Lue keskustelun säännöt.
Miten opettaa lapsi leikkimään hetken yksin?
Minulla on kohta kolme täyttävä lapsi joka ei suostu leikkimään hetkeäkään yksin. Jos yritän minuutinkin hoitaa joitain asioita kuten pestä hampaani tai ottaa astiat esille tai puhua lyhyt puhelu vakuutusyhtiöön tms asioita joita nyt vain pitää pikaisesti hoitaa niin lapsi alkaa sekunnissa itkemään tai kiukuttelemaan. Paiskomaan ja rikkomaan tavaroita, lyömään minua. Olen yrittänyt ohjata lasta itsenäiseen leikkiin ja kehua aina jos lapsi siihen yrittää mutta vaikka kuukausia on harjoiteltu niin asiasta ei tule mitään.
Alan itse olla todella uupunut kun en saa edes hampaita pestyä ilman että lapsi huutaa enkä saa yhteenkään puheluun vastattua ilman että lapsi heti huutaa. Enkä edes puhuisi puhelimessa kuin lyhyesti kerran kahdessa viikossa. Lapsi saa aikaani ja huomiotani paljon mutta minusta olisi jo aika että lapsi pystyy hetken olemaan itsenäisesti pienen hetken ilman että lyö ja rikkoo tavaroita.
Neuvoja?
Kommentit (139)
1. Laita suurin osa leluista yläkkaappiin /varastoon. Jätä kerralla vain rajallinen määrä leluja esim jotain sopivia kokonaisuuksia. Sitten kun otat varastosta pitkään näkymättömissä olleita leluja esiin ne ovat kuin uusia ja niillä kiva leikkiä. Aina kun otetaan varastosta leluja leikkiin niin sinne viedään pois jotain aikaisemmin leikissä olleita. Näin lelut pysyvät mielenkiintoisempina kuin kokoajan tarjolla ollessa. Hae näitä ”uusia” leluja erityisesti silloin tarjolle kun tiedät että sinun pitää soittaa ym.
2. Aloita leikki lapsen kanssa. Esim laita lapsen kanssa liikennematolle viisi autoa ”ajamaan” ja kannusta lasta laittamaan loput 5 itse haluamansa paikkoihin. Sitten kysyt voisiko kaikki autot mennä koulun parkkipaikalle johonkin tapahtumaan seuraavaksi. Sitten olet hiljaa jos lapsi ajelee autoja sinne koulun parkkiin. Jos lapsi itse keksii jatkon niin olet hiljaa ja annat leikin kehittyä rauhassa. Kun lapsi taas keskittyy sinuun kehut että osasitpa mahtavasti keksiä että autot lähtivät koulusta kauppaan. Ja leikit noin hienosti itse. Eli etäännyttä itseäsi hitaasti leikistä. Kun homma alkaa sujua kerro että käyn laittamassa pyykit/pesemässä hampaat ja tulen takaisin. Huolehdi että käyt alkuun vain lyhyitä hetkiä pois niin että lapselle jää hyvä kokemus yksin leikistä.
3. Aina kun sinulla on hetki aikaa ja lapsi ei ole keskittynyt omiin tekemisiinsä pyydä lasta syliin. Parasta halipulan hoitoa on huolehtia että tarjoaa läheisyyttä paljon jolloin lapsen ei tarvi vaatia sitä kokoajan muuten.
4. Miksi lapsen pitäisi leikkiä yksin kun peset hampaitasi? Ota lapsi mukaan vessaan ja anna harja niin lapsi pesee sen aikaa omia hampaitaan (toki sinä peset ne myös paremmin mutta hyvää harjoitusta kuitenkin ja ajankulua). Eli ota lapsi mukaan asioihin mitä teet. Keittiössä lapsi voisi leikkiä muoviastioilla tai kattaa omat muoviastiaan pöytään. Ja samalla kun sinä teet ruokaa voit jutella lapselle. Tai otat lapsen vaikka tekemään yksinkertaista palapeliä keittiöön kun laitat ruokaa.
Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siedätyshoidolla. Rajoita lasta niin, ettei hän aina pääse luoksesi, vaan joutuu olemaan hetken yksin. Äläkä välitä itkusta ja huudosta, vaan tee säännöllisesti lisää toistoja ja pidennä niitä aikoja jolloin lapsi joutuu olemaan yksin. 3v on sen verran iso, että ei mene rikki yksinolosta (siis toisin kuin vauvat) vaan selviää kyllä, vaikka se ei olekaan hänelle mukavaa, kun on tottunut koko ajan saamaan huomiota.
Ylipäätään tuollainen käytös kuin tavaroiden paiskominen ja rikkominen sekä vanhemman lyöminen on saatava kitkettyä pois jos ylipäätään haluat saada lapsen kuriin ja perhe-elämän sujumaan.
Tavaroiden rikkominen, heittely ja lyöminen on kielletty meillä. Niistä seuraa tilanteesta riippuen tavaran pois ottaminen tai jäähy (en jätä jäähylle yksin vaan siis vien pois tilanteesta ja ns. pidän puhuttelun). Mutta lapselle jopa nämä ikävät seuraamukset vaikuttaa olevan mieluisampi kuin se että pienen hetken hoidan omia asioitani. Ap
2 jatkaa.
Ota lapsi mukaan. Anna sellaista tekemistä mistä lapsi selviää. Esim lapsi etsimään sukille pareja kun viikkaat pyykkiä. Kehu kuinka hyvä apu lapsi on. Jos lapsi on ulkoilemassa päivittäin, mukana kotitöissä jne niin leikille jää vähemmän aikaa. Silloin leikki saattaa tuntua kiinnostavammalta kuin silloin jos kokoajan koetetaan patistaa leikkimään.
Onko lapsella sopivia leluja? Eli jos lelut liian vaikeita niin ei innosta leikkimään yksin mutta ei kyllä vauvalelutkaan.
Meidän esikoinen rakasti tuossa vaiheessa ”rymäytysleikkiä” lapsi kasasi pehmolelua, autoja, ym ym tavaraa vaikka nojatuoliin. Sitten tarkasteli kasaa ja veti jonkun alimmaisen tavaran pois ja poika nauroi onnessaan kun sai rymäytettyä kasan. Joskus pyysi aikuista piilottamaan sinne rymäytyskasaan tietyn lelun ja sitten etsi onnessaan rymäytyksen jälkeen tuliko lelu näkyviin. Eli leikki voi olla aika erilaista mitä se mihin tarkoitukseen lelut on alunperin ajateltu. Kannattaa olla ennakkoluuloton ja esittää hassuja ja erilaisia leikkejä lapselle tarjolle myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siedätyshoidolla. Rajoita lasta niin, ettei hän aina pääse luoksesi, vaan joutuu olemaan hetken yksin. Äläkä välitä itkusta ja huudosta, vaan tee säännöllisesti lisää toistoja ja pidennä niitä aikoja jolloin lapsi joutuu olemaan yksin. 3v on sen verran iso, että ei mene rikki yksinolosta (siis toisin kuin vauvat) vaan selviää kyllä, vaikka se ei olekaan hänelle mukavaa, kun on tottunut koko ajan saamaan huomiota.
Ylipäätään tuollainen käytös kuin tavaroiden paiskominen ja rikkominen sekä vanhemman lyöminen on saatava kitkettyä pois jos ylipäätään haluat saada lapsen kuriin ja perhe-elämän sujumaan.
Tavaroiden rikkominen, heittely ja lyöminen on kielletty meillä. Niistä seuraa tilanteesta riippuen tavaran pois ottaminen tai jäähy (en jätä jäähylle yksin vaan siis vien pois tilanteesta ja ns. pidän puhuttelun). Mutta lapselle jopa nämä ikävät seuraamukset vaikuttaa olevan mieluisampi kuin se että pienen hetken hoidan omia asioitani. Ap
Taitaa olla niin, että nuo seuraamukset eivät tunnu lapsesta tarpeeksi ikäviltä. Jos lapsi ei pelkää seuraamuksen/rangaistuksen saamista, niin se seuraamus/rangaistus on yhtä tyhjän kanssa ja on aivan sama, vaikka sitä ei antaisi laisinkaan.
Voi olla, että kuulostaa julmalta yrittää rangaistaessa maksimoida oman lapsen kokema ikävä olo, mutta niin se vaan menee, että siltä ei voi välttyä jos haluaa saada homman toimimaan.
