Lue keskustelun säännöt.
Tampereella löytynyt lapsi ja aikuinen menehtyneenä
22.05.2021 |
Iltalehdessä oli juttu juuri äsken. Ilmeisesti äiti surmannut itsensä ja pienen lapsensa. Suomessa olisi hyvä olla näihin tilanteisiin paikka, johon lapsen vain voi jättää, ilman kyselyjä ja yhteiskunta huolehtii tai etsii lapselle rakastavan perheen. Nyt on lastensuojelu ja virkapäivystys, mutta sinne pitää selitellä. Parempi olisi jos anonyyminä voi vain jättää kun mielenterveys prakaa.
Kommentit (594)
Luulen että taustalla on jokin terveydenhuollon virhe tms. Vauva on voinut olla esim. vammainen ja äiti on jäänyt vaille vastauksia ja on vältelty hoitamasta kunnolla. Nykyäänhän sikiötutkimuksia on huononnettu ja laki suojelee hoitohenkilökuntaa, eli potilasta saa käytännössä vahingoittaa. Toivottavasti poliisi tutkisi tapauksen peri pohjaisesti ja kertoisi myös yleisölle mistä on kysymys. Tällainen vastaavantyyppinen tapaus löytyy lähipiiristä...Kauheita juttuja tämmöiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen että taustalla on jokin terveydenhuollon virhe tms. Vauva on voinut olla esim. vammainen ja äiti on jäänyt vaille vastauksia ja on vältelty hoitamasta kunnolla. Nykyäänhän sikiötutkimuksia on huononnettu ja laki suojelee hoitohenkilökuntaa, eli potilasta saa käytännössä vahingoittaa. Toivottavasti poliisi tutkisi tapauksen peri pohjaisesti ja kertoisi myös yleisölle mistä on kysymys. Tällainen vastaavantyyppinen tapaus löytyy lähipiiristä...Kauheita juttuja tämmöiset.
Älä luule mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että taustalla on jokin terveydenhuollon virhe tms. Vauva on voinut olla esim. vammainen ja äiti on jäänyt vaille vastauksia ja on vältelty hoitamasta kunnolla. Nykyäänhän sikiötutkimuksia on huononnettu ja laki suojelee hoitohenkilökuntaa, eli potilasta saa käytännössä vahingoittaa. Toivottavasti poliisi tutkisi tapauksen peri pohjaisesti ja kertoisi myös yleisölle mistä on kysymys. Tällainen vastaavantyyppinen tapaus löytyy lähipiiristä...Kauheita juttuja tämmöiset.
Älä luule mitään.
Mitä tarkoitat?
Oliskohan qäiti, joka halusi pelastaa lapsensa (kuvitelluilta) pedo fiileiltä? Tämä on jo ilmiö USA:ssa ja sieltähän kaikki tulee tänne.
Tästä Tampereen tapauksesta en tiedä lehtitietoja enempää, mutta ymmärrän uskoakseni paremmin kuin hyvin ahdingossa olevia ja epätoivoisesti toimivia äitejä. Korostan, että en hyväksy millään muotoa kehenkään kohdistuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa.
Pakenin itse turvakotiin puolivuotiaan vauvan kanssa ja sen jälkeen asuin lapsen kanssa yksin pari vuotta. Exä jatkoi uhkailujaan itsemurhalla, räjäyttämisellä ja milloin milläkin, haukkui lapsen kuullen ja käyttäytyi uhkaavasti jos huvitti. Tein rikosilmoitukset vainoamisesta, omaisuuden laittomasta haltuunotosta jne., joita ei ole vieläkään käsitelty loppuun asti. Lähestymiskielto olisi koskenut vuodeksi kerrallaan vain minua, ei lasta, koska exä ei uhannut suoraan tappaa lasta.
Kunta tarjosi jossain vaiheessa kotiapua kahdeksi tunniksi viikossa. Ajattelin, että katsotaan jos siitä olisi apua, pääsisin vaikka parturiin. Noin puolet avustuskäynneistä peruuntuivat, koska perhetyöntekijät olivat sairaana tai heidän lapset olivat sairaana tai joku oli taas irtisanoutunut. Perhetyöntekijät vaihtuivat ja uusi työntekijä piti taas tutustuttaa lapseen, joten se kerta meni aina itseltä tuohon perehdytykseen. Laskin, että vuoden aikana 1/3 "kotiapu"-käynneistä toteutui ja niistä noin 1/4 oli sellaisia, että sain tehdä jotain muuta sen ajan, kuin olla lapseni kanssa. Helpompaa olisi ollut tuokin aika lopulta ilman tuota "kotiapua", koska siihen piti aina valmistautua tekemällä lapselle ruoat valmiiksi ja kirjoittamalla perhetyöntekijälle ohjeet. Kotiapu päättyi kun lapsi täytti 3v. ja vein hänet päiväkotiin.
