Lue keskustelun säännöt.
Tampereella löytynyt lapsi ja aikuinen menehtyneenä
22.05.2021 |
Iltalehdessä oli juttu juuri äsken. Ilmeisesti äiti surmannut itsensä ja pienen lapsensa. Suomessa olisi hyvä olla näihin tilanteisiin paikka, johon lapsen vain voi jättää, ilman kyselyjä ja yhteiskunta huolehtii tai etsii lapselle rakastavan perheen. Nyt on lastensuojelu ja virkapäivystys, mutta sinne pitää selitellä. Parempi olisi jos anonyyminä voi vain jättää kun mielenterveys prakaa.
Kommentit (594)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mutta meillä myös lapsi herätti tunnin välein joka ikinen yö ekat 2,5v.
Ja ihan oli kuule isä kotona ja heräsi siihen huutoon ihan samalla tavalla kuin minä.Tämä. Pienessä asunnossa, lastenhuone ja makuuhuone vierekkäin niin kyllä siihen lapsen huutoon herää joka kerta molemmat vanhemmat ja myös naapurit...
Voihan asiaa miettiä ihan järjenkin kannalta, sillä unta kuitenkin tarvitaan. Eli yö jaetaan herääjävuoroihin isän ja äidin kesken ja kun toisella on nukkumavuoro hän saa käyttää esim. korvakuulokkeita tai mennä vaikka pihahuoneeseen nukkumaan.
Asiat ei ole noin mustavalkoisia, jos perheessä koliikkivauva.
Meidän taloyhtiössä oli kolikkivauva ja vaikka talo rauhallinen, eikä elämisen äänet kuulu muihin huoneistoon, niin perheen kaikki naapurit oli hätää kärsimässä, itse mukaan lukien, kun lapsi alkoi huutaa tasan klo 9.00 ja sitä kesti aamu neljään n. 9kk ajan.
Se oli helvetell. aikaa myös naapureille ja kaikki rättiväsyneitä, mutta eipä tullut mieleen valittaa naapureille, kun näki livenä vanhemmat, jotka olivat "pystyyn kuolleet" ja vajaan vuoden aikana vanhentuivat vuosia.
Onneksi sekin aika meni ohi ja päätyi hyvin.Joo, ymmärrän toki enkä missään nimessä kiellä ajan raskautta mitenkään. Eikä tarvitse olla edes koliikkivauva, sillä kyllähän pieni vauva herää itkien syömään yöllä. Sehän on selvää ja menee ajan kanssa ohi.
Mutta jotenkin häiritsee se, ettei asioihin usein halutakaan apua. Kaikki kääntyy aina ongelmaksi ja mikään ei tässä sosiaaliturvankaan luvatussa maassa riitä. Tavallaan jäädään jumiin siihen omaan juttuun eikä nähdä, että tällaista se äitiys ja isyys on, ihan kaikille. Pyykkivuoria, unettomia öitä, oman ajan puutetta ja jollekin toiselle elämistä, kokonaan.
Jos vanhempia on kaksi, miksi ei oikeasti vuorotella? Sitähän varten olemme parisuhdeuskollisia. Toinen menee vaikka omille isovanhemmilleen yöksi. Kun sisareni sai ensimmäisen lapsen, äitini asui heillä ensimmäiset viikot auttamassa ja tukemassa alkuun. Ennen lapset hoidettiin enemmän "laumassa", mutta nyt ollaan niin eriydytty ja yksin kaiken tietäviä. Ratkaisua ja apua kaivataan, mutta mikään ratkaisu ja apu ei sitten aivan kelpaakaan tai riitä. On lillukanvarsiin tarttumista väitellä siitä, onko pihahuonetta vai ei. Mutta hakekaa ja pyytäkää sitä apua ja tukea muilta ja ennen kaikkea ottakaa vastaan ennen kuin on seuraava vauva järvessä kellumassa. Ja kaikki sympatiani ja tsemppini tosiaan kaikille pikkuvauva-aikaa eläville.
Omille isovanhemmilleen? Tai vanhemmilleen? Miten kuvittelet, että kaikilla vanhemmat/isovanhemmat asuvat kulman takana tai ovat edes elossa?
