" Syyskuun" mammat - tehdäänkö synnyttäneiden pino?

Meidän hurmurit syntyivät 14.8 :)



A-vauvalta alkoi mennä lapsivettä 7.8. ja mut otettiin Taysiin osastolle 9.8. Ensimmäiset kaksi päivää lääkärit puhuivat alatiesynnytyksestä, vaikka A olikin perätilassa. Aloin jo asennoitua siihen, sillä eihän kaksi lääkäriä voi puhua perättömiä. Tuli sitten kolmas lääkäri, joka on mua tutkinut äitiyspolillakin ja halusi vielä itse ultrata vauvat. Selvisi, että B-vauvan (rt) pää oli sijoittunut liian alas mun lantioon. Alatiesynnytys olisi ollut vauvojen terveydelle aivan liian suuri riski, sillä kuten elaine80 kertoikin (kiitos paljon mun kuulumisten kirjoittamisesta!!!), A-vauvan pepun ollessa ulkona vauvojen päät olisivat voineet hakautua yhteen ja oltaisiin jouduttu hätäsektioon. Vauvoilla olisi tällöin ollut melkoinen vammautumisen riski. Päädyttiin siis sektioon kaikkien parhaaksi rv 34+3. Näin siis maanantaina 14.8. klo 10.55 syntyi terve tyttövauva 1875 g, 41 cm. Heti prinsessamme perään syntyi hurmuripoika 2350 g, 45 cm. Molemmat saivat 9 pistettä ja olivat hyväkuntoisia alusta alkaen. Itse sektiossa havaittiin toinenkin lääketieteellinen syy, miksi alatiesynnytys olisi ollut vauvoille pahasta: molemmilla oli melko lyhyet napanuorat eivätkä olisi ehkä " ylettyneet" syntyä alakautta.



Vauvoja ei tarvinnut viedä teho-osastolle, sillä hengitys ja syöminen sujuivat hyvin. Molemmat söivät pullosta jo syntymäpäivänään ja ovat nyt lastenosastolla kasvamassa.



Kerran ovat molemmat käyneet sinivalolampun alla viettämässä yhden vuorokauden, kun bilirubiiniarvot nousivat. Päivän hoidolla asia sitten korjaantui. Tytöltä oli irronnut 18. ja 19. päivän välisenä yönä napatynkä ja poika ei halunnut jäädä huonommaksi ja päästi omastaan irti vaipanvaihdon yhteydessä 19.8. Muutenkin eilinen oli juhlapäivä, sillä molempien painot kääntyivät nousuun :)



Lypsän maitoa ja vien sitä osastolle muruille. Täysin eivät mun maidolla pärjää, sillä odottelen vielä sitä hirmuista maidon herumista ;) Nyt määrät ovat lähinnä kohtalaisia, joten vauvatkin saavat cocktaileja ruoka-aikoina.



Saanemme murut kotiin muutaman viikon sisällä, joten nyt on itsellä hyvin aikaa toipua 9 päivän huonosti nukutusta sairaalajaksosta.



Terveisin

EmpOmppu, prinsessa ja prinssi 6 pvää

Meidän tarinaa: Itse jouduin jo Tayssiin 3.6 lapsiveden menon ja verenvuodon takia, RV 26+2. Ambulanssilla sinne menin. A-vauvalta meni lapsivesi. Osastolle jouduin heti jäämään ja vuodelepoon. WC:ssa ja suihkussa sain käydä, mut suihkussa käyntiäkin piti sitten rajoittaa, koska aina kun nousin vähänkin sängystä, niin lapsivettä lorahteli. Ja välillä tuli oikein kunnolla, lätäkkö lattialle asti.

Lääkäri sanoi, että päivän tai kuukauden päästä alkavat tulehdusarvot nousemaan ja niin kävikin. Tasan kuukausi meni ja arvot nousivat (4.7), jolloin alettiin miettimään synnytystä. Päädyttiin suunniteltuun sectioon. Synnytys meinasi käynnistyä itsestään parikin kertaa muutamaa päivää ennen sectioaikaa., mutta sain sitten supistuksia estäviä piikkejä, joilla supistukset loppuivat.



