Onko ketään teistä syytetty kiusaajaksi ilman syytä?

Tavallaan työpaikalla. Luottamusmies syytti minua koko tilanteesta, ei edes kuunnellut sanottavaani vaan sokesti uskoi alaista. Onneksi muu työyhteisö oli eri mieltä ja näki tilanteen oikein.

On. Yläasteella eräs ystäväni väitti, että kiusaan häntä, vaikka en tietenkään kiusannut. Hän luultavasti suuttui siitä, kun vietin aikaa toisen kaverini kanssa enkä ollut jatkuvasti hänen luona. Hän väitti meidän yhteisille koulun ulkopuolisille kavereille, että olen kiusaaja. Hän sai myös opettajat sekä opon uskomaan ja sain kiusaajan leiman. Halusin selvittää meidän välit ja pyysin meidän opoa auttamaan, mutta opo vaan huusi mulle, piti mua syyllisenä ja aloin tietenkin itkemään siellä sitten.. Pidin tätä ystävää ihan parhaana kaverina, joten tuntuihan se pahalta, kun hän kääntyikin mua vastaan ja menetin ystävän siinä samalla, vaikka olisin halunnut selvittää tilanteen.

Näin vanhempana ymmärrän ehkä tätä koko tilannetta paremmin enkä ole enää vihainen valehtelusta. Hänellä oli yläasteella vaikeaa ja paljon mielenterveydellisiä ongelmia, jotka varmaan purkautuivat sitten tuolla tavalla. Kyllähän toi tilanne yläasteikäisenä meni aika tunteisiin ja ahdisti, mutta kyllä siitä sitten selvisi.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan työpaikalla. Luottamusmies syytti minua koko tilanteesta, ei edes kuunnellut sanottavaani vaan sokesti uskoi alaista. Onneksi muu työyhteisö oli eri mieltä ja näki tilanteen oikein.

Juuri tätä tarkoitan. Että syytetään yksipuolisesti kiusaajaksi ilman että on edes haluttu kuulla toisen näkökulmaa asiaan. Ja syytökset olivat tosi törkeitä, osa ihan puhtaasti valheellisia, suurin osa väärinkäsityksiä tms.

Miten tällaisessa tilanteessa kannattaisi edetä? Menee jo vähän tunteisiin ja tulee sellainen olo, että halustaan vaan lynkata.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan työpaikalla. Luottamusmies syytti minua koko tilanteesta, ei edes kuunnellut sanottavaani vaan sokesti uskoi alaista. Onneksi muu työyhteisö oli eri mieltä ja näki tilanteen oikein.

Ja siis onneksi tuossa tilanteessa et jäänyt yksin kuitenkaan!

Käytän miettimiseni muihin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

On. Yläasteella eräs ystäväni väitti, että kiusaan häntä, vaikka en tietenkään kiusannut. Hän luultavasti suuttui siitä, kun vietin aikaa toisen kaverini kanssa enkä ollut jatkuvasti hänen luona. Hän väitti meidän yhteisille koulun ulkopuolisille kavereille, että olen kiusaaja. Hän sai myös opettajat sekä opon uskomaan ja sain kiusaajan leiman. Halusin selvittää meidän välit ja pyysin meidän opoa auttamaan, mutta opo vaan huusi mulle, piti mua syyllisenä ja aloin tietenkin itkemään siellä sitten.. Pidin tätä ystävää ihan parhaana kaverina, joten tuntuihan se pahalta, kun hän kääntyikin mua vastaan ja menetin ystävän siinä samalla, vaikka olisin halunnut selvittää tilanteen.

Näin vanhempana ymmärrän ehkä tätä koko tilannetta paremmin enkä ole enää vihainen valehtelusta. Hänellä oli yläasteella vaikeaa ja paljon mielenterveydellisiä ongelmia, jotka varmaan purkautuivat sitten tuolla tavalla. Kyllähän toi tilanne yläasteikäisenä meni aika tunteisiin ja ahdisti, mutta kyllä siitä sitten selvisi.

Kamalaa että aikuiset, kokeneet opettajat ja opet ovat noin helposti manipuloitavissa. Etkä varmasti ole ainoa joka on kokenut saman kohtalon, tällaista tapahtuu paljon.

Narsisti voisi tehdä noin.

Tämän takia olisi aina kuulla myös toisen osapuolen versio asioista. Ei voi vaan yksipuolisesti syytellä. Asialla on aina kaksi puolta.

Juu minua pidettiin vihan levittäjänä vaikka yritin saada erään torvelon lopettamaan mun ja mieheni henkisen lyttäämisen. Ei hän nähnyt omaa p as k## käyttäytymistään yhtään.

