettiä kaksi kertaa, ennen kuin lähdet siihen.

Samaa mieltä siitä, että varovasti lääkkeiden kanssa, mutta jos lääkitys on edellytys sille että voit käsitellä ongelmaasi koska tarvitset siihen toimintakykyä, se on ihan ok. Oireitahan ne vaan hoitaa, eivät ole ratkaisu mutta voivat kyllä auttaa. Bentsot voivat olla todella tehokkaita mutta niihin jää koukkuun ja aiheuttavat pitkäaikaisessa käytössä ahdistusta saman verran mitä poistavat (ja vieroitusoireena tulevaa ahdistusta on mahdoton erottaa "oikeasta" ja moni kuvittelee tämän takia tarvitsevansa lääkettä loputtomiin - koska jos yrittää lopettaa, ahdistaa).

Sen sijaan täystyrmäys NLP:lle ja self-help -huuhaalle, siinä on paljon enemmän rahastuksen makua kuin lääkärin määräämissä lääkkeissä. Toinen on sentään oikeaa tiedettä, toinen pseudotiedettä. Tunnetaitoja ja kaikkea sellaista oppii kyllä terveellä tavalla terapiassakin.

Lääkkeissä on vielä enemmän rahastuksen makua, sillä kun kerran aloitat mielialalääkkeen, et voi lopettaa sitä. Vieroitusoireet ovat suoraan syvältä sieltä. Mikä rahastuksenmaku on siinä, että ostat yhden self-help kirjan? Maksaa parikyt euroa, ja voit lukea sitä vaikka vuoden, uudestaan ja uudestaan. NLP kieltämättä maksaa, mutta sen avulla saatkin muutettua omaa ajattelumaailmaasi, ja se muutos on ikuinen! Mutta jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee, annoin tässä vaan ideoita, että on muitakin vaihtoehtoja kuin se iänikuinen lääkitys (jolla lääketehtaat tienaavat miljoonia).

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on surullista, että ihmiset on aivopesty ajattelemaan niin, että vain lääke auttaa. Surullista. 

Toivon silti ap:lle tsemppiä, toivottavasti löydät avun.

Itse olen sitä mieltä, että kaikki nämä päänsisäiset sairaudet on hoidettavissa ruokavaliolla, liikunnalla, ja treenaamalla omaa mieltä, selvittämällä mistä tällaiset ongelmat  alunperin johtuvat. Esim, jos olet huonossa työympäristössä, miksi pitäisi syödä lääkkeitä jotta voisi pysyä siellä. Eikö olisi fiksumpaa lähteä? Tai puhuit kiusaamisesta, jos olet ollut uhri, miksi et hae jutteluapua? Se, että hakee lääkityksen ensin, ja menee vasta sitten terapiaan, on vähän niin ja näin, koska blokkaat lääkkeillä kaikki oikeat tunteet. Tällainen näkemys on vielä Suomessa aika vierasta, mutta ulkomailla hoidetaan paljon tehokkaammin mm. puhtaalla ruokavaliolla. Se on uskomatonta, mihin se vaikuttaa. Ota selvää miten tulehdustila vatsassa vaikuttaa hyvin vointiin, ahdistukseen, masennukseen,- kaikkeen!

Lääkkeet eivät välttämättä blokkaa kaikkia oikeita tunteita, ja osa tunteista voi olla niin voimakkaita että niitä on lähes mahdoton rakentavasti käsitellä ihan raakana. Lisäksi ajatuksen tasolla saavutetut terapeuttiset hyödyt eivät välttämättä ole riippuvaisia täydestä, suodattamattomasta tunnekokemuksesta ja vaikka jonkun trauman täydestä aktivoinnista terapiassa.

Mutta tuosta voi päätellä jotain, kun ihminen luulee että oikeasti helvetin vaikeat traumat tai jopa mielenterveyden häiriöt ovat hoidettavissa ruokavaliolla, unella, liikunnalla ja mindfulnessilla. Kohta tulee jooga, energiakristallit ja reikihoito. Hare Krishna.

