Lue keskustelun säännöt.
Damiano Davidin ihasteluketju, ja tietysti OFFICIAL
Kommentit (22143)
Vierailija kirjoitti:
Muuten, oonko ainoa, jota ihmetytti aluksi Coralinessä sen nimen lausunta kahella eri tavalla: "Dimmi le tua verita, [korali:n], [koralä'ä:n]." Miksi vokaalin muutos? Eikö italialainen kuulija erota ä:n kaltaista äännettä itsenäiseksi kirjaimeksi, jolloin se menee i:stä? Enää en kuunnellessa edes muista koko juttua, mutta alussa se jopa vähän häiritsi biisin kuuntelua 😂 (vedin noi foneettiset aakkoset ihan hatusta, ei oo siis oikeaoppiset)
Hei tää onkin kiinnostava juttu. Oon kiinnittänyt myös huomiota tuohon ääntämishommaan, mutta en osaa sitä näillä italiantaidoilla kielitieteellisesti analysoida, osaiskohan joku?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon myös aiemmin sanonut sitä, että viisujen paha poika -estetiikka ei vedonnut ollenkaan, vähän ärsyynnyin siitä pressitilaisuuskohelluksesta, ja säälin Victoriaa joka piti hommaa kasassa :D mutta tykästyin musiikkiin, ja sitä tutkimalla päädyin vanhoihin videoihin ja haastatteluihin, joista tuli ilmi oikeasti lämmin persoona ja bändin ihana kaverihenki. Sitten se olikin menoa.
Ihanaa, kun Måneskinin biiseissä ei ole pelkästään sitä iänikuista pop/rock/mikätahansasuosittubiisi-rakennetta (ABABCB, A=säkeistö, B=kertsi, C=c-osa/soolo).
Esim. Paura del buiossa on ensin ABAB, sitten tulee se hieno Tornerai-kohta jota kehitellään ja biisi loppuu ilman kertsin palaamista! Samoin Coralinessa on tosi poikkeuksellinen, monipuolinen rakenne. Muissa on enimmäkseen aika perus. Iwbys on myös vähän poikkeava, taitaa olla ABCABC tyylinen, en nyt muista tarkkaan. Kun etenkin tällä uusimmalla levyllä on näitä hyviä poikkeuksia, toivon että bändi jatkaa samalla linjalla ja jatkaa luovia valintoja ja "oletusten" tai "rajojen" rikkomista myös näillä musan rakenteilla. Monet (ehkä tavanomaisemmat) artistit toistaa samaa kaavaa vuodesta toiseen - mutta historiassa on monia ainutlaatuisia huippubändejä, jotka ovat tehneet asiat omalla tavallaan ja on tällasten radiosoiton perusmuottien yläpuolella. Ei ole pakko enää noudattaa niitä, vaan on ns. niitä parempi, taiteellinen visio on korkeammalla. Tulee mieleen esim. Pink floydin joku erikoisempi upea levy. Toivon Måneskinille matkaa yhä vaan "oletusten yläpuolelle"!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten, oonko ainoa, jota ihmetytti aluksi Coralinessä sen nimen lausunta kahella eri tavalla: "Dimmi le tua verita, [korali:n], [koralä'ä:n]." Miksi vokaalin muutos? Eikö italialainen kuulija erota ä:n kaltaista äännettä itsenäiseksi kirjaimeksi, jolloin se menee i:stä? Enää en kuunnellessa edes muista koko juttua, mutta alussa se jopa vähän häiritsi biisin kuuntelua 😂 (vedin noi foneettiset aakkoset ihan hatusta, ei oo siis oikeaoppiset)
Hei tää onkin kiinnostava juttu. Oon kiinnittänyt myös huomiota tuohon ääntämishommaan, mutta en osaa sitä näillä italiantaidoilla kielitieteellisesti analysoida, osaiskohan joku?
