Anoppi sanoo aina välillä puhelun päätteeksi pojalleen"Hei hei kulta! "Normaalia?

En mä kyllä koskaan puhu lapsilleni noin, varsinkaan kumppanin kuullen.

Ei, honey, sinä et ole normaali.

Mä kerron päivittäin vanhemmilleni kuinka rakkaita ovat, he kertovat mulle saman ja laitetaan edelleen hyvänyöntoivotuksia viesteillä. Nyt olet varmaan suunniltasi. Poikaystävää ei haittaa tämä, joskus naureskelee hyväntahtoisesti kun on kuulemma herttaista. Itsellään ei ole yhtä läheiset välit omiin vanhempiinsa, mutta jos kuulisin hänen sanovan äidilleen "olet rakas" tai toisinpäin, olisin vain liikuttunut.

Nyt tuli alapeukuttajia kommentoimaan, heti kun sanoi että muistuttaa lässyttävää sanaa tai kultaharkkoa. Mitä jos joskus sanoisitte ihmisiä heidän oikealla nimellä ja ei hokien nimeä. Se kunnioittaa enemmän toista. Jokainen lapsi ei halua automaattisesti nimitystä metallien nimellä tai muilla lempinimillä. Lapsi voi kieltää sen jos se ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

En mä kyllä koskaan puhu lapsilleni noin, varsinkaan kumppanin kuullen.

Kukin tyylillään. Ymmärrän jos aikuinen lapsi kokisi tuollaisen kiusallisena tai itse toivoisi ettei "lässytellä" muiden kuullen. Mutta jos käytös on molemmin puolin normaalia, on ongelma sillä mustasukkaisella kumppanilla kuten nyt AP:lla.

Vierailija kirjoitti:

Mä kerron päivittäin vanhemmilleni kuinka rakkaita ovat, he kertovat mulle saman ja laitetaan edelleen hyvänyöntoivotuksia viesteillä. Nyt olet varmaan suunniltasi. Poikaystävää ei haittaa tämä, joskus naureskelee hyväntahtoisesti kun on kuulemma herttaista. Itsellään ei ole yhtä läheiset välit omiin vanhempiinsa, mutta jos kuulisin hänen sanovan äidilleen "olet rakas" tai toisinpäin, olisin vain liikuttunut.

Koittakaa irrottautua vanhemmistanne. Itsenäistyä ilman lässytystä. Normaali puhekieli riittää. Liikuttunut mistä? Mistä tiedät kuinka vattumainen jonkun vanhempi voi olla muualla, muita ihmisiä kohtaan, eivät kaikki ole mitään kukkaislapsia. Jos on niin hienoa. Lemmikeille lässytetään joskus!

Vierailija kirjoitti:

Mä kerron päivittäin vanhemmilleni kuinka rakkaita ovat, he kertovat mulle saman ja laitetaan edelleen hyvänyöntoivotuksia viesteillä. Nyt olet varmaan suunniltasi. Poikaystävää ei haittaa tämä, joskus naureskelee hyväntahtoisesti kun on kuulemma herttaista. Itsellään ei ole yhtä läheiset välit omiin vanhempiinsa, mutta jos kuulisin hänen sanovan äidilleen "olet rakas" tai toisinpäin, olisin vain liikuttunut.

Niin ja olen siis 26, poikaystävä 27. Mulla on aina ollut tapana pitää tiiviisti yhteyttä lähimmäisiini, ollaan läheisiä ja tällä tavalla me nyt vaan kommunikoidaan. Halataan aina kun tavataan jne. Haluan vaalia sitä, että mulla on vielä sisko ja kummatkin vanhemmat elossa ja näin isossa roolissa elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Minusta todella outoa. Mikä lopetan puhelut pojan kanssa aina "Kuulemisiin, herra Korhonen". En halua kenenkään kuvittelevan, että meillä olisi jotenkin läheinen suhde.

Armeijassa opin nopean ja selkeän viestinnän tärkeyden. Tyttärelleni päätän sanoman "Onko tehtävänanto ymmärretty? Loppu."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kerron päivittäin vanhemmilleni kuinka rakkaita ovat, he kertovat mulle saman ja laitetaan edelleen hyvänyöntoivotuksia viesteillä. Nyt olet varmaan suunniltasi. Poikaystävää ei haittaa tämä, joskus naureskelee hyväntahtoisesti kun on kuulemma herttaista. Itsellään ei ole yhtä läheiset välit omiin vanhempiinsa, mutta jos kuulisin hänen sanovan äidilleen "olet rakas" tai toisinpäin, olisin vain liikuttunut.

Koittakaa irrottautua vanhemmistanne. Itsenäistyä ilman lässytystä. Normaali puhekieli riittää. Liikuttunut mistä? Mistä tiedät kuinka vattumainen jonkun vanhempi voi olla muualla, muita ihmisiä kohtaan, eivät kaikki ole mitään kukkaislapsia. Jos on niin hienoa. Lemmikeille lässytetään joskus!