Pienet kaksospojat syntyivät 10.7.06 sectiolla RV 31+4. A-poika klo: 9.43. 1600g ja B-poika klo: 9.44. 1370g. Molempien pituus 39,5cm. Pojat vietiin suoraan teholle, jossa viettivät 5 päivää ja sitten pääsivät siirtymään lastenosastolle. Keskoskaapissa olivat kuukauden, omissa kopissa 5 päivää ja nyt ovat olleet n.2 viikkoa samassa pinnasängyssä. Edelleen ovat pojat siis Tayssissa. Nyt pojilla jo hienosti painoa. A:lla n.2700g ja B:llä n.2400g.

Pojat pääsisivät jo muuten kotiin, mutta A-poika joutuu leikkaukseen 28.8. Pään kallon saumat ovat luutuneet liian aikaisin kiinni. Lääkärit puhuvat " venekallosta" . Pään muodon mukaan. Leikkauksen jälkeen ollaan seurannassa 3-4 päivää ja sitten pääsevät kotiin. B-poika siis odottaa isoveikkaa.

Pojat ovat epäidenttisiä ja olivat molemmat raivotarjonnassa. Mutta päädyttiin sectioon, koska esikoinenkin on leikattu 10/04. Ja itse olin section kannalla enemmän. Laskettuaika olisi ollut vasta 7.9. Niin ja itse kotiuduin sairaalasta 16.7.



Molemmat pojat ovat kiinnostuneita rinnasta ja syövätkin siitä hyvin. Kotona mulla on lypsykone lainassa. Maitoa vien sitten aina mukanani pojille, koska en itse pääse käymään sairaalassa ihan joka päivä.



T: Santsuma & pikkupojat

23.7. syntyivät vauvamme rv:lla 30+1. Päivä oli sunnuntai. Saman viikon tiistaina huomattiin polikontrollissa kohdunkaulan lyhentyneen ja lääkäri määräsi kortisonit vauvojen keuhkoja kypsyttämään, sillä ennenaikaisen synnytyksen riski oli nyt olemassa. Vauvoilla oli muuten kaikki hyvin. Perjantaina iltapäivällä alkoi tapahtumaan, A-vauvalta menivät lapsivedet. Siirryin ambulanssilla TAYS:iin, jossa ottivat minut suoraan osastolle totaaliseen vuodelepoon. Osastolla sain antibiootteja suoneen tulehdusta estämään sekä supistuksia estäviä pistoksia.



Ehdin makoilla seuraavaan iltaan, kun supistukset muuttuivat napakoiksi eivätkä estolääkkeet enää tehonneet. Myöhään illalla, vähän ennen puoltayötä hoitaja pyysi päivystävän lääkärin paikalle katsomaan tilanteen. Kohdunsuu oli omaksi yllätyksekseni täysin auki ja A-vauva jo tulossa jalat edellä maailmaan. A:n perätilan vuoksi suunniteltu leikkaus siis vaihtui alatiesynnytykseen. Salissa ehdin olla vain reilun puoli tuntia ennen A:n syntymää. Ensin syntyi poika (1380g) ja parikymmentä minuuttia myöhemmin B, tyttö (1370g). Molemmat vietiin heti teholle.



Teho-osastolla vauvamme viettivät ensimmäiset kolme viikkoa, jonka jälkeen heidät siirrettiin lastenosaston puolelle. Nyt viikkoja on kasassa 34 ja eilen molemmat pääsivät pois keskoskaapeista koppasänkyihin. Eilen sain myös imettää molempia ensimmäisen kerran, mikä oli hieno kokemus. Muuten lypsän maitoa lainassa olevalla koneella ja vien ne maitokeittiöön. Mitään isoja takapakkeja ei ole onneksi tullut, painot ovat pojalla 2135g ja tytöllä 1910g. Odottelemme, että vauvat kasvavat ja vahvistuvat, kotiinpääsyyn menee kuitenkin vielä tovi.

Siis KOTIIN. Tuli aivan yllätyksenä eilen, kun hoitaja sanoi, et pojat voisivat päästä kotiin. A-poika tulee kotilomalle ja B-poika kotiutetaan. A-pojalla on se leikkaus 28.8 maanantaina, joten hänet tuomme sairaalaan takaisin su iltana. Mutta on tää niin ihmeellistä.



