Lapsettomat ystävät...
Olin pitkästä aikaa istumassa iltaa tyttökavereiden kanssa, ja lapset tulivat puheeksi. Olen ainoa, noin 25-vuotiaasta kohtuullisen korkeasti koulutetuta porukastamme, jolla on lapsia ja minullakin vain tämä yksi esikoinen ja sen kyllä huomasi. Ihan nauratti kun kaverit päästi suustaan näitä:
- Meille ei kyllä PITKÄÄN aikaan tule lapsia, mä en halua luopua mun VAPAUDESTA (ja minä vieressä ihmettelin että jaa mikäs rangaistusvanki minä sitten olen)
ja toinen kaveri haukkui äitiä, jonka parikuukautinen vauva oli itkenyt bussissa:
- Siis se vauva itki koko matkan ja äiti _vaan_ hyssytteli! Ne olivat olleet ulkona koko päivän eikä se vauva ollut varmaan saanut _mitään_ ruokaa koko aikana! Kyllä kaikenalaisia äitejä nykyään näkee!
(jaa' a, niin pieni voi itkeä muustakin syystä kuin nälästä, ja mitäs sen äidin olisi pitänyt tehdä, nousta bussista vai ja kävellä kotiin sen itkevän vauvan kanssa?)
Kyllä lapsettomat, ne ei tiedä mitä ne menettävät =)
Näin vuonna 2006. Kaksitoista vuotta myöhemmin palstalla lapsettomat ovat kuninkaita ja perheelliset hylkiöitä.