Miltä tuntui kun hankit ensiasuntosi?

Vähän pelotti. Yhden sortin unelma se oli, mutta sellainen mikä oli järjen rajoissa.

Neuvoksi antaisin, että raahaa kaikki lähisuvun ja tuttavapiirin pahanilmanlinnut, jotka vähänkään ymmärtää rakentamisesta sitä katsomaan, ja kuuntele sitten kaikki neuvot ja ennustukset. On ok ryhtyä hulluihinkin projekteihin, jos tietää ettäne ovat hulluja ja tietää, että silti selviää niistä - ja selviää siitäkin jos se meneekin pieleen.

Olin kännissä ja tuumasin, että:

- tää on kiva. Mä otan tämän. Maksoin käteisellä.

- olen tykännyt asua tässä jo 14 vuotta

Ostin kerrostalokaksion Helsingin keskustasta. Remonttia piti tehdä, mutta siihen päästiin vasta vuosia myöhemmin. Olihan se hienoa, ihana hyväpohjainen asunto hyvällä alueella ja oma.

Totesin, että pääkaupunkiseudulla on tyhmää maksaa vuokraa, ja laitoin rahat kiinni. Nyt 180.000e ostos on tuottanut ainakin 15.000e 6 vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Olin kännissä ja tuumasin, että:

- tää on kiva. Mä otan tämän. Maksoin käteisellä.

- olen tykännyt asua tässä jo 14 vuotta

Aha, Mä taidan tietää kuka oot;)

Ensi asuntoni oli yksiö hyvällä aluella. Merinäköalaakin oli, mutta niin vaan mun kaverit ja uusi miesystävä eivät ymmärtäneet. Asuin siinä vaan sen 2 v.

Se oli kiva paikka. Voisin muuttaa joskus samoille kumille takaisin. Se oli myös tilaihme koska keittokomerossa oli pesutorni, jkp ja muistaakseni tiskarikin. Harmittaa ettei taiga olla kuvia siitä, elettiin niin hurjia aikoja ettei ehitty kuvaaman. Oli ykkösellä alkava lankanro.

Vierailija kirjoitti:

Totesin, että pääkaupunkiseudulla on tyhmää maksaa vuokraa, ja laitoin rahat kiinni. Nyt 180.000e ostos on tuottanut ainakin 15.000e 6 vuodessa.

Juu näinhän ne tekee. Sängyssä kun makaa. Vauvapalstaa lukien.

Olin kauhuissani mitä hittoa olin tehnyt.

Ostin asunnon pienen lainan kiilto silmissäni tajuamatta, että koko ajan oli jotain remonttia ja putkiremppa sitten avasi silmäni: remonttien hinnan kanssa se vanhasta talosta ostettu asuntoni tuli kalliimmaksi kuin uuden asunnon ostaminen.

Myin vanhan asunnon plus miinus nolla, muutin vuokralle ja tällä hetkellä säästän käsirahaan. Aion ostaa uudisrakennuksesta asunnon. Harmi vaan, että kaikki ensiasuntoedut menivät siihen pommiin.

ASP:n täyttymistä odotellessa ehti käydä katsomassa monenlaista. Lopulta tiesin, mistä talosta ja millaisen asunnon haluan. Kaiken huipuksi 90-luvun lamassa hinnat laskivat niin paljon, että saimme kaksion sijaan ostettua kolmion. Se oli yksi elämäni tähtihetkiä.

Uskomattomalta. Unelma toteutui monen turhan asuntonäytön jälkeen. Talo meni heti remonttiin, mutta uuden parin kuukauden päästä ensimmäinen aamu omassa talossa oli jotain unohtumatonta. Ja edelleen asun tässä samassa talossa ja rakastan tätä.

Taloudellisesti järkevältä, mutta asumisen kannalta lähinnä vitutti se hamsterinlaatikko. Nykyään se on sijoituskämppänä, ja asutaan ihanassa mummonmökissä, jossa taas sijoitusmielessä ei ole mitään järkeä. Halvalla ostettiin, nielee rahaa ja mitään muuta kuin tunnearvoa tällä ei ole.

Lisää kokemuksia ja vinkkejä?

Odotin, että se itse kaupanteko olisi tuntunut jotenkin isolta asialta. Mutta ei se tuntunut, oli perjantai-iltapäivä ja välittäjällä oli hirveä kiire muistaakseni Seinäjoen vauhtiajoille, siellä kaupanteossa siis ihan avoimesti valitti, että mikä tässä kestää (sittemmin kuulin, ettei hieman reilu tunti ole mikään tavaton aika), kun kaverit jo odottelee autossa tuossa alhaalla. Kai se sitten lopuksi onnitteli, ennen kuin juoksi jalkakäytävälle pysäköityyn kaverinsa katumaasturiin. Menin itse siitä sitten vielä takaisin töihin, kun ei tosiaan tuntunut miltään. 

Itse asunto oli järkiostos. Tässä ei ole moniakaan sellaisia asioita, joita olisi unelmien asunnossa (sauna, vaatehuone, laadukas keittiö, iso parveke johon EI paista ilta-aurinko...), mutta tämä on satavarmasti helppo myydä ja 3 vuotta vanhana kun tämän ostin, niin ei ole remonttihuolia eikä tarvetta edes pienelle laitolle. Asuinalue on mukava ja naapurit ihan OK, suurin osa näistä asunnoista on sijoittajien omistamia, mutta ei se mitään, ihan rauhallista opiskelijapainotteista väkeä täällä asuu. 