Lääkkeitä pojilla menee, joita annamme sitten kotona. Keskostippoja, rautaa ja natriumia. Ja D-tipat aloitettiin eilen. Jekovittia suositteli hoitaja, koska pojilla aika paljon ilmavaivoja.



Painokontrollia perjantaina oman paikkakunnan neuvolassa.



Mutta tänään klo:13.00 haemme pojat kotiin. Ihanaa!!!

olla voiton puolella ihan varmasti! Varmasti ollut raskasta henkisesti, mutta pian se alkaa helpottaa! Onnea tietysti myös kaikille muille !!!!!

Tässä minun synnytyskertomukseni:



Perjantaina 11.8. aloin jostain kumman syystä pohtimaan onko pienet " lurahdukset" , joita pikkuhousuihin tuli, tihkuvaa lapsivettä. En tiedä miksi asia alkoi niin paljon vaivata, koska vetistä valkovuotoa oli ollut pitkän aikaa eikä tämäkään siitä erityisesti poikennut tai ollut vaaleanpunertavaa niin kuin lapsivedestä usein sanotaan. Soittelin illansuussa TAYS:n synnytysvastaanottoon josta sain ohjeeksi laittaa siteen + talouspaperia housuun ja kun seuraavan kerran jotain tulee haistella haiseeko imelälle...no, en todellakaan päässyt selvyyteen miltä haisee joten sanoin miehelle että mennään synnytysvastaanottoon käymään varmuuden vuoksi. Svo:lla oltiin n. klo 21.30 ja laittoivat siellä käyrälle jotka oli ok. Kätilökään ei osannut varmaksi sanoa onko kyse lapsivedestä ja jäimme odottelemaan lääkäriä joka tekisi puikkotestin asian varmistamiseksi. Koska oli pe-ilta, paikalla vain yksi päivystävä lääkäri jolla arvatenkin hirmuinen kiire. Lähempänä klo 00.30 odottelimme yhä ja nousin hakemaan vettä, samalla juttelin myös kätilön kanssa kun alkoi tuntumaan että jotain valuu aikalailla reilummin...no, lapsivettähän se ja ei muuta kuin petiin + sairaalan vaatteet ylle ja lääkäriä odottelemaan. Kun lääkäri tuli asiasta ollut enää epäselvyyttä koska kun kiipesin sisätutkimusta varten pöydälle vettä tuli pulputen lattialle. Olin " kahdelle sormelle tiukasti auki, kanava hävinnyt ja pää tarjonnassa"



Klo 03 aikoihin mut siirettiin osastolle, lääkärin " tuomio" oli, että aloitetaan antibiootit tulehduksen estämiseksi + estopiikeillä yritetään jarrutella tiistaihin kun tulee 34 vkoa täyteen. Ensimmäisen estopiikin sain klo 05 kun tuli yksi " kipeämpi" supistus. Piikki auttoikin hyvin eikä suppareita enää tullut.



Lääkäri kävi lauantaina aamupvällä ja sanoi ettei piikkejä järeämpiin estoihin aleta eli jos synnytys tosissaan alkaa sitä ei jarrutella. Aamupäivällä pistettiin toinen piikki kun kivuttomia suppareita tuli säännöllisesti.



Iltapäivällä klo 16.15 alkoivat 15min. välein tulevat supistukset jotka myös kipeytyivät koko ajan. Tunnin päästä tihenivät entisestään ja sanoin kätilölle että jos piikki meinataan vielä laittaa niin nyt olisi aika... Klo 17.30 kätilö pisti kolmannen piikin, klo 18 kävin sanomassa ettei piikistä ole mitään hyötyä, suppereita tuli melkein tauotta ja alkoivat olla aika ärhäköitä. Kätilö laittoi käyrälle, selällään en pystynyt olemaan yhtään koska sattui niin paljon. Ei saanut millään molemmilta vauvoilta käyrää, aikansa yritti ja tutki sitten kohdunsuun tilanteen: 4cm auki!



