Onko muita, joilla on hyvät välit exään/exiin?

En olisi eronnut, jos suhde hyvä ja välit kunnossa. Et ole tainnut rakastaa heitä.

Oltiin erossa yli 10 vuotta ja sittemmin alettu tapailla uudestaan mutta en mä ystävyydestä puhuisi tässä yhteydessä, himosta enemmänkin.

Lasten isään Ok välit, kahteen muuhun exään ei välejä. Ei erottu riitaisesti, ei vaan tuu pidettyä yhteyttä

Mulla on. Tänäänkin nähdään ja kesälomalla lähdetään yhdessä viikoksi reissuun.

Exän kanssa ollaan hyviä ystäviä. Pitkä parisuhde, mutta ei vain toiminut. Erottiin ilman draamaa ja nykyään olemme ystäviä. Iso voimavara sellainen ystävä kuin hän.

Lasketaanko satunnainen paneskelu hyviksi väleiksi?

Yhdestä jäi niin paskat muistot, etten edes tervehtisi, jos vastaan tuli. Muiden kanssa erottiin hyvässä hengessä, mutta ei kyllä tullu pidettyä yhteyttä sen jälkeen, kun ero puhuttu läpi. Eihän ne tunteet olleet kovin syviä, kun ero tuli.

Yhden kanssa on lapsia, joten sen kanssa on hyvä olla väleissä. Muihin ei ole. Miksi olla ihmisten kanssa tekemisissä jotka kohteli huonosti, petti, alisti ja oli väkivaltaisia? En löydä yhtään syytä.

Vierailija kirjoitti:

En olisi eronnut, jos suhde hyvä ja välit kunnossa. Et ole tainnut rakastaa heitä.

Rakastaa voi monella tapaa, parisuhde vaatii sen tietyn kemian. Ja lusäksi sen, että elämänarvot, toiveet ja halut kohtaa.

Minulla on kivoja exiä ja niiden kanssa on halausvälit. Yksi heistä on paras ystäväni ja lapseni kummi. Hänen kanssaan minä parannan maailmaa, meillä on syvä yhteys ja ymmärrämme toisiamme jo katseesta. Erosimme, koska sängyssä ei kipinä syttynyt, se oli vähän kuin veljensä kanssa olisi touhuillut. Lisäksi toiveet perheen perustamisesta ja miten/missä elettäisi ei kohdanneet. Mutta rakkaus jäi. Onneksi sitä on jo lapsesta asti kasvanut sellaisessa ympäristössä, joka opetti että rakkaudella ei ole rajoja eikä määrää. Sitä voi rakastaa muita ilman, että se olisi pois keneltäkään muulta. Omaa miestäni rakastan niinkuin puolisoa, ja häntä kohtaan tunnen myös himoa ja eroottista rakkautta. Ystäviä rakastan ystävinä, vanhempia vanhempina, veljeä veljenä, lapsiani äidinrakkaudella.

Ei mulla paljoa ole exiä, tuohon ystävääni pidän aktiivisesti yhteyttä, muihin jos törmään niin halaus ja aidolla mielenkiinnolla kysytyt kuulumiset vaihetaan.

Minulla on hyvät välit pariinkin exääni. Toisen kanssa oltiin lukioajoilta asti yhdessä, 13 vuotta. Erosta on 15 vuotta. Nykyään olemme kuin sisarukset, soitellaan, höpötellään ja käydään kylässä. Tunnemme toistemme puolisot.

Toisen exän kanssa asuin yhdessä 5 v, soitellaan ehkä kerta vuoteen sellasia parin tunnin juorupuheluita. Molemmilla on omat perheet ja parisuhteet, mutta on se hauska kuulla mitä kuuluu, hänen lapsillensakin (jotka olivat silloin 7 v sitten erotessamme sellaisia kymmenvuotiaita).

On mulla sit pari muuta exää, joiden kuulumiset ei mua kiinnosta, eivätkä ihmisinäkään ole enää yhtään kiinnostavia. En silti riidoissa ole

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hyvät välit pariinkin exääni. Toisen kanssa oltiin lukioajoilta asti yhdessä, 13 vuotta. Erosta on 15 vuotta. Nykyään olemme kuin sisarukset, soitellaan, höpötellään ja käydään kylässä. Tunnemme toistemme puolisot.

Toisen exän kanssa asuin yhdessä 5 v, soitellaan ehkä kerta vuoteen sellasia parin tunnin juorupuheluita. Molemmilla on omat perheet ja parisuhteet, mutta on se hauska kuulla mitä kuuluu, hänen lapsillensakin (jotka olivat silloin 7 v sitten erotessamme sellaisia kymmenvuotiaita).