Ei oikeastaan miltään. Ostin asunnon 400 km:n päästä silloisesta kotipaikkakunnastani, olin nähnyt kämpän kerran kun se oli vielä edellisen asukkaan rojua täynnä. Seuraavan kerran tulin sitten muuttokuorman kanssa ja totesin, että eipä ne esitteen pohjapiirustukset ihan pitäneetkään paikkaansa. Mutta hyvin olen viihtynyt jo 6 vuotta. Vinkiksi antaisin, että osta heti niin iso ja kallis kämppä kuin suinkin uskallat. 

Ihanalta. Asuin vuokralla hirveässä taloyhtiössä, jossa ei mitään rauhaa. Kun sain ostettua oman yksiön rauhallisesta yhtiöstä, olo oli aivan uskomaton. Sai nukuttua ja kotiin tullessa oli hiljaista. Nyt 16vuoden jälkeen, välillä tuntuu, että voisi sitä asua jossain vähän vilkkaammassakin paikassa, mutta yritän palauttaa mieleeni entisen asunnon. 😀

Yksi elämäni onnellisimmista päivistä, sillä ostimme unelmiemme talon. Minulle tämä on ensiasunto ja sanoisin samaa kuin edeltäjät, että älä osta sellaista "asutaan tässä pari vuotta ja sitten ostetaan se mikä halutaan", vaan osta suoraan se minkä haluat. Varsinkin jos unelmana on okt, sillä 4% varainsiirtovero on aika kallis maksettavaksi, mutta ensiasunnon ostajan ei sitä tarvitse maksaa. Kannattaa ainakin tarkkaan laskea, että jos meinaa asua ensin halvemmassa ja säästää rahaa, niin paljonko pitää säästää että varainsiirtoveron maksaminen on järkevämpää kuin ostaa suoraan se kalliimpi asunto/talo.

Olin vähän hämmentynyt, miten anteliaasti pankki oli antamassa lainaa keltanokkien omakotitaloprojektiin. Otettiin sitten tarjottu laina vastaan ja alettiin hommiin. Parin vuoden päästä saatiin talo valmiiksi, eikä käytetty edes kaikkea pankin tarjoamaa lainaa. Tässä asuminen tuntuu hyvältä, mutta hieman sitovalta. Eihän tätä ikinä raaski myydä kun itse teki ja näki vaivaa!

Oli elämäni paras päätös. Ostin parikymppisenä kaksion, silloiseen rahatilanteeseen nähden minulle kalliin, mutta todellisuudessa se oli hyvin edullinen. Nyt toiset 20v myöhemmin on velaton kiva koti, josta tykkään tosi paljon. Hyvin hoidettu taloyhtiö ja mukavat naapurit. Iso laina jännitti nuorena, mutta oli matalat korot ja palkka riitti maksamiseen.

Sijainti, sijainti ja sijainti. Sillä mielellä ostin, vaikka toki näköalakin oli upea. Omistan saman asunnon yhtä, enää en siellä haluaisi asua, sillä ympärille on rakennettu runsaasti uusia taloja.

Näin naisihmisenä ja sinkkuna kyllä hirvitti, kun ostin ison remppaa vaativan talon yksin. Aikamoisen riskin otin, mutta onneksi on taitoa ja tietoa tehdä paljon korjauksia itsekin.

Suuri pelko oli tietty mahdolliset potkut työpaikasta, yt-neuvotteluja oli vuosien varrella useat. Onneksi silloin ei osunut omalle kohdalle.

Toisena pelkona oli oma sairastuminen. Omaa rahaa oli pieni pesämuna kerättynä ja sain valtion takauksen lisäksi luottotakauksen, josta jouduin maksamaan vain vuoden, koska sen jälkeen jo tehdyt remontit taloon vapauttivat luottotakuusta, koska talo takasi jo itse itsensä. En halunnut ketään takaajaksi, vaan päätin, jos suinkin mahdollista, hoitaa velkani itsenäisesti, ettei kukaan sukulainen sitä joutuisi kuittaamaan.

Onneksi en sairastunut, irtisanominenkin tuli yt-neuvottelujen myötä, mutta lainaa oli enää vuosi jäljellä, joten sekin on nyt maksettu.

Tällä järjellä tuskin uskaltaisin enää vastaavaa tehdä, mutta näin jälkikäteen voin sanoa, että kyllä kannatti!

Ihan kauhealta tuntui, iso laina niskassa ja ajattelin, että ei saada koskaan tästä edes omia takaisin. Hinnat kuitenkin nousivat ihan mukavasti sinä aikana, kun asunnossa asuttiin ja useampia vuosia ehdittiin lyhentää lainaa pois. Jotenkin siihen vain sitten tottui, että vuokranmaksun sijaan maksetaankin kuukausittain pankille ja samalla ns. itselle.

Myytiin lopulta asunto hyvällä voitolla ja välirahaa pystyi käyttämään seuraavan ja isomman asunnon ostoon.