Kieltämättä nyt joku italia-taituri vois selittää tän asian, on vaivannut enemmän tai vähemmän jo 3 kk :D ehkä joku meistä on näitten 3kk aikana edennyt opinnoissa niin pitkälle, että tunnistaa, mistä tällainen johtuu vai onko se vaan Damianon omaperäistä ääntämistä, kuten hänen englannin kielensäkin ainakin laulettuna monesti ;D
tai sitten täytyy ottaa yhteys italialaisiin faneihin ja kysyä asiaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Idde kirjoitti:
Ja tällä:
https://daisyskin-bestie.tumblr.com/post/660326427582955520/for-those-o…
Oi oi, nuo videopätkät sieltä Euroviisu-finaalista ovat kyllä niin NAM! Nuo hetket, kun tuloksia odotettiin ja Damianosta tuli usein lähikuvaa, oli ehkä se ratkaiseva kohta mulla, jolloin Damiano-kuume iski ja lujaa. Pidin häntä komeana jo ZeB-esityksen aikana, mutta nuo lähikuvat sitten kolahtivat toden teolla. Edelleen jaksan ihastella noita videopätkiä. Niin syötävän söpö. Tai enemmänkin komea. Huoh, en muista milloin olisi joku mies tehnyt samanlaista vaikutusta muhun, aikuinen nainen ja perheenäiti. :D Oikein virkistävää fanittaa jotain artistiä/bändiä taas pitkästä aikaa. Ovat kyllä lahjakkaita nuoria ihmisiä. Måneskin. <3
Ah sama. Olen jo aiemmin kertonut monesti (sori siskot) kuinka ihastuin Damianoon nimenomaan seurattuani hänen ilmeitään ja olemistaan Green Roomissa esityksen jälkeen. Toki esitys pisti valmiiksi jalat veteliksi, mutta D:n eleet (erityisesti kieliosastolla, heh) löi jalat kokonaan alta. Choker, punainen nahkatakki, hieman tuhruinen meikki ja ne hiukset, ah.
Joo, samaa mieltä. Juuri ne ilmeet ja se tiukka tuijotus tummilla silmillään tulostaululle, huh huh! Siitä kielestä nyt puhumattakaan, huoh. Ja ne poskipäät. <3 Hassua miten pidin Damianoa silloin vähän "vaarallisen" näköisenä, hieman jopa "aggressiivisen" oloisena, ainakin just tossa kun hän sanoo jotain tuossa kun odoteltiin tuloksia. Varmaan vain jännittynyt, mutta silti sellainen "pahan pojan" oloinen. Jälkeenpäin kun tuli katsottua YouTubesta niitä Euroviisujen aikaisia haastatteluita, näin sitten ihan eri Damianon; iloisen ja hassuttelevan, eikä yhtään "vaarallisen" tyypin. Tähän on myöhemmin tullut mukaan se snadisti kinky IWBYS-tyyppi. The many faces of Damiano David. :D Mutta vaikuttaa minusta todella mielenkiintoiselta ja ihanalta persoonalta. Lavalla kuuma rokkistara, mutta privaatisti ilmeisesti varsin pehmeä kotona kissojen ( ja tyttöystävän) kanssa viihtyvä söpöläinen.
tähän kaikkeen kyllä just toikin kun katso Belgian keikan videot kuinka lavalla oltiin niin rokkikukkoa mut keikan jälkeen rauhallisesti katsottiin kun muut bailas ja halailtiin tyttöystävää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon myös aiemmin sanonut sitä, että viisujen paha poika -estetiikka ei vedonnut ollenkaan, vähän ärsyynnyin siitä pressitilaisuuskohelluksesta, ja säälin Victoriaa joka piti hommaa kasassa :D mutta tykästyin musiikkiin, ja sitä tutkimalla päädyin vanhoihin videoihin ja haastatteluihin, joista tuli ilmi oikeasti lämmin persoona ja bändin ihana kaverihenki. Sitten se olikin menoa.
Hehe, veikkaan että D oli pienessä nousuhumalassa siinä pressitilaisuudessa, tuoreena viisuvoittajana. Mua se lähinnä hymyillytti. :)
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, kun Måneskinin biiseissä ei ole pelkästään sitä iänikuista pop/rock/mikätahansasuosittubiisi-rakennetta (ABABCB, A=säkeistö, B=kertsi, C=c-osa/soolo).
