Onko muita, joilla on hyvät välit exään/exiin?

Ei ole tarvetta pitää yhteyttä. Jos suhde loppui kun ei ole oikein yhteistä nii ei siitä ystävyyttä tule myöhemminkään. Moikataan jos tavataan ja vaihdetaan pinnalliset kuulumiset. Ovat kuin ketä tahansa vanhoja tuttuja joiden kanssa joskus vietti enemmän aikaa, esim. opiskekukaverit. Yhden exän kanssa yritin kaveruutta, koska hän ilmoitti haluavansa sitä, mutta kävi ilmi että ei oikeasti halunnutkaan (vastaili lyhyesti ja tympeästi jos laitoin viestiä) joten annoin olla ja ajattelin että ottaa yhteyttä jos niin tahtoo. Ei olla oltu sen jälkeen tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä mieltä ovat nyxät, kun olette vielä noin kiinni exissänne?

Ei ystävyys tarkoita sitä, että olisi "kiinni" eksässä. Joidenkin on nyt selvästi vaikea ymmärtää, että joillakin ei parisuhde toimi millään vaikka toinen olisikin kiva ihminen, ja kaikissa eroissa ei ole jättäjiä vaan joskus päätös on lopulta hyvin yksimielinen. Kun parisuhde on molempien mielistä kuollut, muuttuu suhde muistuttamaan lähinnä sukulaisuutta.

"Eksän nyxä" (hrrr mitä termejä) on meille yhtä tervetullut kuin eksäkin. Kumppani on tärkein, eli jos välimme rasittaisivat heidän suhdettaan, pitäisin luonnollisena että otetaan etäisyyttä. Toivon kaikkea hyvää heille, etenkin kun lapset tulevat uuden kanssa tosi hyvin toimeen.

Puolisoni kanssa ollaan asiasta puhuttu, ja hänkin ymmärtää tilanteen hyvin. Tiedän millaista on kun vanhemmat ei ole lainkaan puheväleissä, omilleni en sellaista halua. Tuskinpa olen ainoa. Ja vaikka ollaan ystäviä, niin parhaita ystäviä ei. Se paikka on itsestäänselvästi omalla kumppanilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi eronnut, jos suhde hyvä ja välit kunnossa. Et ole tainnut rakastaa heitä.

Parisuhdevälit on sulle sama asia kuin kaverivälit? Ja juu, erotessa en enää rakastanutkaan. Silleenkö osoittaisi rakkautta, että erotaan kolinalla ja katkeruudella?

En jotenkin pysty yhtään samaistumaan siihen, että ensin toinen on muka suuri rakkaus ja eron jälkeen ei haluta nähdäkään. Tietenkin on poikkeuksena jos toinen on esim. rumasti pettänyt (silloinkin voi lasten vuoksi kohdella asiallisesti) mutta miten se ihana ihminen muuttuukin niin kauheaksi jos ei hän ole oma?

Ei kuulosta rakkaudelta vaan omistuksenhalulta.

Ei eksä välttämättä kamalaksi muutu, mutta jos on itse tullut jätetyksi ja on vielä tunteita eksää kohtaan, sattuu aika saakelisti katsoa vierestä häntä onnellisena toisen kanssa. Oman henkisen hyvinvoinnin kannalta on parempi jos ei ole missään tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä mieltä ovat nyxät, kun olette vielä noin kiinni exissänne?

Ei ystävyys tarkoita sitä, että olisi "kiinni" eksässä. Joidenkin on nyt selvästi vaikea ymmärtää, että joillakin ei parisuhde toimi millään vaikka toinen olisikin kiva ihminen, ja kaikissa eroissa ei ole jättäjiä vaan joskus päätös on lopulta hyvin yksimielinen. Kun parisuhde on molempien mielistä kuollut, muuttuu suhde muistuttamaan lähinnä sukulaisuutta.

"Eksän nyxä" (hrrr mitä termejä) on meille yhtä tervetullut kuin eksäkin. Kumppani on tärkein, eli jos välimme rasittaisivat heidän suhdettaan, pitäisin luonnollisena että otetaan etäisyyttä. Toivon kaikkea hyvää heille, etenkin kun lapset tulevat uuden kanssa tosi hyvin toimeen.

Puolisoni kanssa ollaan asiasta puhuttu, ja hänkin ymmärtää tilanteen hyvin. Tiedän millaista on kun vanhemmat ei ole lainkaan puheväleissä, omilleni en sellaista halua. Tuskinpa olen ainoa. Ja vaikka ollaan ystäviä, niin parhaita ystäviä ei. Se paikka on itsestäänselvästi omalla kumppanilla.

Oletko ystäviä myös niiden exien kanssa, joiden kanssa ei ole yhteisiä lapsia? Miksi?

Tottakai ollaan väleissä, nähdään usein ja vaihdellaan viestejä. Hän purkaa ahdistustaan uudesta naisestaan ja uusperheen hankaluuksista, (me olimme lapseton pari) mä taas saan hyvää seksiä.

Toki exän kanssa voi olla ystävä, jos ei kumpikaan todellakaan enää rakasta tai välitä muuten kuin kaverina. Mutta jos tunteet on kuitenkin syvemmät, eli jutun toimimattomuus on ns. yksipuolista, ei ystävyys voi toimia kun toinen haluaisi kuitenkin enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä yhteyttä exiin, koska ajattelen kumppaniani. En itsekään haluaisi parisuhdetta sekaisen kanssa, jolle ex on ystävä.

Minusta taas eksän kanssa hyvissä väleissä oleva on paljon parempi vaihtoehto kuin joku riidoissa eronnut. Tietty paras on melko neutraali suhtautuminen, mutta ei minua kaverit häiritse ja ehdottomasti isoin hälytysmerkki on se, että sillat on poltettu, kumpi sen ikinä tekikään.

Minusta se kaverinsa pitävä olisi potentiaalinen roikkuja erotilanteessa. Neutraalin etäinen suhde exään on musta normaalein, riidoissa eroaminen normaaliä lähinnä, jos on tullut huonosti kohdelluksi ja/tai eroon liittyy joku ruma kuvio, kuten pettäminen.

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko satunnainen paneskelu hyviksi väleiksi?

Ei kukaan tervepäinen pa ne exänsä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En halua olla missään tekemisissä. Syynä se, että on lapsensa hylännyt, ei maksa elatusta, ei kysy mitä lapset tarvivat, ei tapaa.

Miesystäväni on aika tiiviisti exän kanssa yhteydessä. Heillä on yhteiset lapset. Ovat parhaat ystävät. En oikein tiedä mitä ajatella. Hankala asia on kuitenkin minulle. Ehkä asia ei minulle kuitenkaan kuulu.

Kommentoin eronneena äiti ihmisenä. Minun exällä on uusi, jolla myös lapsia. Viestittelemme lapsiin ja rahaan liittyvissä asioissa. Joskus näemme, kun pitää hoitaa lasten asioita yhdessä. Muuten emme. Annan heille rauhan elää omaa elämäänsä. Sinunkaan ei tarvitse sietää liian tiivistä yhteydenpitoa eikä näkemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko satunnainen paneskelu hyviksi väleiksi?

Ei kukaan tervepäinen pa ne exänsä kanssa.

Ei kukaan tervepäinen pane exänsä kanssa, jos ei halua häntä takaisin. Siis aivan huvikseen. Olen samaa mieltä. Silloin viiraa ja pahasti.