Lue keskustelun säännöt.
Haluan lapsen, mutta pelkään raskausaikaa, arvon mammat tsempatkaa mua!
27.05.2021 |
Haluan yhden lapsen, mutta pelko jarruttaa asiaa. Aion pyytää sektiota, mutta raskausaika pelottaa. Entä, jos se on vaikea? Entä, jos jotain pahaa tapahtuu?
Tarvitsen kannustavia lauseita, olkaa hyvät antakaa tulla :D
Kommentit (33)
Mulla oli ihana raskausaika, ei mitään ongelmia. Kivaa, kun oli menkat poissa. Ja luomuna synnytin, ei mitään lääkkeitä. Ei tullut repeämiä, eikä raskausarpia. Ja yhden lapsen vain minäkin tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun nyt mietin niin raskaus oli parasta aikaa :D toki alkuun oli pahoinvointia mutta sitä pystyi kontrolloimaan hieman kun oppi mitkä hajut ja ruuat sitä aiheuttivat. Itse laatta lensi vain kaksi kertaa. Liitoskivut tulivat vikalla kolmanneksella mutta eivät olleet koko ajan läsnä, vain kun nousi ja meni sänkyyn/sohvalle.
Ärsyttävintä oli närästys mutta siihenkin saa kunnon lääkkeet reseptillä.
Minusta oli mukavaa olla loppuajasta muiden passattavana :) tykkäsin myös pukeutua vartalonmyötäisiin vaatteisiin jotka korostivat vauvavatsaa.
Nykyään seurataan kyllä tarkkaan sikiön kehitystä ja meillä neuvolassa oli avoneuvola-systeemi johon sai mennä ilman ajanvarausta vaikka kuuntelemaan sikiön sydänääniä ja puhumaan jos jokin askarrutti.
Voi että pitäisköhän tehdä toinenkin :D
Raskauteni oli yllättävän helppo, pientä pahoinvointia lukuunottamatta ja, vaikka ei olisikaan niin helppo niin usko pois kyllä sen kestää. Et jää asian kanssa yksin, apua on saatavilla. Ja 9kk on loppujen lopuksi todella lyhyt aika. Itselläni ainakin tuntui, että se aika meni ihan hujauksessa.
Pahoittelen, mutta jos et kestä 9 kk raskausaikaa etkä tuntien synnytystä, en suosittele loppuelämän kestävää vuoristorataa äitinä.
Raskausaika on ihanaa aikaa suurimmalle osalle. Taskausoireet eivät ole ylitsepääsemättömiä, edes vaikeat sellaiset. Ja ehdottomasti alatiesynnytys, jos anatomiasi on normaali, älä edes mieti sektiota kuin viimeisenä vaihtoehtona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen päässyt suhteellisen helpolla raskausajoista. Toisessa oli lievää kuvotusta aamuisin, toisessa iltapäivän puolella, mutta kertaakaan en ole oksentanut. Toisessa oli turvotusta jaloissa lopussa, toisessa ei sitäkään. Synnytystavoista on tullut koettua molemmat, ja kannustan ehdottomasti alatiesynnytykseen. Toipuminen siitä oli paljon nopeampaa, vauvan hoito helpompaa ja maitokin nousi paremmin. Erityisesti imetys oli hankalaa sektion jälkeen, maitoa ei meinannut tulla ja hyvän imetysasennon löytäminen oli vaikeaa haavakivun takia.
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelen, mutta jos et kestä 9 kk raskausaikaa etkä tuntien synnytystä, en suosittele loppuelämän kestävää vuoristorataa äitinä.