Ruoka, uni ja liikunta kyllä ylläpitävät psyykkistä hyvinvointia ja ennaltaehkäisevät ongelmia, mutta kun ongelmat ovat pahoja, siihen ei lenkkeily ja uusi ruokavalio paljoa auta. Olisi todella huvittavaa että joku ehdottaa ihmiselle joka kärsii traumaattisen taustan takia vaikeasta agorafobiasta että "mene lenkille ja syö paremmin" - ellei se olisi helvetin surullista.

Jos on selkeitä traumoja ja ne on jopa tiedossa niin ihan turha sitten lässyttää matala-asteisesta tulehduksesta ja ruokavaliosta. Hohhoijaa mitä huuhaata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen positiivista terapiaa (esim NLP, kannattaa googlettaa!), ulkoilua päivittäin, ja positiivisia kannustavia self-help kirjoja. Lääkkeitä vasta kun on ihan pakko! Muista että lääkkeet muuttavat aivokemiaasi, eikä se ikinä palaudu takaisin. Jos on ihan pakko ottaa lääkkeitä, niin sitten otat. Itse olen sitä mieltä että keskusteluterapia toimii pidemmän päälle, ei lääkkeet. Huomaan että monet ovat lääkityksellä, vain jottai toimintakyky säilyy, mutta eivät ole käsitelleet ongelmiaan millään tavalla. Kumpaa haluat? Että käsittelet omgelmasi, vai peität ongelmasi lääkkeiden alle? Sillä aina kun lääkäri määrää lääkkeitä, on se vaan helppo ratkaisu kaikille, minkäänlaista seurantaa ei ole, eikä heitä kiinnosta miten voit. Haluvat vaan lääkitä oireet pois. Kannattaa miettiä kaksi kertaa, ennen kuin lähdet siihen.

Samaa mieltä siitä, että varovasti lääkkeiden kanssa, mutta jos lääkitys on edellytys sille että voit käsitellä ongelmaasi koska tarvitset siihen toimintakykyä, se on ihan ok. Oireitahan ne vaan hoitaa, eivät ole ratkaisu mutta voivat kyllä auttaa. Bentsot voivat olla todella tehokkaita mutta niihin jää koukkuun ja aiheuttavat pitkäaikaisessa käytössä ahdistusta saman verran mitä poistavat (ja vieroitusoireena tulevaa ahdistusta on mahdoton erottaa "oikeasta" ja moni kuvittelee tämän takia tarvitsevansa lääkettä loputtomiin - koska jos yrittää lopettaa, ahdistaa).

Sen sijaan täystyrmäys NLP:lle ja self-help -huuhaalle, siinä on paljon enemmän rahastuksen makua kuin lääkärin määräämissä lääkkeissä. Toinen on sentään oikeaa tiedettä, toinen pseudotiedettä. Tunnetaitoja ja kaikkea sellaista oppii kyllä terveellä tavalla terapiassakin.

Lääkkeissä on vielä enemmän rahastuksen makua, sillä kun kerran aloitat mielialalääkkeen, et voi lopettaa sitä. Vieroitusoireet ovat suoraan syvältä sieltä. Mikä rahastuksenmaku on siinä, että ostat yhden self-help kirjan? Maksaa parikyt euroa, ja voit lukea sitä vaikka vuoden, uudestaan ja uudestaan. NLP kieltämättä maksaa, mutta sen avulla saatkin muutettua omaa ajattelumaailmaasi, ja se muutos on ikuinen! Mutta jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee, annoin tässä vaan ideoita, että on muitakin vaihtoehtoja kuin se iänikuinen lääkitys (jolla lääketehtaat tienaavat miljoonia).

Miksei voisi lopettaa? Jotkut neuroleptit ovat sellaisia että pitkään käytettynä niitä ei välttämättä lopetetakaan. Mutta SSRI/SNRI -lääkkeet voi lopettaa, bentsot voi lopettaa. Jos APlla on tarkoitus käyttää niitä väliaikaisesti ja on tietoinen riskeistä ja siitä ettei halua syödä niitä loputtomiin, niin AP voi tehdä niin.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen positiivista terapiaa (esim NLP, kannattaa googlettaa!), ulkoilua päivittäin, ja positiivisia kannustavia self-help kirjoja. Lääkkeitä vasta kun on ihan pakko! Muista että lääkkeet muuttavat aivokemiaasi, eikä se ikinä palaudu takaisin. Jos on ihan pakko ottaa lääkkeitä, niin sitten otat. Itse olen sitä mieltä että keskusteluterapia toimii pidemmän päälle, ei lääkkeet. Huomaan että monet ovat lääkityksellä, vain jottai toimintakyky säilyy, mutta eivät ole käsitelleet ongelmiaan millään tavalla. Kumpaa haluat? Että käsittelet omgelmasi, vai peität ongelmasi lääkkeiden alle? Sillä aina kun lääkäri määrää lääkkeitä, on se vaan helppo ratkaisu kaikille, minkäänlaista seurantaa ei ole, eikä heitä kiinnosta miten voit. Haluvat vaan lääkitä oireet pois. Kannattaa miettiä kaksi kertaa, ennen kuin lähdet siihen.

