Vaimoni toiminta

Mitäpä jos menisit mukaan kun vaimo pyytää niin sekin ehkä suhtautuis positiivisemmin sun pyyntöihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle on useampi sanonut nyt, että todennäköisesti vaimoa harmittaa, kun et osallistu mihinkään yhteiseen. Minäkin sanon samaa. Minä sitten lopulta erosin siitä miehestä, joka oli ulkoistanut itsensä minun ja lasten jutuista, siitä joka ei lähtenyt aamukävelylle, kylään, jätskille, metsään, puistoon, pyöräilemään, siitä joka ei tehnyt mulle ikinä ruokaa tai kattanut aamiaista. Siitä, joka ei halunnut jutella tai katsoa yhdessä elokuvia. Siitä, joka luuli, että olen aina valmis seksiin, kun hän ehdottaa.

Itse olisin kaivannut yhdessä tekemistä, juttelua, arjen jakamista. Naurua, kädestä pitämistä. Ja niiden jälkeen läheisyyttä, hellyyttä, seksiä.Mies olisi kaivannut seksiä ja sitä, että ruoka on ajallaan valmis ja kaapissa puhtaita pyykkejä. Siisteys ei ollut niin olennaista.

No huh..en minä sentään noin paha ole. Kotihommistakin teen oman osuuteni ihan aina. Osaisin ehkä Arvella vaimoni kaipaavan samanlaisia juttuja. Itse ehkä hieman ajautunut sivuun. En ole kovin hyvä näyttämään tai sanomaan tunteitani. Mutta kyllä minä perhettäni arvostan ja rakastan. Ja näytän sen sillä työllö ja sillä että pidän paikat kunnossa ja korjaan heti jos jokin on rikki. Onpahan tytöilläni aina kaikki kunnossa ja turvattuna.

Mikä on sun osuus kotihommista?

Suosittelen kommunikointia. Eli suoraan vaimolta kysymistä ja keskustelua asiasta ilman sarvia. Kukaan muu ei voi kuin arvailla, joten hedelmällisintä on mennä suoraan lähteelle. Toki kannattaa miettiä, miten asian ottaa esille. "Miksei me enää harrasteta seksiä" vs. "Onko sulla ressiä töissä" eli esitä asiasi mieluummin niin, että olet kiinnostunut vaimostasi ihmisenä ja kokonaisuutena (kuten oletettavasti oletkin), etkä pelkästään sinua ja lapsia palvelevana objektina. En tosiaan väitä, että vaimoasi minään objektina pitäisit, mutta jos ei ole tottunut kommunikoimaan tämmösistä suhteellisen herkistä asioista kuin seksin määrä parisuhteessa (mitä toisaalta epäilen, onhan teillä niitä lapsiakin), niin hienotunteisuuteen on hyvä pyrkiä.

Muista myös, että monelle naiselle henkisellä yhteydellä on iso rooli seksissä. Ei siis välttämättä jaksa kiinnostaa, jos vaimolle seksistä on tullut yksi velvollisuuksista, kuten se koiran ulos vieminen, tai lapsin kanssa oleminen. Vaimosi varmasti arvostaa sitä, että teet kotona paljon hommia, mutta hän varmasti arvostaisi myös sitä, että annat hänelle ja lapsille aikaa ja läsnäoloasi. Jos se ei tule sinulta luonnostaan, nyt on aika opetella, ja sen voi oppia vaan menemällä epämukavuusalueelle mahdollisimman usein ja tietoisesti, mieluiten joka päivä. Onko jotain, mitä muistat omasta lapsuudestasi, että mitä teit isäsi kanssa, tai mihin puuhiin olisit kaivannut isääsi? Millainen isä sinä olet aina halunnut olla lapsillesi? Voisiko lapsuudestasi ammentaa jotain mitä voisit tehdä lastesi kanssa? Lasten kanssa oleminen ja tekeminen voi tuntua joskus (tai usein) aika tylsältäkin ja mieluummin sitä tekisi omia hommiaan, mutta jos ei sitä aikaa nyt niiden kanssa vietä, niin myöhemmin on turha olettaa, että kasvaessaan haluaisivat elämästään jotain sinun kanssa jakaa. Se on ihan yleistä, että isällä voi olla ulkopuolinen olo omassa perheessään. Äidit ottavat huomaamattaan isompaa roolia, eivätkä osaa osallistaa miestä, ja mies antaa äidin hoitaa hommat, kun se 'sujuu siltä niin hyvin'.

Mutta joo, lähtee vähän lapasesta tämä vastaus. Mutta ihan siltä pohjalta, että jos teillä ei hirveästi ole tunteista tullut vaimon kanssa puhuttua, niin voi olla ihan hyvä sun tietää, että jos keskustelun aloittamista seuraa vaimon avautuminen monista asioista, mistä sinulla ei ole ollut harmainta aavistustakaan, niin et voi nyt enää sanoa että se pääsi tulemaan yllätyksenä. Ja jos vaimolta tulee kovaakin ripitystä, niin suosittelisin kuuntelemaan tarkalla korvalla. Jo pelkästään senkin vuoksi, että naiset monesti toivovat tulevansa vain kuulluksi ja ymmärretyksi. Niinkuin sinäkin varmasti toivot.