Esim. jos sitä jäähyä käytät, niin kannattaisi varmaan yrittää koventaa sitä jotenkin. Esim. niin, että uskaltaisit jättää lapsen yksinään jäähylle (tämä olisi hyvä siltäkin kannalta, että se opettaisi lapselle yksinoloa) tai esim. käskisit lapsen jäähyllä ollessaan seinän viereen seisomaan kasvot seinää päin, mikä on paljon ikävämpää kuin vaikkapa pelkkä istuminen.
Vierailija kirjoitti:
1. Laita suurin osa leluista yläkkaappiin /varastoon. Jätä kerralla vain rajallinen määrä leluja esim jotain sopivia kokonaisuuksia. Sitten kun otat varastosta pitkään näkymättömissä olleita leluja esiin ne ovat kuin uusia ja niillä kiva leikkiä. Aina kun otetaan varastosta leluja leikkiin niin sinne viedään pois jotain aikaisemmin leikissä olleita. Näin lelut pysyvät mielenkiintoisempina kuin kokoajan tarjolla ollessa. Hae näitä ”uusia” leluja erityisesti silloin tarjolle kun tiedät että sinun pitää soittaa ym.
2. Aloita leikki lapsen kanssa. Esim laita lapsen kanssa liikennematolle viisi autoa ”ajamaan” ja kannusta lasta laittamaan loput 5 itse haluamansa paikkoihin. Sitten kysyt voisiko kaikki autot mennä koulun parkkipaikalle johonkin tapahtumaan seuraavaksi. Sitten olet hiljaa jos lapsi ajelee autoja sinne koulun parkkiin. Jos lapsi itse keksii jatkon niin olet hiljaa ja annat leikin kehittyä rauhassa. Kun lapsi taas keskittyy sinuun kehut että osasitpa mahtavasti keksiä että autot lähtivät koulusta kauppaan. Ja leikit noin hienosti itse. Eli etäännyttä itseäsi hitaasti leikistä. Kun homma alkaa sujua kerro että käyn laittamassa pyykit/pesemässä hampaat ja tulen takaisin. Huolehdi että käyt alkuun vain lyhyitä hetkiä pois niin että lapselle jää hyvä kokemus yksin leikistä.
3. Aina kun sinulla on hetki aikaa ja lapsi ei ole keskittynyt omiin tekemisiinsä pyydä lasta syliin. Parasta halipulan hoitoa on huolehtia että tarjoaa läheisyyttä paljon jolloin lapsen ei tarvi vaatia sitä kokoajan muuten.
4. Miksi lapsen pitäisi leikkiä yksin kun peset hampaitasi? Ota lapsi mukaan vessaan ja anna harja niin lapsi pesee sen aikaa omia hampaitaan (toki sinä peset ne myös paremmin mutta hyvää harjoitusta kuitenkin ja ajankulua). Eli ota lapsi mukaan asioihin mitä teet. Keittiössä lapsi voisi leikkiä muoviastioilla tai kattaa omat muoviastiaan pöytään. Ja samalla kun sinä teet ruokaa voit jutella lapselle. Tai otat lapsen vaikka tekemään yksinkertaista palapeliä keittiöön kun laitat ruokaa.
Tsemppiä ap!
Noin olen tehnytkin. Aloitan lapsen kanssa yhdessä leikin ja ohjaan häntä jatkamaan sitä. Mutta heti kun alan hoitamaan omaa asiaani niin lapsi lopettaa leikin ja alkaa huutamaan tai lyö minua tms. Ei siis muuten lyö, vain näissä tilanteissa. Ja jos pesen hampaita niin lapsi on kanssasi kylppärissä ja voi leikkiä siellä omalla hammasharjalla tai vaikka lukea kirjaa tms. Ja keittiössä hän saa tehdä omia ruokia kauhoilla ja kattiloilla. Mutta ei onnistu, kun lapsi huomaa että koko huomioni ei ole koko ajan vain hänessä niin alkaa heti huuto. Kun jätän huomiotta huudon niin hän tahallaan satuttaa itseään (lyö sormeensa vaikka) jotta saa huomioni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Laita suurin osa leluista yläkkaappiin /varastoon. Jätä kerralla vain rajallinen määrä leluja esim jotain sopivia kokonaisuuksia. Sitten kun otat varastosta pitkään näkymättömissä olleita leluja esiin ne ovat kuin uusia ja niillä kiva leikkiä. Aina kun otetaan varastosta leluja leikkiin niin sinne viedään pois jotain aikaisemmin leikissä olleita. Näin lelut pysyvät mielenkiintoisempina kuin kokoajan tarjolla ollessa. Hae näitä ”uusia” leluja erityisesti silloin tarjolle kun tiedät että sinun pitää soittaa ym.