Kyllä se napanuora on katkaistu ja itsenäistytty vaikka läheiset välit kotopuoleen edelleen onkin. Mikä sinä olet määrittelemään mikä on normaali tapa kommunikoida ja mikä riittää kenellekin? Ja liikuttunut siitä, jos näen rakkaan ihmisen näyttävän rakkailleen, että välittää. Kuulostat katkeralta. ☹️

Itselläni pisti korvaan, kun kaupassa äiti koko ajan puhutteli poikaansa rakas/kulta. Kuulosti naurettavalta. Omalle pojalleni puhuin normaalisti julkisilla paikoilla. Kotona ja puhelimessa sanon, että olet rakas ja tekstaan ai lav juu. Voin tuon kyllä julkisestikin tehdä, mutta en lässytä koko aikaa rakas/kulta. Jotenkin teennäistä.

Mua surettaa ku anoppia ei kiinnosta poikansa kuulumiset ikinä.

Julmempaa ihmistä en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kerron päivittäin vanhemmilleni kuinka rakkaita ovat, he kertovat mulle saman ja laitetaan edelleen hyvänyöntoivotuksia viesteillä. Nyt olet varmaan suunniltasi. Poikaystävää ei haittaa tämä, joskus naureskelee hyväntahtoisesti kun on kuulemma herttaista. Itsellään ei ole yhtä läheiset välit omiin vanhempiinsa, mutta jos kuulisin hänen sanovan äidilleen "olet rakas" tai toisinpäin, olisin vain liikuttunut.

Koittakaa irrottautua vanhemmistanne. Itsenäistyä ilman lässytystä. Normaali puhekieli riittää. Liikuttunut mistä? Mistä tiedät kuinka vattumainen jonkun vanhempi voi olla muualla, muita ihmisiä kohtaan, eivät kaikki ole mitään kukkaislapsia. Jos on niin hienoa. Lemmikeille lässytetään joskus!

Kyllä se napanuora on katkaistu ja itsenäistytty vaikka läheiset välit kotopuoleen edelleen onkin. Mikä sinä olet määrittelemään mikä on normaali tapa kommunikoida ja mikä riittää kenellekin? Ja liikuttunut siitä, jos näen rakkaan ihmisen näyttävän rakkailleen, että välittää. Kuulostat katkeralta. ☹️

Ymmärrä että viesti EI ollut sinulle henk.koht, vaan -yleinen mielipide-, miksi kiellät muiden ilmaisun. Kukaan ei määrittele muiden tapaa kommunikoida, vastaus kysymykseesi. Mutta tuodaan esiin, että se on monilla valheellista ja pelkkää näytelmää jos ylilässyttää ja jos päättää toisen puolesta nimityksen menee toisen yläpuolelle kuin kontrolloiden - pieni lapsi ei voi puolustautua sitä vastaan. Joidenkin ihmisten vanhempi voi olla ikävä tyyppi vaikka työpaikalla /vapaalla muille tai kenties lapsi itse, koska sinäkin alat haukkua tuntematonta tässä jos sanoo eri mielipiteen. 

"Rakas" tarkoittaa monille ihmiselle kumppania (nuorempi murresukupolvi alkoi lässyttää sitä muotisanana somekuvissa vanhemmille, joka on teennäinen säälisana ikääntyvälle isämiehelle tai mummulle – ennen se sanottiin söpöille koirille). Välittämisen jotkut ilmaisevat ystävällisyydellä ja sillä, ettei toisen puolesta päätä tälle lempinimeä. Osa nuorista aikuisista ei irrottaudu vanhemmista, vaan näyttelee ylikivaa miellyttääkseen. Mitä jos joku ei tekisikään kuten vanhempi sanoo elämässä, tulisi raivoa heiltä, olisiko lässytys edelleen päällä? Ei olisi.

Kerrassaan merkillistä, että joku voi kokea rakkauden ja kiintymyksen sanallisen ilmaisun negatiivisena.

Hei, hei kulta tarkoittaa "minä rakastan sinua". Tämä jälkimmäinen on meille suomalaisille, toisin kuin esim jenkeille, vieras ja vieraalta kuulostava tapa, joten se korvataan jollain hellittelynimellä, mikä tarkoittaa aivan samaa.

Minulla on eri hellittelynimet aikuisille lapsillemme, olleet lapsesta saakka, mutta sanon sen lisäksi usein "olet rakas" puhelun päätteeksi. Vastauksena saan "niin olet sinäkin rakas".

En ole koskaan ymmärtänyt hävetä tällaista käytöstä, enkä kyllä tämänkään aloituksen jälkeen.

Ei ole Suomessa normaalia.

Mun aikuiset lapset on pikkukultia. Tuli yllättäen halu ruveta kutsumaan heitä siten kun he muuttivat omilleen, eikä enää nähdä päivittäin. Kulta rakas on myös käytössä.