On mulla sit pari muuta exää, joiden kuulumiset ei mua kiinnosta, eivätkä ihmisinäkään ole enää yhtään kiinnostavia. En silti riidoissa ole

Kuulostaa ihan kamalalta. Musta on kivaa, kun menneet on menneitä eikä riipu matkassa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hyvät välit pariinkin exääni. Toisen kanssa oltiin lukioajoilta asti yhdessä, 13 vuotta. Erosta on 15 vuotta. Nykyään olemme kuin sisarukset, soitellaan, höpötellään ja käydään kylässä. Tunnemme toistemme puolisot.

Toisen exän kanssa asuin yhdessä 5 v, soitellaan ehkä kerta vuoteen sellasia parin tunnin juorupuheluita. Molemmilla on omat perheet ja parisuhteet, mutta on se hauska kuulla mitä kuuluu, hänen lapsillensakin (jotka olivat silloin 7 v sitten erotessamme sellaisia kymmenvuotiaita).

On mulla sit pari muuta exää, joiden kuulumiset ei mua kiinnosta, eivätkä ihmisinäkään ole enää yhtään kiinnostavia. En silti riidoissa ole

Kuulostaa ihan kamalalta. Musta on kivaa, kun menneet on menneitä eikä riipu matkassa mukana.

Joo. Mulla yksi exä yritti pitää yhteyttä. Oli se ihan wtf-tilanne. Puhut niitä näitä ja mietit samaan aikaan, että mitä hlvettiä tuokin soittelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi eronnut, jos suhde hyvä ja välit kunnossa. Et ole tainnut rakastaa heitä.

Rakastaa voi monella tapaa, parisuhde vaatii sen tietyn kemian. Ja lusäksi sen, että elämänarvot, toiveet ja halut kohtaa.

Minulla on kivoja exiä ja niiden kanssa on halausvälit. Yksi heistä on paras ystäväni ja lapseni kummi. Hänen kanssaan minä parannan maailmaa, meillä on syvä yhteys ja ymmärrämme toisiamme jo katseesta. Erosimme, koska sängyssä ei kipinä syttynyt, se oli vähän kuin veljensä kanssa olisi touhuillut. Lisäksi toiveet perheen perustamisesta ja miten/missä elettäisi ei kohdanneet. Mutta rakkaus jäi. Onneksi sitä on jo lapsesta asti kasvanut sellaisessa ympäristössä, joka opetti että rakkaudella ei ole rajoja eikä määrää. Sitä voi rakastaa muita ilman, että se olisi pois keneltäkään muulta. Omaa miestäni rakastan niinkuin puolisoa, ja häntä kohtaan tunnen myös himoa ja eroottista rakkautta. Ystäviä rakastan ystävinä, vanhempia vanhempina, veljeä veljenä, lapsiani äidinrakkaudella.

Ei mulla paljoa ole exiä, tuohon ystävääni pidän aktiivisesti yhteyttä, muihin jos törmään niin halaus ja aidolla mielenkiinnolla kysytyt kuulumiset vaihetaan.

Kuulostaa tosi pinnalliselta. Sellaiselta, että ollaan muka rakastettu, mutta ei kuitenkaan oikeasti ja täysillä. Mikä syy on olla ryhtyä parisuhteeseen, jos kemiaa ei ole? Tai kemiaa on, mutta arvot ei kohtaa? Mä en ois kummaltakaan pohjalta ees päätynyt parisuhteeseen.

Ensimmäisen heilani kanssa ei olla kovin paljoa tekemisissä, joskin välit on hyvät, ja ollaan tavattu vuoden tai kahden välein ja vaihdettu kuulumisia. Kaksi viimeisintä heilaani ovat varmaan parhaat ystäväni tällä hetkellä. Vaikka seksuaalisromanttista kiinnostusta ei enää ole, niin ystävyys on säilynyt. Minulla on vaikeaa kuvitella, että katkaisisin välini jonkun minulle läheisen ihmisen (ystävän tai heilan) kanssa. Toki kyse on myös toisen osapuolen tahdosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi eronnut, jos suhde hyvä ja välit kunnossa. Et ole tainnut rakastaa heitä.

Rakastaa voi monella tapaa, parisuhde vaatii sen tietyn kemian. Ja lusäksi sen, että elämänarvot, toiveet ja halut kohtaa.