Suurin osa väsyneistä äideistä ei jaksa kertoa ahdingostaan, koska vastaukset ovat usein tyyliä: "mikset nuku silloin kun lapsikin", "miksi teit lapsen noin epävakaan miehen kanssa", "eihän Suomessa jätetä ketään pulaan, pyydä apua", "miksi et lähtenyt huonosta parisuhteesta aikaisemmin"....jne. Nämä kommentit kertovat vain ihmisten täydestä tietämättömyydestä, eivätkä ole avuksi, vaan aiheuttavat sen, ettei seuraavalle viitsi kertoa sen vertaakaan. Sinulle joka et tiedä, mitä sanoa pienen lapsen äidille, niin oikea vastaus on "Kuinka voisin auttaa?" ja sen jälkeen tehdä tasan tarkkaan se, mitä äiti pyytää, ilman kyseenalaistamista, arvostelua tai vähättelyä.
Toivon itse, että voisin olla tulevaisuudessa auttamassa yksin lapsia hoitavia kuormittuneita äitejä, koska tämä systeemi toimii vain niille, joilla on asiat jo muutenkin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli sairaaloissa vauvalat, jonne vauvat vietiin ja äidit saivat levätä synnytyksen jälkeen. Nyt valvot pari vuorokautta synnytyksen takia ja sen jälkeen hoidat vauvan täysin itse. Edes suihkuun tai vessaan et pääse siten, että joku katsoisi vauvaa sen aikaa. Sitten jos saisikin nukkua, niin hoitaja herättää klo 7, koska niin vaan kuuluu tehdä.
Niin totta! Omani on jo aikuinen, mutta muistan kun itkin että pääsisin vauvan kanssa sairaalasta kotiin jotta lapsen isä voi hoitaa vauvaa niin että minä saan nukkua. Kun vauva vihdoin nukahti rinnalle, tuli hoitaja repimään vauvan hereille ja nosti hänet kaukaloon, jossa lapsi ei ollut nukkunut sekuntiakaan. Siinä meni sekin pieni hetki unta! Yhdeksi yöksi suostuivat ottamaan vauvan hoteisiinsa, kun olin ihan rikki valvomisesta. Väittivät että lapsella on vain nälkä, ja että minun kuuluu ruokkia sitä. No nolona toi hoitaja vauvaa takaisin 1.5h päästä, miut sitten herättäen, että ei me tälle mitään voida kun ei sillä ole nälkäkään, se vain pyörii ja kitisee. Olivat yrittäneet antaa maitoa muttei ollut huolinut. Sain siis koko sairaalassaolon aikana nukkua tuon 1.5h.
Kun pääsin kotiin, isä oli vauvan kanssa 3 ensimmäistä yötä, ja kyllä, syötti pullosta rintamaitoa, että minä sain nukkua kunnolla.
Ei se vauvoloiden poistaminen ole tehty äitien kiusaksi tai hoitajien työn helpottamiseksi vaan koska on vauvoille paras! Teitä on siinä kaksi ihmistä, sinä aikuinen, joka olet itse lapsesi halunnut, ja pieni vastasyntynyt vauva. Miten voi aikuinen olla parin ekan yön jälkeen niin loppu ja uupunut, että sitä pitäisi hoitaa vastasyntyneen vauvan hyvinvoinnin kustannuksella? Äiti on tuoksuineen ja äänineen vauvan koko maailma, ja äiti haluaa hänet antaa toisten ihmisten hoitoon toiseen huoneeseen? Jos synnytys on rankkaa niin sitä on myös syntyminen.
Äläkä valehtele, että muka vauvoja tultaisiin nostamaan ilman mitään syytä nukahtaneina äidin vierestä. Joko siinä on ollut terveydellinen syy (mikä myös aikuisen pitää ymmärtää, eikä katkeroitua!) tai sitten sellaista ei ole tapahtunutkaan. Vauvasi totta kai "kitisi ja pyöri", kun oli sinusta erotettu. Kätilöt kyllä tietävät, että kyse ei ole mistään "olin väärässä, ei ollutkaan nälkä", tai että kokisivat itsensä jotenkin huonoiksi vauvan hoidossa. :D No, usko nolosteluun jos saat sillä paremman mielen. Ärsyyntyminen itsekkäästä äidistä olisi varmaan oikeampi tunne siinä.
Ja kyllä, omani (3kpl) on nukkunut sairaalassa vieressäni kaikki yöt (ja päivät). Yksikään kätilö ei väkisin heitä ole vierestäni vienyt mihinkään kaukaloon eikä edes sinne vauvalaan, mikä oli vielä esikoisen aikaan olemassa. Ehdotettiin kyllä, mutta osasin kieltäytyä. Vaikka oltaisiin miten tasa-arvoisia niin se nyt vaan on fakta, että niin kauan kun nainen on raskaana ja synnyttää niin isä ei häntä ensimmäisinä hetkinä korvaa. Läheisyyttä ja vauvantahtisuutta alkuun, perusturvallisuus vauvalle kuntoon, niin ei tarvitse valvoa ja ihmetellä miksi se ei nuku vaan pyörii ja itkee vaan. Sairaudet, allergiat yms. on sitten toinen juttu, mutta tässäkään tapauksessa edes perusasiaa ei ole kyetty vauvalle tarjoamaan ja ollaan jo ihmettelemässä miksi tilanne on niin paha ja ollaan uupuneita.