Mies saapui paikalle klo 19 maissa (olin soittanut 18 aikoihin että nyt olisi syytä tulla), n. klo 19.30 alettiin siirtyä saliin, supistukset olivat tuolloin jo todella kipeitä. Salissa kätilö yritti myös saada käyrää + muuta perustietoa ennen kuin pyytäisi lääkäriä paikalle epiduraalia varten, mutta molempien käyrä ei edelleenkään ottanut onnistuakseen. Minä imppasin ilokaasua, mutta tuossa vaiheessa siitä aineesta ei minulle ollut yhtään mitään hyötyä, tod.näk. supistukset olivat jo niin rajuja.



Kätilö lähti n. klo 20 katsomaan missä lääkäri on ja jäätiin saliin miehen kanssa. Valitin miehelle että tekee todella kipeää häpyluulla ja tuntuu ihan siltä kuin pää olisi tulossa. Soiteltiin sitten kellolla kätilö paikalle ja valitin samat " tuntemukset" myös hänelle. No, tutki kohdunsuun tilanteen joka oli " ei reunoja ja 10cm auki" .....Samassa tupa olikin täynnä väkeä (7hlö meidän lisäksi) ja alettiin ponnistaa!



12.8.2006 rv 33+4 syntyi Neiti A: klo 20.21 mitoin 2205g ja 42cm, Neiti B puolestaan klo 20.30 mitoin 2070g ja myöskin 42cm =) Molemmat tytöt saivat 9pistettä (väristä meni yksi piste). Tytöt vietiin vastasyntyneiden teholle (eivät olleet tehon tarpeessa mutta lastenosasto täynnä) lämpökaappeihin. Itse siirryin takaisin osastolle klo 23 jälkeen eli n. nelisen tuntia sieltä lähdön jälkeen....melko nopeaa touhua siis ja puudutuksiakaan ei ehditty antaa eli luomuna mentiin ;) Synnytyskertomuksen mukaan synnytyksen kokonaiskesto oli 4h 35min, yhteenlaskettu ponnistusvaihe 20min.



Kaapeista tytöt pääsivät pois tiistaina 15.8. ja siirtyivät lastenosaston puolelle 16.8. Nenämahaletku on ainoa " piuha" joka heillä vielä on. A:lla oli aluksi hiukan häikkää verenpaineen kanssa mutta tilanne korjaantui nopeasi lääkkeillä. Itse kotiuduin keskiviikkona 16.8.



Nyt opettelevat vielä syömistä osastolla, osa maidosta menee vielä letkun kautta. Eilen kokeiltiin ensimmäisen kerran rinnasta syömistä mutta eipä neidit siitä vielä paljon ymmärrä ;) Kotiutuminen on edessä ensi viikolla, kotisairaala jatkaa sen jälkeen painon yms. tarkkailua =) !!!!!!



Näin siis meillä! Meitähän on Taysin lastenosastolla melkein koko syyskuun mammojen pino ;)



:) elaine

Hei taas!



Bambi71 - kiitoksia! Rankkaa on todella ollut, mutta suunta on eteenpäin. Kiitollisia olemme, että meillä edelleen on molemmat pojat. Takapakit toki pelottavat. Projektin epävirallinen nimi on jouluksi kotiin...



Santsuma - hienoa, että teillä päästään jo kotiin!



Meilläkin on edistystä tapahtunut toki, pojat pääsivät teho-osastolla askeleen lähemmäs ulko-ovea, eli yli 10 viikon tehohoitohuoneessa asumisen jälkeen ns. tavalliseen hoitohuoneeseen, ja pois keskoskaapeista, yhteiseen pinnasänkyyn! Onpa ollut oikein ihana viikko äidillä, kun lapset ovat siinä ihan käden ulottuvilla, eivätkä " seinän" takana... Siirtoa kotipaikkakunnan keskussairaalaan suunnitellaan hiljalleen, mutta vielä pariin viikkoon emme varmaan pääse lähtemään. Saimme tällä viikolla ensin ekat kuvat pojista yhdessä, tänään myös koko perheestä yhdessä, kun mieskin pääsi viikonlopuksi tänne (arkisin joutuu olemaan 160 km päässä töissä). Pieniä, mutta meille tärkeitä askelia. Pieniä takapakkejakin on tullut, mutta onneksi ei mitään hengenvaarallista.