Minulla on kivoja exiä ja niiden kanssa on halausvälit. Yksi heistä on paras ystäväni ja lapseni kummi. Hänen kanssaan minä parannan maailmaa, meillä on syvä yhteys ja ymmärrämme toisiamme jo katseesta. Erosimme, koska sängyssä ei kipinä syttynyt, se oli vähän kuin veljensä kanssa olisi touhuillut. Lisäksi toiveet perheen perustamisesta ja miten/missä elettäisi ei kohdanneet. Mutta rakkaus jäi. Onneksi sitä on jo lapsesta asti kasvanut sellaisessa ympäristössä, joka opetti että rakkaudella ei ole rajoja eikä määrää. Sitä voi rakastaa muita ilman, että se olisi pois keneltäkään muulta. Omaa miestäni rakastan niinkuin puolisoa, ja häntä kohtaan tunnen myös himoa ja eroottista rakkautta. Ystäviä rakastan ystävinä, vanhempia vanhempina, veljeä veljenä, lapsiani äidinrakkaudella.

Ei mulla paljoa ole exiä, tuohon ystävääni pidän aktiivisesti yhteyttä, muihin jos törmään niin halaus ja aidolla mielenkiinnolla kysytyt kuulumiset vaihetaan.

Kuulostaa tosi pinnalliselta. Sellaiselta, että ollaan muka rakastettu, mutta ei kuitenkaan oikeasti ja täysillä. Mikä syy on olla ryhtyä parisuhteeseen, jos kemiaa ei ole? Tai kemiaa on, mutta arvot ei kohtaa? Mä en ois kummaltakaan pohjalta ees päätynyt parisuhteeseen.

Nuoruus ja kokemattomuus :). Se, että suhde alkoi ihan muusta kuin seksistä. Se, että siinä vaiheessa elämää etsi vielä itseään, se, mitä oikeasti halusi, selvisi vasta myöhemmin.

Kaukana pinnallisuudesta :) .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi eronnut, jos suhde hyvä ja välit kunnossa. Et ole tainnut rakastaa heitä.

Rakastaa voi monella tapaa, parisuhde vaatii sen tietyn kemian. Ja lusäksi sen, että elämänarvot, toiveet ja halut kohtaa.

Minulla on kivoja exiä ja niiden kanssa on halausvälit. Yksi heistä on paras ystäväni ja lapseni kummi. Hänen kanssaan minä parannan maailmaa, meillä on syvä yhteys ja ymmärrämme toisiamme jo katseesta. Erosimme, koska sängyssä ei kipinä syttynyt, se oli vähän kuin veljensä kanssa olisi touhuillut. Lisäksi toiveet perheen perustamisesta ja miten/missä elettäisi ei kohdanneet. Mutta rakkaus jäi. Onneksi sitä on jo lapsesta asti kasvanut sellaisessa ympäristössä, joka opetti että rakkaudella ei ole rajoja eikä määrää. Sitä voi rakastaa muita ilman, että se olisi pois keneltäkään muulta. Omaa miestäni rakastan niinkuin puolisoa, ja häntä kohtaan tunnen myös himoa ja eroottista rakkautta. Ystäviä rakastan ystävinä, vanhempia vanhempina, veljeä veljenä, lapsiani äidinrakkaudella.

Ei mulla paljoa ole exiä, tuohon ystävääni pidän aktiivisesti yhteyttä, muihin jos törmään niin halaus ja aidolla mielenkiinnolla kysytyt kuulumiset vaihetaan.

Kuulostaa tosi pinnalliselta. Sellaiselta, että ollaan muka rakastettu, mutta ei kuitenkaan oikeasti ja täysillä. Mikä syy on olla ryhtyä parisuhteeseen, jos kemiaa ei ole? Tai kemiaa on, mutta arvot ei kohtaa? Mä en ois kummaltakaan pohjalta ees päätynyt parisuhteeseen.

Nuoruus ja kokemattomuus :). Se, että suhde alkoi ihan muusta kuin seksistä. Se, että siinä vaiheessa elämää etsi vielä itseään, se, mitä oikeasti halusi, selvisi vasta myöhemmin.

Kaukana pinnallisuudesta :) .

44 ja kymmenen vuoden parisuhde takana. Introvertti luonne. Ymmärrys siitä, että vain viimeistä olen rakastanut.

Vierailija kirjoitti:

En olisi eronnut, jos suhde hyvä ja välit kunnossa. Et ole tainnut rakastaa heitä.

Parisuhdevälit on sulle sama asia kuin kaverivälit? Ja juu, erotessa en enää rakastanutkaan. Silleenkö osoittaisi rakkautta, että erotaan kolinalla ja katkeruudella?

En jotenkin pysty yhtään samaistumaan siihen, että ensin toinen on muka suuri rakkaus ja eron jälkeen ei haluta nähdäkään. Tietenkin on poikkeuksena jos toinen on esim. rumasti pettänyt (silloinkin voi lasten vuoksi kohdella asiallisesti) mutta miten se ihana ihminen muuttuukin niin kauheaksi jos ei hän ole oma?