Tämä on ihan totta. Terapia on kuitenkin todella kallista. Liian monet joutuu tulemaan toimeen lääkityksen varassa koska terapiaan on mahdotonta päästä. Terapiatakuu ei varmasti ikinä toteudu.

Jos sinulla on myös autismin kirjo, niin neuropsykiatrinen valmennus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on surullista, että ihmiset on aivopesty ajattelemaan niin, että vain lääke auttaa. Surullista. 

Toivon silti ap:lle tsemppiä, toivottavasti löydät avun.

Itse olen sitä mieltä, että kaikki nämä päänsisäiset sairaudet on hoidettavissa ruokavaliolla, liikunnalla, ja treenaamalla omaa mieltä, selvittämällä mistä tällaiset ongelmat  alunperin johtuvat. Esim, jos olet huonossa työympäristössä, miksi pitäisi syödä lääkkeitä jotta voisi pysyä siellä. Eikö olisi fiksumpaa lähteä? Tai puhuit kiusaamisesta, jos olet ollut uhri, miksi et hae jutteluapua? Se, että hakee lääkityksen ensin, ja menee vasta sitten terapiaan, on vähän niin ja näin, koska blokkaat lääkkeillä kaikki oikeat tunteet. Tällainen näkemys on vielä Suomessa aika vierasta, mutta ulkomailla hoidetaan paljon tehokkaammin mm. puhtaalla ruokavaliolla. Se on uskomatonta, mihin se vaikuttaa. Ota selvää miten tulehdustila vatsassa vaikuttaa hyvin vointiin, ahdistukseen, masennukseen,- kaikkeen!

Lääkkeet eivät välttämättä blokkaa kaikkia oikeita tunteita, ja osa tunteista voi olla niin voimakkaita että niitä on lähes mahdoton rakentavasti käsitellä ihan raakana. Lisäksi ajatuksen tasolla saavutetut terapeuttiset hyödyt eivät välttämättä ole riippuvaisia täydestä, suodattamattomasta tunnekokemuksesta ja vaikka jonkun trauman täydestä aktivoinnista terapiassa.

Mutta tuosta voi päätellä jotain, kun ihminen luulee että oikeasti helvetin vaikeat traumat tai jopa mielenterveyden häiriöt ovat hoidettavissa ruokavaliolla, unella, liikunnalla ja mindfulnessilla. Kohta tulee jooga, energiakristallit ja reikihoito. Hare Krishna.

Ruoka, uni ja liikunta kyllä ylläpitävät psyykkistä hyvinvointia ja ennaltaehkäisevät ongelmia, mutta kun ongelmat ovat pahoja, siihen ei lenkkeily ja uusi ruokavalio paljoa auta. Olisi todella huvittavaa että joku ehdottaa ihmiselle joka kärsii traumaattisen taustan takia vaikeasta agorafobiasta että "mene lenkille ja syö paremmin" - ellei se olisi helvetin surullista.

Jos on selkeitä traumoja ja ne on jopa tiedossa niin ihan turha sitten lässyttää matala-asteisesta tulehduksesta ja ruokavaliosta. Hohhoijaa mitä huuhaata.

Anna esimerkki ihmisestä, joka on pitkään ulkoillut, syö terveellisesti, urheilee ja pitää itsestään huolta - ja silti joutuu hakemaan lääkkeet? Niin, ei niitä ole. Lääkkeiden hakeminen on helppoa, pikaratkaisu. Mutta jos olet jo pitkään hoitanut terveyttäsi hyvin- et tarvitse niitä. Siinä sulle mietittävää.