Mun vanhemmat asuivat 600km päässä ja miehen vanhemmat 850km päässä. Olisi ollut aika pitkä yöreissu. Ei olisi ehtinyt aamuksi töihin paitsi ehkä lentokoneella.
Lisäksi kaikki lasten isovanhemmat olivat huonokuntoisia, ettei heistä olisi ollut apua vaikka olisivat asuneet seinän takana (silloin toki olisi voinut mennä sinne yöksi). Molemmat mummot kuolivat peräjälkeen kun lapsemme olivat 1-5-vuotiaita.
Tää kyllä niin hyvin todistaa tuon edellisen kirjoittajan pointin. Jos ei tekstissä ole lueteltu jokaista kaveria, enoa ja tädin kummin kaimaa, joka ehkä voisi auttaa tai päästää sohvalle nukkumaan, niin sit näitä ei voi itse ottaa huomioon. Pitää tulkita kirjaimellisesti, että "omat isovanhemmat" ja sit voikin jo vinkua, että ei mulla ole ja ei pysty.
Ihan oikeasti, tässäkin ketjussa lukuisat aikuiset, lapsia tehneet ihmiset valittavat, että miksi ei *valtio* järjestä minulle omaa laumaa läheisiä ihmisiä, jotka haluaisivat tukea lapsenhoidossa, kuten oli ennen vanhaan! Mielellään pyytämättä ja ilman, että puuttuvat asioihin silloin, kun apua ei kaivata. Millä se valtio teidän ihmissuhteenne hoitaa? Ihan itse on pidettävä yllä välejä sukulaisiin ja/tai ystäviin, jos haluaa "koko kylä kasvattaa" -meininkiä omille lapsilleen. Voi myös joutua joustamaan jostain, esim. asuinpaikasta tai siitä, miten itsenäisesti ja muiden mielipiteistä piittaamatta voi perhe-elämäänsä elää.
Jos kaikki sukulaiset on kuolleet/välit poikki, ketään ystäviä ei ole eikä tule, rahat ei riitä hoitoapuun, eikä koe, että lapsen hoidosta selviäisi yhdessä lapsen toisen vanhemman kanssa, niin sitten ehkä kannattaa pari kertaa miettiä, että onko tämä se elämäntilanne, johon haluan lapsen.
Mutta ei, sen sijaan valitetaan, että miksi ei valtio järjestä minulle yhteisöä tai edes yksityistä lapsenpiikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on lisätty lapsiperheiden kotipalvelua. Eikä tarvi olla mikään lastensuojelutapaus. Riittää kun on yksinhuoltaja perhe tai huoltajalla fyysinen tai psyykkinen sairaus tai perheessä muita kuormittavaa. Kotipalvelun työntekijä auttaa lähinnä lastenhoidossa. Mutta myös kotitöissä . Toinen vaihtoehto on hakea tukiperhettä jossa lapset viettää noin yhden viikonlopun kuukaudessa.
Vai kotipalvelu auttaa jos sairastuu?
Kummasti ei saatu mitään apua vaikka mä olin 3kk täysin autettava hätäsektion jälkeen.sain nk kiireellisen sektion naistenklinikalla, olin ollut jo aamusta tarkkailussa koska ikää oli. Lääkäri kertoi että aloitetaan luonnollisella tavalla, itse toivoin sektiota. Mulla oli ihan hyvä olo, mitä nyt vähän supisteli ja illansuussa 3 hoitajaa tuli ja sano että nyt mennään ja oli paarit. Ei siinä ehtinyt jännittää ja poika tuli minkä tiesinkin. Olin 7 pvää naistenklinikalla ja e i siinä mitään. Seuraavana päivänä olin jo kauppaan menossa vauvan kanssa vaunuilla, tein normaalit hommat, mies työssä, iltapainotteinen. Paljon olisin menettänyt ellen olisi saanut lasta. Kiitos.
Miksi vertaat itseäsi tuohon kommentoijaan, joka ei sektion jälkeen pystynyt toimimaan ilman apua? Kun sinä toivuit nopeasti, niin kaikkihan toipuvat vai mitä?
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Kyllä se pitäisi oppia pitämään ne haarat yhdessä. Tai edes ehkäisyä käyttää.
Sama käyttäjä toisessa ketjussa, kun kysyttiin Oletko kateellinen kun muut saavat seksiä?