Luonteikas ihminen pystynee ihan mihin vain.

Äly ei ole kaikki, ja jos tekee pahuuksia, nii kyl niist kärsii.

On.

Olen töissä päiväkodissa ja yksi työkavereista hoitaa työnsä niin hutiloiden, että se vaikeuttaa arkea lasten kanssa ja lisää ja vaikeuttaa meidän muiden työtehtäviä. Otin asian puheeksi hänen kanssaan kahden kesken, ehdotin toimivia käytännön järjestelyitä ym., mutta hän lähti menemään ovet paukkuen ja soitti esimiehelle, että minä työpaikkakiusaan häntä. Selitin tilanteen esimiehelle, joka onneksi ymmärsi, mutta ollaan aika vaikeassa tilanteessa kun työkaveri ei ole yhteistyöhaluinen.

Vierailija kirjoitti:

On.

Olen töissä päiväkodissa ja yksi työkavereista hoitaa työnsä niin hutiloiden, että se vaikeuttaa arkea lasten kanssa ja lisää ja vaikeuttaa meidän muiden työtehtäviä. Otin asian puheeksi hänen kanssaan kahden kesken, ehdotin toimivia käytännön järjestelyitä ym., mutta hän lähti menemään ovet paukkuen ja soitti esimiehelle, että minä työpaikkakiusaan häntä. Selitin tilanteen esimiehelle, joka onneksi ymmärsi, mutta ollaan aika vaikeassa tilanteessa kun työkaveri ei ole yhteistyöhaluinen.

Kyllähän tuo tilanne pitäisi jotenkin pystyä selvittämään. Se olisi esimiehen tehtävä. Ja jos hän ei kykene siihen, niin etsii jonkun ulkopuolisen. Joku raja syytöksissäkin pitäisi olla.

Lastani on syytetty. Joutu yhden luokkalaisen vanhemman silmätikuksi ja melkeinpä vainon kohteeksi. Perheessä oli paljon ongelmia ja lopulta lapset huostaanotettiin.

Tuo kiusaamisesta syyttely taitaa olla muotia. Kiusaaminen on aina väärin, mutta väärin on myös huomion hakeminen sillä että syytetään muita kiusaamisesta, kun kyse on jostain ihan muusta.

Vierailija kirjoitti:

On. Yläasteella eräs ystäväni väitti, että kiusaan häntä, vaikka en tietenkään kiusannut. Hän luultavasti suuttui siitä, kun vietin aikaa toisen kaverini kanssa enkä ollut jatkuvasti hänen luona. Hän väitti meidän yhteisille koulun ulkopuolisille kavereille, että olen kiusaaja. Hän sai myös opettajat sekä opon uskomaan ja sain kiusaajan leiman. Halusin selvittää meidän välit ja pyysin meidän opoa auttamaan, mutta opo vaan huusi mulle, piti mua syyllisenä ja aloin tietenkin itkemään siellä sitten.. Pidin tätä ystävää ihan parhaana kaverina, joten tuntuihan se pahalta, kun hän kääntyikin mua vastaan ja menetin ystävän siinä samalla, vaikka olisin halunnut selvittää tilanteen.

Näin vanhempana ymmärrän ehkä tätä koko tilannetta paremmin enkä ole enää vihainen valehtelusta. Hänellä oli yläasteella vaikeaa ja paljon mielenterveydellisiä ongelmia, jotka varmaan purkautuivat sitten tuolla tavalla. Kyllähän toi tilanne yläasteikäisenä meni aika tunteisiin ja ahdisti, mutta kyllä siitä sitten selvisi.

Kamalaa jos opettajat eivät ole edes halunneet kuulla sinun versiotasi asioista. Tässä näkee miten opettajatkin todella ovat ihmisiä ja tekevät myös virheitä.

Ylös

Vain typerät ja osaamattomat tuhnurit eivät osaa hoitaa asioita oikein, jos joku nrs_sti levittää perättömiä puheita,syyttäen muita kiusaamisesta vaikka itse on se pääp~¡ru.

Kunnianloukkaussyyte?

Tarkoitan että kyllä kai tuollaisesta syyttömän mustamaalaamisesta voisi tehdä kunnianloukkaussyytteen?

Minua syytettiin kiusaamisesta myös entisellä työpaikallani. Syytöksissä ei ollut todellisuusperää, mutta asia ola vain sana vastaan sana. En jaksanut enää kuunnella syytöksiä, ja jatkuvasti joutua puolustamaan itseäni, joten vaihdoin työpaikkaa. Jälkeenpäin mietin, että se taisi olla siellä toiveenakin.