Esim. Paura del buiossa on ensin ABAB, sitten tulee se hieno Tornerai-kohta jota kehitellään ja biisi loppuu ilman kertsin palaamista! Samoin Coralinessa on tosi poikkeuksellinen, monipuolinen rakenne. Muissa on enimmäkseen aika perus. Iwbys on myös vähän poikkeava, taitaa olla ABCABC tyylinen, en nyt muista tarkkaan. Kun etenkin tällä uusimmalla levyllä on näitä hyviä poikkeuksia, toivon että bändi jatkaa samalla linjalla ja jatkaa luovia valintoja ja "oletusten" tai "rajojen" rikkomista myös näillä musan rakenteilla. Monet (ehkä tavanomaisemmat) artistit toistaa samaa kaavaa vuodesta toiseen - mutta historiassa on monia ainutlaatuisia huippubändejä, jotka ovat tehneet asiat omalla tavallaan ja on tällasten radiosoiton perusmuottien yläpuolella. Ei ole pakko enää noudattaa niitä, vaan on ns. niitä parempi, taiteellinen visio on korkeammalla. Tulee mieleen esim. Pink floydin joku erikoisempi upea levy. Toivon Måneskinille matkaa yhä vaan "oletusten yläpuolelle"!
Ihan samaa mieltä. Biiseissä on myös kiinnostavia sooloja, muillakin kuin kitaralla, varsinkin lisättyinä liveversioihin, joten melkein aina luvassa on jotain erilaista ja yllättävääkin. Oikein virkistävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten, oonko ainoa, jota ihmetytti aluksi Coralinessä sen nimen lausunta kahella eri tavalla: "Dimmi le tua verita, [korali:n], [koralä'ä:n]." Miksi vokaalin muutos? Eikö italialainen kuulija erota ä:n kaltaista äännettä itsenäiseksi kirjaimeksi, jolloin se menee i:stä? Enää en kuunnellessa edes muista koko juttua, mutta alussa se jopa vähän häiritsi biisin kuuntelua 😂 (vedin noi foneettiset aakkoset ihan hatusta, ei oo siis oikeaoppiset)
Hei tää onkin kiinnostava juttu. Oon kiinnittänyt myös huomiota tuohon ääntämishommaan, mutta en osaa sitä näillä italiantaidoilla kielitieteellisesti analysoida, osaiskohan joku?
Kieltämättä nyt joku italia-taituri vois selittää tän asian, on vaivannut enemmän tai vähemmän jo 3 kk :D ehkä joku meistä on näitten 3kk aikana edennyt opinnoissa niin pitkälle, että tunnistaa, mistä tällainen johtuu vai onko se vaan Damianon omaperäistä ääntämistä, kuten hänen englannin kielensäkin ainakin laulettuna monesti ;D
tai sitten täytyy ottaa yhteys italialaisiin faneihin ja kysyä asiaa :D
En osaa måneskin-biisien oppimäärää enempää italiaa, mutta mä oon ajatellut, että siinä vaan flirttaillaan italialaisen ja englanninkielisen ääntämyksen kanssa, ei oo ehkä itsekään osattu päättää kumpi olis kivampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten, oonko ainoa, jota ihmetytti aluksi Coralinessä sen nimen lausunta kahella eri tavalla: "Dimmi le tua verita, [korali:n], [koralä'ä:n]." Miksi vokaalin muutos? Eikö italialainen kuulija erota ä:n kaltaista äännettä itsenäiseksi kirjaimeksi, jolloin se menee i:stä? Enää en kuunnellessa edes muista koko juttua, mutta alussa se jopa vähän häiritsi biisin kuuntelua 😂 (vedin noi foneettiset aakkoset ihan hatusta, ei oo siis oikeaoppiset)
Hei tää onkin kiinnostava juttu. Oon kiinnittänyt myös huomiota tuohon ääntämishommaan, mutta en osaa sitä näillä italiantaidoilla kielitieteellisesti analysoida, osaiskohan joku?
