Hei keittiöpsykologit, miten valtavan tyydyttämisen tarpeen omaava voisi balansoida kumppaninsa tyydyttämisen tarvetta suhteessa

Minulla on jokin valtava tarve hakea aina hyväksyntää kumppanilta (kait), koska alitajuisesti tunnen aina jotenkin riittämättömyyttä (kliseinen keittiöpsykologin mukainen paska lapsuus jne) suhteessa. Suhteet menee jatkuvaksi ehkä liialliseksi hellimiseksi ja lääppimiseksi osaltani ja lopulta kumppani tylsistyy hellyydenosoituksiin, koska se on jatkuvaa, rutiinia ja itsestäänselvyys.

Miten voisin olla vähän "kylmempi" olematta kuitenkaan ilkeä kumppania kohtaan ja pitää terveen balanssin hellyydenosoituksissa, ettei mene vain jatkuvaksi lääppimiseksi? En haluaisi kuitenkaan olla ilkeä ja ignoorata, tai mitään muutakaan idioottimaista.