Anteeksi nyt vain pahanilmanlintu, mutta pelko ja jännitys on ihan luonnollista. Varsinkin ensimmäisestä lapsesta haaveileville. Onhan se hyppy tuntemattomaan ja netti täynnä raskausajan ja synnytyksen kauhutarinoita. Lisäksi, jos on matalampi kipukynnys ihmisellä. Todella moni nykyään sitäpaitsi valitsee sektion alatiesynnytyksen sijaan. Onko sillä väliä mitä kautta se lapsi syntyy kunhan syntyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen raskaus on yksilöllinen, niin ei siitä voi etukäteen tietää, millainen omalla kohdalla tulee olemaan. Itsellä on ollut runsasta pahoinvointia ja on edelleen, enkä pahemmin ole nauttinut tästä ajasta. Mutta loppujen lopuksi vaikka omalle kohdalle osuisi vaikea tapaus, niin raskausaika kuitenkin menee nopeasti. Se vain on "lusittava" jos haluaa lapsen. Suurin osa raskauksista menee hyvin ja neuvola onneksi tarkkailee raskauden kulkua. Komplikaatiot taitavat olla harvinaisempia. Kyllä siitä selviää, jos todella haluaa lapsen, vaikka kyllä jo odotan sitä, että vauva syntyy ja nämä vaivat loppuvat.
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelen, mutta jos et kestä 9 kk raskausaikaa etkä tuntien synnytystä, en suosittele loppuelämän kestävää vuoristorataa äitinä.
Johan oli kommentti. En ihmettele, että moni jättää ne lapset tekemättä - vaikka olisivatkin ehkä halunneet, kun asenne on tämä. Pelko on ihan luonnollinen juttu johon saa myöskin apua. Ap pyysi kannustusta ja sai tällaisen kommentin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kyllä mitenkään nauttinut raskausajasta, vaikka ei ollut mitään oikeita ongelmia. Kaikenlaista pikku vaivaa vaan, liitoskipuja, supistuksia, selkäsärkyä jne. Mutta toisaalta se aika menee nopeasti ja onhan se tosi hieno kokemus kasvattaa sisällään vauvaa ja tuntea ne vauvan liikkeet siellä. Ja se mahakin on söpö, itsekin tykkäsin pukeutua niin että se näkyy. Synnytykset olivat myös kaikesta huolimatta hienoja kokemuksia! Itse voisin synnyttää vaikka heti kolmannen kerran, mutta enempää lapsia en halua :D
Raskaus oli ihanaa aikaa. Se oli niin kaunista, puhdasta, lämpöä ja rakkautta täynnä.
Koko maailma hymyili kanssani ja kaikki ihmiset, tutut ja tuntemattomat kohtasivat minut hymyillen ja kunnioittavasti.
Ihan viime metreillä sain raskausmyrkytyksen, jouduin sairaalaan ja sektioon. Se oli kamalaa.
Sain silti terveen vauvan ja kaikki hyvin, vaikka toista lasta en enää voi saadakaan.
Eli se raskaus oli jollain tapaa samalla kertaa elämäni parasta aikaa, mutta myös pahinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samaa mieltä että inhottavat kommentit vois pitää omana tietonaan. Raskaus on todella iso asia ja hormonit voivat saada odottavan äidin melko sekaisin. On ihan luonnollista jännittää ja miettiä millaista se raskaus olisi itselle.
Tsemppiä Ap! Suosittelen kahlaamaan somea/youtubea! Nykyään löytyy tosi paljon videoita aiheeseen liittyen joissa äidit jakavat kokemuksiaan ja vinkkejä esimerkiksi raskauspahoinvointiin. Jokainen raskaus kuin äitikin on yksilöllinen, et ole yksin!
Raskaus on naiselle (ja mille tahansa naaraspuoliselle eläimelle) maailman luonnollisin olotila.
Ei sitä pidä pelätä. Se on naisen tarkoitus, lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelen, mutta jos et kestä 9 kk raskausaikaa etkä tuntien synnytystä, en suosittele loppuelämän kestävää vuoristorataa äitinä.
Ap voi päästä eroon pelostaan, mutta sä et asennevammastasi. Sad.