- Hyi helevetti. Ei oo kuvottavampaa tekemistä keksitty. En suostuisi ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tämä tapaus herätti Tampereen päättäjät.
Aion äänestään kuntavaaleissa jotain sairaanhoitajaa.
Menemättä sen enempää politiikkaan, mm. Marin/demarit on ollut päättämässä Tampereen asioista.
Nytkin vaalien alla kovaan ääneen taas puhuu mt-työhön ja vanhemmuuden tukemiseen tarvittavista resursseista. Eipä niitä ole ollut hänelläkään antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
38 v kantasuomalainen.
Kantasuomalainen NIMEN mukaan.
Värisee hyvin.
IS: Murhasta epäilty on 38-vuotias, nimen perusteella kantasuomalainen nainen.
Mitä helkutin väliä sillä on, onko "kantasuomalainen" vai ei?
Tuntuu että jotkut kysyy näissä saadakseen vahvistusta ennakkoluuloilleen ja oikein pettyy kun olikin suomalainen. Ja selitykset asialle muuttuu. Ei johtunutkaan enää ihonväristä, uskonnosta eikä kulttuurista, vaan olikin yksilön ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkään muun leikkauksen jälkeen ei potilasta pakoteta hakemaan itse ruokaa ym, paitsi sektion!
Niin totta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista puheista huolimatta Suomi(kin) on todella naisvihamielinen maa. Tähän liittyy tämä, että yksin pitää pärjätä vaikka mikä olisi. Tällä palstallakin se näkyy, tässäkin ketjussa (”ehkäisy on keksitty” jne.). Itseään pitää aina syyttää, jos ei enää jaksa, ja lastensuojelusta tulee vain huostaanoton uhka. Se, että lapsi viedään, sotii äidinvaistoja vastaan. Että ikävä kyllä jotenkin ymmärrän, miten tällaiseen epätoivoon voidaan päätyä.
Hänellä on muitakin lapsia lehtien mukaan. Olikohan tämä eri isälle. Olikohan äiti eroamassa hänestä ja siitä riitaa.
Spekulointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikista puheista huolimatta Suomi(kin) on todella naisvihamielinen maa. Tähän liittyy tämä, että yksin pitää pärjätä vaikka mikä olisi. Tällä palstallakin se näkyy, tässäkin ketjussa (”ehkäisy on keksitty” jne.). Itseään pitää aina syyttää, jos ei enää jaksa, ja lastensuojelusta tulee vain huostaanoton uhka. Se, että lapsi viedään, sotii äidinvaistoja vastaan. Että ikävä kyllä jotenkin ymmärrän, miten tällaiseen epätoivoon voidaan päätyä.
Miten niin yksin pitää pärjätä? Useimmiten vauvoilla on isäkin.
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on muitakin lapsia lehtien mukaan. Olikohan tämä eri isälle. Olikohan äiti eroamassa hänestä ja siitä riitaa.
Spekulointia.
Samaa mietin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona masennus vai vika lapsessa tai miehessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on valloillaan järkyttävä äitien uupumuksen vähättely. Se alkaa jo synnärillä kun vauvaloita ei enää ole vaan jokaisen pitää hoitaa vauvansa yksin, sama miten sattuu tai väsyttää.
Kaveri oli pyörtynyt ruokaa hakiessa vauvoineen ja hoitsu vaan motkottanut että mitä sinä nyt tuolleen. Ja meno jatkuu
Neuvoloissa joissa vähätellään sitä, että itkuinen ei vauva nuku. Sanotaan että ihan normaalia.
Ja sitten väsymyksestä sekaisin oleva äiti alkaa nähdä pikku-ukkoja ja hyppää kalleimman aarteensa kanssa junan alle, ihmetellään huuli pyöreinä että mitenkäs se nyt.näin?Mitenkä sitä nyt yhtäkkiä 2020-luvulla niin uuvutaan, ettei selvitä vaikka on kaikki nykyajan palvelut ja helpotukset olemassa, eikä tarvitse heinätöitä tehdä ja karjaa lypsää?