Meillä taisi olla ekaksi syntyneet lapset ja viimeiseksi olemme kotona, mutta emme voi muuta kuin kärsivällisesti odottaa, ja olla äärettömän kiitollisia siitä, jos ja kun joskus molemmat pojat kotiin saamme.



terv. Tiikeriankka ja pojat 11 vkoa

Nyt on meilläkin kääröt mahan tällä puolen ja tänään tultiin kotiin. Ihan lyhykäisesti meidän tarina:



Viime tiistaina äpolin kontrollissa minut laitettiin käynnistykseen heti seuraavaksi aamuksi. Syynä jälleen kohonneet maksa- ja sappihappoarvot. Rviikkoja oli 36+5.



Puoli 9 aloiteltiin salissa, 11 jälkeen synnytys käynnistyi kalvojen puhkasulla ja oksitosiinilla. Klo 14.12 syntyi poika 3160g 48cm ja puoli tuntia myöhemmin tyttö 2630g ja 47cm. Tyttö syntyi aika dramaattisesti, ulkokäännöksellä ja autettiin jalat edellä ulos koska tarjosi päätä ja jalkaa ja multa supparit loppui ihan seinään a:n synnyttyä. No, siitä selvittiin, onneksi oli spinaalin vaikutus vielä reippaasti päällä! Päästiin suoraan osastolle, molemmat vauvelit näyttää olevan täysin terveitä ja hyväkuntoisia. Tytön lonkkia käydään vielä kontrolloimassa kuukauden päästä pienen luksaation vuoksi mutta muuten kaikki jees.



Vähän jännittää tää kotonaolo turvallisen sairaalaympäristön jälkeen, poika on lähes syntymäpainossa mutta tyttö on vasta n 2500g ja niin heiveröinen rimppakinttu ja tuskin jaksaa syödä tarpeeksi... mutta onhan tää kivaa olla kotona. Että näissä tunnelmissa ekana kotipäivänä, jatketaan vauvojen kasvattelua.



Elise

Maanantaina 28.8 oli leikkaus. Leikkaus sujui suunnitellun mukaan. Toipuu nyt Tayssis tehon puolella. Päässä on ns.turbaani suojana. Pojalta siis leikattiin päästä. Kallon sauma oli luutunut liian aikaisin kiinni.

Maitoa menee nenämahaletkun kautta. Pieni on kovin väsynyt. Ollaan toisen pojan kanssa käyty nyt joka päivä A-poikaa katsomassa ja hoitamassa. Itkettänyt joka kerta, kun olen siellä käynyt. Poika pääsee ehkä ensi viikolla kotiin, kun vaan alkaa syömään hyvin ja et kaikki on muutenkin hyvin. Raskasta vaan taas tää sairaalas käynti. :(

onnea kaikille vauvansa maailmaan saaneille..aina yhtä liikuttava lukea näitä synnytyskertomuksia melkein vedet silmissä kun omakin vielä niin tuoreessa muistissa ;)oon ihan mielenkiinnosta lukenut tätä teidän pinoa ja pikkuruisten palleroisden kasvua,ja onneksi kaikilla suunta on ylöspäin pienistä takapakeista huolimatta..<3 sitkeyttä ja jaksamista kaikille mammoille jokaisessa tilanteessa..



-mami20 ja tytöt 6.5kk-

Tulin pikaisesti kertomaan vähän meidänkin kuulumisia, kun en hetkeen ole (sattuneesta syystä ;) ehtinyt mitään kirjoittelemaan...



Eli meille kuuluu oikein hyvää, pikku possut eli " Aada ja Bertta" kotiutuivat eilen sairaalasta 2vkon ja 3pvän ikäisinä eli samana päivänä kun raskausviikkoja olisi ollut täynnä 36 ;) Tytöt voivat todella hyvin, painot molemmilla yli syntymäpainon Aadalla tänään 2530g ja Bertalla 2410g eli hienosti on painot nousussa :) Nenämahaletkut molemmilla on vielä varmuuden vuoksi vaikka oikeastaan kaikki ruoka meneekin jo kokonaan itse pullosta syöden. Rintaa ollaan myös aloiteltu syömään ja sekin edistyy mukavasti. Maitoa ainakin tulee TODELLA hyvin (melkoiset daisarit meikäläisellä tätä nykyä...)