2. Aloita leikki lapsen kanssa. Esim laita lapsen kanssa liikennematolle viisi autoa ”ajamaan” ja kannusta lasta laittamaan loput 5 itse haluamansa paikkoihin. Sitten kysyt voisiko kaikki autot mennä koulun parkkipaikalle johonkin tapahtumaan seuraavaksi. Sitten olet hiljaa jos lapsi ajelee autoja sinne koulun parkkiin. Jos lapsi itse keksii jatkon niin olet hiljaa ja annat leikin kehittyä rauhassa. Kun lapsi taas keskittyy sinuun kehut että osasitpa mahtavasti keksiä että autot lähtivät koulusta kauppaan. Ja leikit noin hienosti itse. Eli etäännyttä itseäsi hitaasti leikistä. Kun homma alkaa sujua kerro että käyn laittamassa pyykit/pesemässä hampaat ja tulen takaisin. Huolehdi että käyt alkuun vain lyhyitä hetkiä pois niin että lapselle jää hyvä kokemus yksin leikistä.
3. Aina kun sinulla on hetki aikaa ja lapsi ei ole keskittynyt omiin tekemisiinsä pyydä lasta syliin. Parasta halipulan hoitoa on huolehtia että tarjoaa läheisyyttä paljon jolloin lapsen ei tarvi vaatia sitä kokoajan muuten.
4. Miksi lapsen pitäisi leikkiä yksin kun peset hampaitasi? Ota lapsi mukaan vessaan ja anna harja niin lapsi pesee sen aikaa omia hampaitaan (toki sinä peset ne myös paremmin mutta hyvää harjoitusta kuitenkin ja ajankulua). Eli ota lapsi mukaan asioihin mitä teet. Keittiössä lapsi voisi leikkiä muoviastioilla tai kattaa omat muoviastiaan pöytään. Ja samalla kun sinä teet ruokaa voit jutella lapselle. Tai otat lapsen vaikka tekemään yksinkertaista palapeliä keittiöön kun laitat ruokaa.
Tsemppiä ap!
Noin olen tehnytkin. Aloitan lapsen kanssa yhdessä leikin ja ohjaan häntä jatkamaan sitä. Mutta heti kun alan hoitamaan omaa asiaani niin lapsi lopettaa leikin ja alkaa huutamaan tai lyö minua tms. Ei siis muuten lyö, vain näissä tilanteissa. Ja jos pesen hampaita niin lapsi on kanssasi kylppärissä ja voi leikkiä siellä omalla hammasharjalla tai vaikka lukea kirjaa tms. Ja keittiössä hän saa tehdä omia ruokia kauhoilla ja kattiloilla. Mutta ei onnistu, kun lapsi huomaa että koko huomioni ei ole koko ajan vain hänessä niin alkaa heti huuto. Kun jätän huomiotta huudon niin hän tahallaan satuttaa itseään (lyö sormeensa vaikka) jotta saa huomioni. Ap
Se mitä lapsesi tekee on asia jota kutsutaan valtataisteluksi. Et voi voittaa valtataistelua, jos lapsi käyttää koko keinorepertuaariaan mukaan lukien kovat keinot ja niiden avulla manipulointi, ja sinä itse käytät vain pehmeitä keinoja. Valtataistelussa pätevät pitkälti sodan lait.