Ikäviä surullisia asioita.Mitä siellä päässä tapahtuu ? Onko saannut tukea.Silloin aikoinaan äiti ajoi suoraan bussin eteen ja lapset kyydissä.Bussissa istui puoliso.Äiti oli muistaakseni loppuun palannut.Pienen lpasen elämä päättyi ihan liian aikaisin ;(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On erikoista, että murhaajana toiminut äiti saa täällä vain sääliä, voivottelua ja jopa tukea. Äiti on vakavasti harkinnut (väitteeni perustuu lehdistö luettuun tietoon) tappavan vauvansa ja täällä häntä vaan surkutellaan ja syytetään yhteiskuntaa. Kommentoiti olisi aivan toista luokkaa, jos murhaajan olisi toiminut lapsen isä.
Mielenterveyden ongelmat eivät ole mikään syy tappaa lastaan, ei nyt, eikä koskaan. On totta, että Tampereella on heikosti apua tarjolla, kun puhutaan mielenterveydenongelmista ja siihen pitäisi tulla muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on valloillaan järkyttävä äitien uupumuksen vähättely. Se alkaa jo synnärillä kun vauvaloita ei enää ole vaan jokaisen pitää hoitaa vauvansa yksin, sama miten sattuu tai väsyttää.
Kaveri oli pyörtynyt ruokaa hakiessa vauvoineen ja hoitsu vaan motkottanut että mitä sinä nyt tuolleen. Ja meno jatkuu
Neuvoloissa joissa vähätellään sitä, että itkuinen ei vauva nuku. Sanotaan että ihan normaalia.
Ja sitten väsymyksestä sekaisin oleva äiti alkaa nähdä pikku-ukkoja ja hyppää kalleimman aarteensa kanssa junan alle, ihmetellään huuli pyöreinä että mitenkäs se nyt.näin?Että tämäkin oli yhteiskunnan syytä loppujen lopuksi? Että ei tarjota tarpeeksi paapomista ja palveluja ihmiselle, joka omista valinnoista vanhemmaksi alkaa? Vaikka Suomessa ollaan näissä asioissa maailman kärjessä. Oletko samalla tavalla huolissasi isäparkojen jaksamisesta, vai onko uupuminen aina äitien yksinoikeus?
Ja sitten mietitään, miksi nuoret eivät halua lapsia kun asenne on tämä.
Suomessa on paljon parannettavaa näissä asioissa, etenkin kun yhteisön avun osuus jää pieneksi monestakin syystä. Äidin voinnista huolehtiminen lakkaa nykyisin tasan just sillä hetkellä kun vauva syntyy - vaikka hyvinvoiva äiti tarkoittaisi myös todennäköisemmin hyvinvoivaa vauvaa. Lisäksi väittäisin, että isiä ja perheen koossa pysymistä auttaisi jos äidit eivät olisi uupumustaan itkeviä ihmisraunioita......
Mitä ehdotat? Ilmaista lastenhoitajaa hoitamaan sun lasta? Millä tavalla yhteiskunnan pitää sua auttaa hoitamaan omaa lastasi?
En ole sanonut yhtään mitään lastenhoitajista ja että yhteiskunnan pitäisi tällaista automaattisesti tarjota, vaan todennut että vanhempien hyvinvointi olisi tärkeä asia koko perheen voinnin kannalta. Tätä voisi edesauttaa esimerkiksi sillä, että neuvolassa kiinnitettäisiin huomiota äitien ja isien vointiin lapsen syntymänkin jälkeen esimerkiksi varmistamalla että äiti toipuu synnytyksestä niin henkisesti kuin fyysisesti, parantamalla neuvolapsykologipalvelujen saatavuutta, tarjoamalla äitiysfysioterapeutin palveluja, tukemalla vanhempien välistä suhdetta yms. Nykyinen palvelutaso on järkyttävä, aikoja ei ole ja esimerkiksi jälkitarkastusten laatu vaihtelee huomattavasti.
Luulisi, että sinäkin ymmärrät että tällaisella pienellä etukäteispanostuksella ja resurssien tarkoamisella voisi olla paitsi ennaltaehkäisevä vaikutus vakavampaa avuntarpeeseen. Lisäksi se viestisi siitä, että näistä myös yhteiskunnan jatkuvuuden kannalta tärkeistä asioista välitetään ja ne koetaan arvokkaiksi.
Kivoja sanoja. Olen käynyt neuvoloissa eri paikkakunnilla vuodesta 2010. Olen saanut täytettäväksi kyselyjä, tiedusteluja, monipuolista informaatiota on tarjottu ja samoin keskusteluapujakin jo aivan liiaksi, kyllästymiseen asti. Saanko kysyä millä paikkakunnalla olet käynyt neuvolassa, jos ei siellä tosiaan mitään edellä mainittuja asioita tehdä?
