Lue keskustelun säännöt.
Ystävän lapsi eikä minkäänlaisia sääntöjä / kuria
26.05.2021 |
Olemme olleet ystäväni kanssa kavereita n. 5v ja aina asuttu lähellä toisiamme, joten puuhattu tiivisti yhdessä kaikkea mahdollista lähes viikottain. Kävi niin hyvä tuuri että tulimme raskaaksi samoihin aikoihin ja nyt 3 v. lapsillamme on muutaman kuukauden ikäero. Luonnollisesti kun lapset olivat vauvoja, niin vietimme paljon aikaa yhdessä ja nyt kun molemmat ovat takaisin työelämässä niin näemme silti lasten kanssa lähes viikottain. Käydään kahvilla toisten luona, ulkoilemassa, kaupungilla jne. perus ajanviettoa.
Se mikä todella viimeisen n. puolen vuoden aikana on alkanut ärsyttämään, on että ystäväni ei laita lapselleen minkäänlaisia rajoja tai sääntöjä. Olen ollut tästä todella yllättynyt, kun fiksu ja järkevä aikuinen on muuten mutta kaikki auktoriteetti on hukassa ja lapsi saa kaiken periksi.
Hänen lapsi on usein kuin siipiä vailla. Otetaan esimerkki että he tulevat meidän luo kahville. Lapsi menee surutta availemaan laatikoita tai tonkimaan tavaroita, kaikki ylimääräiset irtoesineet joutuu piilottamaan etukäteen, kahvipöydässä tahallaan sotkee ja klähmii herkkuja ja kaikkein inhottavinta on, että on myös välillä ilkeä omalle lapselleni. Saattaa suoraan repiä leluja käsistä, todeta lapselleni että "sinä et saa leikkiä tällä" ja omii lapseni lelut. Hiekkalaatikolla on heittänyt hiekkaa lapseni päälle. Oma lapseni menee selvästi hämilleen näistä tilanteista ja vetäytyy. Ja minä olen ainoa aikuinen joka näihin tilanteisiin puuttuu! Kiellän koskemasta koriste-esineisiin tai levittämästä laatikosta papereita ympäriinsä ja valvon leikkejä ettei kädestä viedä leluja. Huomaan, että ystäväni välissä jotenkin mulkaisee, jos kiellän hänen lastaan mutta mitä muuta voin tehdä jos hän ei saa suutaan auki?? Ja usein nämä kiellot menevät kuuroille korville. Onhan se nyt inhottavaa komentaa tai kieltää toisen lasta mutta minusta on käsittämätöntä ettei hän puutu näihin tilanteisiin millään tavalla.
Tästä tuli nyt jäätävän pitkä avautuminen, pahoittelut siitä mutta olen todella ärsyyntynyt. En tiedä miten tämä tilanne pitäisi ottaa puheeksi, on jotenkin todella vaikea sanoa että hei, voisitko kieltää lastasi tai puuttua tilanteisiin, kun jotenkin olettaisi että jokainen vanhempi olisi omalle lapselle se, joka kieltää tarvittaessa ja asettaa selkeät rajat ja puuttuu epäsopivaan käytökseen eikä tällaista itsestäänselvyyttä tarvisi kenellekään alkaa kädestä pitäen selittämään.
Kommentit (28)
Nämä on tosi vaikeita juttuja! Juuri tänään itsekin mietin mikä miinakenttä lasten saanti on ystävyyssuhteille. Omat hankaluutensa on lapsettomien ystävien kanssa, mutta sitten on nämä muut lapselliset joiden meininkiä on hankala katsoa vierestä. Erilaiset vuorovaikutukseen ja kasvatukseen liittyvät epäterveet toimintatavat ovat yllättävän yleisiä. Samoin olen ollut järkyttynyt siitä miten ystävät eivät hae apua lastensa ongelmiin paljon aktiivisemmin. Näistä asioista on kuitenkin äärimmäisen hankala puhua, koska kukaan ei halua että hänen vanhemmuuttaan kyseenalaistetaan. Eli ap, en osaa auttaa, mutta symppaan vahvasti! T. Myös 3v:n äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen jatkaa vielä että onko siis myös kaverisi lapsi päiväkodissa? Yleensä siellä sentään on pakko oppia jakaminen ym perus leikkitaidot ja käytöstavat. Kotona olevilla ainoalla lapsilla nämä on joskus vielä vähän hakusessa...
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jatkaa vielä että onko siis myös kaverisi lapsi päiväkodissa? Yleensä siellä sentään on pakko oppia jakaminen ym perus leikkitaidot ja käytöstavat. Kotona olevilla ainoalla lapsilla nämä on joskus vielä vähän hakusessa...
Ihan ohis, mutta kolmen oman lapsen ja lukemattomien tuttavalapsien kokemuksella sanoisin, että päiväkodissa olleet lapset ovat yleensä aika paljon nopeampia omimaan lelut kuin kotihoidetut ainokaiset. Jos ei suorastaan käsistä viedä, niin ainakin heti jos kaveri tavaran käsistään laskee.
Tällainen nopeus ja pieni itsekeskeisyys ei suinkaan ole paha asia. Kolmevuotias on vielä monella tavalla keskeneräinen, ja puolien pitäminen on tärkeä taito sekin. Hankalampaa on sellaisella lapsella, joka on kotona opetettu liian kohteliaaksi, ja joka ei osaa pitää puoliaan lapsiryhmässä.