Tytöt kotiutuivat ns. kotisairaalaan eli sairaanhoitaja käy punnitsemassa heitä ja seuraamassa muutenkin miten menee, tänään sh kävi ensimmäisen kerran ja tulee seuraavan kerran lauantaina jolloin tod.näk. otetaan letkut pois! =) Eli kovinkaan kauaa emme varmastikaan ole kotisairaalan asiakkaita vaan siirrymme normaaliin neuvolan seurantaan. Lisärauta on ainoa " lääke" mikä tytöillä on. Ylimääräisiä lääkärin kontrolleja ei sairaalassa ole, ainoastaan Bertan aivoja vielä ultrataan koska siellä hieman keskosille yleistä vahvakaikuisuutta joka ei tarkoita mitään vakavaa, mutta jota pitää seurata. Syöttövälit tytöillä ovat ollet 3h, mutta tänään " saimme luvan" alkaa venyttämään välejä eli enää ei tarvitse herättää tyttöjä syömään vaan opetellaan löytämään omaa rytmiä syömisille.



Eli kaikenkaikkiaan elämä on lähtenyt tytöillä rullaamaan oikein hienosti ja nyt sitä yritetään opetella perheenä elämistä täällä kotona! =) Oikein mukavalta on tähän asti ainakin tuntunut ja tytöt ovat kyllä aivan ihania!!!



Kovasti tsemppiä kaikille ja suuret onnentoivotukset pikku nyyttinsä saaneille!!!!!!!!!!!!!!



:) maidolta tuoksuva elaine

Olipa mukava kuulla teidän uutisia; todella ihanaa että pojat ovat päässeet pinnasänkyyn :)



Olisi erittäin mukava olla jatkossakin yhteyksissä ja vaihtaa kuulumisia. Kunhan ehdit, niin kirjoittelehan postia: tiinamikkonen$gmail.com

Heips! Meillä on tänään neljäs päivä kotona ja hyvin sujuu. Aletaan pikkuhiljaa tottua tähän vauva-arkeen - vaipparumbaan ja syöttämiseen. On se ihmeellistä, että on kaksi ihanaa vauvaa kotona!



Päästiin eroon nenä-mahaletkuista eilen, koska kertaakaan ei olla letkutettu ruokaa kotona. Molemmat syövät hyvin (ikinä eivät lastenosastolla syöneet niin hyvin kuin nyt ovat syöneet!) ja usein. Onneksi myös melkein samaan aikaan, sillä nyt meillä on miehen kanssa aikaa myös syödä keskenämme ja katsella telkkaria.



Ulkona ollaan käyty kertaalleen ja nyt olisi tarkoitus lähteä taas. Luvattiin alkuviikoksi niin kurjaa keliä, että varmaankin ollaan sitten monta päivää ihan vain sisällä.



Ulkoilu kutsuu!

Terv. EmpOmppu ja poppoo (vauvat huomenna JO 3 vkoa!)

Ollaan nyt tasan viikko oltu kotona ja mukavan seesteistä vauva-arkea vietetään, nyt parina päivänä ovat vauvelit jaksaneet jopa tunnin verran seurustellakin, muuten vaan nukkuvat ja syövät (toistaseksi helppoa, ilmavaivoja odotellessa...). Tytön paino on kyllä edelleen vähän hitaasti nousussa ja syntymäpainoa vasta havitellaan joten kovasti saa tsempata syömisten kanssa. Poika kasvaakin sitten tytönkin edestä, 220g jo yli syntymäpainon.



Ihanaa vauva-arkea kaikille!



Elise

sekä pojalta että tytöltä otettiin eilen nenämahaletkut pois, kun syöminen sujuu niin hyvin. Ovat pari kertaa olleet kotilomalla, poika oli viime yönkin niin kokeiltiin vähän millaista rytmiä hakevat itse. Syöttövälit ovat 3-4 tuntia eli aika kivan tuntuiset tällä hetkellä. Molemmat jaksavat syödä sekä pullosta että rinnasta, ainakin tällä hetkellä. Olin niin täpinöissäni eilisestä yökyläilystä, että jäivät omat unet vähiin vaikka kaikki muut nukkuivat. Kuuntelin vaan vauvan tuhinoita ja odottelin rinnat pinkeinä koska herää syömään. Hassua.