Vierailija kirjoitti:
Kun jätän huomiotta huudon niin hän tahallaan satuttaa itseään (lyö sormeensa vaikka) jotta saa huomioni. Ap
Miksi huomioit lapsen jos hän tahallaan satuttaa itseään saadakseen huomiosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä yksin leikkiminen alkoi sujua paremmin eskari-iässä ja tällä hetkellä, kun eletään ekaluokan kevätlukukautta, lapsi ei edes pyydä vanhempaa leikkiin. Kaverit ovat menneet edelle sekä itsekseen touhuilu.
Lapsi ollut varsin takertuvainen vauvana ja taaperona.
Meillä sama ongelma meneillä saman ikäisen kanssa. Olisi niin ihanaa, kun lapsi viihtyisi edes 10min ilman vanhemman jatkuvaa huomiota. Lapsi on myös todella puhelias eli taukoamatta joutuu itsekin puhumaan ja vastaamaan kysymyksiin. Raskasta introvertille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on ilmeisesti ainut ja esikoinen? Olet kotona hänen kanssaan?
Oletko kokeillut olla reagoimatta mitenkään hänen huutoon, kiukkuun ja lyömiseen? 3v nyt ei varmaan kuitenkaan sinua sairaalakuntoon pysty mukiloimaan ja osaat aikuisena varmaan jossain määrin väistää. Tämä on hänen tapansa hakea nyt huomio, näytä ettei se toimi jatkossa.
Jokuhan tuossa on mennyt pieleen. En voi edes kuvitella tilannetta, missä omat öapseni olisivat lyöneet minua.
Yksinään rakentelivat hienoja leikkejä. Tosin minä annoinkin heille jo vauvasta lähtien mahdollisuuden myös itse havainnoida ja ihmetellä maailmaa ilman äidin jatkuvaa hössöttämistä ja "sanoittamista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 jatkaa.
Itse olin ennen enemmän tuollaisen huutakoon jos huutaa kasvatuksen ystävä. Mutta nykyään olen pehmentänyt linjaa. Mielestäni aloittajan kannattaa seurata tarkasti lastaan. Koettaa ymmärtää miksi tämä toimii kuten toimii nyt.
Jos lapsi on kovin pelokas ja jostain syytä pelkää hylkäämistä ja jättämistä niin silloin tuollainen jätä huutamaan ja kovenna rangaistuksia saattaa aiheuttaa todella isoja ongelmia jatkossa. Jos lapsen perusturvallisuus ei kehity hyväksi niin hän kärsii siitä koko loppuelämän. Jos lapsi oikeasti pelokas niin silloin olisi tärkeää luoda turvaa ja käsitellä tilanteita jotka laukaisevat lapselle sen pahan olon jota raivoaa. Jos ap huomaa että lapsi vaikka pelkää yksin jäämistä niin asiasta voi koettaa puhua lapsen kanssa. Toki osa tuon ikäisistä ei vielä puhu mutta osa taas juttelee jo hyvinkin.
Jos lasta vain huudattaa niin se opettaa lapselle että läheisimmätkään ihmiset eivät auta kun tarvitsisi apua. Tuskin siis muutkaan auttaa. Enkä nyt todellakaan tarkoita että lasta pitäisi paapoa tai lapsen pitäisi saada aina tahtonsa läpi. Kyllä minä olen surutta antanut lasten huutaa jos ovat vain kiukunneet vaikka nälkäänsä kun teen ruokaa. Tai jos lapsi suuttuu siitä ettei osaa palapeliä niin olen lohduttanut että kyllähän se harmittaa kun ei homma onnistunut mutta kokeillaan vielä uudestaan yhdessä. Ja jos lapsi vain itkee ja raivoaa edelleen niin olen antanut lapsen rauhoittua itsekseen itkien kunnes tulee hakemaan minut kaveriksi tekemään sen palapelin uudelleen.
Eli koetan sanoa että asetu lapsen asemaan ja koeta ymmärtää häntä. Meillä oli lasten kanssa jo pienestä käytössä ”vessarauha” ja ”ruokarauha”. Eli aina kun lapsi tuli pyytämään apua palapeliin tai antamaan jotain lelua korkealta ja olin vaikka syömässä vastasin ruokarauha. Selitin lapselle että kaikilla ihmisillä tulee olla mahdollisuus syödä rauhassa niin hänellä kuin muillakin. Lapsi oppi nopeasti odottamaan että minä syön rauhassa ja tuli vasta sitten pyytämään apua. Eli kun lapselle selittää miksi joku asia tehdään näin ja perustelee hyvin niin lapsi oppii ymmärtämään tilanteen. Nyt kun esikoinen on teini niin kaverit kutsuu häntä perusteluautomaatiksi. Jos joku kaveri haluaa vanhemmiltaan luvan yökyläilyyn ym niin kysyvät meidän esikoiselta mitä perusteluja voisi käyttää...