Olen saanut myös pelkopoleilla laadukasta apua synnytyksiin ja niiden jälkeisiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Tällaista ei meidän äideille tarjottu. Mutta eipä ne psykologit univajeeseen voi auttaa. Sen sijaan monet sairaalat tarjoavat unikoulumahdollisuuksia ym.
Kysyn uudelleen ja toivon konkretiaa vastaukseen: Mitä sinä haluaisit? Mitä tulisi tehdä paremmin?
Mitä epäkonkreettista on esimerkiksi psykologin tai fysioterapeutin palveluissa, vai mitä osaa tuosta et ymmärrä?
Suurimmalle osalle voisi tehdä ihan hyvää pystyä jälkikäteen käsittelemään synnytystä ja perheesi tulemista, kyseessä on suuri elämänmuutos vaikka synnytys olisikin mennyt hyvin. Lisäksi esimerkiksi veriarvojen mittaus synnytyksen jälkeen erityisesti jos on menettänyt paljon verta tulisi olla aika itsestäänselvä asia, jotta selvitetään lisäraudan tarve. Ihan konkreettista tukea olisin kaivannut myös ergonomiaan vauvan hoidossa sekä imetykseen. Neuvon kysymisen ei-päivystykselliseen asiaan pitäisi olla mahdollista pitkin päivää virka-aikana esimerkiksi soittopyynnön jättämällä: nyt tämän voi tehdä klo 11 mennessä tai sitten vastaajaan viesti jättämällä asiaan luvataan palata parissa arkipäivässä. Tällaisen toteuttaminen järkevästi ei olisi edes vaikeaa.
Kiva että sinä olet saanut kyllästymiseen asti vaikka mitä tietoa, mutta ilmeisesti on myös useampi raskaus takana. Koska tilanteet vaihtelevat, neuvoloissa pitäisi heti alkuun kartoittaa tilanne ja oikea tuen tarve. Näin voitaisiin räätälöidä tarjottavaa tietoa kulloisen perheen mukaan (esimerkiksi itse en todellakaan toisella kerralla neuvolassa jaksaisi ravata kun nyt jo tietää, miten paljon apua tuosta yleensä on). Aika tavalla standardikaavalla tuossa tunnutaan menevän, ja kun tästä poikkeavia kysymyksiä tulee, niin vastaus on aina että normaalia on. Paperia tungetaan mukaan, mutta ei siinä ihan heti synnytyksen jälkeisinä viikkoina tullut mieleen että luenpa nämä kaikki sivut sen sijaan että yritän vähän nukkua.
Perhevalmennus oli 1,5 h setti etänä lähinnä siitä, miten Taysiin ajetaan, onneksi sentään synnytys käytiin jollain tasolla läpi.Jos esimerkiksi lähipiirissä ei ole lapsia, omat vanhemmat ovat kuolleet/asuvat kaukana/eivät ihan enää tiedä nykyisistä suosituksista eikä ole aiemmin lapsia hoitanut, on tiedon tarve erilainen kuin uudelleen synnyttäjillä tai niillä, jotka ovat arjessa lapsia hoitaneet. Tätä ei tällä hetkellä huomioida millään tavalla. Surullista onkin, että tämän maailman parhaan neuvolajärjestelmän sijaan enemmän ja hyödyllisempää tietoa ja tukea olen saanut erilaisista vertaisryhmistä, joihin toivon kaikkien osaavan hakeutua mikäli tarvetta kokee olevan.
Kaupunki on Tampere, joten voi johtua myös tästä kuten tässä ketjussakin on jo useasti käynyt ilmi.
Tästä asiasta lienee kuitenkin hyödytöntä kanssasi keskustella, mikäli et suostu uskomaan että "maailman parhaassa" järjestelmässäkin voi edelleen olla reilusti parantamisen varaa.
Kun siksi niitä papereita tungetaan mukaan ja kysellään, että kartoitetaan ne, jotka apua tarvitsevat! Oma on vikasi jos sanot et kaikki on hyvin, ei kukaan tule sinua kotoa avun piiriin hakemaan.
Todella vaikea uskoa, että Tampereella ei pääse fysioterapiaan synnytyksen jälkeen (huom! tarvittaessa) tai muutakaan apua ei tarjota. Sori, en usko millään nyt. Kyllä vika on jossain muualla, jos ei osaa suutaan kysyttäessä avata.
Ainakin Helsingissä neuvolalääkäri sanoi, että pääsen äitiysfysioterapiaan. Myöhemmin kun terkkari antoi lapun kouraan, kyseessä olikin ryhmässä yksi kerta, ja vielä etänä koska korona. En viitsinyt ilmoittautua, mitä ihmeen hyötyä tuosta olisi?
