Miten kestää kateelliset "ystävät", jotka vähättelevät ja lyttäävät?

Et voi tehdä mitään. Kateellisia ihmisiä ei saa muuttumaan.

Sun ystäväsi eivät ole kateellisia, korkeintaan huolissaan, jos sitäkään. Sulle itsellesi kuulostaa pissi nousseen päähän kun näet ympärilläsi vain kadehtijoita.

Tän takia helpompaa olla korkeakoulusta löytyneiden ihmisten kanssa, jolloin ei niin erotu itse joukosta, harmillista mutta totta.

Pakkoko niiden kanssa on olla tekemisissä? Cut ties.

Ystävät haluavat sinun parastasi, haluavat sinun etenevän elämässäsi ja haluavat itsekin edetä. Jos sinulla on kateellista jengiä ympärillä, niin he eivät ole ystäviä. Löydä siis itsellesi uutta seuraa ympärillesi

Vaihtoehdot: tapa ne tai pane niitä.

Täällä toinen "tehosuorittaja" ja todellakin tiedän nuo kateelliset ignooraajat. Mutta minä imen virtaa heidän kateudestaan ja sitten jaksan tehdä lisää saavutuksia jo kahta kovemmin. Kateus on ansaittava.

Mulla kans löytyy noita vähättelijöitä kaveripiiristä. Olen ottanut etäisyyttä. Toisaalta olen myös miettinyt että osaanko itsekään olla tälläisille se paras ystävä, kun keskityn pitkälti uran luomiseen, enkä välttämättä jaksa kuunnella jostain pienistä murheista valittamista, siispä olen yksin tai niiden ihmisten kanssa joiden kanssa voin avoimesti itse puhua ja jotka ei kuormitu minusta tai minä heistä.

Hanki parempia ystäviä ja dumppaa luuserit.

Miten voi olla gradun tekemisestä kateellisia. Kannattaa hankkia kavereita jotka ovat tehneet gradun tai väitöskirjan. Ni eivät ainakaan kadehdi.

Vierailija kirjoitti:

Tän takia helpompaa olla korkeakoulusta löytyneiden ihmisten kanssa, jolloin ei niin erotu itse joukosta, harmillista mutta totta.

Ai zaatana, että oikein korkeakoulusta, typerimmät ihmiset jotka tunnen ovat kaikki väitelleitä tohtoreita, oikein vittumaisuuden ilmentyminä ovat he, kuten sinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän takia helpompaa olla korkeakoulusta löytyneiden ihmisten kanssa, jolloin ei niin erotu itse joukosta, harmillista mutta totta.

Ai zaatana, että oikein korkeakoulusta, typerimmät ihmiset jotka tunnen ovat kaikki väitelleitä tohtoreita, oikein vittumaisuuden ilmentyminä ovat he, kuten sinäkin.

Ei pidä paikkaansa. Ainakaan ne tohtorit tai professorit joita tiedän. Ja tiedän aika paljon niitä, itsekkin väitellyt.

Vierailija kirjoitti:

Tän takia helpompaa olla korkeakoulusta löytyneiden ihmisten kanssa, jolloin ei niin erotu itse joukosta, harmillista mutta totta.

Mulla ystäväpiirissä on niin korkeakoulutettuja kuin muita koulutuksia käyneitä. Itse en mennyt korkeakouluun, vaikka pääsinkin sisälle. Kuvottaa niiiin paljon ihmiset, jotka suorilta leimaa ihmiset jonkun koulutuksen tai duunin perusteella!!

Ap, hienoa että menestyt! Kuten yllä todettiin, oikeat ystävät pysyy kyllä rinnalla hyvinä ja huonoina aikoina. Minuakin on tietyt ihmiset vähätelleet läpi elämäni kun olen ollut oman tieni kulkija ja tehnyt epätyypillisiä ratkaisuja.

Suomessa pitäisi olla tavallista massaa ja olla erottautumatta mitenkään, jos ei kateutta/vähättelyä osakseen halua. Anna koirien haukkua ja karavaanin kulkea!

Miten ihmeessä sitä voi itse olla muiden silmissä vittumainen ja ylimielinen, kun en edes aktiivisesti enää edes kerro näille loukkaantujille ja mielensäpahoittajille mistään mitään? Kun nähdään, kyselen muiden kuulumisia ja tsemppaan jos jokin pulma ja olen kiinnostunut kuulemaan ihan vain sitä jumalauta, että mitä kuuluu ja kiva jutella niin kuin ennenkin. Jos sanon mitään omasta elämästäni kysyttäessä, menee naama norsun veelle, ignoorataan ja aletaan selostaa jotain ihan muuta. Ihan fine mulle, tosin näiden kanssa jo välit jäässä kun joka ainoa kerta jää itselle vaan niin loukkaantunut ja ärsyyntynyt olo ettei sen takia huvita nähdä. SItten vedetään jotain ihme kuvioita minun ylimielisyydestä, kun itse käyttäydytään niin rumasti. En ymmärrä... 