Pullamössöjen pullamössöllä kasvattamia, ei ne kestä mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa jätetään äidit aivan yksin pärjäämään lapsen kanssa eikä terveydenhuollossa kuunnella jos esimerkiksi lapsi ei nuku lainkaan ja itkee vain - esimerkiksi vuoden putkeen -on kuulema ”ihan normaalia”. Sekin on normaalia ettei äiti nuku vaikkapa vuoteen kahta tuntia pidempään missään kohti. ”Ihan normaalia”.
Viis veisataan vaikka olisi mitä ongelmia - tästähän vanhemmalle tulee tietysti aivan kelvoton olo - en osaa edes olla äiti. Tämä on surullinen tulos kun ei ennaltaehkäistä mitään, jätetään vain pärjäämään yksin.
Tuo riippuu ihan hirveästi siitä, millainen henkilö sattuu olemaan neuvolassa terveydenhoitajana. Ja kun sinne neuvolaan mennään aina samalle terkkarille, niin huonon terkkarin asiakkaaksi joutunut ei saa apua.
Itselläni on kokemusta terkkarista, joka oli sinällään ihan kiva ihminen, mutta väärällä alalla. Hän osasi tehdä teknisesti kaiken hyvin, punnitukset, mittaukset, verikokeet, ultrat, sydänäänten kuuntelut, ... mutta inhimillisyys puuttui täysin. Kaikki asiat, mitkä olisi pitänyt käydä läpi keskustelemalla, ohitettiin "kyllä se siitä" -tyyppisillä kommenteilla. Hän kyllä kertoi, että neuvolan kautta on mahdollisuus saada apua kotiin, ja päästä psykologillekin. Mutta ikään kuin hän ei olisi tajunnut, että hän on itse se "neuvola", jonka kuuluisi se apu järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista puheista huolimatta Suomi(kin) on todella naisvihamielinen maa. Tähän liittyy tämä, että yksin pitää pärjätä vaikka mikä olisi. Tällä palstallakin se näkyy, tässäkin ketjussa (”ehkäisy on keksitty” jne.). Itseään pitää aina syyttää, jos ei enää jaksa, ja lastensuojelusta tulee vain huostaanoton uhka. Se, että lapsi viedään, sotii äidinvaistoja vastaan. Että ikävä kyllä jotenkin ymmärrän, miten tällaiseen epätoivoon voidaan päätyä.
Miten niin yksin pitää pärjätä? Useimmiten vauvoilla on isäkin.
Sepä siinä juuri on, kun ihan liian monilla, sekä miehillä että naisilla, on sellainen luulo, että mies ei voi pärjätä vauvan kanssa edes hetkeäkään, tai korkeintaan juuri ja juuri sen hetken, kun äiti käy pissalla, mutta kakalla käynti on jo liian pitkä aika.
Eikö kukaan sääli äitiä ja lasta lmoittamalla tämän ketjun asiattomaksi,ihan tuolta sääntöjen kautta ylläpidolle?
Äitiparka päätyi karmeaan tekoon ja täällä vaan ruoditaan yksityisasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä suomalaisten naisten järkyttävälle väkivaltaisuudelle voisi tehdä? Parisuhdetapoista jo yli puolet on naisten tekemiä, ja lastenmurhista melkein kaikki. Suomessa on maailman väkivaltaisimmat naiset :(
Varmaan kannattaisi alkaa tulemaan naisia, eikä olettaa heidän kantavan kaikkea vastuuta yksin. Jos ajatellaan pienen lapsen äitiä, niin jo univaje ajaa umpikujaan. Ennen oli naapuri- ja sukulaisapua ja myös yhteiskunnan taholta kunnollista kotipalvelua. Apulainen tuli siivoamaan ja tekemään ruokia ja hoitamaan lapsia, että äiti sai nukkua.
Korj. Aletaan tukemaan äitejä.
Eikä aina tarvitsisi mollata naisia.Enemmän kyllä nykyään ylistetään ja ihaillaan kuin mollataan. Eikä sekään auta eikä toimi.
Ehken lapsenteon pitäisi olla luvanvaraista ja vaatia edes yhtä pitkän harkinnan kuin avioero. Nykyään tuntuu, että monet naiset miettii ja suunnittelee lemmikkieläimen hankintaa pidempään kuin lapsentekoa. Ja hyvä tietysti että miettii, koska lemmikki ansaitsee aina rakastavan kodin. Olisi vaan ihan fiksua että tuo sama ulottuisi myös perheenperustamiseen eikä sen uuden ihanan urhon kanssa olisi samantien pulla uunissa.