Kieltämättä nyt joku italia-taituri vois selittää tän asian, on vaivannut enemmän tai vähemmän jo 3 kk :D ehkä joku meistä on näitten 3kk aikana edennyt opinnoissa niin pitkälle, että tunnistaa, mistä tällainen johtuu vai onko se vaan Damianon omaperäistä ääntämistä, kuten hänen englannin kielensäkin ainakin laulettuna monesti ;D
tai sitten täytyy ottaa yhteys italialaisiin faneihin ja kysyä asiaa :D
Olen jostain lukenut että se on puhtaasti foneettinen juttu, italiaksi Coralinen voi lausua niin tai näin ja koska laulussa se kuulosti hyvältä, niin se on sitten biisissä useammalla eri tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten, oonko ainoa, jota ihmetytti aluksi Coralinessä sen nimen lausunta kahella eri tavalla: "Dimmi le tua verita, [korali:n], [koralä'ä:n]." Miksi vokaalin muutos? Eikö italialainen kuulija erota ä:n kaltaista äännettä itsenäiseksi kirjaimeksi, jolloin se menee i:stä? Enää en kuunnellessa edes muista koko juttua, mutta alussa se jopa vähän häiritsi biisin kuuntelua 😂 (vedin noi foneettiset aakkoset ihan hatusta, ei oo siis oikeaoppiset)
Minä luulin ekoilla kuuntelukerroilla että biisissä on kaksi henkilöä, Coraline (tyttö) ja Coralin (poika), koska ranskaksi se voisi olla niin.
Tai yhden henkilön kaksi persoonallisuutta, vähän niin kuin Poika nimeltä Päivi, ettei ihan tiedä kumpi on.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, kun Måneskinin biiseissä ei ole pelkästään sitä iänikuista pop/rock/mikätahansasuosittubiisi-rakennetta (ABABCB, A=säkeistö, B=kertsi, C=c-osa/soolo).
Esim. Paura del buiossa on ensin ABAB, sitten tulee se hieno Tornerai-kohta jota kehitellään ja biisi loppuu ilman kertsin palaamista! Samoin Coralinessa on tosi poikkeuksellinen, monipuolinen rakenne. Muissa on enimmäkseen aika perus. Iwbys on myös vähän poikkeava, taitaa olla ABCABC tyylinen, en nyt muista tarkkaan. Kun etenkin tällä uusimmalla levyllä on näitä hyviä poikkeuksia, toivon että bändi jatkaa samalla linjalla ja jatkaa luovia valintoja ja "oletusten" tai "rajojen" rikkomista myös näillä musan rakenteilla. Monet (ehkä tavanomaisemmat) artistit toistaa samaa kaavaa vuodesta toiseen - mutta historiassa on monia ainutlaatuisia huippubändejä, jotka ovat tehneet asiat omalla tavallaan ja on tällasten radiosoiton perusmuottien yläpuolella. Ei ole pakko enää noudattaa niitä, vaan on ns. niitä parempi, taiteellinen visio on korkeammalla. Tulee mieleen esim. Pink floydin joku erikoisempi upea levy. Toivon Måneskinille matkaa yhä vaan "oletusten yläpuolelle"!
Kiitos analyysista, mielenkiintoista!
Itselleni aina tulee kuunnellessa mieleen että La paura del buio on jotenkin keskeneräinen. Tunne varmastikin johtuu juuri tuosta epäperinteisestä rakenteesta.
Ja se on siis yksi suosikeistani. Mietin vaan miksei se soi uudemmilla keikoilla, koska livenä se on niin timanttinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, kun Måneskinin biiseissä ei ole pelkästään sitä iänikuista pop/rock/mikätahansasuosittubiisi-rakennetta (ABABCB, A=säkeistö, B=kertsi, C=c-osa/soolo).
Esim. Paura del buiossa on ensin ABAB, sitten tulee se hieno Tornerai-kohta jota kehitellään ja biisi loppuu ilman kertsin palaamista! Samoin Coralinessa on tosi poikkeuksellinen, monipuolinen rakenne. Muissa on enimmäkseen aika perus. Iwbys on myös vähän poikkeava, taitaa olla ABCABC tyylinen, en nyt muista tarkkaan. Kun etenkin tällä uusimmalla levyllä on näitä hyviä poikkeuksia, toivon että bändi jatkaa samalla linjalla ja jatkaa luovia valintoja ja "oletusten" tai "rajojen" rikkomista myös näillä musan rakenteilla. Monet (ehkä tavanomaisemmat) artistit toistaa samaa kaavaa vuodesta toiseen - mutta historiassa on monia ainutlaatuisia huippubändejä, jotka ovat tehneet asiat omalla tavallaan ja on tällasten radiosoiton perusmuottien yläpuolella. Ei ole pakko enää noudattaa niitä, vaan on ns. niitä parempi, taiteellinen visio on korkeammalla. Tulee mieleen esim. Pink floydin joku erikoisempi upea levy. Toivon Måneskinille matkaa yhä vaan "oletusten yläpuolelle"!