Jokainen verikoe ja hemoglobiini on pitänyt taistella äidille neuvolassa, koska nyt hoidetaan vaan vauvaa. Ja mulla on anemia- ja uupumustausta sekä menetin lähes litran verta synnytyksessä, näkyy kyllä Kannasta. Voi miettä, mistä se täysimetyksellä oleva vauva sitten saa elinvoimansa ellei äidistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lauantai-päivä. Hätäilmoitus tullut sillalta hypänneestä 14:25. Oliko mies ilmoittanut lähtevänsä juhlimaan illaksi ? Oliko juhlinut edellisenkin illan ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on valloillaan järkyttävä äitien uupumuksen vähättely. Se alkaa jo synnärillä kun vauvaloita ei enää ole vaan jokaisen pitää hoitaa vauvansa yksin, sama miten sattuu tai väsyttää.
Kaveri oli pyörtynyt ruokaa hakiessa vauvoineen ja hoitsu vaan motkottanut että mitä sinä nyt tuolleen. Ja meno jatkuu
Neuvoloissa joissa vähätellään sitä, että itkuinen ei vauva nuku. Sanotaan että ihan normaalia.
Ja sitten väsymyksestä sekaisin oleva äiti alkaa nähdä pikku-ukkoja ja hyppää kalleimman aarteensa kanssa junan alle, ihmetellään huuli pyöreinä että mitenkäs se nyt.näin?Että tämäkin oli yhteiskunnan syytä loppujen lopuksi? Että ei tarjota tarpeeksi paapomista ja palveluja ihmiselle, joka omista valinnoista vanhemmaksi alkaa? Vaikka Suomessa ollaan näissä asioissa maailman kärjessä. Oletko samalla tavalla huolissasi isäparkojen jaksamisesta, vai onko uupuminen aina äitien yksinoikeus?
Kuvittele pas""si 2 vuorokautta. Et pysty nukkumaan koko aikana, repeät ja saat tikkejä. Sitten sinun pitää kanniskella tuotostasi ympäri osastoa mekon helma veressä, vaihtaa lakanasi ja hakea ruokasi. Jos et tee tätä, makaat verisissä lakanoissa nälissäsi.
Kun pääset kotiin, ei luvassa ole helpotusta. Ei suihkua tai unta. Ei edes lämmintä ruokaa. Saat oppia korvaamaan suihkun kuivashampoolla, pissaamaan siamilaisen kaksosen kanssa ja syömään kylmää mikroruokaa seisten. Kauppareissut teet juosten huutavan mini-ihmisen kanssa. Nännisi ovat kipeät ja valuvat verta. Samoin alapääsi valuu verta.
Mutta, jaksaa jaksaa! Ihana vauvakupla, hei. Mitäs siitä jos vähän näkyy varjoihmisiä silmäkulmassa kuukauden valvomisen jälkeen.Se on juuri näin. Synnärillä ei ole äideillä mitään arvoa ja hoito surkeaa siinä vaiheessa kun vauva syntynyt. Mikäli olet huonossa kunnossa niin olet heitteillä. Näin TAYS toimii.
Hyvin paljon saman kokenut.
Jep, synnyttäminen Taysissa on kyllä yksi suuri vitsi joka ei kyllä kovasti naurata kun osastolla makaat kehnossa kunnossa vailla apua.
Olin 90-luvulla TAYS:n synnärillä opiskelijana (ei kätilöopiskelija). Jo silloin siellä "kisattiin", missä yliopistollisessa keskussairaalassa on alatiesynnytyksissä vähiten epiduraalipuudutuksia. Ja kärjessä oli TAYS.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on valloillaan järkyttävä äitien uupumuksen vähättely. Se alkaa jo synnärillä kun vauvaloita ei enää ole vaan jokaisen pitää hoitaa vauvansa yksin, sama miten sattuu tai väsyttää.
Kaveri oli pyörtynyt ruokaa hakiessa vauvoineen ja hoitsu vaan motkottanut että mitä sinä nyt tuolleen. Ja meno jatkuu
Neuvoloissa joissa vähätellään sitä, että itkuinen ei vauva nuku. Sanotaan että ihan normaalia.
Ja sitten väsymyksestä sekaisin oleva äiti alkaa nähdä pikku-ukkoja ja hyppää kalleimman aarteensa kanssa junan alle, ihmetellään huuli pyöreinä että mitenkäs se nyt.näin?Että tämäkin oli yhteiskunnan syytä loppujen lopuksi? Että ei tarjota tarpeeksi paapomista ja palveluja ihmiselle, joka omista valinnoista vanhemmaksi alkaa? Vaikka Suomessa ollaan näissä asioissa maailman kärjessä. Oletko samalla tavalla huolissasi isäparkojen jaksamisesta, vai onko uupuminen aina äitien yksinoikeus?
Kuvittele pas""si 2 vuorokautta. Et pysty nukkumaan koko aikana, repeät ja saat tikkejä. Sitten sinun pitää kanniskella tuotostasi ympäri osastoa mekon helma veressä, vaihtaa lakanasi ja hakea ruokasi. Jos et tee tätä, makaat verisissä lakanoissa nälissäsi.
