Lue keskustelun säännöt.
”Yliopisto ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö!” (opinto-oikeuden jatkaminen ja äidin kommentti)
28.05.2021 |
Olen 29-vuotias yliopisto-opiskelija, aloitin korkeakouluopinnot lähes suoraan lukion jälkeen. Sairastuin jo lukiossa vakavasti, ja olen opiskellut ”omaan tahtiin” (eli säälittävän hitaasti). Ensin opiskelin itku kurkussa opintotuen ja -lainan turvin, mutta sitten jäin kuntoutustuelle, ja tämä ”oma tahti” on täten ollut mahdollinen, ja terveyteni kannalta ehdoton, mutta samalla kuntouttava ja järjen ja hyvän mielen ylläpitäjä.
Hain opintoihin lisäaikaa viime viikolla. Äitini ei ole erityisemmin tukenut minua opinnoissani muutenkaan, mutta kun kerroin lisäaikahausta, jonka päätös tullee kesän aikana, äitini sanoi ettei missään nimessä usko minun saavan myönteistä päätöstä, sillä ”yliopisto ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö!”
Tarkoitukseni olisi saada kandin paperit ulos ensi keväänä, kunhan vaan pitäydyn HOPSissa ja normaalin ihmisen tahdissa, eli jos vaan keräisin hieman vajaan 60 opintopistettä tulevan lukuvuoden aikana. Onko se realistista? En tiedä. Mutta äitini mielestä ei ole, ja hänen mielestään yliopisto ei ole mikään kuntoutuskeskus ja mielenterveyskuntoutujien kesäleiri.
Nyt tuntuu, etten ansaitse opiskelupaikkaani laisinkaan, ja kysyn itseltäni, että pitäisikö vain antaa olla. Pitkät vuodet menivät ja aika loppui. Tunsin kuitenkin opiskellessani, että olen elämän syrjässä kiinni, ja nyt tuntuu hurjalta ajatus, että heittäisin sen hukkaan ja jäisin ajelehtimaan täysin päättömänä, lipumaan jossain tuntemattomassa tyhjiössä.
Kuntoutustukikin on mielestäni sitä varten, että voin opiskella ja, no, kuntoutua. Yliopisto tekee minulle hyvää, olipa se sen tarkoitus tai ei.
Mitä mieltä? Roikkuako vielä? Jättää kesken ja antaa tilaa muille? Jatkaako vielä, puskea eteenpäin, saada jopa tutkinto ja nauttia (mahdollisesti) annetusta, uudesta mahdollisuudesta?
Vai onko äiti oikeassa? Nautinko vain itsekkäästi hyväntekeväisyydestä?
Kommentit (23)
Parempi se ammatti hankkia kuin olla hankkimatta. Tietty tärkeää pohtia onhan se yliopistotukinto sellainen jonka töitä voisit kuvitella tekeväsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätöksen tekeminen on helppoa:
- jos saat lisäajan, niin silloin jatkat
- jos et saa lisäaikaa, niin opinnot tutkintoon tähtäävässä koulutuksessa päättyy. Avoimen yliopiston kirjoilla voit silti kenties jatkaa opiskelua.
Äitisi sanomisista sinun tarvitse välittää. Hän voi puhua mitä puhuu; omia mielipiteitään.
Olen lukenut että käytännössä lisäaikaa saa aina, etenkin kun sinulla on sairauskin.
ÄLÄ kuuntele äitiäsi- tottakai teet tutkinnon loppuun jos vain jaksat.
Äitisi ei taida olla kovin mukava ihminen, häntä ei pidä kuunnella vaikka kuinka on sukua.
Jos sä olet 10v jälkeen vielä 60op päässä kandista, niin mitä ihmettä olet siellä tehnyt?? 12op/vuosi, huoh.
Ja sit yhtäkkiä vuodessa tekisit moninkertaisen määrän?
Harmi, että olet vienyt paikan joltain oikeasti motivoituneelta opiskelijalta. Ehkä "ansaitset" sen vikan yrityksen, että saat sen kandin kasaan, mutta sen jälkeen ei jatkoa pitäisi enää tippua.
Ja 60op/vuosi on helppo, ei vaadi täysipäiväisesti opiskelijalta erityistä ponnistelua.
60 Opinopistettä vuodessa kuullostaa melko paljolta. Mutta mikä olisi toinen vaihtoehto? - Voistko jatkaa opintojasi jo nyt, etkä odottaa syksyyn? Millaisia haaveia ja unelmia sinulla muutoin on? Missä näet itsesi vaikka kymmenen vuoden päästä?