Mutta siis niin, riippuen sun ja sun vaimosi väleistä, ja ihan pelkästään myös siitä millainen sun vaimo on ihmisenä, keskustelusta saattaa nousta paljon keskeneräisiä asioita esiin, mitkä ovat mielen päällä, tai sitten tokaisu 'Mulla on kaikki ihan hyvin'. Toivon että sun vaimos mieluummin aloittaa pitkällä vastauksella, koska 'Mulla on kaikki ihan hyvin' - vastaus saattaa pitää sisällään paljon passiivis-aggressiivisuutta, tai sitten vaimosi vastaa niin, koska ei oikeasti tiedä miten hän voi, taidan vastaus voi pitää myös täysin paikkaansa! Eli ota tästä nyt selvää. Monen moista oletusta olen minäkin jo tehnyt sinusta ja sun vaimosta, ja moni niistä voi olla täysin väärä, joten siksikin, ota asia keskusteluun vaimosi kanssa! Se on kaikista helpointa, ja samalla myös kenties vaikeinta, sinulle!

Olit ehtiny vastaamaan lisää sillä aikaa kun itse vastasin sinulle. Musta tuntuu, että ymmärrän sua aika hyvin, ja tunnen suurta sympatiaa sua ja sun tilannetta kohtaan. Jos sulla on hyvä vaimo, niin aivan varmasti hän arvostaa sun panosta pitää paikat kunnossa. Ja luulisin, että varmasti myös tietää, että tunteista puhuminen on sulle vaikeaa. Mutta vaikka hän sen tietäisikin, niin aivan satavarmasti hän arvostaisi sitä todella suuresti, jos yrittäisit jakaa tunteitasi hänen kanssaan. Ja tiesithän, että pelkästään ääneen sanoen: 'en tiedä mitä pitäisi sanoa' on TODELLAKIN hyväksyttyä. Jo pelkästään sen ääneen sanominen on omien tunteiden sanottamista. Sen ei tarvitse olla mitään sen kummempaa, jos siltä todella tuntuu. Mutta sen ääneen sanominen on se juttu. Toinen mikä vois olla myös hyvä : ' en tiedä mitä minulta haluat tai kaipaat, kerro minulle'. Luulen, että tuon sanominen ääneen voisi viedä jo aika pitkälle, ja tuo kysymys saattaa viedä loppujen lopuksi sen äärelle, mikä oli alkuperäinen aihe jota mietit, eli miksi ei irtoa seksiä samalla tavalla kuin ennen. Seksin vähentymiseen saattaa usein vaikuttaa useampikin kuin vain yksi seikka.

"Rakastan vaimoa ja lapsia mutta tuntuu ettei minulla ole annettavaa hediän keskenäisiin menoihinsa. Vaimo kyllä usein pyytää mukaan mutta en osaa oikein sanoa miksi en mene. Jään kotiin tekemään honmia." minäpä kerron sinulle, miksi teet niin kuin teet. Koska se on sinulle helpompaa. Jokainen meistä tekee niin, että jos on mahdollista valita, niin valitsee tehdä sen, mikä tulee meiltä helpommin, kuin se mikä vaatii ponnistelua. Varsinkin jos voimavarat ovat vähissä. Ja ennen kaikkea sen takia, koska on tottunut tekemään niin. Haasta itseäsi, ja vastaa tästedes vaikka edes yhteen pyyntöön viikossa kyllä. Kokeile miltä se tuntuu. Jo pelkästään sen sanominen voi olla vaikeaa, tai sitten ajatus, tai ennakkoluulo mihin olet lupautumassa tekee siitä vaikeaa. Joka tapauksessa, kokeile ja ota vastaan, mitä se tuo tullessaan, minkälaisia tunteita, olitko oikeassa, oliko koko juttu oli ihan hanurista niinkuin ennakkoon ajattelit, vai yllätyitkö, että hei, ei se nyt ollutkaan niin paha rasti. Pieni muutos riittää, että kerran viikossa sanot kyllä. Jos sinulla riittää voimavaroja sanoa useamman kerran viikossa kyllä, niin mukaan meneminen ja suostuminen alkaa helpottaa, etkä tunne itseäsi enää niin ulkopuoliseksi. Vaimosi ja tyttäresi ovat varmasti myös niin iloisia, että menet heidän mukaansa, että he varmasti yrittävät tehdä sinun olosi mahdollisimman helpoksi. Ja turha jäykistely sikseen, on ihan ok vaikka sanoa, että tuntuu vähän ulkopuolisena olla tässä ainoana miehenä, tai että ei ole tottunut tämmöiseen tmv. Voisitko myös itse ehdottaa jotain yhteistä tekemistä? Jotain sulle luontaista ja mieleistä? Vaikka yhdessä metsään meneminen ja ihmettely, siellä eväiden syöntiä ja makkaran paistoa. Kalastaminen, linnunpöntön tekeminen, maalaaminen ym.

Vierailija kirjoitti:

En ole provo enkä tehnyt ennen aiheesta aloituksia. Meillä ei ihan pieniä ole vaan yli 10 molemmat. Ja teen raskasta fyysistä työtä ja laitan taloa ja pihaa kuntoon. En todellakaan ole mikään lorvailija. Rakastan vaimoa ja lapsia mutta tuntuu ettei minulla ole annettavaa hediän keskenäisiin menoihinsa. Vaimo kyllä usein pyytää mukaan mutta en osaa oikein sanoa miksi en mene. Jään kotiin tekemään honmia.

Ap

No mietippä sitä.

Miks runkkaat nettipor… lle? Se vie naiselta kaiken halun. Miks? Siks, että sä et tarvii oikeaa naista mihinkään.

Sä oot riippuvainen porn.. muijista, se loukkaa vaimoa.

Mitäs jos vaimokin pärjää nettipor… äijillä? Ei tarvi sua seksiin. So simple!

Mä jaksoin samanlaista miesta 7 vuotta. Luoja miten yksinäiseksi voi itsensä tuntea, vaikka asuu saman katon alla.

Ero oli vaikea, rakastin vielä. Mutta tuska helpotti kahden vuoden aikana ja nyt on uusi ihana mies, joka arvostaa ja ennen kaikkea kunnioittaa. Eikä pidä itsestäänselvyytenä.