Mikä asia/tapahtuma on vaikuttanut sinuun eniten ihmisenä?

Olin vakavassa onnettomuudessa ja oli aikaa miettiä elämän tarkoitusta. Sisäistin silloin oman katoavaisuuteni.

Minulle vaikutti avioero.

Vasta sen jälkeeen kasvoin kunnolla aikuiseksi ihmiseksi ja aloin ymmärtämään elämää ja ihmisiä monipuolisemmin ja syvemmin.

Olen kiitollinen että koin tuon.  Muutoin olisin edelleen ihmisenä keskeneräinen ja muita ymmärtämötön, itsekeskeinen olio.

Vanhempi teki itsemurhan kun olin lukiossa. Tuon jälkeen maailma on ollut erisävyinen enkä jaksa enää innostua tulevaisuudesta tai asioista. Mitä väliä kun kuka tahansa voi olla kuollut milloin tahansa, ja toisaalta mitä väliä kun itsekin voi aina painaa reset-nappia jos ei itsekään jaksa. Ja kaikilla on viime peleissä vain oma napa mielessä ja päätökset vat niin irrallisia toisistaan (ihan sama jättää perhe oman onnensa nojaan, ihan sama mitä lapsille käy, ihan sama miten pärjäävät) niin turha odottaa mitään toisilta ihmisiltä tai edes luottaa pysyvätkö he edes elossa toteuttamaan lupauksiaan. Joku perusturvallisuus kai meni.

Tapahtumasta jo yli kymmenen vuotta, mutta silti lähes päivittäin mietin että millainen ihminen tekee noin, miten harvalle tästä voi edes kertoa, ja miten itse olen jo puolet sen ikäinen kun miten vanhaksi vanhempi ikinä edes valitsi itse elää.

Muutto kauas kotiseudusta kun olin lapsi. Kaikki kaverit jäi ja uusia en saanut koska pikkukylässä oli niin tiivis yhteisö koulussa ja uutena ujona tyttönä tulin koulukiusatuksi. Oli ennen kun netti oli yleinen asia kaikissa perheissä joten sen kauttakaan en olisi vanhouhin kavereihin yhteyttä pitää. Soiteltiin ja kirjoiteltiin kirjeitä mutta sitten jossakin vaiheessa se vain jäi.

Kaikki se muokkasi minusta sen jota nykyisin olen: Syrjäytynyt, ihmisiä pelkäävä surkimus.

Vanhempieni minua kohtaan yksissä tuumin tekemä vakava kemiallinen  väkivalta, kun olin vielä teini.

Olen joutunut käsittelemään tapahtunutta aikuisena terapiassa. Onneksi KELA myönsi terapian.