Kun pääset kotiin, ei luvassa ole helpotusta. Ei suihkua tai unta. Ei edes lämmintä ruokaa. Saat oppia korvaamaan suihkun kuivashampoolla, pissaamaan siamilaisen kaksosen kanssa ja syömään kylmää mikroruokaa seisten. Kauppareissut teet juosten huutavan mini-ihmisen kanssa. Nännisi ovat kipeät ja valuvat verta. Samoin alapääsi valuu verta.
Mutta, jaksaa jaksaa! Ihana vauvakupla, hei. Mitäs siitä jos vähän näkyy varjoihmisiä silmäkulmassa kuukauden valvomisen jälkeen.Se on juuri näin. Synnärillä ei ole äideillä mitään arvoa ja hoito surkeaa siinä vaiheessa kun vauva syntynyt. Mikäli olet huonossa kunnossa niin olet heitteillä. Näin TAYS toimii.
Hyvin paljon saman kokenut.
Jep, synnyttäminen Taysissa on kyllä yksi suuri vitsi joka ei kyllä kovasti naurata kun osastolla makaat kehnossa kunnossa vailla apua.
eikö siellä oo soittokelloa? Itse sain apua JOS halusin naistenklinikalla vuosia sitten. Enpä juuri tarvinnut apua, oli sektio ja suihkutin itseäni 3 x päivässä ts sitä haavaa kun piti. Oli ihmeellistä aikaa ja olin tyytyväinen naistenklinikalla oloon, 7 pvää. vauva aika menee nopeasti (1 lapsi) leikki-ikä, ja pian huomaa että kullanmuru on jo 18 vee. Oi niitä aikoja , ne tahtoisin NIIN Elää Uudelleen.
Onpa erilainen käytäntö sektiohaavan hoidossa. Seinäjoella siihen iskettiin leikkauksen jälkeen haavateippi, eikä suihkuttelusta puhuttu mitään. Haavateippi poistettiin vasta, kun kotona kävi neuvolan kätilö poistamassa tikit.
Apua Seinäjoellakaan ei ollut tarjolla. Ainut asia, jossa autettiin, oli vauvan laittaminen rinnalle, kun itse en saanut sitä kokemattomana tarttumaan rintaan.
En kyllä suihkuun päässytkään muuta kuin silloin, kun mies oli paikalla, koska kukaan ei olisi katsonut vauvaa sillä aikaa. Kysyin kerran lastenhoitajilta, eivät suostuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa pisimmät?? äitiyslomat maailmassa mutta tehokkaan terveydenhuollon vuoksi jätetään toipuva äiti tosi nopeasti yksin vauvan kanssa.
Sairaalassa sen parin päivän aikaan hoetaan imetystä ja vauvantahtisuutta. Lääkäri tarkistaa alapään mutta kukaan ei korviaan lotkauta umpiväsyneelle, itkevälle äidille. Tai joku lohkaisee nokkelan hormonit heiton. Muutama sukulainen käy ihastelemassa, isä patsastelee kavereille ja töissä.
Jo kotimatkalla sairaalasta mennään kaupan kautta kun eihän kukaan ole tajunnut sitä äidin puolesta tehdä. Joku vääntää samantien jo makaronilaatikkoa ja toinen aloittaa loppu perheen pyykinpesua.
Lapsivuodeaika on hyvä sana. Siinä toipuu myös äiti. Mutta eihän se täällä tehokkaassa Suomessa käy.Miksi hitossa pitäisi kotitöihin saada yhteiskunnan apua, etteivät ne jää vastasyntyneen äidin kontolle? Miksi pitää lisääntyä sellaisen miehen kanssa, joka ei osaa käydä kaupassa, vääntää makaronilaatikkoa ja pestä pyykkiä?
Yleensä niille miehille ei määräänsä enempää isyyslomaa myönnetä ja joutuvat palaamaan töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on valloillaan järkyttävä äitien uupumuksen vähättely. Se alkaa jo synnärillä kun vauvaloita ei enää ole vaan jokaisen pitää hoitaa vauvansa yksin, sama miten sattuu tai väsyttää.
Kaveri oli pyörtynyt ruokaa hakiessa vauvoineen ja hoitsu vaan motkottanut että mitä sinä nyt tuolleen. Ja meno jatkuu
Neuvoloissa joissa vähätellään sitä, että itkuinen ei vauva nuku. Sanotaan että ihan normaalia.
Ja sitten väsymyksestä sekaisin oleva äiti alkaa nähdä pikku-ukkoja ja hyppää kalleimman aarteensa kanssa junan alle, ihmetellään huuli pyöreinä että mitenkäs se nyt.näin?Että tämäkin oli yhteiskunnan syytä loppujen lopuksi? Että ei tarjota tarpeeksi paapomista ja palveluja ihmiselle, joka omista valinnoista vanhemmaksi alkaa? Vaikka Suomessa ollaan näissä asioissa maailman kärjessä. Oletko samalla tavalla huolissasi isäparkojen jaksamisesta, vai onko uupuminen aina äitien yksinoikeus?