Joka apauksessa tsemppiä ja lujasti!
PS: itselläni meni aikaa opiskelupaikan saamisesta -miaisterin tutkintnon saamiseen 21 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jätä kesken! Äläkä todellakaan välitä äitisi kommentista. Nyt käyt opinnot omalla tahdillasi loppuun ja muista myös levätä välillä. Papereiden ei edes tarvitse olla älyttömän hyvät, kukapa niitä arvosanoja kysyy kun haetaan töihin. Tsemppiä opintoihin :)
Aika kovia kommentteja olet äidiltäsi saanut. Ehkä niissä heijastuu joitain hänen omia pettymyksiään...
Sanoisin, että yritä ainakin saada kandi kasaan. Sinun ei tarvitse ajatella muiden opiskelijoiden opiskelupaikkoja, sinun opintosi ei ole keneltäkään pois. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh. Korjaus Opintopiste ja opintoviikko eivät taida olla yksi ja sama asia...
T. "6"
Aloittaja kertoi, että opinnot antavat tunteen, että hän on elämän syrjässä kiinni. Jo se riittää opintojen jatkamisen syyksi, jos lisäaikaa annetaan. Omasta elämästä tulee tehdä itselleen niin mielekästä, kuin se on mahdollista. Jos siihen on opintojen kautta mahdollisuus, se kannattaa käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut samassa tilanteessa kuin ap. Loppujen lopuksi päätin jättää opintoni kesken, ja vaikka se oli samalla yksi elämäni kovimmista päätöksistä, tuntui se myös siltä, kuin valtava taakka olisi nostettu harteiltani. Hakeuduin sitten ihan vaan ammattikouluun opiskelemaan, ja nyt olen tyytyväinen päätökseeni.
Vierailija kirjoitti:
Parempi se ammatti hankkia kuin olla hankkimatta. Tietty tärkeää pohtia onhan se yliopistotukinto sellainen jonka töitä voisit kuvitella tekeväsi?
Kaikista yliopistotutkinnoista ei saa suoraan mitään ammattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta jatkat opiskelua. 60 opintopistettä vuodessa kuulostaa paljolta, jos et ole täysin kunnossa. Yritä siis ajatella, että vähempikin riittää. Jokainen loppuun suoritettu kurssi on hieno saavutus. Uskon, että sinulle lisäaikaa myönnetään.
Äitisi kommentit ovat kovia ja tietämättömiä. Onko sinulla ketään muita läheisiä, jotka voivat olla tukenasi? Älä myöskään välitä noista kommenteista, että viet jonkun "motivoituneemman" opiskelijan paikan. Se ei ole totta - sinulla on ihan yhtäläinen oikeus tehdä opintojasi kun kenellä tahansa muullakin. Yliopisto-opiskelija käyttää resursseja vain silloin, kun osallistuu opetukseen.
Tsemppiä!
Ehdottomasti kannattaa suorittaa opinnot loppuun, jos vain lisäaikaa saat! Älä kuuntele äitisi puheita, sinun elämäsi on sinun elämäsi, ja saat itse tehdä sitä koskevat päätökset.
Olen itse vähän samanlaisessa tilanteessa. Aloitin opinnot yiopistossa suoraan lukion jälkeen ja puskin eteenpäin kysymättä ollenkaan itseltäni, miten oikeasti voin. Neljä vuotta jaksoin vääntää, sitten narsistinen parisuhde tuhosi kaiken. Vei itsetunnon, jaksamisen, elämänhalun, aivan kaiken. Jätin opinnot kesken vaikka minulla oli enää noin 60 opintopistettä maisteriksi valmistumiseen.
Olin kuntoutuksessa ja aivan hukassa elämäni kanssa neljän vuoden ajan. Tänä aikana isäni haukkui minua mm. loiseksi, koska jouduin elämään Kelan kuntoutustuella. Viime syksynä koin viimein olevani valmis saattamaan opintoni loppuun. Hain opinto-oikeuden palautusta ja sain sen. Haistatin p*skat isän ja muiden sukulaisten mielipiteille siitä, että olen jotenkin epäonnistunut ihmisenä kun en valmistunut "ajallaan".
