Mielialalääkityksen aloittamisen hirveät sivuoireet help!
Päivä 12 menossa lääkityksen aloittamisesta ja sivuoireet yhä järkyttävät. Milloin tämä helpottaa? Kamala ahdistus ja mitään en voi tehdä, vetämätön olo, makaan vain, pahoinvointi, päänsärky, huimaus, hampaiden pureminen yhteen nukkuessa, jne.
Onko ketään muuta jolla ollut samoja oireita? Kokemuksia? Vertaistukea? Ahdistaa niin ettei henki kulje!
Kommentit (31)
Minulla oli aivan helvetilliset oireet, tästä on jo parikymmentä vuotta. Pari viikkoa söin kiltisti lääkettä vaikka olin hirvittävissä tuskissa. Sitten onneksi terapeuttini pyysi lääkäriä katsomaan ja lääke vaihdettiin. Onneksi.
En usko, että yletön kärsiminen mitenkään on tarkoituksenmukaista edes aloitusvaiheessa. Ne pari viikkoa olivat elämäni pahimmat.
Ottaisin yhteyttä lääkäriin ja pyytäisin lääkkeen vaihtoa.
Kiitos vastauksista! Paitsi provoilijat, teidän kommentit sivuutan, kun ette tilanteen taustoista mitään tiedä. Ajattelin vielä sinnitellä pari viikkoa ja ottaa yhteyttä lääkäriin uudelleen, mikäli aloitusoireet eivät ole helpottaneet siihen mennessä. Ja tosiaan haittavaikutuslistahan näissä on todella pitkä ja niidenkin oireiden ilmaantuminen pelottaa.
Lisää muiden kokemuksia toki ottaisin mielelläni vastaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuka hullu noita syö? Oikeesti.
En koskis pitkällä tikulla.
Pää kiinni idiootti!!!!
Johtuuko se masennus nyt varmasti siitä ettet ole koskaan enenn saanut syyä noita pillereitä. niien putettako se on, vähän kuin jano on vedenpuutetta
Kolme ekaa viikkoa särki päätä, haukotti koko ajan ym. Kuuden viikon jälkeen alkoi olo kohentua. Joka kerta kun annosta nostettiin samat ongelmat. Sertraliini minullakin.
Masennuslääkkeen toiminnasta on elimellinen teoria. Masennus saattaisi olla seurausta siitä, että pitkäkestoisen stressin vuoksi aivosolujen väliset yhteydet alkavat rapistumaan. Toisilla ihmisillä on tähän enemmän alttiutta, kuin toisilla. Masennuslääkkeiden (SSRI) on todettu vaikuttavan niinkin, että hermosolujen välille alkaa muodostumaan uusia yhteyksiä. Koska kasvu vaatii aikaa, niin tästä johtuisi lääkkeiden hitaasti alkava vaikutus.
Vierailija kirjoitti:
Negatiivinen suhtautuminen tuntuu olevan mielialalääkkeisiin monilla. Ja ymmärrän sen. Joskus elämässä tulee vain sen luokan tapahtumia ettei mieli selviydy niistä ilman väliaikaista lääkitystä. Ja sen avulla pystyy jatkamaan normaalia arkeaan paremmin. Paras tilanne toki on se, kun ei tarvitse mitään lääkkeitä.
Suhtautuminen lääkkeitä kohtaan saattaa muuttua positiivisesta negatiiviseen jos on kokeillut paljon lääkkeitä eikä mikään ole auttanut tai olo on vain pahentunut entisestään. Huomattavan iso osa ihmisistä ei saa mistään lääkkeestä positiivista vastetta lainkaan.
Minulla kesti aikoinaan yli puoli vuotta aikaa purkaa tuo lääkitys. En muista että olisi tullut mitään erityisiä aloitusoireita, lääkkeen lopetus taas oli hankalaa, sähköiskuja, ripulia, lihasten nykimistä, hikoilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka hullu noita syö? Oikeesti.
En koskis pitkällä tikulla.Joskus on pakko, mikäli haluan työkykyni säilyttää. Ap
Vaikuttaa tosi työkykyiseltä tuo meno.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatka ihmeessä. Muutamassa vuodessa saat tk eläkkeen.
Kyllä tässä on eläkeikään vielä 40 vuotta jäljellä ja tarkoitus sinne asti pystyä työelämässä olemaan. Ap
No tiedät että aika käy vähiin kun diagnoosit lisääntyy ja aletaan tyrkyttää neurolepteja. Sen jälkeen menee enää muutama vuosi kun on pysyvä eläke.
Yleensä muutamassa viikossa elimistö tottuu ja vointi alkaa helpottaa. Voit myös olla yhteydessä hoitavaan tahoon, jos annosta pienennettäisiin hieman ja nostettaisiin pikkuhiljaa hoitotasolle. Joskus joutuu kokeilemaan useampaa lääkettä ennen kuin löytyy se sopiva. Tsemppiä. Jätä provoilijat omaan arvoonsa.