Ihan samaa mieltä. Biiseissä on myös kiinnostavia sooloja, muillakin kuin kitaralla, varsinkin lisättyinä liveversioihin, joten melkein aina luvassa on jotain erilaista ja yllättävääkin. Oikein virkistävää.
Niinpä! Kaikilla olevista sooloista myös tulee yhtenäinen olo bändistä, että kaikki 4 pistää parastaan ja vetää täysillä ja kaikki nostaa toistensakin latausta ja energiaa. Eikä niin, että 1 on tähti ja 3 komppaa taustalla.
Hienoa pohdintaa biisien rakenteista! Lisättäköön tähän, että mulle tosi monessa biisissä juuri siirtymä osasta toiseen (esim. Coraline) tai C-osa ovat niitä koukkuja, jotka kutkuttavat sielua vahvimmin. Noissa C-osissa sekä bändin että Damianon taidot tulevat yleensä rytinällä esille. Livenä varsinkin ja he kun vielä lisäävät uusia elementtejä biiseihinsä elävänä esiintyessään.
Täällä puhuttiin aiemmin eri albumeista ja on mainittava, että mulle Il ballo della vita on sekä suosikki että inhokki samaan aikaan. Levyllä on sekä parhaat biisit että biisejä, jotka skippaan joka kerta.
MUTTA nuo skipattavatkin biisit ovat livenä todella hyviä. Måneskin voisi vetää livenä vaikka Ukko Nooan ja olisin silti sulaa vahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten, oonko ainoa, jota ihmetytti aluksi Coralinessä sen nimen lausunta kahella eri tavalla: "Dimmi le tua verita, [korali:n], [koralä'ä:n]." Miksi vokaalin muutos? Eikö italialainen kuulija erota ä:n kaltaista äännettä itsenäiseksi kirjaimeksi, jolloin se menee i:stä? Enää en kuunnellessa edes muista koko juttua, mutta alussa se jopa vähän häiritsi biisin kuuntelua 😂 (vedin noi foneettiset aakkoset ihan hatusta, ei oo siis oikeaoppiset)
Minä luulin ekoilla kuuntelukerroilla että biisissä on kaksi henkilöä, Coraline (tyttö) ja Coralin (poika), koska ranskaksi se voisi olla niin.
Tai yhden henkilön kaksi persoonallisuutta, vähän niin kuin Poika nimeltä Päivi, ettei ihan tiedä kumpi on.
Onpa jännä tulkintamahdollisuus tämäkin. RAKASTAN näitä lyriikkapohdintoja!
Mä vähän suren sitä, että ei kai bändi aio kokonaan hylätä esim. Le parole lontanea tai Torna a casaa livevedoistaan ja keskittyä uudempaan ja vähän rokimpaan matskuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, kun Måneskinin biiseissä ei ole pelkästään sitä iänikuista pop/rock/mikätahansasuosittubiisi-rakennetta (ABABCB, A=säkeistö, B=kertsi, C=c-osa/soolo).
Esim. Paura del buiossa on ensin ABAB, sitten tulee se hieno Tornerai-kohta jota kehitellään ja biisi loppuu ilman kertsin palaamista! Samoin Coralinessa on tosi poikkeuksellinen, monipuolinen rakenne. Muissa on enimmäkseen aika perus. Iwbys on myös vähän poikkeava, taitaa olla ABCABC tyylinen, en nyt muista tarkkaan. Kun etenkin tällä uusimmalla levyllä on näitä hyviä poikkeuksia, toivon että bändi jatkaa samalla linjalla ja jatkaa luovia valintoja ja "oletusten" tai "rajojen" rikkomista myös näillä musan rakenteilla. Monet (ehkä tavanomaisemmat) artistit toistaa samaa kaavaa vuodesta toiseen - mutta historiassa on monia ainutlaatuisia huippubändejä, jotka ovat tehneet asiat omalla tavallaan ja on tällasten radiosoiton perusmuottien yläpuolella. Ei ole pakko enää noudattaa niitä, vaan on ns. niitä parempi, taiteellinen visio on korkeammalla. Tulee mieleen esim. Pink floydin joku erikoisempi upea levy. Toivon Måneskinille matkaa yhä vaan "oletusten yläpuolelle"!