Monia asioita on kamalampaa katsoa ulkoa päin kuin osallistua niihin itse. Itse ahdistun, kun kuulen vaikka hammaslääkärillä, että jotain toista porataan. Jos olen itse hoidettavana, homma ei ole mitenkään kauheaa.
Synnytystä on kamalaa katsoa sivusta, mutta kun itse on synnyttäjänä, homma ei olekaan kamalaa.
Itse pelkäsin raskausaikaa, koska sairastin nuorena anoreksiaa. Ajatus punnituksista ahdisti, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin. Miehen tuki ja asenne on aika isossa roolissa, samoin terveydenhoitajan osaaminen. Peloista on tosi hyvä jutella jo etukäteenkin.
Sulla voi olla vähän semmoista jännitystä ilmassa, vähän kuin ennen peliä. Kun alkuvihellys kuuluu, jännitys onkin poissa. Kannattaa ajatella, että mennään päivä kerrallaan.
Itsekin pelkäsin synnytystä ja ajattelin toivovani keisarileikkausta. Kaksi lasta syntyi alakautta, yksi jouduttiin leikkaamaan. Tällä kokemuksella suosittelisin alatiesynnytystä. Suomessa on tosi turvallista synnyttää, ja toipuminen on helpompaa. Synnytyksessä erittyy jotain hormoneja, joiden avulla jaksaa hyvin ja on iloinenkin vielä. Leikkauksen jälkeen tätä ei tapahdu.
Ja se oma mytty (=vauva) on ihana ottaa sairaalasta mukaan ja viedä kotiin. Muistan, miten ylpeä olin, kun lähdin ekaa kertaa vaunulenkille :)
Raskaus ja synnytys on jotain, mitä et ole vielä kokenut. Ne ovat mullistavia kokemuksia. Mene kiinnostuneella asenteella niitä kohti. Jos onnistut tulemaan raskaaksi, suhtaudu siihen kuin se olisi lahja ja yritä kokea se kiitollisuuden kautta. Ei ne raskaus- ja synnytysasiat ole välttämättä mitään kivoja. Mutta ne kuuluvat vielä toistaiseksi siihen pakettiin, että saat oman perheen. Joillain on kivoja, joillain ei. Huomattavasti auttaa, jos saat ajatuksesi positiivisen puolelle!
Terv. Entinen pahasti pelkoinen, nykyinen kahden lapsen äiti. Ihanaa katsella tuota pientä taaperoa kellimässä peitolla ja jokeltelemassa :)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ihana raskausaika, ei mitään ongelmia. Kivaa, kun oli menkat poissa. Ja luomuna synnytin, ei mitään lääkkeitä. Ei tullut repeämiä, eikä raskausarpia. Ja yhden lapsen vain minäkin tehnyt.
Täällä toinen! Maailman ihanin kokemus!
Olin elämäni kunnossa, ei pahoinvointia, ei mitään. Söin terveellisesti, liikuin, nukuin ja olin stressaanatta turhista. Oma asenne vaan positiiviseksi, synnytyskin menee helposti.
Synnytin nopeasti muutamassa tunnissa, ja oli kyllä niin hyvä kokemus, että olisin voinut lisääkin lapsia tehdä. Luonto päätti toisin.
Mutta, nyt tämä ihana lapsi on jo tasapainoinen nuori ja rakastan häntä niinkuin äiti vain voi💕
Minulla oli kaikenlaisia raskausoireita, mutta ei mitenkään mahdottomia kestettäväksi. Tykkäsin kyllä olla raskaana, tuntui, että koko universumi pyöri vain minun napani ympärillä. Hankalinta aikaa oli ne pari viikkoa, mitkä raskaudet meni yliajalle. Liikkuminen oli lyllertämistä ja koko ajan odotin, milloin alkaa tapahtua vai alkaako ollenkaan.
Hanki leveälanteinen sijaissynnyttäjä.