Nurkkaan häpeämään voisi olla hyvä toimi, koska se ei ole ns.kamalan paha kasvatuskeino mutta opettaa jotain. Viimeistään kouluun mennessä lapsi tulee saamaan jälki-istuntoa ja opettajan raivarit/kritiikit vähintään jos ei ole opetettu käyttäytymään. Valitettavan yleistä nykyään, tyyliin vanhemmat ostavat mitä tahansa leluja ja herkkuja huonosti käyttäytyvälle lapselle kuin palkinnoksi ja lapsi saa tehdä mitä vain, se käytös tulee näkymään sitten koulussa. Moni opettaja vaihtanut alaa, osa ei kestä ja jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jatkaa vielä että onko siis myös kaverisi lapsi päiväkodissa? Yleensä siellä sentään on pakko oppia jakaminen ym perus leikkitaidot ja käytöstavat. Kotona olevilla ainoalla lapsilla nämä on joskus vielä vähän hakusessa...
Ihan ohis, mutta kolmen oman lapsen ja lukemattomien tuttavalapsien kokemuksella sanoisin, että päiväkodissa olleet lapset ovat yleensä aika paljon nopeampia omimaan lelut kuin kotihoidetut ainokaiset. Jos ei suorastaan käsistä viedä, niin ainakin heti jos kaveri tavaran käsistään laskee.
Tällainen nopeus ja pieni itsekeskeisyys ei suinkaan ole paha asia. Kolmevuotias on vielä monella tavalla keskeneräinen, ja puolien pitäminen on tärkeä taito sekin. Hankalampaa on sellaisella lapsella, joka on kotona opetettu liian kohteliaaksi, ja joka ei osaa pitää puoliaan lapsiryhmässä.
Vai niin, minulle ainakin opetettiin lapsena ja myös tarhassa ettei kädestä saa ottaa mitään luvatta se on varastamista. Selitäpä kaupan kassalle että lapsi vaan vei hyllystä karkin, tuskin menee läpi. Jos leluja vietiin kädestä, yleensä ennen opetettiin ettei niin saa tehdä. Viimeistään koulussa opettaja joutuu ottamaan kotiin yhteyttä, jos sama käytös jatkuu silloinkin jos ei kotona asetata rajoja ja sääntöjä alusta asti. 3-5v lapsi tietää kyllä yleensä mitä saa tehdä, tai jos ei tiedä se täytyy opettaa kädestä pitäen. Hyi miten inhottavaa antaa lupa varastamiselle ja opettaa että saa olla "itsekäs" pienestä lähtien! mieti vähän millaisen aikuisen haluat lapsistasi, sellaisenko joka on saanut kotoa luvan viedä toisten tavaroita/kaupan hyllystä. Ei voi kun ihmetellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jatkaa vielä että onko siis myös kaverisi lapsi päiväkodissa? Yleensä siellä sentään on pakko oppia jakaminen ym perus leikkitaidot ja käytöstavat. Kotona olevilla ainoalla lapsilla nämä on joskus vielä vähän hakusessa...
Ihan ohis, mutta kolmen oman lapsen ja lukemattomien tuttavalapsien kokemuksella sanoisin, että päiväkodissa olleet lapset ovat yleensä aika paljon nopeampia omimaan lelut kuin kotihoidetut ainokaiset. Jos ei suorastaan käsistä viedä, niin ainakin heti jos kaveri tavaran käsistään laskee.
Tällainen nopeus ja pieni itsekeskeisyys ei suinkaan ole paha asia. Kolmevuotias on vielä monella tavalla keskeneräinen, ja puolien pitäminen on tärkeä taito sekin. Hankalampaa on sellaisella lapsella, joka on kotona opetettu liian kohteliaaksi, ja joka ei osaa pitää puoliaan lapsiryhmässä.
Jos meille tulisitte kylään, saattaisin sanoa epäkohteliaalle kersallesi, että täällä ei oteta leluja kaverin kädestä. Osaan tehdä sen niin, että lapsesikin ymmärtää. - Vaikka sinä et ymmärtäisikään.
Hei, kuulostaa siltä, että kaveris on väsyny. Mulla on kans tällainen kaveri ja meillä lähes samanikäiset pojat. Hänen poika on 3,5kk vanhempi ja melko samanlainen koheltaja, ei osannut puhua tai kuunnella ja tosiaan meni vuotta myöhemmin päivähoitoon, kun meidän oma.
Kaveri on kun pikkusisko mulle ja aina kun tulevat meille, hoidan hänenkin lapsiaan..meillä kummallakin on kohta 3.lasta nyt.
Eli otan jo eteisessä vastaan, autan riisumisessa ja lähtiessä pukemisessa. Kaveri sano sillon joskus, että edes omat sukulaiset ei auta tälläisissa asioissa ja se on ankeaa. Omat lapset tottelee nätimmin, joten mun on helpompi auttaa, vaikka onhan se itellekkin jossain määrin välillä rasittavaa, mutta päällimmäisin fiilis vierailuista on kuitenkin se että on vertaistukea perhe elämän ihanan kamalassa arjessa.
Ei kolmevuotias ole mikään aivoton ameeba. Sen ikäinen ymmärtää enemmän, kuin luuletkaan. Jos vanhemmat ovat johdonmukaisesti ohjanneet käytöstä alusta asti, lapsesta harvemmin tulee riehuja, ellei taustalla ole muita ongelmia.
Mutta joo, noin yleisesti tietenkin vanhempien tulee jatkaa, ei pelkkää kieltämistä, vaan lasta pitää opastaa.
Sanoisin ap kaverillesi, että teidän kotona ei voi käyttäytyä noin, vaikka omassa kotona voi. Jos ystävyys menee sen takia, se menee, mutta päätös on silloin kaverisi käsissä.