Kiitos analyysista, mielenkiintoista!
Itselleni aina tulee kuunnellessa mieleen että La paura del buio on jotenkin keskeneräinen. Tunne varmastikin johtuu juuri tuosta epäperinteisestä rakenteesta.
Ja se on siis yksi suosikeistani. Mietin vaan miksei se soi uudemmilla keikoilla, koska livenä se on niin timanttinen.
Mulle tulee noista erikoisista rakenteista ihanan virkistävä olo, kun ei ole aina niin selvää, mitä tulee tapahtumaan. Pitää vaan luottaa Damianoon ja bändiin, että mihin ne minut kuljettaa :D Tuossa La paura del buiossa juurikin se, että sitä c-osaa lähdetään kasvattamaan ja kertsi jää pois, tuo just sellasen olon, että mitä nyt tapahtuu ja että jotain puuttuu. Coralinen rakenteessa tykkään siitä, että se alkaa hiljaa, sitten koko ajan kasvaa ja kasvaa ja ihan lopuksi palaa hiljaiseen, en siis hahmota sitä erillisinä säkeistöinä niin paljoa, vaan dynamiikan kautta. Teen työkseni musiikkiin liittyviä juttuja ja tästä muusikon analyysikorvasta ei pääse koskaan täysin vapaalle, joten nautin kovasti, kun joku bändi tekee tällaisia kehittyneempiä ratkaisuja :D
-aiempi analysoija
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän suren sitä, että ei kai bändi aio kokonaan hylätä esim. Le parole lontanea tai Torna a casaa livevedoistaan ja keskittyä uudempaan ja vähän rokimpaan matskuun.
Mä luulen että ainakin Italian keikoilla vähintään Torna a Casa on silloin tällöin mukana, se on ollut kuitenkin niiden isoin hitti siellä, en tiedä onko vieläkin vai onko ZeB mennyt ohi. Mutta pelkään että ulkomaan kiertueilla niitä ei ehkä niin kuulu... sama Amandotin kanssa, pelkään että se jää italialaisen yleisön nautittavaksi. Tietysti meidänkin sitten keikkavideoista mutta...
Vierailija kirjoitti:
Hienoa pohdintaa biisien rakenteista! Lisättäköön tähän, että mulle tosi monessa biisissä juuri siirtymä osasta toiseen (esim. Coraline) tai C-osa ovat niitä koukkuja, jotka kutkuttavat sielua vahvimmin. Noissa C-osissa sekä bändin että Damianon taidot tulevat yleensä rytinällä esille. Livenä varsinkin ja he kun vielä lisäävät uusia elementtejä biiseihinsä elävänä esiintyessään.
Täällä puhuttiin aiemmin eri albumeista ja on mainittava, että mulle Il ballo della vita on sekä suosikki että inhokki samaan aikaan. Levyllä on sekä parhaat biisit että biisejä, jotka skippaan joka kerta.
MUTTA nuo skipattavatkin biisit ovat livenä todella hyviä. Måneskin voisi vetää livenä vaikka Ukko Nooan ja olisin silti sulaa vahaa.
Eikä, en kestä mielikuvaa Måneskinistä soittamassa Ukko nooaa 😂 festareilla, tyylikkäissä asuissaan, nautinnon hymyt kasvoillaan, stage diving lopuksi...
"Ukko nooa, ukko nooa oli zitti e buoni" tässä mun käännös italiaan 😂
Mun hartain toive olisi että (toivottavasti joskus tapahtuvalla) suomen keikalla kuultaisiin l’altra dimensione. MUUTA EN KAIPAA
Myös La Paura Del Buio ja Torna a casa olis timanttia kuulla livenä. Ja Amandoti.
Ei kai auta kun kerätä rahat ja lähteä joskus Italiaan katsomaan, Roomaan taikka Milanoon.
On aina ihana lukea näitä, että mikä hetki kellekin on ollut se käänteentekevä. Ketjukin täyttää tänään sopivasti kolme kuukautta, joten muistelu on aivan paikallaan. 😃
-ap