Onko humalassa jotenkin tietoisempi omista todellisista haluistaan, tai tapahtuuko jokin oikean totuuden kirkastuminen?

Ei, ei, ei ja ei.

Humalassa käyn aina huulipunassa, mekko päällä panettamassa itseäni helsinkiläisellä homoklubilla.

Selvinpäin olen absoluuttinen purehetero, miestenmies, naisten märkä päiväuni.

Kännissä ja kihloissa on kiva olla, sanotaan. Kai sillä tarkoitetaan että krapulassa tai selvänä, naimisissa tai yksin ei ole kiva. Tuota kun soveltaa, niin herkuttele ajatuksella, mutta pidä se selvä järki päässä ja toimi sen mukaan.

Ainakin itse olen kännissä enemmän halujen kuin analyyttisen päättelyn vietävissä. Selvinpäin toiminta on toisinpäin

Toisaalta uskon, että todellinen persoona tulee esille humalassa, mutta selvänä ihmisillä on hyödyllinen sosiaalinen rajoitin päässä, jotta he eivät toimisi ihan miten sattuu. Ei kannata tehdä humalassa mitään merkittäviä peliliikkeitä.

Humalassa kaikenlaiset asiat tuntuvat hyviltä ideoilta, osittain ihan vaan siksi että nousuhumalassa aivokemiat on sillä tavalla vinksallaan että kaikki tuntuu kivalta. Omat ideat tuntuvat valtavan nerokkailta ja maailmaamullistavilta ja tuntuu siltä että nyt sitä vietetään tässä elämän parasta aikaa ja olen fiksuin ja parhain ja jokainen kaveri on bestis. Ei se johdu siitä, että olisi jotenkin "oikeasti" tätä mieltä ja humala paljastaisi todelliset mielipiteeni ja tunteeni, vaan ihan vaan siitä että alkoholi on huume ja nousuhumalan euforiassa sitä vaan näkee asiat epärealistisen positiivisessa valossa. Ei siinä mitään, kiva tunnehan se on. Mutta en tekisi yhtäkään päätöstä sen perusteella että mitä olen kännipäissäni fiilistellyt. Ei niin, en myöskään tee päätelmiä krapulapäivien angsteista, vaan pyrin päättämään asiat kun olen jotakuinkin normaalissa mielenmaisemassa.

Itse viimeksi humalassa aloin etsiä fwb-seuraa tinderistä. Löytyihän sitä. Sovin useammat treffit ja olin ihan innoissani ajatuksesta. Sitten selvänä menin yhtä tapaamaan vaikka jo vähän kadutti. Ei ollut enää mitään mielenkiintoa ja koko tyyppi ihan ällötti. Poistin tinderin. Eli ainakin oma kokemus on, että humalassa ei tee hyviä päätöksiä tällaisissa asioissa.

Ainaki keski-ikäisillä naisilla tuntuu tiedot ja oikeudet lisääntyvän humalassa.

Itse lähestyn kännissä tyyppejä, joita tosielämässä vähän säälin. Kännissä olen yliempaattinen, kaikkia rakastava. Todellisuudessa olen kyyninen paska.

Suomessa on niin paljon juomalauuluja että eiköhän se niistä selviä.

Mm. harkintakyky ja estot häviää humalassa. Aivokemiaa.

Pelkään kännistä minää, sillä se vaan on hengenvaarallinen lähinnä sen arvaamattomuuden vuoksi - aivan toisenlainen persoona kuoriutuu kännissä. Onko kyseessä aidosti mieleni kaksi puolta vaiko syyllisyyden, vihan ja katkeruuden epätoivoinen ulkoistaminen?

Vaikea sanoa, sillä on se käytös hyvien tuttujen mukaan aivan eri planeetalta...

Humala heikentää inhibiitioita.

Vierailija kirjoitti:

Mm. harkintakyky ja estot häviää humalassa. Aivokemiaa.

Mulla ei ole koskaan ollut näin. Tai sitten en ole koskaan ollut riittävän humalassa.