Saa sitä sitten itkeä väsymystä ja yyhoon vastuuta kun se uusi urho olikin (taas) ihan muuta kuin ekan illan perusteella kuvitteli eikä sitä napannutkaan uusi perhe kun entisiäkin on jo monta..
Sinusta Suomessa ylistetään ja ihaillaan yh äitejä? Anteeksi mutta missä todellisuudessa sinä elät?
Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Kuka ulkopuolinen tietää, mitkä syyt ovat pakoittaneet Äidin näin epätoivoiseen tekoon? Eikö ole ollut ketään, jonka puoleen olisi voinut kääntyä ja joka olisi voinut auttaa? Jokainen tälläinen teko on avunpyyntö, meille kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Mekään emme saaneet koskaan mitään apua neuvolasta. Vaikka jäin yksin 4kk vauvan kanssa kun mies lähti, ehdotettiin vain omakustanteista väestöliiton pariterapiaa, no ei meillä pienituloisilla ollut rahaa laittaa 100e / käynti terapiaan vaikka oltais sitä todella tarvittu. En ollut koskaan kuullut perheneuvolasta tai lapsiperheiden kotiavusta paitsi tämän vauvapalstan kautta. Olin ihan ihmeissäni näistä palveluista kun ensi kertaa luin..No meidän tilanne oli silloin jo ohi. Ei niistä palveluista meidän neuvolassa oltu koskaan mainittu sanallakaan. Olin varmaan liian reippaan oloinen vaikka olin aivan kuoleman loppu ja syvästi masentunut. Vieläkin, vaikka tuosta esikoiseni syntymästä on jo muutama vuosi, koen että tuolloin yhteiskunta hylkäsi meidät ja näytti todellisen olomuotonsa - apua EI Saa vaikka pyytää. Neuvolaan meni luotto 100%. Höpöhöpöjä siellä jutellaan, mutta mitään todellista apua sieltä ei saa. On ihan ok menettää mielenterveys vauva-aikana, Hei se on vaihe vaan, kuuluu asiaan.
Luojan kiitos me selvisimme omin avuin.
Piti jo eilen vastata tähän. Mutta minulla on täsmälleen sama kokemus. Ja minulla vieläpä oli terveydenhoitajan tiedoissa että olen sairastanut keskivaikeaa masennusta. Tämäkään tieto ei ohjannut minkään avun piiriin, vaikka purskahdin itkuun neuvolassa oman terkan ja opiskelija edessä.
Itkun syy oli kun kerroin, miten anoppi oli kieltäytynyt auttamasta tilanteessa, jossa mies oli 14 päivän työmatkalla, esikoinen ja minä kuumeessa ja 5kk vauva heräsi kymmenen kertaa yössä.
Neuvolassa kysyttiin, että missä omat vanhempani, ja kerroin saman kurjan tarinan ties kuinka monetta kertaa: äitini on alkoholisti ja asuu muualla, isälläni on uusi perhe, enkä kuulu siihen.
Yritin myöhemmin itse soittaa itselleni keskusteluapua, ja pääsin kerran perheneuvolan psykologille. Siis kerran! Lapsiperheiden kotiapua ei saatu, koska se on omassa kunnassani korvamerkitty vähävaraisille lapsiperheille ja me olimme juuri ja juuri liian hyvätuloisia.
Tukiperhejonoon meitä ei otettu, saatiin vain saatesanat että ne on pahemmassa tilanteessa oleville, ja että "yleensä isovanhemmat auttaa vauvaperheissä".
Mekin selvittiin, mutta minusta tuli aika katkera. Omien lasteni lisäksi en aio koskaan auttaa ketään, ikinä. Minä selvisin rankasta lapsuudesta, yksinäisestä nuoruudesta, masennuksesta, burn outista ja sittemmin vauva - ajan valvomisesta ja perheeni hoitamisesta ilman ulkopuolista apua.
Pärjätköön sitten kaikki muutkin. Lapsiani toki tuen ja autan niin kauan kuin elän.
Lapsen etu