Ei kuulosta rakkaudelta vaan omistuksenhalulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi eronnut, jos suhde hyvä ja välit kunnossa. Et ole tainnut rakastaa heitä.

Parisuhdevälit on sulle sama asia kuin kaverivälit? Ja juu, erotessa en enää rakastanutkaan. Silleenkö osoittaisi rakkautta, että erotaan kolinalla ja katkeruudella?

En jotenkin pysty yhtään samaistumaan siihen, että ensin toinen on muka suuri rakkaus ja eron jälkeen ei haluta nähdäkään. Tietenkin on poikkeuksena jos toinen on esim. rumasti pettänyt (silloinkin voi lasten vuoksi kohdella asiallisesti) mutta miten se ihana ihminen muuttuukin niin kauheaksi jos ei hän ole oma?

Ei kuulosta rakkaudelta vaan omistuksenhalulta.

Jos on rakastanut ja pettynyt, se synnyttää alussa vihaa. Myöhemmin toipuu, mutta ei ole siitä palauttaa välejä. Jos eroaa hyvissä väleissä, suuria tunteita ei ole ollutkaan. Ei ole syytä pitää yllä pinnallista ihmissuhdetta, lari sanaa voi toki vaihtaa, jos sattumalta kohtaa. Ja jos on rakastanut ja suhde on vain väljähtänyt, sen haluaa elvyttää ja suhteesta ei luovu, koska edelleen rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi eronnut, jos suhde hyvä ja välit kunnossa. Et ole tainnut rakastaa heitä.

Parisuhdevälit on sulle sama asia kuin kaverivälit? Ja juu, erotessa en enää rakastanutkaan. Silleenkö osoittaisi rakkautta, että erotaan kolinalla ja katkeruudella?

En jotenkin pysty yhtään samaistumaan siihen, että ensin toinen on muka suuri rakkaus ja eron jälkeen ei haluta nähdäkään. Tietenkin on poikkeuksena jos toinen on esim. rumasti pettänyt (silloinkin voi lasten vuoksi kohdella asiallisesti) mutta miten se ihana ihminen muuttuukin niin kauheaksi jos ei hän ole oma?

Ei kuulosta rakkaudelta vaan omistuksenhalulta.

Jos on rakastanut ja pettynyt, se synnyttää alussa vihaa. Myöhemmin toipuu, mutta ei ole siitä palauttaa välejä. Jos eroaa hyvissä väleissä, suuria tunteita ei ole ollutkaan. Ei ole syytä pitää yllä pinnallista ihmissuhdetta, lari sanaa voi toki vaihtaa, jos sattumalta kohtaa. Ja jos on rakastanut ja suhde on vain väljähtänyt, sen haluaa elvyttää ja suhteesta ei luovu, koska edelleen rakastaa.

puhut aika kypsymättömästä rakkaudesta. Moni haluaa rakastamilleen ihmisille hyvää elämään, vaikka se olisikin jonkun toisen kanssa. Usko tai älä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi eronnut, jos suhde hyvä ja välit kunnossa. Et ole tainnut rakastaa heitä.

Parisuhdevälit on sulle sama asia kuin kaverivälit? Ja juu, erotessa en enää rakastanutkaan. Silleenkö osoittaisi rakkautta, että erotaan kolinalla ja katkeruudella?

En jotenkin pysty yhtään samaistumaan siihen, että ensin toinen on muka suuri rakkaus ja eron jälkeen ei haluta nähdäkään. Tietenkin on poikkeuksena jos toinen on esim. rumasti pettänyt (silloinkin voi lasten vuoksi kohdella asiallisesti) mutta miten se ihana ihminen muuttuukin niin kauheaksi jos ei hän ole oma?

Ei kuulosta rakkaudelta vaan omistuksenhalulta.

Jos on rakastanut ja pettynyt, se synnyttää alussa vihaa. Myöhemmin toipuu, mutta ei ole siitä palauttaa välejä. Jos eroaa hyvissä väleissä, suuria tunteita ei ole ollutkaan. Ei ole syytä pitää yllä pinnallista ihmissuhdetta, lari sanaa voi toki vaihtaa, jos sattumalta kohtaa. Ja jos on rakastanut ja suhde on vain väljähtänyt, sen haluaa elvyttää ja suhteesta ei luovu, koska edelleen rakastaa.

puhut aika kypsymättömästä rakkaudesta. Moni haluaa rakastamilleen ihmisille hyvää elämään, vaikka se olisikin jonkun toisen kanssa. Usko tai älä.

Se ettei pidä yhteyttä, ei tarkoita, etteikö haluaisi hyvää. Minusta taas on kypsymättömyyttä, jos ei päästä irti, vaan haluaa syödä ja säästää saman kakun.