Kai vaan sitten pitää itsekin heittää hanskat tiskiin ja ottaa etäisyyttä. Harmittaa vaan kun ennen oli kaikki hyvin ja mukavaa seuraa jokainen näistä... :(

Ap

Ap kannattaa ottaa etäisyyttä ja keskittyä omiin opintoihin jne, ja hankkia uusia kavereita. Ilmeisesti eivät ole itse opiskelleet tai menestyneet jos ovat sellaisia.

Minulla sama kokemus. Sen jälkeen kun etenin urallani ja kouluttauduin eteenpäin, työstäni on tullut ilmeisesti kielletty puheenaihe. Tarkennuksena tähän, että en ole mikään uraohjus tai pyri mihinkään kovin korkealle ja olen edelleen sama ihminen kuin aiemminkin.

Jostain syystä ystäviäni ei kiinnosta työhöni liittyvät asiat enää lainkaan vaikka omistaan kyllä puhuvat entiseen tapaan. Tämä tuntuu pahalta, sillä työ on kuitenkin iso osa elämää ja siihen liittyviä asioita on ystävien kesken aina jaettu.

Tässä ketjussa näkee taas sen että ei-korkeakoulutetut potee turhaan jotain alemmuuskompleksia korkeammin koulutettujen rinnalla. Maisteriopintojen, tai edes väikkärin teko on kaukana hohdokkaasta hommasta, vuosia pakerrat koulunpenkillä ilman mitään spesifiä tulevaa "ammattia" varten, toisin kuin vaikka ammatti-instituuteista ja amkeista valmistuneiden kohdalla on. Akateeminen ura se vasta epävarmaa onkin, mm. tutkijana yrität rääpiä apurahaa jostain että saat itsesi elätettyä ja dosentuurit/professuurit on järjettömän kovin kilpailtuja asemia. 

Ja se että täällä kannustetaan hankkimaan kavereita "oman tasoisesta" ryhmästä tarkoittaa juuri sitä että kun kavereilla on samantasoinen koulutustausta niin tätä kateuspaskaa ei tarvitse käydä läpi kun osapuolet on tietoisia siitä glamourinpuutteesta tutkinnon takana. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama kokemus. Sen jälkeen kun etenin urallani ja kouluttauduin eteenpäin, työstäni on tullut ilmeisesti kielletty puheenaihe. Tarkennuksena tähän, että en ole mikään uraohjus tai pyri mihinkään kovin korkealle ja olen edelleen sama ihminen kuin aiemminkin.

Jostain syystä ystäviäni ei kiinnosta työhöni liittyvät asiat enää lainkaan vaikka omistaan kyllä puhuvat entiseen tapaan. Tämä tuntuu pahalta, sillä työ on kuitenkin iso osa elämää ja siihen liittyviä asioita on ystävien kesken aina jaettu.

Etenkin tietyillä naisvaltaisilla aloilla harhakuvitelmat korkeakoulututkinnoista ja niiden avaamista ovista on ihan älyttömiä. Itse paraikaa sote-alalla töissä ja tohtorikoulutettavana (en siis palkkapaikalla) ja pidän visusti suuni kiinni opinnoistani, oikein hävettää jos joku kyselee miten opinnot sujuu ja vielä pahempaa jos alkaa ääneen ihailla miten jaksan "tähdätä korkealle" tmsp., yritän noissa tilanteissa aina ampua homman äkkiä alas ja vaihtaa aihetta ettei vaan työmaalla alettaisi puhua että luulen olevani joku stara. 

Mulla vastakkainen ongelma. Olin kunnianhimoisen opiskelukaverin mieles tä alisuoriutuja kun rakentelin työni osa-aikaisesta ja freelance hommista. Hän tiukkasi miksen hae kunnon virkoja, vinkkasi niitä ja uteli ja puuttui. Koin tarvetta puolustautua ja selitellä, en voinut hyvin. Työasiani eivät oikeastaan kuulu muille ellen kysy neuvoja.

Nuo "kaverit" keksivät sun olevan ylimielinen, että olis joku tekosyy/"oikeutus" omalle typerälle käytökselle.. tai ehkä pitää keksiä sinusta vikoja, että sais itsensä tuntemaan paremmalta.

Hanki uusia ystäviä. ♡