Ja sitten mietitään, miksi nuoret eivät halua lapsia kun asenne on tämä.
Suomessa on paljon parannettavaa näissä asioissa, etenkin kun yhteisön avun osuus jää pieneksi monestakin syystä. Äidin voinnista huolehtiminen lakkaa nykyisin tasan just sillä hetkellä kun vauva syntyy - vaikka hyvinvoiva äiti tarkoittaisi myös todennäköisemmin hyvinvoivaa vauvaa. Lisäksi väittäisin, että isiä ja perheen koossa pysymistä auttaisi jos äidit eivät olisi uupumustaan itkeviä ihmisraunioita......
Mitä ehdotat? Ilmaista lastenhoitajaa hoitamaan sun lasta? Millä tavalla yhteiskunnan pitää sua auttaa hoitamaan omaa lastasi?
En ole sanonut yhtään mitään lastenhoitajista ja että yhteiskunnan pitäisi tällaista automaattisesti tarjota, vaan todennut että vanhempien hyvinvointi olisi tärkeä asia koko perheen voinnin kannalta. Tätä voisi edesauttaa esimerkiksi sillä, että neuvolassa kiinnitettäisiin huomiota äitien ja isien vointiin lapsen syntymänkin jälkeen esimerkiksi varmistamalla että äiti toipuu synnytyksestä niin henkisesti kuin fyysisesti, parantamalla neuvolapsykologipalvelujen saatavuutta, tarjoamalla äitiysfysioterapeutin palveluja, tukemalla vanhempien välistä suhdetta yms. Nykyinen palvelutaso on järkyttävä, aikoja ei ole ja esimerkiksi jälkitarkastusten laatu vaihtelee huomattavasti.
Luulisi, että sinäkin ymmärrät että tällaisella pienellä etukäteispanostuksella ja resurssien tarkoamisella voisi olla paitsi ennaltaehkäisevä vaikutus vakavampaa avuntarpeeseen. Lisäksi se viestisi siitä, että näistä myös yhteiskunnan jatkuvuuden kannalta tärkeistä asioista välitetään ja ne koetaan arvokkaiksi.
Kivoja sanoja. Olen käynyt neuvoloissa eri paikkakunnilla vuodesta 2010. Olen saanut täytettäväksi kyselyjä, tiedusteluja, monipuolista informaatiota on tarjottu ja samoin keskusteluapujakin jo aivan liiaksi, kyllästymiseen asti. Saanko kysyä millä paikkakunnalla olet käynyt neuvolassa, jos ei siellä tosiaan mitään edellä mainittuja asioita tehdä?
Olen saanut myös pelkopoleilla laadukasta apua synnytyksiin ja niiden jälkeisiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Tällaista ei meidän äideille tarjottu. Mutta eipä ne psykologit univajeeseen voi auttaa. Sen sijaan monet sairaalat tarjoavat unikoulumahdollisuuksia ym.
Kysyn uudelleen ja toivon konkretiaa vastaukseen: Mitä sinä haluaisit? Mitä tulisi tehdä paremmin?
Mitä epäkonkreettista on esimerkiksi psykologin tai fysioterapeutin palveluissa, vai mitä osaa tuosta et ymmärrä?
Suurimmalle osalle voisi tehdä ihan hyvää pystyä jälkikäteen käsittelemään synnytystä ja perheesi tulemista, kyseessä on suuri elämänmuutos vaikka synnytys olisikin mennyt hyvin. Lisäksi esimerkiksi veriarvojen mittaus synnytyksen jälkeen erityisesti jos on menettänyt paljon verta tulisi olla aika itsestäänselvä asia, jotta selvitetään lisäraudan tarve. Ihan konkreettista tukea olisin kaivannut myös ergonomiaan vauvan hoidossa sekä imetykseen. Neuvon kysymisen ei-päivystykselliseen asiaan pitäisi olla mahdollista pitkin päivää virka-aikana esimerkiksi soittopyynnön jättämällä: nyt tämän voi tehdä klo 11 mennessä tai sitten vastaajaan viesti jättämällä asiaan luvataan palata parissa arkipäivässä. Tällaisen toteuttaminen järkevästi ei olisi edes vaikeaa.
Kiva että sinä olet saanut kyllästymiseen asti vaikka mitä tietoa, mutta ilmeisesti on myös useampi raskaus takana. Koska tilanteet vaihtelevat, neuvoloissa pitäisi heti alkuun kartoittaa tilanne ja oikea tuen tarve. Näin voitaisiin räätälöidä tarjottavaa tietoa kulloisen perheen mukaan (esimerkiksi itse en todellakaan toisella kerralla neuvolassa jaksaisi ravata kun nyt jo tietää, miten paljon apua tuosta yleensä on). Aika tavalla standardikaavalla tuossa tunnutaan menevän, ja kun tästä poikkeavia kysymyksiä tulee, niin vastaus on aina että normaalia on. Paperia tungetaan mukaan, mutta ei siinä ihan heti synnytyksen jälkeisinä viikkoina tullut mieleen että luenpa nämä kaikki sivut sen sijaan että yritän vähän nukkua.