Vierailija kirjoitti:
Jokuhan tuossa on mennyt pieleen. En voi edes kuvitella tilannetta, missä omat öapseni olisivat lyöneet minua.
Yksinään rakentelivat hienoja leikkejä. Tosin minä annoinkin heille jo vauvasta lähtien mahdollisuuden myös itse havainnoida ja ihmetellä maailmaa ilman äidin jatkuvaa hössöttämistä ja "sanoittamista".
lapseni*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä se valjaisiin ja vaikka rattaisiin istumaan jos se alkaa väkivaltaiseksi tai hajottaa paikkoja. Niillä terveisillä, että istukoon siinä kunnes rauhoittuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jätän huomiotta huudon niin hän tahallaan satuttaa itseään (lyö sormeensa vaikka) jotta saa huomioni. Ap
Miksi huomioit lapsen jos hän tahallaan satuttaa itseään saadakseen huomiosi?
Minusta on tärkeää että pieni lapsi voi luottaa siihen että jos sattuu niin äiti auttaa. Ap
Ap onko lapsen isä mukana lapsen elämässä? Miten lapsi suhtautuu häneen? Entä muihin aikuisiin? Onko lapsi koskaan muualla hoidossa?
Vierailija kirjoitti:
Pistä se valjaisiin ja vaikka rattaisiin istumaan jos se alkaa väkivaltaiseksi tai hajottaa paikkoja. Niillä terveisillä, että istukoon siinä kunnes rauhoittuu.
Vaikea kyllä kuvitella, että kolmivuotias pysyisi rattaissa valjaissa, jos raivokkaasti haluaisi niistä pois. Vähintään sattuisi vahinko.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on ilmeisesti ainut ja esikoinen? Olet kotona hänen kanssaan?
Oletko kokeillut olla reagoimatta mitenkään hänen huutoon, kiukkuun ja lyömiseen? 3v nyt ei varmaan kuitenkaan sinua sairaalakuntoon pysty mukiloimaan ja osaat aikuisena varmaan jossain määrin väistää. Tämä on hänen tapansa hakea nyt huomio, näytä ettei se toimi jatkossa.
En oikein tiedä mitä ajatella tästä. Jos en reagoisi lyömiseen niin eikö se olisi sama kuin että annan luvan lyödä ja että en ole johdonmukainen jos joskus annan lyödä ja joskus kiellän. Olen halunnut olla johdonmukainen ja selkeästi ja tiukasti kieltää aina lyömisen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap onko lapsen isä mukana lapsen elämässä? Miten lapsi suhtautuu häneen? Entä muihin aikuisiin? Onko lapsi koskaan muualla hoidossa?
Mieheni eli lapsen isä on matkatöissä ja tekee muutenkin pitkää päivää. Eli on siis periaatteessa mukana mutta käytännössä vähän ja suhde isään jäänyt siksi etäiseksi. Olen osittain töissä ja lapsi silloin hoidossa. Ap
Siedätyshoidolla. Rajoita lasta niin, ettei hän aina pääse luoksesi, vaan joutuu olemaan hetken yksin. Äläkä välitä itkusta ja huudosta, vaan tee säännöllisesti lisää toistoja ja pidennä niitä aikoja jolloin lapsi joutuu olemaan yksin. 3v on sen verran iso, että ei mene rikki yksinolosta (siis toisin kuin vauvat) vaan selviää kyllä, vaikka se ei olekaan hänelle mukavaa, kun on tottunut koko ajan saamaan huomiota.
Ylipäätään tuollainen käytös kuin tavaroiden paiskominen ja rikkominen sekä vanhemman lyöminen on saatava kitkettyä pois jos ylipäätään haluat saada lapsen kuriin ja perhe-elämän sujumaan.