Kotisairaalaan ei tällä hetkellä ole tarve, koska nenämahaletkuja ei ole, joten kotiutus on sitten lopullinen. Ensi maanantaiksi on sovittu tuo suuri päivä, mies pystyy silloin aloittamaan pitkän isyysloman :-) Tämä viikko harjoitellaan. Painot olivat hieman laskussa, joten sitä nyt seurataan, etteivät kovin tipu. Molemmat ovat yli 2500g, tyttö vähän alle kun paino notkahti alaspäin.

Viivi & Vaavi syntyivät 23.8. eli samana päivänä kuin Elisen vauvat.

Synnytys loppujenlopuksi käynnistettiin kun ei kohtu jaksanutkaan supistella omin voimin.

Tippa laitettiin klo 10.00 ja synnytys katsottiin alkaneeksi klo 13.00 kun supistukset olivat säännöllisiä. Kuuman geelipussin avulla pärjäilin klo 15.00 asti jolloin sain epiduraalin. Puolen tunnin kuluttua kun tippaa suurennettiin, alkoi jo ponnistuttamaan, mutta kesti jonkin aikaa että pääsin ponnistamaan. Lääkärit piti saada kerättyä kasaan ja siinä sitten pidättelin täysin auki puolisen tuntia...

A-poika syntyi klo 16.11 raivotarjonnalla ja oli 2890g/47cm. B-tyttö syntyi klo 16.18 otsatarjonnalla ja oli 2600g/47cm. Tytöllä oli napanuora kaulan ympäri eikä hengittänyt lainkaan, oli sininen ja veltto 2 pisteen vauva. Hetken kuluttua kuitenkin jo 8 pisteen vauva.

Poikakin pekästytti kun ensimmäisiä maitotippoja maistoi. Veti aivan siniseksi ja lakkasi hengittämästä, mutta se meni heti ohi pienellä happiannoksella. Tarkkailussa oli reilun tunnin.

Molemmat pääsivät siis vierihoitoon. Kotiin lähdimme kun vauvoilla oli ikää 5 pv.



aamusumu

Heip jälleen!



Meilläkin otettiin tänään pojilta nenämahaletkut pois ihan kokeeksi, kun lääkäri laittoi pahanmakuiset suolalisät hetkeksi tauolle (suola-arvot olivat pojilla niin hyvät). Maidot (keskoskorvike Nenatal sekä luovutettu rintamaito) maistuvatkin pojille jo kaikista mieluiten pullosta, joten nyt koitetaan antaa sitten rauta-, vitamiini- ja rasvalisätkin suun kautta. Katsotaan, miten sujuu! Kovasti pojat ovat ahmatteja ja heräävät aina ennen ruoka-aikaa vaatimaan syötävää omilla pienillä äänillään. <3



Happiviikset pojille edelleen on, ja liian innokas syöminen aiheuttaa helposti hengityskatkoksia. Silmäseuranta jatkuu edelleen 3-4 pv välein, joten emme edelleenkään pääse KYS:stä lähemmäs kotia. Kai se menee tämä syyskuukin sitten vielä siellä, sille ei voi mitään.



Sellainen mukava juttu selvisi myös tänään, että 13 viikon mittaisen lypsyurakan jälkeen pääsemme viimein harjoittelemaan imetystä! 5 viimeistä viikkoa on maidot jouduttu heittämään viemäriin, sillä niistä löytyi tarkistuksessa angiinabakteeri, vaikken itse ollut kipeä, ja näin pienille pojille ei sellaista maitoa voitu antaa. Viimein sain puhuttua itselleni antibioottikuurin ja nyt maitonäyte oli puhdas. Jonkinlainen työvoitto äidille, että ollaan tässä vaiheessa menossa, kyllä on välillä tehnyt mieli pistää lypsykone menemään takaisin sairaalan varastoon... Toivottavasti nyt sitten harjoitukset lähtevät hyvin käyntiin! Toki pojilla tulee tuo keskoskorvike olemaan pääasiallinen ravinto, mutta ehkäpä imetys siinä rinnalla kuitenkin omassa roolissaan.