En ole koskaan kirjoittanut tälle palstalle, koska minulla ei ole mitään sanottavaa. Mutta tämä aloitus osui todella lähelle. Tsemppiä AP! Vinkkinä sanon, että ole rehellinen itsellesi ja tunteillesi. Jos opintojen suorittaminen omaan tahtiin antaa elämällesi merkityksen, anna palaa! Jos koulu antaa sinulle myönteisen päätöksen (sormet ristiin sen puolesta!), niin se tarkoittaa, että he uskovat ja luottavat siihen, että sinun kannattaa jatkaa opintojasi. Se, että joku toinen on asiasta eri mieltä, ei vaikuta asiaan millään lailla.
Tiedän miten ikävää on, kun omat läheiset eivät usko sinuun. Mutta joskus läheiset vain ovat sellaisia, ja silloin kannattaa miettiä kuinka läheisiä nämä ihmiset tosiasiassa ovat. En ole ollut enää tekemisissä isäni kanssa, ja olen paljon onnellisempi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
29v ihminen kyselee äidiltään neuvoja opiskeluunsa, tai ainakin kuuntelee äitinsä vanhentuneita mielipiteitä, ja tulee itkemään asiaa AV:lle? Pitäisiköhän sinun harkita jonkun tasoisen valvonnan piiriin hakeutumista? Joku täyspäinen yhteiskunnan edustaja voisi katsoa perääsi?
Jatkat opintoja ja jatkossa viittaat kintaalla äitisi mielipiteille, koskivatpa ne opintojasi tai ihan mitä tahansa.
Takaan, että hyvinvointisi nousee kaikin tavoin.
Panosta ystäviin ja niihin ihmisiin, jotka kannustavat sua ja vievät eteenpäin, kulkevat rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Jos sä olet 10v jälkeen vielä 60op päässä kandista, niin mitä ihmettä olet siellä tehnyt?? 12op/vuosi, huoh.
Ja sit yhtäkkiä vuodessa tekisit moninkertaisen määrän?Harmi, että olet vienyt paikan joltain oikeasti motivoituneelta opiskelijalta. Ehkä "ansaitset" sen vikan yrityksen, että saat sen kandin kasaan, mutta sen jälkeen ei jatkoa pitäisi enää tippua.
Ja 60op/vuosi on helppo, ei vaadi täysipäiväisesti opiskelijalta erityistä ponnistelua.
Ei kukaan, joka opiskelee hitaammin, vie paikkaa joltain toiselta. Tää on ihan absurdi väite.
Terv yliopistolla opettanut
Meillä lisäaikaa saa yleensä silloin, kun opiskelija esittää järkevän suunnitelman tutkinnon loppuun suorittamiseksi seuraavan vuoden aikana. Näinhän ap sanoo olevan. Tällöin hänelle myönnettäisiin, ainakin meillä, vuoden lisäaika.
Vuotta pitempiä lisäaikoja ei viimeaikoina ole myönnetty. Jos on tilanne, että menisi kauemmin ja tutkinnon silti haluaa suorittaa loppuun, kannattaa ensin tehdä avoimen puolella sen verran opintoja, että jäljelle jää enää se viimeinen vuosi.
Aapeen öidin mielipiteillä ei ole väliä: nämä perustuvat yliopistolakiin, tutkinto-ohjesääntöön ja vakiintuneeseen käytäntöön.
Korona on riittävä syy lisäaikaa, muita syitä ei tarvita. Näin linjattiin kun asiaa kysyin keväällä Oulussa.
Kannattaa jatkaa ehdottomasti.
Ota kesäksi avoimesta joku kiva kurssi tai vaikka kokonaisuus perusopinnoistq. Itse tein toissakeaänä tosi helpot 25 pinnaa kasvatustieteessä ja oli kivaa kun sai kesälläkin olla koulun kirjoissa ja edistyä opinnoissa.
Opiskeluaikoina rajaaminen on tyhmin päätös mitä yliopistoissa on tehty aikoihin. Kriitikot ei usein edes tiedä mitä yliopisto-opiskelu on eivätkä lainkaan ymmärrä kurssien ja opintopisteen vaatimaa työmäärää, paneutumista ja keskittymistä.
Terveisin fyysikkonainen 38 joka valmistui huhtikuussa 12! vuoden opiskelun jälkeen ja työllistyi heti tutkijaksi (ja kyllä, siksi jäikin Suomeen että väitöskirja kiinnostaa!)
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikoina rajaaminen on tyhmin päätös mitä yliopistoissa on tehty aikoihin.
Ei sitä päätöstä yliopistoissa ole tehty, vaan opetus- ja kulttuuriministeriössä.
Eikös tuo 60 op ole ihan normaali opiskelutahti vuoden aikana?