Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omien vanhempien vanheneminen ahdistaa.
24.05.2021 |
Viikolla jysähti todella pahasti. Sain puhelun isältäni ja he ovat antamassa ennakkoperintöä lapsilleen. Minulle Kyse ei siis ole rahasta, vaan todellakin siitä että he voivat kuolla hyvinkin yllättäen tai elää 100-vuotiaaksi. Kyse on kuitenkin siitä että väistämätön on edessä joka tapauksessa.
Itsellä menossa neljänkympin kriisi, työttömyys, lapsettomuus, ei puolisoa.
Onhan tämä hitto vie raskasta.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuttu tunne. Lisäksi niin moni setä, täti, entinen naapuri ym. tuttu on kuollut muutaman vuoden aikana, ja vielä hengissä olevat lähisukulaiset ovat jo vanhoja ja huonokuntoisia.
Se lisää ankeutta, että menettää kokonaisen sukupolvellisen omaan elämään kuuluneita ihmisiä.
En tiedä minkälaisen henkisen prosessin vaatii, että pystyy hyväksymään ajan armottoman kulumisen ja kaiken katoavaisuuden.
Huomasin tämän siitä että hautausmaalla alkaa olla enemmän ja enemmän tuttuja ihmisiä. Oman ikäisiä jokunen mutta sukulaisia, naapureita yms. tuttuja lapsuudesta. Oli pysäyttävä hetki ja ihan en ole vielä asian yli päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan, että lapsettomien elämän loppu tulee olemaan yksinäinen ja ahdistunut.
Kyllä mä näen, ettei mun sisaret tai heidän lapsensa mitenkään erityisesti viihdytä vanhempiani. Heidän elämänsä on hyvin itsekeskeinen töineeen, puolisoineen, harrastuksineen sekä Kiireineen. Minä lapsettomana, joka myös asun lähellä, olen eniten tekemisissä vanhempien kanssa ja päivittäin myös soittelen. Luopumisen tuska tulee olemaan jäätävä. Kyllä mä siitä selviän, mutta jää tyhjiö.
Niin se menee. Yksinäisyys jäi tilalle. Sisaruksilla omat perheet, heidän elämä jatkuu oman perheen parissa.
Lapseni ovat +/- 50 v. Me molemmat vanhemmat olemme elossa ja heidän kaikki appivanhempansa ovat elossa. Kun vanhemmat lapsenlapsemme syntyivät, heillä oli neljä isomummua.
Olemme onnellisessa tilanteessa.
Alue: Aihe vapaa
Olen huomannut äidin kutistuneen pituudelta ja vanhentuneen vähän. Kulkee "huonommin" kuin ennen, vaikka hyvin tavallaan. Se pelottaa. Ennen oli 3cm pidempi minua kai ja nyt näyttää vieraalta pieneltä mummolta. Odottaako sama kutistumisen kohtalo meitä kaikkia.