Missä vika kun mikään ei huvita?

Ei jaksa siis mitään, ei ainakaan mitään erikoista. Perus kaupassa käynnit ja ruoan laitot jaksaa, pyykin pesemiset mutta jos pitäisi käydä jollain kylässä niin ei jaksa, ei huvita. Tällä hetkellä olen työtön, ja elämässäni ei ole mitään joten jos kävisin jollain kylässä niin tuntuu niinkuin siellä vain surkuteltaisiin surkeaa elämääni. En ole vielä ollut työttömänä kuin 4 kuukautta mutta silti se tuntuu pitkältä kun ei ole mitään tekemistä tai olisihan sitä mutta ei huvita. Jotenkin tämä työttömyys ahdistaa, ja sitä vaan miettii että milloin saan töitä. Minulla on kaksi ammattitutkintoa ja työhistoriaa 5 vuotta mutta en onnistu saamaan töitä. Olenko vain niin huono työntekijä? Joo tiedostan, että on korona ja se vaikeuttaa työn saantin mutta minusta tuntuu, että minun on jo ennen koronaa ollut vaikea saada töitä. En jaksa aina aloittaa työnhakua alusta kun joku määräaikaisuus päättyy. Se on todellaa uuduttavaa laitaa 300 hakemusta ja ravata työhaastatteluissa ja lopuksi vaan saa kuullaa, että valitettavasti en töitä saanut. Sitä kyynistyy ja katkeroituu. Todella uuvuttavaa, ja turhauttavaa, itkettää ja surettaa. Päiväni koostuu siitä, että haen töitä ja laitan hakemuksia, ja sitten otan vastaan s-posteja joissa lukee, että en tullut valituksi. Mutta muutakaan ei huvita tehdä, kun ei ole töitä. Huomenna sama edessä. Tänän aamuna heräsin, ja toivoin että kunpa ei tarvitsisi enään nousta. Turha elämä jolla ei ole mitään tarkoitusta muutakuin maleksia täällä työttömänä ja tuntea huonommuuden tunnetta, ja kokea epäonnea. Ei tää elämä vaan toimi vaikka yrittää, ja siksi tekisikin mieli jo heittää pyyhe kehään. Olen myös miettinyt muuttoa muualle mutta sekin pelottaa, eikä edes omat kaverit siinä tue.