Toisaalta olen jo himppusen kateellinen teille kotiin päässeille, toisaalta jo kovasti jännittää poikien kotiutuminen, miten sitä edes uskaltaa nukkua, kun on niin monta hengityskatkoa ja muuta kriittistä hetkeä sairaalassa nähnyt... No, vielä pojat kasvavat ja vahvistuvat sairaalassa pitkään, ennen kuin on äidin ja isän vuoro ottaa vastuu ympärivuorokautisesta hoidosta!



Mielenkiintoinen juttu muuten nuo kotilomat, KYS:ssä en ole kuullut sellaisia harrastettavan lainkaan. Millä kriteereillä muissa sairaaloissa pääsee kotilomille?



terkuin Tiikeriankka ja pojat melkein 13 vkoa / nyt rv 36+6

Onnea uusille synnyttäneille ja tsemppiä erityisesti Santsuman a-pojalle, toivottavasti leikkauksesta on toivuttu hyvin!



Tiikeriankka edelleen

Tosiaan. Hienoa Tiikeriankka79, että teillä ollaan hyvää vauhtia edistytty ja pojat voivat hyvin.

Meillä A-pojan leikkaus meni hyvin ja pikkuinen pääsi eilen illalla kotiin. Nyt tuntuu taas niin ihanalta, kun on koko perhe koossa.



Kuinkas teillä muilla on alkanut arki pyörimään, joilla kaksoset jo kotona?

Meillä menee yllättävän hyvin. Olen itsekin siitä ihan yllättynyt.

Pojat nukkuvat erittäin hyvin. Yöheräämisiä ei muuten ole muuta kuin syömiset. Näin pojat kutakuinkin heräilevät öisin syömään: KLo:24.00, 04.30 ja aamulla 8.00. Tämä siis viime yö. Voihan kaikki muuttua ihan päälaelleenkin, et alkavat heräileen usein, mutta nyt siis näin meillä. Saa itsekin nukuttua hyvin. Meillä mies hoitaa aina toisen pojan ja minä toisen. Öisin olemme antaneet pullosta ja joskus olen toiselle antanut vähän rintaa, etteivät ole aamulla aivan täynnä. Päivällä pojat nukkuvat aina n.3h-3.5h. Ja päivällä annan myös rintaa enemmän. Pitäisi tässä koittaa molempien imetystä yhtäaikaa, mutta tuntuu, et se ei oikein onnistu, kun toinen poika ei saa rinnasta niin hyvää otetta. A-poika onkin sitten oikein äidin " tissipoika" .

Meillä esikoinen on päivisin perhepäivähoidossa ja mies töissä. Minä poikien kanssa kotosalla. Tyttöä olen aina silloin tällöin pitänyt kotona (yleensä perjantaina). Pikkuhiljaa totutellut, kuinka pärjään kolmen kanssa kotona.



Poikien mitoista: A-poika nyt 3070g/47,5cm ja B-poika 3000g/46,8cm.

Että hyvin ovat kasvaneet. Seuraava neuvola n.2 viikon päästä.



Kuinkas teillä muilla, joilla on jo ennestään lapsi/lapsia ovat ottaneet vauvat vastaan? Meillä on mustasukkaisuutta. Aina pitäisi päästä samaan aikaan syliin.... hakee huomiota paljon. Mutta on kyllä sitten niin kultainenkin, että halii ja pusuttelee poikia ja annamme pitää sylissä valvonnassa. (Tyttö lokakuussa 2v).



Tällästa meille. Mitäs teille muille?



T: Santsuma, pojat 7/06 ja tyttö 10/04

Meillä tuplapojat täyttävät piakkoin jo 3 kuukautta. Hui kuinka aika vierii. Esikoinen täyttää 3 v lokakuussa. Meillä myös on ongelmana mustasukkaisuus ja huomionhakuisuus vauvoja kiusaamalla yms ikävällä tavalla. Esikoinen ei ole hoidossa vaan kotona. Välillä menee hermot häneen kyllä totaalisesti, mutten halua viedä hoitoon kun itse olen kotona. Nyt hän ehkä alkaa jo tottua pikkuhiljaa, mutta monta kertaa on saanut antaa arestia yms, koska on tosissaan alkanut esim. läpsiä vauvoja ja tekee pikkukiusaa koko ajan.