Perhevalmennus oli 1,5 h setti etänä lähinnä siitä, miten Taysiin ajetaan, onneksi sentään synnytys käytiin jollain tasolla läpi.Jos esimerkiksi lähipiirissä ei ole lapsia, omat vanhemmat ovat kuolleet/asuvat kaukana/eivät ihan enää tiedä nykyisistä suosituksista eikä ole aiemmin lapsia hoitanut, on tiedon tarve erilainen kuin uudelleen synnyttäjillä tai niillä, jotka ovat arjessa lapsia hoitaneet. Tätä ei tällä hetkellä huomioida millään tavalla. Surullista onkin, että tämän maailman parhaan neuvolajärjestelmän sijaan enemmän ja hyödyllisempää tietoa ja tukea olen saanut erilaisista vertaisryhmistä, joihin toivon kaikkien osaavan hakeutua mikäli tarvetta kokee olevan.
Kaupunki on Tampere, joten voi johtua myös tästä kuten tässä ketjussakin on jo useasti käynyt ilmi.
Tästä asiasta lienee kuitenkin hyödytöntä kanssasi keskustella, mikäli et suostu uskomaan että "maailman parhaassa" järjestelmässäkin voi edelleen olla reilusti parantamisen varaa.
Kun siksi niitä papereita tungetaan mukaan ja kysellään, että kartoitetaan ne, jotka apua tarvitsevat! Oma on vikasi jos sanot et kaikki on hyvin, ei kukaan tule sinua kotoa avun piiriin hakemaan.
Todella vaikea uskoa, että Tampereella ei pääse fysioterapiaan synnytyksen jälkeen (huom! tarvittaessa) tai muutakaan apua ei tarjota. Sori, en usko millään nyt. Kyllä vika on jossain muualla, jos ei osaa suutaan kysyttäessä avata.
Kerropa mitä hyötyä on siitä, että paperit tungetaan mukaan ja niihin ei enää palata? Koska sitä se on ollut. Päihdekyselyyn taidettiin kerran palata sentään.
Toivon todella, että sinun lapsesi elävät täysin onnellisen ja yleisiä normatiiveja noudattelevan elämän sillä selkeästi sinun kykysi ymmärtää toisen ihmisten kokemuksia on nolla mikäli kokemukset eivät ole samoja kuin sinulla itselläsi. Vai mahtaisiko oma näkökulmasta avautua edes lasten kautta. Missään ei ole sanottu, etteikö suuta ole avattu ja apua pyydetty, mutta myös enemmän voitaisiin tehdä/resurssit pitäisi olla kunnossa että apua saa nopeasti kun sille on tarve. Esimerkkinä, tuttavani meinasi vastikään kuolla synnytyksessä ja kärsii PTSD:n oireista. Oli muuten kiven takana että sai keskusteluapua lopulta, eikä tuskin olisi saanut/voimat riittänyt vaatia ellei miehensä olisi pitänyt myös hänen puoliaan. Onko tämä sinun mielestäsi oikein? Itse jouduin käydä akuutisti päivystyksessä heti kotiutumisen jälkeen. Neuvola sekä sairaala kummatkin aika kätevästi yrittivät väistää vastuutaan että kenelle hoitoni kuuluisi, mukava tästä väitellä useamman tahon kanssa liikuntakyvyttömänä ja kovissa kivuissa.
Kaikki tässä ketjussa olevat puheet vinkuiitoista ja muusta osoittavat vain että valitettavasti edelleen on olemassa naisia vihaavia naisia. Sitä vain jää miettimään että mikä on mennyt elämässä pieleen kun noin paljon harmittaa muiden naisten mielipiteet ja kokemukset.
Tämähän oli jonkinlainen suunniteltu kosto miehelleen, laitteli hälle viestejäänkin. Työpaikkakin katkolla Tampereen Teatterissa koronan vuoksi.
Olisi voinut jättää lapsen jonnekin turvaan. Entä lapsen elämä sen jälkeen. Huostaanotettuna laitoksesta toiseen. Ei ikinä.
Nyt vaan kaikki googlaamaan Tampereen teatteria: kukahan se noista olisi.
Vierailija kirjoitti:
Nyt vaan kaikki googlaamaan Tampereen teatteria: kukahan se noista olisi.
Kukaan noista ei ole niin nuori, 1982 syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän oli jonkinlainen suunniteltu kosto miehelleen, laitteli hälle viestejäänkin. Työpaikkakin katkolla Tampereen Teatterissa koronan vuoksi.
Tampereen teatteri ei ole harrastelijateatteri! Nainen oli sellaiseesa töissä!!
Niin kannattanee kohdella niitä miehiä ettei ne lähde. Ei kukaan jaksa olla syljykuppi. Sitä saa mitä tilaa.